Teet Päivi Räsäsen sanomisissa mielestäsi kategoriavirheen kuvitellessasi, että esimerkiksi sinä kuuluisit siihen kohderyhmään johon Päivi pyrkisi, tai hänen pitäisikään pyrkiä viestittämään.
Esimerkiksi Pride twiiteissään Päivi selkeästi suuntasi ne kirkon johdolle tuoden esille ei vain oman näkemyksensä vaan suuremman osan aktiivisista seurakuntalaisista näkemyksen. Toimien twiiteissään pääasiassa Riihimäen kirkkovaltuuston edustajana. Eron tyypilliseen konservatiiviseen aktiiviseen kirkkovaltuutettuun ollessa se, että hän on muiden tehtäviensä takia toki tunnetumpi henkilö.
Yhtälailla kirkkovaltuutetut ottavat näkemyksiä esimerkiksi asioihin pitäisikö kirkon vastaavasti osallistua silakkamarkkinoille, tai soittaa kirkonkelloja jos tulee kylälle mestaruus joukkueurheilussa. Omasta mielestäni ei pitäisi.
Päivi ei ole Jumala, eikä hänen viestintänsä ole juuri sinulle suunnattua käännytystyötä. Epäilemättä jos joku yrittäisi sinut käännyttää täytyisi viestinnän olla täysin toisen näköistä.
Viestin lähettäjä on se joka viestin lähettää ja vastaanottaja se joka sen lukee.
Päivin tapauksessa vaikka viesti oli osoitettu piispalle, niin vastaanottajia on kaikki lukijat. Hän itse on sanonut valinneensa viestikanavan siten, että mahdollisimman moni viestin lukee.
Tuollaisessa mahdollisimman monelle tarkoitetussa viestissä kannattaisi mielestäni käyttää sanoja niiden perusmerkityksessä. Rajatulle sisäpiirille voi viestiä sisäisellä slangilla.
Päivi Räsänen on viestinnässään parempi, kuin mitä 99.9% suomalaisista pystyisi olemaan. Se on enemmän kuin tarpeeksi.
Meidän tulisi kuunnella monenlaisia ihmisiä näkemyksineen ei sulkea ulos 99.99%:a siksi, että jossain korkeassa ulottuvuudessa miettien heidän viestintänsä ei edusta lähes täydellisyyttä.
Jos on pakko käyttää sanaa häpeä, niin voisi vaikka sivulauseessa selittää, että tässä ei nyt tarkoiteta samaa kuin yleiskielessä, vaan on kyseessä erityinen hengellisen ulottuvuuden ilmaisu, joka tarkoittaa ihan muuta, mutta jonka uskovat kyllä tajuavat.
Paras tietysti jos tuon sanan tilalle pikimmiten keksitään uusi sana, jotta vastaavia sekaannuksia ei pääse syntymään.
Alla linkki Venäjä-tutkimuksen professori emeritus Timo Vihavaisen kirjoitukseen tästä häpeällisestä farssista. Näkökulma ei uskonnollinen vaan historiallinen. Toiminnan logiikka samanlaista kuin Neuvostoliitossa:
Tuskin me nyt sentään vielä Neuvostoliitossa elämme, saati sen historian vuodessa 1937. Räsäsen tapaus on kaikessa räikeydessään kuitenkin niin symbolisesti kuin käytännönkin kannalta erittäin tärkeä.
Mikäli hyväksymme mukisematta tällaisen oikeudenkäytön, emme ole vapaata yhteiskuntaa ansainneet. Hyökkääminen raamatun tulkintaa vastaan oikeuslaitoksen kautta ei kuulu normaalin, kristillisen kulttuurin piirissä olevan oikeusvaltion käytäntöihin.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen toiminta vetää mietteliääksi. Mikä on hänen motiivinsa ja päämääränsä kansanedustaja Päivi Räsäsen suhteen? Hän on syyttämisharkintaa tehdessään lukenut kaikki Päivi Räsäsen tutkintapöytäkirjat, todennäköisesti moneen kertaan. Niissä Räsänen kertoo toistamiseen, ettei halua pahaa homoseksuaaleille, ei halua syrjiä eikä syyttää, ei tuomita eikä leimata, mutta Toiviainen ei Räsäsen todistusta usko. Tämä laittaa kyllä vakavasti kysymään, mikä on saanut Toiviaisen näin päättäväisesti olemaan uskomatta Räsäsen omaa todistusta ja väittämään Räsäsen tarkoittavan jotain muuta, kuin mitä hän sanoo tarkoittavansa. Onko hänellä jokin erityinen painava syy tai muu todiste, olla uskomatta asianomaisen omaa todistusta? Poliisi uskoi Räsästä usean kuulustelun jälkeen ja oli vakuuttunut Räsäsen omasta kertomasta. Poliisi ei nähnyt asiassa rikosta, eikä nähnyt syytä käynnistää esitutkintaa. Toiviainen oli poliisinkin ratkaisusta eri mieltä. Miksi ihmeessä?
Toiviaisen toiminta on hämmentävää ja poikkeuksellista ja pistää kysymään, onko hänellä jokin henkilökohtainen missio tämän aihepiirin osalta, ja jos näin on, niin onko hän kykenevä objektiiviseen harkintaan tämän asian suhteen?
Suuria kysymyksiä herättää Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen halu viedä tuomarikunnan arvioitavaksi ja päätettäväksi mitä Raamatusta voi julkisesti lainata, missä sen voi julkaista, miten sen voi ilmaista ja tulkita, mitä mieltä julkaisija saa olla julkaisemastaan tekstistä, loukkaako lainattu teksti lukijoita, sopiiko joku vanha uskonnollinen kirjoitus lainattavaksi ja julkaistavaksi tässä maailman ajassa, ja saako teksti enää olla vapaasti saatavilla? Ja kaiken tämän jälkeen Toiviainen on sitä mieltä, ettei tässä ole kyse siitä mitä Raamattu sanoo, tai sanan- ja uskonnonvapaudesta? Hänen ajatuksen juoksuaan on vaikea käsittää.
Toiviainen siis haluaa oikeuden ratkaisevan miten Raamattua saa tulkita tässä ajassa, missä tilanteessa ja keneen sen saa kohdistaa ja millä tavalla. Ja näin tehdessään, hän on sitä mieltä, ettei tässä ole kyse sanan- ja uskonnonvapaudesta. Kysyn, mistä muusta tässä voisi olla kysymys?
Miksi aina tämä sama vääristely. Kun on moneen kertaan sanottu, että tuosta ei ole kyse.
Vaikuttaa ihan tahalliselta väärinymmärtämiseltä, jolla johdetaan vain harhaan asiasta.
Ei ole edelleenkään pätevästi perusteltu miksi ei ole kyse tuosta. Ei riitä että sanotaan, tai toistetaan, täytyy perustella. Tuo on ainoa looginen johtopäätöst Toiviaisen toiminnasta, joka lainsäädännöllisesti ja oikeudellisesti on absurdia ja järjetöntä.
Tahallista väärinymmärrystä tuntuisi olevan Toiviaisen ja hänen toimintansa kannattajien puolella. Päivin on väitetty sanoneen sellaista mitä ei ole sanonut, ja hänen sanansa on tulkittu tavalla, jota hän ei ole tarkoittanut.
Tuo on kyllä ymmärrettävää, jos sanat tarkoittavatkin ihan muuta, kuin niiden yleisesti katsotaan tarkoittavan. Silloin helposti syntyy väärinkäsityksiä.
Länsimainen kulttuuri perustuu kreikkalaiselle ja juutalais-kristilliselle perinnölle. Tyypillinen olotila ihmisille on vainoharhat, ja irrationalisuudet. Joita nykyään itsensä kultturimme yli itsensä julistaneet tuovat kulttuuriimme, ja ajavat asiaansa sivistyksen tuhoamiseksi.
Oikeuksiin viemisen seuraukset lienevät kaikille Raamattua lukeville selviä. Luterilaisuuden ongelma on ollut alusta asti maalliselle hallinnolle annettava epäkristillinen kunnia siitä mitä se ei ole.
Pohjimmiltaan kyse lienee kunnioituksesta. Kunnioittaako ihminen ideaaleja. Ihminen joka ei noin tee voi vapaasti valita mutulla mitä sattuu päähän pälkähtämään, tai mistä kokee saavansa hyötyä. Keskustelu on tällöin turhaa, koska ei ole yhteistä pohjaa mille mitään voisi rakentaa.
Mitä ilmeisimmin imaamin kiihottavat puheet eivät ole vanhentuneet. Ovathan ne edelleenkin netissä. Jos joku tekisi ilmoituksen, niin kyllä valtakunnansyyttäjä voisi hieman asiasta kiihottua. Ellei sitten sharialla ole erityinen suoja-asema Suomessa ja imaameille sallitaan hieman enemmän vapauksia siihen, kenet tapetaan ja ketä ei.
Eräs uskonto ja sen tappouhkaukset ovat tosiaan erityissuojeluksessa. Jos sen historiaa ja oppeja referoi, tuoden esiin sen uskon oppien ikäviä puolia, tuomitaan oikeudessa. Sitä ei siis sovi arvostella! Ei edes faktoilla (case: Halla-aho) mutta sen edustajat, uskonnolliset opettajat ja saarnaajat saavat julkisesti uhota tappouhkauksiaan.
Tätä on “oikeus” nykyään “oikeusvaltio” Suomessa, ja sitä vartioi valtakunnansyyttäjä. Ainoastaan kristinuskoa ja kristittyjä sopii haukkua.
Näistäkään ei tarvitse tehdä mitään erityistä homo-ongelmaa. Kaikki synti on häpeällistä ja saastaista Jumalan edessä. Esimerkiksi kirjanoppineille ja fariseuksille Jeesus sanoi, että ulkokultaisuudestaan huolimatta he ovat sisältä täynnä kaikenlaista saastaa. Häpeä on käsitteenä vastakohta ylpeydelle (pride), joten se nousee melko luontevasti esiin tässä yhteydessä, enkä muuten olisi kovin yllättänyt, jos pystyttäisiin osoittamaan että Pride-ideologia on alunperin saanut nimensä vastalauseena juurikin tuolle Paavalin luonnehdinnalle ja siitä nousevalle teologialle.
Tuo kehityshäiriö on vähän eri tyyppinen juttu. Minä luulen, että Räsänen ja monet muut kristityt eivät lähtökohtaisesti ole olleet kovinkaan kiinnostuneita edes miettimään, mistä homoseksuaalisuus johtuu, vaan heille (meille) riittäisi todeta homoseksin synnillisyys Raamatun perusteella. Mutta ne, jotka kiistävät Raamatun auktoriteetin ja joille tämä ei riitä, ovat tuoneet perinnölliset tekijät ja ympäristötekijät mukaan keskusteluun ja siten ikään kuin pakottaneet myös kristityt esittämään selityksiä sille, mistä homoseksuaalisuus johtuu.
Ylipäänsä koko homokeskustelun suhteettoman suuri näkyvyys nykyaikana johtuu pääasiassa siitä, että suuri yleisö ja mainstream media pitävät aihetta pinnalla ja (muka) pöyristyvät kristittyjen näkemyksistä, eikä siitä että kristityt pitäisivät aihetta erityisen keskeisenä.
Evlut kirkolla ei tässä homokysymyksessä ole mitään mahdollisuuksia taistella valtavirtaa vastaan, koska se yleiskulttuurin paineesta vastoin Jumalan tahtoa on jo ajat sitten heteroidenkin osalta hyväksynyt ja siunannut avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ja avioliiton rikkomisen.
Juuri näin. Jos sorrun avioliiton ulkopuolisiin kiusauksiin ja lankeaisin naapurin rouvan houkuttelemana avioliittoni ulkopuoliseen seksiin, tekisin teon mikä on Jumalan opettaman mukaan häpeällinen teko ja synti. On turha pohtia tai selitellä, johtuisiko se geeneistäni vai kehityksestäni. Teko on teko.
Vai johtuisiko kehityshäiriöstäni koska minua on lapsena hyväksikäytetty seksuaalisesti, ja sen aiheuttamasta “yliseksuaalisuudestani”. Mutta se on eräiden toisten tekemä paha teko. Itse olisin silti vastuussa omista teoistani.
Aivan. Lisäksi on surkuhupaisaa kun edistyksellisinä itseään pitävät kristityt päivittelevät joka kerta kun tulee joku Räsäs-uutinen tai vastaava että “on se ihmeellistä kun konservatiivisia uskovaisia kiinnostaa tuo seksi niin kauheasti” ja ilmoittautuvat tietämään että kristinusko on jotain ihan muuta. Tähän porukkaan kuuluu myös tunnettuja ortodokseja jotka jotenkin muka ulkopuolelta katselevat luterilaisten ja vapaiden suuntien konsuja säälivästi kun heillä ei nuo seksiasiat ollenkaan ole esillä. Tosiasiassa ortodoksinen kirkko on tietenkin hyvin konservatiivinen. Jotenkin noilta päivittelijöiltä pääsee unohtumaan se, että juuri luterilaista kirkkoa tässä media ja sen omat uudistajat haastavat. Jos haasteeseen vastataan, se on muka ylenmääräistä kiinnostusta toisten ihmisten sukupuolielämään.
Sitten se asiaan kuuluva mutta tämänkin viestin loppuun: Mutta pitää ottaa huomioon että liikkeellä on myös kristittyjä jotka keskittyvät moralismiin, ja on niitä jotka eivät ollenkaan ymmärrä tai muista niitä kristinopin peruasioita liittyen meidän kaikkien syntisyyteen - joita esim. Päivi Räsänen ja myös muutamat teologit ansiokkaasti ovat tuoneet esiin. Tästä porukasta nuo edistykselliset “irtisanoutujat” ovat sitten tehneet ikäänkuin symbolin kaikesta perinteisestä sukupuolietiikasta, vaikka moralistijengi ei edusta evankeliumin mukaista oppia ja henkeä.
Ahdas on portti ja kaita tie, jos haluaa tänä päivänä jotain sanoa perinteisestä käsityksestä niin että ei saa vastaansa ryöppyä jostain suunnasta.
Olennaista on onko sitä ryhmää, joka kuuntelisi? Pintatason loukkaantujat voivat vapaasti pöyristellä, ja ketä kiinnostaa. Media on puolensa valinnut, ja ei pelaa reiluilla säännöillä ollen ikuisesti huumaantunut vallastaan.
Mikäli ryhmää, jonka kanssa kannattaa julkisuudessa keskustella ei ole on tietenkin aika lopettaa keskustelu. Tällöin tulee hiljentyä, ja sanoa että meillä on omat mielipiteemme ja teillä omanne, eikä ennalta viritetyt epäreilut mutapainit kiinnosta. Ja että vapaasti vaan juhlikaa suurta “voittoanne” aivan kuin yhteiskunta, joka hiljentää väestönsä ei automaattisesti kärsisi sen karmivia seurauksia.
On valtava virhe tekohengittää jotain mikä ei ole sen arvoista. Toki tästä pois se, että jos joku kokee vahvasti kutsmusta niin mikäpä inä olen kritisoimaan silloin mitään.
Mielestäni konservatiivit tekevät kirkolle karhunpalveluksen jatkamalla sen sisällä. Lopun ajoissa ne, jotka eivät ole lämpimiä ovat kylmiä. On myös heille karhunpalvelus olla ajamatta heitä ulos pimeään, ja pakkoon kohti kääntymystä.