Tuli mieleeni etsiä tietoa, siitä miten lestadiolaiset itse Raamatun lukemisesta kertovat.
Tästä kirjoituksesta ensimmäiseksi tulee mieleen, että Raamatun asema liikkeessä ei varmasti ole samanlainen kuin muissa herätysliikkeissä. Se huokuu tämän bloggauksen sävystä. On ollut tarve saada lukijat tarttumaan Raamattuun itse.
@tortoise, linkkaamasi Roosa Tahkolan blogikirjoitus on oikein hyvä ja asiallinen. Sitä seuraava kommentointi kerrassaan mainiota ainakin nimimerkki “Jupen” osalta. Minä en tunne sen kummemmin Roosaa kuin tuota Jupeakaan. En ole lukenut koko Hulluinhuonelaisblogia ylipäätään ollenkaan. Mielestäni he kumpikaan kirjoittaja eivät ole rivilestadiolaisia, rohkenisin väittää että he ovat ex-lestadiolaisia kuten minäkin.
Löysin kuitenkin erittäin hyvän kirjoituksen, sitä en ala toistamaan tai omin sanoin vääntämään, koska se on niin taidolla ja asiantuntemuksella kirjoitettu. Linkin takana on Joona Korteniemen Miten ymmärtää vanhoillislestadiolaista seurakuntaoppia Katolista hapatusta blogisivustolta. Niinkuin olen aiemmin maininnut, Joonakin kirjoittaa henkiopista, mikä on varmaan ulkopuoliselle aivan käsittämätön juttu.
Tämän päivän Kalevassa on jälleen kahden aukeaman juttu vanhoillislestadiolaisuudesta. Siinä on mainittu myös perustelut, miksi juttu julkaistaan: Mm. koska Kalevan levikkialueella asuu paljon vanhoillislestadiolaisia. Valitettavasti juttu on maksumuurin takana, mutta jos jotakin kiinnostaa lukea, niin tietää mistä hakea.
Siinä kerrotaan anonyymisti useista ihmisistä, jotka ovat joutuneet puhutteluun ja ovat kokeneet sen hyvin ahdistavana. Kaleva on haastatellut yli 20 puhutteluun joutunutta ihmistä. Aina ei ole edes suoraan sanottu, mitä toinen on tehnyt väärin. Yksi puhuja oli saanut moitteet jopa siitä, että oli puhunut liian Kristus-keskeisesti, kun olisi pitänyt keskittyä yhteisöön ja sen identiteettiin.
Kartteluni oli jatkuvaa. Vain jotkut harvat uskaltautuivat näyttäytyä seurassani. Lopulta en enää jaksanut kyräilyä ja lähdin liikkeestä. Eniten minua satutti se, että liikkeessä puhutaan paljon lähimmäisenrakkaudesta. Käytännössä rakkautta annetaan kuitenkin vain heille, jotka käyttäytyvät niin kuin yhteisö haluaa. Vaikka kokemuksistani on aikaa jo vuosia, työstän niitä edelleen psykoterapiassa.
Nainen, noin 40 vuotta
En päässyt koskaan käymään rakentavaa keskustellua siitä, mitä olin tehnyt väärin. Minuun lyötiin voimaikkailla perusteettomilla syytöksillä leima siitä, että en ole oikealla lailla uskomassa. Eräs pappi esitti minusta vakavan syytöksen, mutta ei suostunut käsittelemään sitä kanssani. Myöhemmin hän väitti rauhanyhdistyksen tilaisuudessa pitämässään puheessa pyytäneensä minulta toistuvasti anteeksi. Pappi valehteli uskovaisten ihmisten keskellä ja käytti pelinappulana kaikkein pyhintä eli anteeksiantamusta. Se särki jotain sisälläni.
Mies, noin 50 vuotta
Srk:n puheenjohtaja vastaa: Toisen painostaminen ei ole koskaan oikein.
Kristikunnan historia osoittaa, ttä keskusteluista huolimatta ei aina saavuteta yksimiellisyyttä. Tämän toteaminen saattaa joidenkin mukana olleiden näkökulmasta tuntua painostamiselta tai väärältä, vaikka se ei sitä olisikaan…
Tässä toinen vähän vanhempi juttu asiasta.
Vanhoillislestadiolaisten hoitokokous aiheutti traumaattiset muistot Vuokolle – ”Intiimeistä asioista saatettiin revitellä” https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006435335.html
" VANTAALAINEN rikostutkija Tuomas Pelkonen erosi lestadiolaisuudesta teini-iässä. Pelkosen mukaan hoitokokouksissa on usein kyse törkeästä väkivallasta."
"Pelkosen mielestä kirkolla on myös vastuuta asiassa, koska monet hengellistä väkivaltaa käyttäneistä ”hoitomiehistä” ovat olleet lestadiolaisia evankelisluterilaisen kirkon pappeja.
– He ovat syyllistyneet käytännössä pahoinpitelyihin tai törkeisiin pahoinpitelyihin. Jos väkivalta tunnistettaisiin paremmin, näistä voisi saada kiinteitä vankeustuomioita."
Tiedättekö millaisiin toimiin piispat ovat ryhtyneet noita pappeja kohtaan?
Kalevassa on ollut aika monta juttua vanhoillislestadiolaisuudesta. Toiset ovat kokeneet kovia liikkeen johdon taholta ja toisilla taas kuulostaa, ettei ole mitään ongelmia. Minulle vain tuli mieleen, että niinhän se on muussakin elämässä. Koulussa joku opettaja saattaa olla jollekin oppilaalle tosi inhottava ja jollekin toiselle taas oikein mukava. Samoin jollekin ihmiselle saattavat juhlapyhät olla ahdistavia ja he kokevat suurena helpotuksena, kun arki taas koittaa.
Pitäisi muistaa, että jos jotakin ahdistaa joku tilanne, niin ei kannattaisi mitätöidä sitä sillä, että itseä ei ahdista.
Niin. Ja kyllähän se syntinen ihminen ahdistuu, vaikka kuinka kauniisti yrittää häntä ohjata oikealle tielle. Sellaiset lumihiutaleet varsinkin…
Tällaisia perusteluja olen kuullut muiltakin kuin lestadiolaisilta. Niin se väkivallan jatkuminen hiljaa hyväksytään.
Minulla meni tämä yli hilseen. Voitko vääntää rautalangasta.
Lumihiutale on pejoratiivinen ilmaisu herkästä ihmisestä joka ei kestä minkäänlaista arvostelua. Tätä ilmaisua käyttävät vihapuhetta harrastavat, kun heidän sanomisiinsa puututaan.
“Special snowflake” on termi jota on englanniksi pitkään käytetty herkistä ja/tai erikoisuudentavoittelijoista. Siis ihminen, joka on omastakin mielestään hyvin erityislaatuinen persoona ja haluaa tulla kohdelluksi sen mukaan. Nyttemmin merkitys on siirtynyt pelkkään herkkyyteen ja turhasta valittamiseen. Eli jos ihmistä sanotaan lumihiutaleeksi, tarkoitetaan että hän on liian herkkä eikä kestä sellaista mitä normaalin ihmisen kuuluisi kestää.
Pötypuhetta. Syntinen ahdistuu synnistään, mutta ei kaidasta tiestä.
Niinhän sanoinkin. Saatanan omat loukkaantuvat, kun heille sanoo, että ovat saatanan omia.
Ainakin lestojen mukaan…
Syntinen ei tarkoita Saatanan omaa.
Ei loukkaantuminen implikoi mitään siitä, kenen “oma” on. Eikä se loukkaantuminen kerro mitään siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kaikki Saatanan omat eivät loukkaannu ja jotkut Jumalan omat saattavat loukkaantua kun heitä nimitellään Saatanan omiksi.
D
Minä ymmärsin Aten viestistä, että siinä on sarkasmia. Pitäisi kai olla lainausmerkit Saatanan oman kohdalla.
Tämän ymmärsin hoitokokoukseksi.
Vanhoillislestadiolaisia on paljon kirkon viroissa. Hehän ovat yleisesti ottaen mukavia ihmisiä. Kuitenkin yksi kirkon virassa oleva diakonissa kertoi, että siinä vaiheessa, kun kirkkoherraksi tuli vanhoillislestadiolainen pappi, niin se oli aivan kamalaa. Kun on hengellisessä työssä ja ikänsä ollut uskovainen, niin yhtäkkiä onkin esimiehen mielestä vääräoppinen. Ei ole mitän hengellistä yhteyttä. Ei siinä auta, vaikka on kuinka “mukava ihminen”.
Itse olen pelkkänä seurakuntalaisena ja vapaaehtoisena sikäli helpommassa asemassa, että minua ei niin paljon haittaa, vaikka seurakunnassa onkin vanskuja töissä. Ei tarvitse ajatella asioita niin syvällisesti.
Muuan vanha körttiläinen sanoi, että ollessaan vl-papin kanssa samassa hotellihuoneessa, niin hän huomaa, kuinka kyseinen pappi ei pidä häntä minään. Hän ihan tuntee, kuinka heidän välillään on syvä kuilu. Olen sitä mieltä, että se johtuu juuri vanhoillislestadiolaisten seurakuntaopista, jonka mukaan kaikki muut paitsi heidän porukka ovat vääräoppisia ja menossa helvettiin.
Itselläni on ollut useampia vl-työkavereita. Osan kanssa ei ollut mitään ongelmia. Osa oli selvästi omien kanssa paremmin väleissä. Yhden kohdalla huvituin kun hän yritti katsoa tv:stä elokuvaa taukotilassa mutta kun toinen heikäläinen tuli paikalle niin vaivautui aivan silmin nähden.
Myös heidän joukostaan voi havaita että joillekin kaiketi ehkäisy on todellisuutta, mutta jsuurimman osan kohdalla ollaan vielä hyvin uskollisia sille, että lisäännytään ilman rajoituksia. En voi mitään sille ajatukselle, että muutenkin tämä edellinen jako noudattaa jonkinlaista uskollisuutta opetuksien tiukkaan noudattamiseen.
Toisaalta voisi kuvitella itsensä vanhoillislestadiolaisena työpaikassa jossa on jonkinlaisena vähemmistön edustajana. Silloin voi helposti kokea, vaikka sitä ei julkisesti näytettäisikään, että pidetään jonkinlaisena kummajaisena esimerkiksi siksi että perhekoko poikkeaa huomattavasti muista ja kesällä on pakko saada lomavuoro suviseurojen aikaan jne En ihmettele etteikö se herkimpiä heistä vaivaisi jotenkin. Ihmisiä hekin vain ovat ja saattavat kaivata samalla tavoin yleistä hyväksyntää vaikka omien hyväksyntä tärkeintä onkin.
Kuilun kokemus samassa hotellihuoneeseen majoittumaan laitettujen kesken voi syntyä muustakin kuin seurakuntaopista. Se voi syntyä jo siitä, jos toinen on tottunut nukkumaan kotonaan perheensä kanssa ja kokee sen kiusalliseksi, että on laitettu samaan hotellihuoneeseen jonkun itselle vieraan, vain työajalta tutun ihmisen kanssa. Toinen voi haluta olla työtehtävien päätyttyä rauhassa, eikä välttämättä halua kohdata toista samaan huoneeseen majoitettua. Nykyään kai aika usein työntekijöille tarjotaan jo omat hotellihuoneet, mikäli työmatkalla tarvitsee majoittua hotellissa.
Kyllä tämä kuilu oli nimenomaan siitä, että toinen pitää itseään ainoaan oikaan ryhmään kuuluvana ja toista vääräoppisena. Tämä tuli kyllä hyvin selväksi enkä ihmettele yhtään.
Facebookissa on postaus liittyen Kalevan juttuun ja sitä on kommentoitu paljon. Yksi kommentoijista on Erkki Hurtig, jonka kirjoituksen lainaan tässä. Yritin laittaa sen siniselle pohjalle, mutta en onnistunut. Niinpä lisään lainausmerkit:
" Sunnuntain Kalevassa SRK:n puheenjohtaja Matti Taskila toteaa mm;
“Ongelmallista on, että julkisessa keskustelussa jätetään määrittelemättä se, mitä hoitokokouksella milloinkin tarkoitetaan.”
Itse olin hoitokokouksen kohteena toukokuussa 2014 Tornion Rauhanyhdistyksellä. Kokousta johti Rovasti Erkki Piri, SRK:n yksi pitkäaikaisimpia ja vahviimpia vaikuttajia.
Piri sai myöhemmin Oulun Tuomiokapitulilta toiminnastaan kokouksessa ja sen jälkeen varoituksen papille sopimattomasta toiminnasta. Häneen asemaansa SRK:ssa tai liikkeen puhujana varoitus ei vaikuttanut mitenkään. Hänen toimintaansa hyväksyttiin, ja Piri itse totesi että kapituli ei ymmärrä sielunhoidon päälle.
Minkälaista sielunhoitoa kokous sitten oli? Se selviää parhaiten kuuntelemalla nauhoitukseni jonka kokouksesta tein. Kokokouksen nauhoittaminen on todettu lailliseksi. Nauhoituksessa kuuluu kaikki Pirin ja minun puheenvuorot, muiden puheenvuorot olen jättänyt pois. Tuon hoitokokouksen jälkeen ymmärsin hyvin että joidenkin elämänlanka on sammunut tällaisten kokousten jälkeen.
Kuuntelemalla saat hyvän kuvan siitä minkälaisista hoitokokouksista Kalevan artikkeli kertoi. Olin yksi lehteen haastatelluista.
Poistetaanpa tämä, niin ei tarvitse lähteä käräjille asian takia.
PS. Kaikki SRK:sa ovat hyvin tietoisia esim tästä kokouksesta."
