Vanhan luonnon kuolema > Vanhan väännön uudelleensyntymä. 
Eli taas ollaan samassa aiheessa: “usko ja teot, perisynti vai ei…”
Ja kommenttini on: Kyllä ja ei.
Kyllä. Luterilaisuudessa on toisaan ainakin meidän aikanamme sitä vikaa, että se toistelee niitä torjuvia lausekkeita, joiden tausta on Lutherin ajan katolisen kirkon ansio-opissa. Reaktiivisuus jäi päälle ja siitä tuli identiteettikysymys.
- Toisaalta ymmärrän toistelun pointin, koska Paavali pahus oli pitkälti sammoo mielpuolta armosta ja ansioista (ks. pari kirjettä apostolilta) ja kokemuskin osoittaa että onhan meidän vaikea itsekunkin jättää kaikki Jumalan varaan, koskee se sitten tätä tai ikuista elämää. Väitän että usein uskosta puhutaan teoriana, jolloin voi olla sitä mieltä mitä kaveritkin. Saarnoissakin on sitä vikaa, että puhutaan Jumalasta ideana, muttei oikein kuunnella mitä hänellä on sanottavana. Mutta kun tulee tosi tiukkoja paikkoja elämässä, kysytään sitä mihin oikeasti turvaudun. Silloin asettuu usko oikealle paikalleen. Eikä ole ollenkaan samantekevää onko ihmisellä silloin kuultu opetus ja omaksuttu usko Jumalaan jota meidän on koetettava miellyttää ja lepyttää - vai luottamus Isään joka on armollinen, leppynyt ja suorastaan meille itsensä lahjoittava.
Ei. Minulle ei ainakaan 50 vuoden kuunteluaikana kirkonpenkissä ole tullut käsitystä, että ei tarvitse elää uskossa vaan riittää pelkkä totenapitäminen ja kerran tapahtuneiden pelastushistorian juttujen kuittaaminen. Kyllä paljon on kehotettu lukemaan sanaa, käymään kirkossa ja ehtoollisella, ja usein on kehotettu lähimmäistäkin rakastamaan. Johan meidän kirkkovuotemmekin sisältää melkoisen määrän Vanhaa ja uutta testamenttia, sekä niiden tulkintaa virsissä ja rukouksissa. Ei se pelkkää armo-käsitteen hokemista ole. Vastaan tulevat elämän eri tilanteet ja myös meidän synneistämme kiusallisen paljon Jeesus ja kumppanit tarinoivat…
Sitä edelleen ihmettelen että mitä uskontoa ketjun perustaja @TeeMosse edustaa täällä, kun hän kyselee kristinuskon edustajien kokemuksia.
Olisi aika olla avoimia.