Vanha ja Uusi liitto

Perustetaanpa tämmöinen threadi. Tuolla Olemassaolon oikeus –ketjussa syntyi @timo_k:n ja @TV2:n välille pikkuisen vääntöä ko. ketjun topiikista hieman sivuun vievästä mutta itsessään hyvin mielenkiintoisesta aiheesta, nimittäin Vanhan ja Uuden liiton välisestä suhteesta sekä nykyään olemassa olevan juutalaisuuden suhteesta vanhaan Israeliin, sen lakiin ja uhrikulttiin. Katsotaan, saadaanko tästä keskustelua aikaiseksi. (Toivon, ettei asianosaisilla ole mitään sitä vastaan, että siirrän heidän puheenvuoronsa tämän oman aloitusviestini jatkeeksi, vaikka ne eivät tietenkään ole vastauksia tähän aloitukseen.)

Nykyinen emerituspaavimme Benedictus julkaisi tässä takavuosina Jeesus-trilogiansa, joka onnekkaasti tuli kokonaan suomennetuksikin; no, tarkkaan ottaen paavi julkaisi teokset kastenimellään Joseph Ratzinger korostaakseen sitä tosiasiaa, että vaikka sarja tulikin julkaistuksi hänen pontifikaattinsa aikana, niin kyseessä ei silti ole mikään paavillinen ex-cathedra –lausunto vaan yksityisen kristityn ja teologin puheenvuoro. Kun nyt jo elämme pääsiäissykliä, sopii mielestäni paremmin kuin hyvin, että aloitan siteeraamalla juuri pääsiäissalaisuuteen keskittyvää trilogian osaa nimeltä Jeesuksen viimeiset päivät (suom. Jarmo Kiilunen yhteistyössä Aarre Huhtalan kanssa):

Uhrikultin päättymisen ja temppelin tuhon [vuosien 70 ja 135 juutalaiskapinoiden seurauksena] on täytynyt olla juutalaisuudelle valtava järkytys, ovathan temppeli ja uhrit Tooran ytimessä. Maailmassa ei ollut enää sovitusta, ei mitään, mikä olisi voinut toimia vastapainona pahan aiheuttamalle, jatkuvasti kasvavalle maailman saastutukselle. Sitä paitsi Jumala, joka oli kiinnittänyt nimensä temppeliin ja näin salaperäisellä tavalla asui siellä, oli menettänyt maanpäällisen asuinpaikkansa. Missä oli liitto? Missä olivat lupaukset?

Yksi asia oli selvä: Raamattua – Vanhaa testamenttia – oli luettava uudella tavalla. Kokonaan temppeliin kytkeytynyt saddukealainen juutalaisuus ei selviytynyt katastrofista. Samoin historiasta katosi Qumran, joka tosin vastusti Herodeksen temppeliä mutta odotti uudistettua temppeliä. Tässä tilanteessa –vuoden 70 jälkeen – oli kaksi vastausta, kaksi tapaa lukea Vanhaa testamenttia uudella tavalla: lukea sitä Kristuksen valossa profeetoista käsin tai lukea sitä rabbiinisella tavalla.

Jeesuksen ajan juutalaisista virtauksista jäi henkiin vain farisealaisuus. Se löysi Jamniassa syntyneestä rabbiinikoulusta uuden keskuspaikan ja kehitti uuden, erityisen tapansa lukea ja tulkita Vanhaa testamenttia temppelittömänä aikana siten, että keskiössä oli Toora. Vasta siitä lähtien puhumme ”juutalaisuudesta” sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaen sitä, että Raamatun kirjoituksia pidetään Jumalan ilmoituksena ja sellaisena luetaan, ilman konkreettista temppelikulttia. Tätä kulttia ei enää ollut. Siinä mielessä myös Israelin usko sai vuoden 70 jälkeen uuden muodon. [bold. minun]

Juutalaisuus ja kristinusko ovat siis ikätovereita, ne ovat syntyneet samaan aikaan olematta kuitenkaan veljiä (saati kaksoisveljiä!) keskenään. Vaikka ne molemmat kantavat Vanhan Israelin perintöä helmoissaan, minusta kukaan kristitty ei voi olla epätietoinen siitä, kumpi näistä kahdesta perillisestä on sanan varsinaisessa merkityksessä rintaperillinen ja esikoispoika. (No, jotta ei kuitenkaan sorruttaisi suoranaiseen ylvästelyyn niin pidetään nyt mielessä tämäkin pyhän Apostolin sana:)

Room.11:17-24.

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, 18 älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. 19 Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. 20 Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! 21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. 22 Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. 23 Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. 24 Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.

Mutta onko sanotun valossa mahdollista ajatella, että Vanha liitto olisi voimassa vaikka sen ydin, temppelikultti, on iäksi kadonnut?

2 tykkäystä

Kyllä se menee juuri noin. Eivät Jumalan käskyt muutu sen takia, etteivät ihmiset pysty niitä käytännössä toteuttamaan. Niin se menee monien yksittäisten ihmistenkin elämässä, että on syystään tai syyttään ajautunut tilanteeseen, jossa Jumalan käskyjen noudattaminen ei ole enää mahdollista, vaan jos haluaa tehdä oikein, on valittava huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Sitä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole, että voisimme muuttaa tai lieventää Jumalan käskyjä helpommin toteutettaviksi.

Juutalaisilla se nyt kuitenkin menee niin, että temppelin puuttuessa vaadittuja uhreja ei voida toimittaa. Ja kun ei ole uhrimenoja, niin kaikkien juutalaisten ei myöskään tarvitse matkustaa kolme kertaa vuodessa Jerusalemiin niin kuin vielä Jeesuksen aikaan.

Tavallaan harmillista, sillä haluaisinpa todella nähdä eläinaktivistien kommentit sen jälkeen kun Israel alkaisi polttaa tuhansia eläimiä uhrimenoissa jotta koko maailman miljoonien juutalaisten uhrit saataisiin toimitettua. Uusi temppeli pitäisi rakentaa ihan vain sen takia, että nähtäisiin, miten juutalaisten lainoppineet kiemurtelisivat ulos uhrilaista. Ehkä se väännettäisiin jotenkin niin, että riittää kun sytytetään kynttilä ja henkilö antaa rahaa temppelille.

1 tykkäys

Vanha liitto ei ole muuttunut miksikään. Kaikille on tarjolla Uusi liitto Jeesuksessa Kristuksessa, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni Vanhasta, joutuvat hyväksymään sen alkuperäisillä ehdoilla.

2 tykkäystä

Uudessa tiessä 6/2017 (9.2.2017) oli juttu temppelistä, sen tuhosta ja siitä, että uhrimenoissa alkoi mennä jotain pieleen jo noin 40 vuotta ennen temppelin tuhoutumista, eli suunnilleen Jeesuksen kuoleman aikoihin. Saman jutun voi lukea englanniksi täältä: https://www.caspari.com/2016/07/27/no-stone-above-stone/

Miksi sunkutat vastaan selvässä asiassa? Mene itse Jerusalemiin katsomaan, että onko muuttunut vai ei. Minä nimenomaan osoitin, että käytännössä juutalaisten vaatimukset ovat muuttuneet paljonkin temppelin puuttumisen takia.

Me puhuttiin Naalin kanssa siitä, ovatko Jumalan käskyt muuttuneet. Sinä puhut siitä, millä tavalla juutalaiset ovat muokanneet uskontoaan välttyäkseen kohtaamasta sitä, etteivät pysty täyttämään Jumalan käskyjä. Mutta eiväthän ihmisten jälkikäteen tekemät muutokset vaikuta noihin Jumalan alkuperäisiin käskyihin.

1 tykkäys

Näitä merkkejä vanhan temppelikultin lähenevästä lopusta noteerattiin hyvissä ajoin. Voi toki miettiä, kuinka luotettava lähde Flavius Josephus on, mutta, kuten linkissäsi ohimennen mainitaan, hänkin näitä enteitä kirjasi ylös. Tässä yksi niistä:

Kun papit helluntaiksi nimitetyn juhlan aikana [vuonna 66 AD] tulivat yöllä sisemmälle temppelialueelle suorittaakseen tapansa mukaan pyhää palvelustaan, he olivat kertomansa mukaan ensin havainneet liikettä ja melua ja sen jälkeen kuulleet monesta suusta lähtevän äänen: “Me olemme lähtemässä täältä pois”. (Flavius Josephus, Juutalaissodan historia)

En ole lukenut artikkelia, tämä vastaus liittyy enemmänkin juutalisen uskon muutokseen ennen Yeshuan aikaa.

Pakkosiirrosta palattua juutalaisuus läpikävi suuren muutoksen, jonka yksi merkittävimpiä ilmentymiä oli uuden kirjoitusasun (ktav ashurit) käyttöönotto, jonka myötä Kirjoitukset täytyi “kirjoittaa” uusiksi. Tässä yhteydessä tapahtui jonkinverran myös “uudelleentulkintaa”, kirjoitetun tekstin muotoilua.

Mutta oikeastaan temppelipalvelukseen liittyvät muutokset oli tapahtunut jo ennen pakkosiirtoa (josta profeetta Jesaja kansaa varoitti). Temppelipalveluksesta oli tullut riittien läpivienti-seremonia, josta Herran läsnäolon kunnioitus oli poissa. Uhritoimituksia tehtiin kuin “liukuhihnalta”, palkkiota vastaan.

Lähempänä Yeshuan aikaa alkoi nousta ennemminkin poliittis-sävyteisiä uskon tulkintajakoja, joissa merkittävänä tekijänä oli yhteiskunnalliset luokkaerot. Luonnollisesti kaiken oppierojen taustalla oli kiistely Torah:n olomuodoista (kirjoitettu, suullinen, salattu), eli mitä “oppineiden” opetuksista ja tulkinnoista oikeastaan kuului noudattaa. Vielä Yeshuan aikaankin kiisteltiin näistä…

Sivukysymys: Miksi muuten käytät vierasta kirjoitusjärjestelmää Yeshuan kirjoittamiseen? Eikö se pitäisi kirjoittaa hepreaksi? Sama koskee Torahia. Entä miksi Jesaja on suomalaisessa muodossa ja Adonain sijaan on Herra?

Hyvä huomio @AnttiValkama !
En itse aina “huomaa”, eli tarkkaile miten kirjoitan. Kyse ei ole minulle “opista” tai säännöstä, vaan ehkäpä enemmänkin siitä, mitä Kirjoitus-käännöksiä käytän milloinkin…

Transliterointi onkin sitten mutkikkaampi asia, “oikeaa” tapaa kun ei ole, vaan siihen vaikuttaa esim transliteroijan oma äidinkieli: onko ‘yod’ J vai Y, haluaako transliteroida kaikki hebrean merkit (Tora, vai Torah), yms.

Ja sitten on kiistat, oliko vanhassa hebreassa w, dh,gh, yms äänteet (koska tietyillä konsonanteilla on yhä käytössä dagesh-piste, jonka uskotaan kuvaavan eri äännettä). Ja raamatunkääntäjät sitten käyttivät oman äidinkielensä perinteitä (joka näkyy esim YHVH, JHWH, jne).

Olen siis epätarkka, sekoilen ja sotken eri kieliä…

Mutta on myönnettävä, että käytän hlökoht mielummin Yeshua kuin Jeesus, ja ajattelin kirjoittaa Jesajan sijaan Yirmeyahu… (muoks: Yeshayahu)

Yeshua-muotohan ei mitenkään liity suomalaiseen meininkiin eikä ole yleisessä käytössä ikinä ollutkaan. Se näyttäisi joillakin olevan pyrkimistä “aitoon” ja “alkuperäiseen” ja ehkä myös erottautumista. Siksi tiedustelin.

Ammattikääntäjänä (japani-suomi) en pahemmin arvosta sitä, kun jotkut japanifriikit käyttävät puhutteluliitteitä (kun, san, sama yms.) tai satunnaisia japanisanoja muun puheen joukossa. Sekin innosti ihmettelemään.

1 tykkäys

@AnttiValkama jäi vielä vastaamatta esittämääsi kysymykseen, jonkä ymmärrän viittaavaan juutalaisiin käskyihin miten “Jumala”-sanan saa kirjoittaa… itselläni ei siinä ole ongelmaa, ja sitä en erityisesti tarkkaile.

Mutta tiedän, että jos alan laittamaan yleisiä kiertoilmauksia (HaShem, Yeya, YY, jen), se voi tuntua lukijasta hämmentävän poistyöntävältä. Ja YHVH on lyhenne, ei oikea sana, joten se olisi hyvä suomentaa HERRA (tai entäpä HRA), mutta luulen senkin tökkäävän lukijan silmään pahemmin kuin “Herra”.

Olen juutalainen sydämeltäni, en uskonnoltani…

Muiden muassa @timo_k on useita kertoja muistuttanut että kun kristitty opettaa lakihenkisyyttä vastaan hän puhuu juutalaisten käytäntöjen lakihenkistä suorittamista vastaan eikä kristillisen kirkon käytäntöjä vastaan.

Toinen samankaltainen hokema on se miten kristittyjen keskuudessa puhutaan laista ja kirjaimesta . Tätä on käytetty perustelemaan kuinka oma sydämen usko ja Pyhästä Hengestä inspiroituneisuus kumoaa kirkon opetuksen.
Väitän kyllä että esimerkiksi pyhä Augustinus tästä kirjoittaessaan tarkoittaa sitä että juutalaisten opetusten kirjaimen mukaan ei tule kilvoitella vaan “hengessä ja totuudessa” eli nähdä juutalaisen käytännön, ulkoisten tekojen takana oleva merkitys; sisäinen, ihmistä suoraan työstävä kilvoittelu.

Esimerkiksi Augustinus kirjoittaa usein siitä kuinka laulaminen, soittaminen ja tanssiminen Jumalan kunniaksi Vanhan Testamentin kontekstissa tulisi jalostaa kristllisessä kontekstissa ruumiin ja mielen saamiseksi samaan vireeseen Jumalan “laulun”/tahdon kanssa.

Augustinus ei myöskään hermostu jos Vanhan Liiton teksti opettaa Jumalan katkaisevan syntisen kaulan (Ps. 129:4) ja ala syyttää psalmilaulajaa vihapuheesta. Hän näkee “kirjaimen sisään” ja opettaa että Jumalalla on riittää loputtomasti armoa syntisiä tekoja tekeville, Jumala ei siis katkaise syntisen käsiä eikä jalkoja, vaan Jumala katkaisee syntisen kaulan, eli antaa synnin seurauksen tulla ensisijaisesti sellaisen syntisen päälle jonka kaula pitää syntisen päätää liian pystyssä eli joka on liian ylpeä nähdäkseen itsensä olevan väärässä.

Näitä taustoja vasten on vaikea nähdä se ajatushyppäys jonka jälkeen Uuden Liiton ihmiset alkavat Uudessa Liitossa kritisoida vanhaan lakiin, kirjaimeen ja lakihenkisyyteen vedoten kirkon käytäntöjä, opetusta ja hyviksi havaittuja, suositeltavia tapoja.

2 tykkäystä

Aloin lukea tuota “jokamiehen Talmud:ia”.

Mielenkiintoisia olivat muinaisten arvostettujen rabbien kirjoitukset siitä miten Aabraham erämaassa vaellellessaan ja pohdiskellessaan tuli siihen johtopäätöksen että ihan kaiken takana on kaiken alku ja syy, ainokainen ja suuri Luojajumala. Samoin siihen että tämä ainoa Jumala on kaikkialla, kaiken näkevä ja tietävä ja kaikkeen vaikuttamaan pystyvä, mutta että ihminen ei voi nähdä häntä.

Aabrahamin aikanahan monet erilaiset luonnonuskonnot henkineen ja epäjumalanpalvelus puukuvineen kukoisti.

Tässä ei ole mitään outoa kristitynkään kannalta, vaikka nuo tekstit ja pohdiskelut olivat lukuisista Raamatun kaanoniin kuulumattomista kirjoituksista.

Eikö tämä asia Vanhan ja Uuden liiton välillä ole selvä?

Hepr. 8:13: “Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian.”

Eipä se nyt ole 2000 vuodessakaan mihinkään hävinnyt, eikä näytä olevan helppoa kitkeä, vaikka monet kansat kautta aikain ovat koettaneet syrjiä, vainota ja karkoittaa Jumalan alkuperäisen omaisuuskansan. Juutalaisuutta ja juutalaisia eivät Stalinin eikä Hitlerinkään vainot onnistuneet tuhoamaan. Aina on jäänyt jäännös, koska käsittääkseni myös Vanha Liitto on edelleen voimassa, Herra haluaa kansansa säilyvän.

Keskustelu ei tyrähdy yhdellä raamatunlauseella. Yhtä hyvin voin nokittaa täältäpäin Jeesuksen sanat: “Laista ei katoa pieninkään piirto”.

Mutta sen sijaan että ehdottaisiin keskinäistä vuorottaista Raamatulla päähän lyömistä, tahdon jatkaa keskustelua vanhan ja uuden liiton kansojen ajattelun eroista ja yhtenevyyksistä. Siksi aloin tuota Talmudiakin tutkia.

VT profetoi Jeesusta, ja monet opetukset VT:stä toistuvat Jeesuksen hyvissä teoissa ja opeissa. Elleivät suoraan, niin symbolisesti tai profeetallisesti. Tällä hetkellä luen Talmudin kohtaa missä lukuisten vanhojen juutalaisten kirjoitusten (myös VT.n ulkopuolisten tekstien) kautta puhutaan siitä, miten ihminen syhtyy kädet tyhjinä, elää aikansa ja haalii omaisuutta yli käsiensä, mutta lopulta jokainen joutuu lähtemään ja kohtaamaan Herransa tuomiolla kädet yhtä tyhjinä kuin syntyessään. Ei siis kannata kerätä omaisuutta eikä aarteita eläessään, vaan “kerätä itselleen aarteita taivaaseen”, siis olla muille hyvä ja antelias ja auttavainen, elää kultaisen säännön mukaan.

Samaten muistan viitatun seammankin juutalaisten tekstien kommentaareja nimekkäiltä Rabbeilta, jotka kertovat tapauksesta kun joku mies kysyi miten hän voisi oppia ja ymmärtää koko Toran, ja rabbi sanoi hänelle “Älä tee toiselle, mitä et soisi itsellesi tehtävän, siinä on koko Torah!”

Sangen tuttua kamaa, ei ne juutalaisten opit mitään kovin kaukaisia kristinuskolle ole (sanoisin että tulkintaerot kristittyjen jäsentenvälisten, eri kirkkokuntien ja suuntausten, kesken ovat jopa suurempia).

Siksi suhtaudun kunnioituksella ja eräänlaisella opinhaluisella nöyryydellä myös juutalaisuuteen, koska mielestäni VT on myös täysin validia kamaa, ja Vanha Liitto on edelleen voimassa Jumalan ja juutalaisten välillä. Kovapäiselle kansalle piti vielä tuoda Jeesus ja Uusi Liitto, mutta Herra ei ole hylännyt juutalaista kansaansa jonka profetiat jatkavat täyttymistään.

Vanha liitto on hävinnyt, mutta juutalaisuus ei. Uusi liitto luvattiin juutalaisille (Hepr.8:8; Jer.31:31). Messias ja juutalainen alkukirkko syrjäyttivät vanhan (pakanat pääsivät sitten uusiin porukoihin mukaan). Tämä "korvausteologian " alkutilanne pitää muistaa, ettei nykyjuutalaisuudelle tule myönnetyksi sellaista, jota sillä ei enää ole.

2 tykkäystä

Syntiuhri: Mies pettää vaimoaan, ja kokee huonoa omatuntoa vieden vaimolle kukkia ja tarjoamalla kynttiläillallisen. Miksi, tai miksi ei?

Jos uskoo korvausteologiaan, ja sen peruslauseisiin. Minä en usko korvausteologiaan kosken näe niitä suoraan Raamatusta, vaan koen niitten edustavan käsityksen olevan paljon myöhempää kehittelyä.

Mielestäni Raamatusta voi lukea Vanhan ja uuden liiton olevan olemassa rinnakkain ja niiden tulisi tukea toisiaan enemmän, siinä kuin eri kristillisten kirkkokuntiemmekin.

Juutalaisuus ei toki samaa kuin ennen temppelin hävitystä, mutta eipä nykykristillisyyskään ole lähellä alkukristittyjä. Talmud mikä kuvastaa parhaiten rabbiinista juutalaisuutta on juuri sitä ympäristöä ja näyttämöä jossa Jeesus eli ja toimi. Jeesushan oli kulttuurisesti juutalainen, myös teologisesti lähtökohtaisesti juutalainen, joskin myös potkaisi liikkeelle kristinuskon omilla opetuksillaan ja teoillaan, suurimpana sovituskuolemansa.