Vanhoillislestadiolaisuus

Kirkko
1

Löysin vasta nyt Kirkko ja Kaupunki -sivustolta jutun vanhoillislestadiolaisuudesta. Se on päivätty 5.5.2020. Aika raju on otsikko ja niin on tekstikin.

Väännetään rautalangasta: voiko ei-vanhoillislestadiolainen pelastua?

Haluaisin kysyä muutaman tarkentavan kysymyksen esittämistäsi vastauksista.

– Joo. Siihen liittyen voisit tutustua siihen Valde Palolan haastatteluun, joka oli teidän lehdessänne. Se käsitteli tätä aihetta. Se avaa minusta sen, mitä tähän liittyen on sanottavaa.

Minusta tuntuu, että teidän käsityksenne on selvä: ainoastaan vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä voi pelastua. Mutta ulkopuolelle sitä ei oikein haluta sanoa ääneen.

– No, siis. Jos tutustut siihen Valde Palolan haastatteluun. Hän avaa sitä siinä juuri siltä raamatulliselta pohjalta.

Olen lukenut sen haastattelun monta kertaa, mutta en saa kysymykseeni vastausta. Sanoit sähköpostissasi, että Jumalan seurakunnalle on annettu valtuutus julistaa syntien anteeksiantamusta. Viittaako ”Jumalan seurakunta” tässä nimenomaan vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen?

– Siihen, missä Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa.

Vaikuttaako Pyhä Henki muualla kuin vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä?

– Se vaikuttaa siellä, missä… siis vanhoillislestadiolaisuushan on aika uusi termi. Palaan Raamatun opetukseen, että siellä, missä Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa, siellä on Jumalan elävä seurakunta. Totean vielä, että se on raamatullinen opetus.

Vaikuttaako Jumalan Pyhä Henki teidän näkökulmastanne tällä hetkellä muualla kuin vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä?

– Pyytäisin tutustumaan siihen Valden puheenvuoroon. Hän on käynyt siinä kahden tunnin keskustelun. Lähtökohtaisestihan ihminen syntyy Jumalan lapsena, ja Jumalan valtakunta on Pyhän Hengen yhteen liittämä. Minusta siinä artikkelissa avataan hyvin sitä käsitystä Jumalan seurakunnasta.

Minun käsittääkseni te uskotte, että minä en voi pelastua muualla kuin teidän liikkeenne sisällä. Mutta kun kysyn, onko niin, te ette vastaa. Se tuntuu epäeettiseltä.

– Mikään liike ei ole Jumalan valtakunta. Haluan myös tukeutua tässä Raamatun opetukseen, niin kuin Valde siinä haastattelussa. Ja niin kuin Lutherkin tuo sen esille: siellä, missä Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaan jaetaan, siellä on Jumalan seurakunta.

Minä en ole vanhoillislestadiolainen enkä ole koskaan saanut synninpäästöä vanhoillislestadiolaisen liikkeen edustajalta. Voinko minä päästä taivaaseen?

– Niin kuin totesin, ihminen, joka omistaa Pyhän Hengen lahjan ja saa elää sen armon osallisuudessa, niin… se on Raamatun mukainen opetus siitä.

Onko minun mahdollista omistaa Pyhän Hengen lahjaa, jos en ole vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsen?

– Niin kuin totesin, mikään liike tai jäsenyys ei sinällään pelasta.

Entä, jos en ole vanhoillislestadiolaisen opetuksen piirissä?

– Toivoisin sitä näkökulmaa, mikä siinä Valden haastattelussa tuli esille. Siinä tätä asiaa oli käyty läpi ja avattu. Sen pohjalta voisi minusta kirjoittaa.

Jos et voi vastata tämän tarkemmin, minun on kirjoitettava juttu näiden kommenttien perusteella. En voi jättää tätä kysymystä auki.

– Joo. Ymmärsin, että Valde oli keskustellut aika pitkään juuri näistä kysymyksistä. Niin voisit siitä ottaa sitä näkökulmaa.

Hoitokokouksiin joutui 1970-luvun lopulla valtaosa liikkeen jäsenistä – kymmenet tuhannet ihmiset. Sitten, vuonna 1979, liike ilmoitti lopettavansa hoitokokoukset.

Tuomas Pelkosen mukaan lestadiolaiset valehtelevat.

– He sanovat, että hoitokokouksia ei enää järjestetä. Sen sijaan he puhuvat sielunhoidollisista keskusteluista. Tämä on tätä sanaleikkiä, Pelkonen puhisee.

Minä olen käytännössä huomannut SRK:laisissa samanlaista kiemurtelua. Jos heiltä kysyy, onko heillä ehkäisykielto, niin he vastaavat, että uskovainen äiti EI HALUA ehkäistä. Kun vl- äiti kertoi minulle odottavansa 14:ttä lastaan, niin hän ei kyllä vaikuttanut mitenkään innostuneelta.

3 tykkäystä
2

Uusi hajaannusko taas tulossa :thinking:Tuoreimmassa Päivämies-lehdessä SRK:n johtokunta tiedottaa:

" SRK:n joh­to­kun­ta vies­tit­tää Poh­jois-Ame­ri­kan kris­til­li­syy­den ti­lan­tees­ta

Uutiset

11.11.2020 12.00

Elä­väs­sä kris­til­li­syy­des­sä tun­ne­taan Py­hän Hen­gen luo­maa yh­teyt­tä yli maan­tie­teel­lis­ten ra­jo­jen. Hen­gen he­del­mää on yh­tei­nen rak­kaus. Jee­suk­sen mu­kaan se on tun­to­merk­ki, jos­ta maa­il­ma tun­tee hä­nen oman­sa (Joh. 13:35).

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja on kaik­ki­na ai­koi­na pyr­ki­nyt rik­ko­maan tä­män rak­kau­den ja us­ko­vien vä­li­sen yh­tey­den. Vain Ju­ma­lan avul­la voim­me tais­tel­la sie­lun­vi­hol­li­sen voi­maa vas­taan ja säi­lyt­tää elä­vän us­kon luo­man yh­tey­den. Jee­sus ke­hot­taa ope­tus­lap­si­aan: Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä. Ei­hän ok­sa pys­ty tuot­ta­maan he­del­mää, el­lei se pysy puus­sa, ja sa­moin et­te pys­ty te­kään, el­let­te pysy mi­nus­sa (Joh. 15:4).

Vii­me ai­koi­na ovat mo­net kris­ti­tyt vas­taa­not­ta­neet vies­te­jä Poh­jois-Ame­ri­kan us­ko­vais­ten kes­kuu­des­ta. Mo­nil­la on lä­hei­siä su­ku­lai­suus- ja ys­tä­vyys­suh­tei­ta me­ren toi­sel­le puo­lel­le. Si­säl­löil­tään eri­lai­set vies­tit ovat saat­ta­neet häm­men­tää vas­taa­not­ta­jia. Vies­teis­tä on voi­nut muo­dos­tua osin ris­ti­rii­tai­nen ja epä­sel­vä kuva. On nous­sut ky­sy­myk­siä sii­tä, mil­lai­sen ti­lan­teen kes­kel­lä Poh­jois-Ame­ri­kan us­ko­vai­set elä­vät.

Yh­tei­nen rak­kaus on Hen­gen he­del­mä

SRK pi­tää sään­nöl­lis­tä yh­teyt­tä si­sar­jär­jes­töi­hin­sä. Yh­tey­den­pi­to Poh­jois-Ame­ri­kan us­ko­vais­ten kes­kus­jär­jes­tö LLC:n ja SRK:n vä­lil­lä on ol­lut tii­vis­tä ja avoin­ta. Myös ny­kyi­ses­tä, le­vot­to­muut­ta he­rät­tä­nees­tä ti­lan­tees­ta on SRK ol­lut tie­toi­nen, ajan ta­sal­la ja hy­vin in­for­moi­tu. LLC on ker­to­nut, mi­ten Poh­jois-Ame­ri­kan us­ko­vais­ten kes­kuu­des­sa il­men­nyt­tä eri­mie­li­syyt­tä on hoi­det­tu seu­ra­kun­tia tu­kien. Ky­sy­myk­ses­sä ovat pai­kal­li­sen kir­kon (LLC) ja sen seu­ra­kun­tien pii­ris­sä il­mi tul­leet eri­mie­li­syy­det, joi­ta on tar­peen hoi­taa pai­kal­li­ses­ti, us­ko­vien yh­teyt­tä ja yk­si­mie­li­syyt­tä et­sien ja vaa­lien.

SRK:lla ja sen joh­to­kun­nal­la on täy­si luot­ta­mus LLC:n toi­min­taan. Ko­em­me, et­tä meil­lä on yh­tei­nen us­ko ja sii­tä syn­ty­vä Py­hän Hen­gen yh­teys. Yh­tei­nen ru­kouk­sem­me on, et­tä sai­sim­me kaik­ki säi­lyt­tää us­kon kaut­ta yh­tey­den Kris­tuk­sen ruu­mii­seen ja kuul­la Hy­vän Pai­me­nen kut­su­vaa ään­tä.

SRK:n joh­to­kun­ta"

3

Tuo on ehkä tyypillistä että ei kerrota avoimesti mistä asioista erimielisyyttä on. Raamatunlauseet saavat paljon tilaa mutta lukija ei voi arvioida itse mitä käytännössä on tapahtunut.

3 tykkäystä
4

Laestadian Lutheran Church (LLC) tiedotti 1.11.2020 näin:

~ The board agreed that an LLC-wide meeting of ministers, board members and delegates is necessary in order to discuss spiritual matters that have caused concern for some years in North American Zion. Communication on this will be sent to LLC congregations as plans develop.

Tuo suomalainen tiedote liittynee samaan asiaan. Amerikkalaisessa tiedotteessa kerrottiin, että kirkon vanhimmisto on päättänyt kutsua koolle käytännössä koko Laestadian Lutheran Church -kirkossa johtavissa asemassa olevien laajuisen kokouksen kokoon asiaa käsittelemään. Tuossa amerikkalaisessa tiedotteessakaan ei kuitenkaan ole kerrottu, mistä asioista konkreettisesti on kyse hengellisissä kysymyksissä, jotka ovat tiedotteen mukaan LLC:ssä huolestuttaneet.

1 tykkäys
5

Vastaan tänne, koska asia koskee nimenomaan vanhoillislestadiolaisuutta.

Minäkin olen pannut merkille, että vanhoillislestadiolaisissa on tosi ystävällisiä ja ahkeria ihmisiä. Mutta toinen puoli sitten on juuri heidän keskinäinen kontrollinsa, josta ei voi kyllä kovin hyvää sanoa. Minusta on aika kuvaavaa, kun vl-kirkkoherran tytär kirjoitti isänsä syntymäpäivän muistokirjoituksessa, että hänen isänsä tekee oman työnsä ohella Jumalan valtakunnan työtä. Siis kirkkoherran työ ei ole Jumalan valtakunnan työtä!!!

Kun tuolla aiemmin oli puhetta, miksi kirkko ei voi mitään srk:laisille, niin sehän johtuu osin siitä, että he “ajavat kaksilla rattailla” kirkossa. He uskovat, että pelastus on vain heidän joukossaan ja ovat sitten kirkossa “vain töissä”. Kirkossa voi osallistua naispapin pitämään messuun, vaikkei oikeasti pidä naista edes pappina. Vl-kirkkoherra voi vaikka erottaa tehtävästään alaisen, joka ilmoittaa, ettei pidä naispappia pappina. Onhan se aika ristiriitaista, kun erottaja ei itsekään pidä naispappia pappina.

Olen tähän asti korjannut ihmisille heidän käsitystään, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole lahko vaan uskonsuunta. Kuta enemmän mietin heidän käytäntöjään, niin sitä enemmän se alkaa lahkolta kuulostaa.

1 tykkäys
6

Nämä ovat tuttuja tuntoja, mutta liike on iso, ja minulla on aiempaa suurempi epäilys siitä, että pinnan alla eli julkisuudesta suurelta osin piilossa on monenlaista kuohuntaa. Ei ole mahdotonta, että liike hajoaa kuten koko lestadiolaisuus on moneen kertaan hajonnut. Koulutustaso on noussut, netti on auki ja muutenkin aika vaan muuttuu. Vanhoillislestadiolaisuus näyttäytyy jonkinlaiselta elämäntavalta ja luonnollisesti sukujen suuruus sekä se että avioliitot solmitaan tutuissa ympyröissä on pitänyt ja pitää sitä koossa. Kuitenkin itse uskon asioissa jo pelkästään pappien ja kanttorien suuri määrä tekee mielestäni sen että sulkeutuminen omaan joukkoon ei enää ole niin aukotonta. He saavat vaikutteita kirkosta, vaikka sitä ei nopeasti näykään missään linjan muutoksina. Sitäpaitsi aika lailla ihmisiä taitaa lähteä liikkeestä ulos. Joitakin pappeja erotetaan, jotkut lähtevät muuten. Tuskin he kaikki kääntyvät aivan liberaaleiksi. Tunnen jopa naisia, jotka pappeina ovat säilyttäneet lestadiolaisen vireen. No, papin virka ei sinänsä ole heidän kristillisessä elämässään samassa asemassa kuin esim. evankelisuudessa. Se selittää osittain sen, että naispappeus ei estä kuulumasta seurakuntaan eikä pappien osalta täyttä yhteistyötä, johon viittasit.

Tuo että pelastus on vain Jumalan valtakunnassa, eli SRK:ssa, on asia joka äkkiä katsoen on järkyttävä. En tiedä kuitenkaan, poikkeaako se aivan täysin muista herätysliikkeistä. Se on pietismiä, joka elää eri variaatioina muuallakin. Toisekseen luulen, että siellä liikkeen sisällä eläessä ei oikein pysty hahmottamaan, miltä asia tuntuu niistä jotka toivoisivat samaa hyväksyntää ja ikäänkuin julistusta taivaan avoimuudesta. Tuo on aika pitkälle psykologinen ilmiö, että seurapuheiden maailma ja muu elämä eivät oikein kommunikoi keskenään. Se on vain sellainen me ollaan meitä ja muut ovat muita -viritys joka on niin lujassa että sen murtumiseen tarvitaan jokin kriisi.

Mutta meillä on @Elisabet joka - jos jaksaa niin henkilökohtaisessa asiassa - voi oikaista jotain ja tuoda sisäistä näkökulmaa meidän ulkopuolisten havaintojen rinnalle.

Henkilökohtaisesti nykyisin tuota Vain oma liike on Jumalan valtakunta -oppia enemmän oikeastaan huolestuttaa perhe-elämän ongelmat, jotka esim. sosiaalityössä tulevat tietääkseni hyvin näkyviin. Iso ristiriita nykyisen yhteiskunnan kanssa on siinä, että lapset huolehtivat toisistaan, isä huitelee työelämässä, äidit uupuvat jne. Samoin en tiedä, onko televisiokielto vielä todella voimassa, mutta kun sitä on alettu kiertää tietokoneiden ollessa sallittua, lienee syntynyt aika pahoja perheensisäisiä ongelmia myös. Tässä sekoittuvat toisaalta sekä koko perinteisen kristillisyyden että erityisesti lestadiolaisen erityisopetuksen :crazy_face: vastakkaisuus sen kanssa, mikä yleinen meno nykyään on. Tietenkin on valtavia perheiden ongelmia myös siellä missä kristinuskon arvot on heitetty menemään, mutta tällaisessa yhden liikkeen poikkeavassa perhekäsityksessä on tietty kaksinaamaisuus vaarana.

1 tykkäys
7

En tiedä yhtään herätysliikettä vl:n lisäksi, jossa nimenomaan vain oman liikkeen sisällä olevat pelastuvat. Toki heidän mielestään pelastuvat “kaikista kansoista, kaikista kielistä” tarkoittaa pikkulapsia, mutta ei aikuisia.

8

Ev. lut. kirkko on tällä hetkellä niin suurissa vaikeuksissa nuorten ikäluokkien parissa, että se voi saada kutistumaan VL-liikkeenkin, joka ei Suomessa ole organisoitunut omaksi kirkkokunnakseen. Kirkon tuore nelivuotiskertomus kertoo aika rajusta muutoksesta, jossa usko Jumalaan sekä niin kuin kirkko opettaa että eri tavalla kuin kirkko opettaa vähenevät etenkin nuoremman väestön parissa - verrattuna siihen, mitä tilanne on ollut aiempina vuosikymmeninä silloin samanikäisissä ikäluokissa. Kirkon nuorisotyöstä aika iso osa on ollut viime vuosikymmeninä lestadiolaisten liikkeiden harteilla - mitattuna vaikkapa toimintaan säännöllisesti osallistuvien muiden kuin samana vuonna rippikoulua käyvien nuorten lukumäärällä. Kokonaiskirkon vaikeudet eivät voine olla näkymättä myös VL-liikkeessä.

Opetus siitä, että pelastua voi vain olemalla Jumalan valtakunnassa on Extra ecclesiam nulla salus ja Habere non potest deum patrem qui ecclesiam non habet matrem -tyyppistä. Pietismissä edustetaan siltä osin usein vastakkaista näkemystä, eli katsotaan, että sillä ei ole väliä, että onko kirkossa tai seurakunnassa tai jäsenenä jossain tietyssä hengellisessä liikkeessä, vaan korostus on usein henkilökohtaisessa uskossa ja henkilökohtaisessa Raamatun tulkinnassa niin paljon, että pietistisiin liikkeisiin tapaa liittyä olennaisesti kriittisyys omaa kirkkoa ja sen opettajien opetusta kohtaan, ja pyrkimys tarkastaa itse Raamatulla opetusta jatkuvasti myös suhteessa itse mahdollisesti lähimmän liikkeen opetuksiin - mistä on seurannut aika monta liikkeiden jakautumista aikojen saatossa. Vanhoillislestadiolaisuudessa puolestaan se on keskeisemmässä roolissa oleva asia, että onko yksilö liikkeessä mukana uskomassa vai onko tämä liikkeen ulkopuolella.

9

Pelastusta ei toki muissa liikkeissä rajata noin jyrkästi omien rajojen sisälle. Kirjoitinkin, että se ei kuitenkaan aivan täysin olevan poikkeavaa.
Otetaan esim. ratkaisukristillisyys, jota viidesläisyys perinteisesti on edustanut - ja muistetaan että se liike on myös hajonnut osiin ja moni osa on paljolti lähentynyt luterilaista oppia.
Ratkaisukristillinen uuspietismi on esim. Muroman suulla esittänyt pelastumisen ehdoksi tiettyä kokemusta, uudestisyntymistä, jopa tietynlaista henkikastetta.
Tämä ei suoranaisesti ole sama ilmiö kuin vl-seurakuntaoppi. Käytännössä kuitenkin muodostuneisssa ryhmissä on ollut ulossulkevuutta. Joka ei ole tehnyt ratkaisua julkisesti, ei pelastu. Tämä on jyrkkä mutta mahdollinen tulkinta. Ja sellaisenaan sukua lestadiolaiselle näkemykselle, että vain tietynlainen synninpäästö - omalta saarnaajalta - liittää ihmisen pelastuvien joukkoon.

1 tykkäys
10

Tämä oli hyvä korjaus ja tarkennus. Pietistinen tosiuskovaisuuden vaatimus ja vl-seurakuntaoppi ovat eri asioita.
Kuitenkin käsittääkseni synninpäästö saarnaajalta on rituaali, joka on kyllä jossain määrin rinnastettavissa muihin merkkeihin, joita pelastuskelpoisuuteen muissa liikkeissä liitetään.
On puhuttu myös etnisestä lestadiolaisuudesta. Ollaan suvun ja liikkeen jäseniä, mutta henkilökohtainen vakaumus ei ole vahva. Näin olen käsittänyt termin.
Tuskin on niin, että liikkeeseen kuuluminen katsotaan pelastuskelpoisuuden ehdoksi tuossa tapauksessa.

11

En tarkoittanut sitä, että VL-liikkeessä katsottaisiin pelkän yhdistyksessä jollain tavoin mukana olemisen olevan yksinään pelastusautomaatin. Asia ei toimi niin päin, että tuollainen kriteeri olisi ainoa pelastuksen kriteeri. Mutta niin päin moni (joskaan eivät kaikki) VL-liikkeessä vaikuttaa ajattelevan, että pelastuminen vaatii yhteyttä muihin vanhoillislestadiolaisiin; olemista Jumalan valtakunnassa. Ajatuksena on silloin se, että usko Jumalaan on kyllä välttämätöntä pelastuksen kannalta, mutta että pelastuvien tulee kuulua myös Jumalan valtakuntaan. Pelastukseen nähdään tarvittavan siis molemmat asiat: sekä usko että Jumalan valtakuntaan kuuluminen. Pietismissä puolestaan ajatellaan, että se, mitä ja mihin kukakin uskoo on muuhun nähden niin keskeistä pelastuksen kannalta, että sillä ei usein nähty olevan mitään lisäroolia pelastuksen kannalta, minkä maanpäällisen hengellisen yhteisön jäsen joku on ollut tai ei ole ollut, jos hän kuolee uskossa Jeesukseen. Sosiaalisten suhteiden kannalta sillä on toki väliä.

1 tykkäys
12

Lapin vanhimpien johtamassa esikoislestadiolaisuudessa, siis siinä joukossa joka otti sakramentit omien saarnaajiensa toimitettaviksi, on vl-tyyppinen tiukan eksklusiivinen seurakuntaoppi. Hengen yhteys “tähän siunattuun kristillisyyteen” eli Kristuksen Kirkkoon on pelastuksen edellytys. Muualla on siis vain hiiriä ja rottia, ei elävää kristillistä seurakuntaa näkyvässä muodossa - ehkä hajanaisia yksittäisiä uskovia, jotka Jumala jossain vaiheessa predestinoi Seurakuntansa yhteyteen. Pelastukseen tarvitaan kolme todistusta: Jumalan sanan todistus (objektiivinen), Pyhän Hengen vaikuttaman omantunnon todistus (subjektiivinen kokemus) ja Esikoisten seurakunnan todistus. Sakramenteilla ei ole primääristä armonvälineluonnetta. Ainoastaan rippi välittää Pyhän Hengen.

Kummallista kyllä, liikkeen (de facto kirkkokunnan) Suomen puoleinen osa väittää vieläkin olevansa ev.lut kirkon sisäinen herätysliike. Ja heidän annetaan olla luulossaan.

Joidenkin tutkijoiden mukaan (muistaakseni) jo Francken pietismissä, ja senaikaisesta radikaalipietismistä puhumattakaan, esiintyi tiettyyn näkyvään yhteisöön (jumalanvaltakuntaan) liittyvää eksklusivismia.

2 tykkäystä
13

Jossain laajuudessa varmaan noin voi olla ollutkin. Eksklusivismiakin on monenlaista ja monen sisältöistä. Pelastuksen osalta olen nähnyt Francken painottaneen aika tavalla ihmisten henkilökohtaista uskoa ja sen merkitystä (ainakin niissä teksteissä, mitä olen aiheesta lukenut) - siitä huolimatta, että hän näki kirkolla myös näkyvän Kristuksen ruumiin roolin. Olen kuitenkin itse lukenut Franckea koskevia tekstejä varsin rajallisesti, enkä tunne kuin pienen osan siitä, mitä hänen opetuksistaan on jäänyt dokumentoiduksi jälkipolville. Franckea koskevia tutkimuksia tunnen liian huonosti lähteäkseni niistä keskustelemaan. Viimeisen 50 vuoden aikana Suomessa olleet pietistiset virtaukset ovat minulle tutumpia kuin Francken ajattelu tai nykytutkijoiden käsitykset Francken ajattelusta.

1 tykkäys
14

Tämän päivän Kalevassa on pitkästi juttua lestadiolaisuudesta. Valitettavasti teksti on maksumuurin takana enkä löytänyt samasta aiheesta muualta tekstiä. Joka tapauksessa tässä jutussa liikkeessä sisällä olevat ovat harmissaan siitä, että liikkeestä eronneet saavat äänensä kuuluviin, mutta he itse ovat jääneet paitsioon. Nyt liikkeeseen kuuluvat saavat monta sivua lehdestä ja myös piispa Jukka Keskitalo ottaa hyvin fiksusti kantaa asiaan.

Ei varmaan ole helppoa vanhoillislestadiolaisena kokea sitä, että on toisten silmissä omituinen. Toisaalta, jos ajatellaan vaikka ohjelmasarjaa Kaikki synnit, niin minusta siinä kritisoidaan ennen kaikkea lestadiolaisten johtoportaassa olevia.

1 tykkäys
15

Minua askarruttaa tämä vanhoillislestadiolaisten juttu. Hehän ovat tiiviisti Suomen ev.lut. kirkon jäseniä, mutta ilmoittavat ihan suoraan, että muut kuin he eivät ole taivaskelpoisia. Kuinka on mahdollista, että he voivat edelleen olla ev.lut. kirkon jäseniä?

Eiväthän vanhoillisestadiolaiset päätä kenenkään taivaaseen pääsystä sen enempää kuin kukaan muukaan toisten puolesta. Aivan järkyttävää. Pitääkö ev.lut. kirkkomme heidät piirissään kirkollisveron takia vai miksi? Eikös tuollainen asenne kuin heidän ole jonkinlaista kerettiläisyyttä? Ja pitääkö paikkansa, että vanhoillislestadiolaisuudessa ei pahemmin kannusteta Raamatun tutkimiseen vaan luottamiseen heidän ns vanhimpien opetukseen?

Tietääkö joku tästä enempikin? Meinaan, jos ei saa Raamattua tutkia vaan pitää tukeutua joidenkin ns vanhempien oppiiin niin vähän arveluttavalta se tuntuu.

16

En kuulu liikkeeseen, mutta kyllä minulla on semmoinen käsitys, että jäseniä ei todellakaan kannusteta Raamatun lukemiseen, vaan että saarnamiehet selittävät sanaa. Sanovat myös, että heillä on yhdet ja samat raamatupaikat, joita he toistavat puheissaan.

Voihan se olla, että jos heidät savustettaisiin ulos kirkosta, niin ei sinne sitten jäisi paljon ketään. On se kieltämättä hankala juttu.

17

On lestadiolaisilla kuitenkin esimerkiksi Raamattuluokat nuorisolle, eli eräänlaiset Raamattupiirit. Oma kokemukseni lestadiolaisiin liikkeisiin kuulumattomana on se, että lestadiolaisista monet kyllä lukevat tai ovat ainakin joskus lukeneet Raamattua. Opetuksessa siihen viitataan ainakin omien havaintojeni perusteella jatkuvasti. Se on varmaan totta, että monilla saarnamiehillä on suosikkikohtiaan Raamatusta, joita he toistavat puheissaan, ja joista he ovat opetelleet puhumaan. Siitä moni kaiketi puhuu toistuvammin, mitä itse pitää tärkeänä tai mitä haluaa kuulijoille erityisesti jakaa. Kun puhuja ikääntyy riittävästi, alkavat saman henkilön puheet usein muistuttaa yhä enemmän toisiaan. Nuoremmat puhujat ehkä puhuvat keskimäärin vaihtelevammin aihein.

Erottamisen mahdollisuus kirkosta on poistettu Suomen ev. lut. kirkossa vuosikausia sitten kirkkokuritoimena. Kirkkokuria kirkko voi enää kohdistaa muin kuin sanallisin, tilavarauksia tai rahoitusta koskevin toimin lähinnä papistoon (joista osa on kirkkoon työsuhteessa, osa ei) sekä kirkkoon virka- ja työsuhteessa oleviin työntekijöihin. Mutta kirkon jäsenyyden poistamista näidenkään kohdalla kirkolla ei ole enää valtuutta tehdä, koska Suomen ev. lut. kirkko on itse itseltään sellaisen valtuuden poistanut, valtiovallan avustuksella.

18

Hyviä huomioita. Edellä varmaan savustamisella tarkoitettiin jotain henkistä painostamista. Välineet siihen että rauhanyhdistysten väki ajetaan kirkosta ulos, ovat tosiaan rajalliset.

Kysymys lienee enemmänkin se, että miksi varsin itsenäinen ja ilmeisesti taloudellisesti vakaa vl-liike pysyy omasta halustaan kirkossa ja myös sen hallinnossa vaikka kirkko on heidän arvojensa mukaan hyvin maallistunut. Virkakysymys on usein ollut esillä. Pappeus ei heille ole se kynnyskysymys. Kirkko onkin ehkä heille yhteiskuntaan verrattava esivalta jota on periaatteessa oikein palvella vaikka todellinen uskovien yhteys on omassa väessä.

Kyllä on mielenkiintoista nähdä miten vl-papit reagoivat jos kirkkoon tulee jossain vaiheessa spn-vihkikaava ja sen myötä vähintään puolipakko suostua toimittamaan epäkristillinen toimitus. Saako sekään kuitenkaan aikaan joukkojen eroamista kirkosta? Papit saattavat nostaa kytkintä. Mistä heille toimeentulo, omilta yhdistyksiltäkö?
Ns parisuhderukous hyväksyttiin kirkolliskokouksessa osin vl-edustajien äänin. Tätä ihmeteltiin. Jälkeenpäin edustajat pahoittelivat asiaa. Sitäkin voi ihmetellä. Miksi noin, miten se voi olla vahinko? :grinning:
Kirkolliskokouksen muut konservatiivit ja myös keskitien edustajat taitavat tarvita lestadiolaisten tukea. Luulenpa että kirkko olisi jo paljon pidemmällä uudistajien tiellä, jos yhteistä rintamaa joka jarruttaa tässä alamäessä, ei olisi. Mutta kuten edellä on kuvattu, vl-liikkeen suhde kirkkoon on toisenlainen kuin esim evankelisten tai Kansanlähetyksen. Kuitenkin joukossa on varmasti yksilöitä jotka voivat moniin tavoitteisiin yhtyä.

1 tykkäys
19

Tätä asiaa on kyllä ihan tutkittu ja kyselytutkimuksessa havaittu, että vanhoillislestadiolaiset lukevat Raamattua huomattavasti vähemmän kuin muiden herätysliikkeiden aktiivit. Kirkon tutkimuskeskus tätä selvitteli muutama vuosi sitten.

2 tykkäystä
20

Kirkon tutkimuskeskus teki kyselytutkimuksensa muistaakseni vuonna 2007. Tulokset julkaistiin 10 vuotta sitten. Tulokset raportoitiin painettuna kirjana (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 113), eikä sitä tietääkseni löydy netistä. En ole lukenut kysyistä kirjaa, mutta tunnen sen kyselyn metodologiaa sitä kautta, että osallistuin itse aikoinaan niihin kyselyihin, ja näin käytännössä, miten aineiston keräys oli toteutettu.

Vanhoillislestadiolaisuuteen itsensä kiinteästi kuuluviksi kokeneista siinä kyselyssä kolmasosan tiedotettiin ilmaisseen lukevansa Raamattua harvemmin kuin kerran vuodessa. Enemmistö luki Raamattua vähintään kerran vuodessa, ja yksi prosentti kiinteästi vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvaksi itsensä lukeneista sanoi lukevansa Raamattua päivittäin. Luvut olivat pienempiä kuin herätysliikkeissä keskimäärin päivittäisen Raamatun luvun osalta, mutta enemmistö sanoi lukevansa Raamattua edes joskus vuoden aikana, mikä on taas sitten enemmän kuin miten Suomen ev. lut. kirkon jäsenet toimivat keskimäärin. Suurin osa Suomen ev. lut. kirkon jäsenistä kun ei henkilökohtaisesti avaa Raamattua kertaakaan vuoden aikana.

Pidän ihan uskottavana sitä, että vanhoillislestadiolaiset saattavat lukea henkilökohtaisesti teksti-Raamattua vähemmän kuin vaikkapa viidesläiset keskimäärin. Siinä saattaa olla kuitenkin eroja, miten eri liikkeissä on tulkittu Raamatun luvun tarkoittavan. Kyselyyn vastanneista vanhoillislestadiolaisista 95 % sanoi osallistuvansa vähintään kuukausittain liikkeen toimintaan, mikä aika suurella todennäköisyydellä merkitsee osallistumista tilaisuuksiin, joissa luetaan ääneen Raamattua. Ilmeisesti Raamatun kuuntelemista ei ole välttämättä siinä liikkeessä pidetty Raamatun lukemisena vastausten kannalta. Raamatun kuuntelemisesta kyselyssä ei ollut kysymyksiä. Hengellisissä tilaisuuksissa tapahtuvan Raamatun kuuntelun lisäksi myös esim. ääniraamatuilla ja radio-ohjelmilla, joissa luetaan Raamattua ääneen, on omat kuulijakuntansa. Lestadiolaiset ovat ainakin menneisyydessä olleet suhteellisen aktiivisia radion hartausohjelmien kuuntelijoita.

Tuon kyselyn tuottamiin prosenttilukuihin en kuitenkaan itse muodostanut kyselyn toteutustavan nähdessäni suurta luottamusta. Kysely toteutettiin hengellisten kesäjuhlien kentän laidalla olleissa aineistonkeruupisteissä. Kyselyn vastausten keruun otanta ei siis perustunut kyselyn tekijän aloitteeseen, jota kautta olisi voitu laskea “virallinen” vastausprosentti, vaan siihen, tuliko kesäjuhlille osallistuja itse paikalle antamaan kyselyyn vastauksensa. Kyselyn vastaajajoukot olivat joka tapauksessa valikoituneita, mutta ne saattoivat valikoitua osin eri tavoin eri kesäjuhlilla. Vastauksia kertyi yhteensä parisen prosenttia niiden kesäjuhlien osallistujista, joilla aineistoa kerättiin. Vastauksia tuli yhteensä kaikista kierretyistä tapahtumista noin 4000. Osa vastauksista oli samoilta ihmisiltä, koska osa ihmisistä osallistui useampaan sellaiseen tapahtumaan, jossa aineistoa kerättiin.

1 tykkäys