Perustetaanpa tämmöinen threadi. Tuolla Olemassaolon oikeus –ketjussa syntyi @timo_k:n ja @TV2:n välille pikkuisen vääntöä ko. ketjun topiikista hieman sivuun vievästä mutta itsessään hyvin mielenkiintoisesta aiheesta, nimittäin Vanhan ja Uuden liiton välisestä suhteesta sekä nykyään olemassa olevan juutalaisuuden suhteesta vanhaan Israeliin, sen lakiin ja uhrikulttiin. Katsotaan, saadaanko tästä keskustelua aikaiseksi. (Toivon, ettei asianosaisilla ole mitään sitä vastaan, että siirrän heidän puheenvuoronsa tämän oman aloitusviestini jatkeeksi, vaikka ne eivät tietenkään ole vastauksia tähän aloitukseen.)
Nykyinen emerituspaavimme Benedictus julkaisi tässä takavuosina Jeesus-trilogiansa, joka onnekkaasti tuli kokonaan suomennetuksikin; no, tarkkaan ottaen paavi julkaisi teokset kastenimellään Joseph Ratzinger korostaakseen sitä tosiasiaa, että vaikka sarja tulikin julkaistuksi hänen pontifikaattinsa aikana, niin kyseessä ei silti ole mikään paavillinen ex-cathedra –lausunto vaan yksityisen kristityn ja teologin puheenvuoro. Kun nyt jo elämme pääsiäissykliä, sopii mielestäni paremmin kuin hyvin, että aloitan siteeraamalla juuri pääsiäissalaisuuteen keskittyvää trilogian osaa nimeltä Jeesuksen viimeiset päivät (suom. Jarmo Kiilunen yhteistyössä Aarre Huhtalan kanssa):
Uhrikultin päättymisen ja temppelin tuhon [vuosien 70 ja 135 juutalaiskapinoiden seurauksena] on täytynyt olla juutalaisuudelle valtava järkytys, ovathan temppeli ja uhrit Tooran ytimessä. Maailmassa ei ollut enää sovitusta, ei mitään, mikä olisi voinut toimia vastapainona pahan aiheuttamalle, jatkuvasti kasvavalle maailman saastutukselle. Sitä paitsi Jumala, joka oli kiinnittänyt nimensä temppeliin ja näin salaperäisellä tavalla asui siellä, oli menettänyt maanpäällisen asuinpaikkansa. Missä oli liitto? Missä olivat lupaukset?
Yksi asia oli selvä: Raamattua – Vanhaa testamenttia – oli luettava uudella tavalla. Kokonaan temppeliin kytkeytynyt saddukealainen juutalaisuus ei selviytynyt katastrofista. Samoin historiasta katosi Qumran, joka tosin vastusti Herodeksen temppeliä mutta odotti uudistettua temppeliä. Tässä tilanteessa –vuoden 70 jälkeen – oli kaksi vastausta, kaksi tapaa lukea Vanhaa testamenttia uudella tavalla: lukea sitä Kristuksen valossa profeetoista käsin tai lukea sitä rabbiinisella tavalla.
Jeesuksen ajan juutalaisista virtauksista jäi henkiin vain farisealaisuus. Se löysi Jamniassa syntyneestä rabbiinikoulusta uuden keskuspaikan ja kehitti uuden, erityisen tapansa lukea ja tulkita Vanhaa testamenttia temppelittömänä aikana siten, että keskiössä oli Toora. Vasta siitä lähtien puhumme ”juutalaisuudesta” sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaen sitä, että Raamatun kirjoituksia pidetään Jumalan ilmoituksena ja sellaisena luetaan, ilman konkreettista temppelikulttia. Tätä kulttia ei enää ollut. Siinä mielessä myös Israelin usko sai vuoden 70 jälkeen uuden muodon. [bold. minun]
Juutalaisuus ja kristinusko ovat siis ikätovereita, ne ovat syntyneet samaan aikaan olematta kuitenkaan veljiä (saati kaksoisveljiä!) keskenään. Vaikka ne molemmat kantavat Vanhan Israelin perintöä helmoissaan, minusta kukaan kristitty ei voi olla epätietoinen siitä, kumpi näistä kahdesta perillisestä on sanan varsinaisessa merkityksessä rintaperillinen ja esikoispoika. (No, jotta ei kuitenkaan sorruttaisi suoranaiseen ylvästelyyn niin pidetään nyt mielessä tämäkin pyhän Apostolin sana:)
Room.11:17-24.
Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, 18 älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. 19 Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. 20 Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! 21 Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. 22 Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. 23 Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. 24 Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.
Mutta onko sanotun valossa mahdollista ajatella, että Vanha liitto olisi voimassa vaikka sen ydin, temppelikultti, on iäksi kadonnut?