Uskonopin kongregaatio on julkistanut kieltävän vastauksensa kysymykseen, voiko katolinen kirkko siunata samansukupuolisten parisuhteita. Vastaus on pyhän isän hyväksymä ja vahvistama.
"Ei ole sallittua antaa siunausta suhteille eikä pysyvillekään kumppanuussuhteille, joihin sisältyy seksuaalista kanssakäymistä avioliiton ulkopuolella (eli miehen ja naisen välisen purkamattoman ja lasten saamiselle avoimen liiton ulkopuolella), niin kuin on laita samaa sukupuolta olevien henkilöiden liitossa. Se, että tuollaisissa suhteissa saattaa olla positiivisia elementtejä, joita sinänsä on pidettävä arvossa, ei kuitenkaan oikeuta noita suhteita eikä tee niistä laillisia kirkollisen siunauksen kohteita, koska nuo elementit kuuluvat liittoon, joka ei suuntaudu Luojan suunnitelmaan. "
Minusta on hienoa ja ekumeenista, että protestanttisuudesta itsensä irtisanonut katolinen kirkko päätyy lopulta samaan ratkaisuun kuin Suomen ev. lut. kirkko.
Joo, linkkasit sen johonkin luterilaisuutta käsittelevään ketjuun. Täällä sen ehkä näkevät myös kaikenlaisten muiden katolisuudesta irtautuneiden kirkkojen ja kirkollisten yhteisöjen jäsenet Sitä paitsi tässä on koko teksti, ei vain lyhennetty uutinen.
Toivon rehellisesti että olen jo autuaammilla metsästysmailla siinä vaiheessa. Ainoastaan Mikkelin piispa uskaltaa puolustaa enää julkisesti kirkon kantaa ja pappeja jotka ovat samaa mieltä. Suuri osa piispoista ajattelee samoin, mutta ilmeisesti pelkäävät somelynkkausta.
"Patriarkka nosti paimenkirjeessään Suuren Synodin linjauksista esiin ortodoksisen kirkon avioliiton ja perhekäsityksen. Konstantinopolin patriarkaatissa on huolestuneena seurattu maallisen vallan suhtautumista perhekäsitykseen ja sakramentaaliseen avioliittoon Länsi-Euroopassa.
”Tämän ajan ideologisten virtausten keskellä Suuri ja Pyhä Synodi osoittaa päätöstensä kautta, että ortodoksinen kirkko kohtaa avioliiton sakramentin tarvittaessa sekä ankaruudella että pastoraalisella hellyydellä. Kirkko ei hyväksy jäsenilleen yhteiselämää samaa tai toista sukupuolta olevan kanssa eikä mitään muutakaan sellaista yhteiselämää, joka poikkeaa avioliitosta. Synodi painottaa, että kirkon täytyy ottaa käyttöön kaikki voimakkaatkin pastoraaliset keinot, että tällaisiin yhteiselämän muotoihin harhautuneet jäsenet voisivat ymmärtää katumuksen ja kirkon siunaaman rakkauden todellisen merkityksen.”
Patriarkan paimenkirjeen keskittyminen avioliiton sakramenttiin on nähtävä kannanottona yleiseen keskusteluun avioliiton merkityksestä eikä kirkolliskokouksen käsittelyssä oleviin asioihin. Eduskunnan hyväksymä laki samaa sukupuolta olevien oikeudesta solmia avioliitto ei kosketa Suomen ortodoksista kirkkoa: ortodoksisessa kirkossa avioliittoon kruunaaminen on sakramentti, mysteerio. Suomen ortodoksisessa kirkossa ei ole käyty keskustelua samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä.
Huomiota herätti kirkolliskokouksessa patriarkaatin selkeä näkemys avoliittoon."
No, vähän kiusasin Maxia. Olen kuta kuinkin pääpiirteissään ollut siinä uskossa, että samaa sukupuolta olevien parisuhdetta ei siunata perinteisissä kirkoissa.
Tuossa Maxin linkkaamassa tekstissä on tietenkin hyvää alustavaa pohdintaa siunauksen olemuksesta, jota ei ole Suomen ev. lut. kirkossa riittävästi pohdittu.
Minua jurppii tunnetut ortodoksit, jotka kritisoivat Suomen ev. lut kirkkoa erinäisistä asioista, varsinkin semmoisista jotka esiintyvät ort kirkossa. Tämä avioliittokysymys on yksi tällainen. Minusta sellainen ei kuulu ortodoksisuuteen.
Tämä on varmaan virallisten keskustelujen osalta totta.
Kuitenkin on tunnettuja ortodokseja, luottamushenkilöitäkin, jotka kannattavat avoimesti ns. tasavertaisuutta ja mm. Yhteys-liikkeessä on ortodokseja.
Valitettavasti uskon, että vaikka aikaa menee paljon enemmän kuin meidän kirkossamme, asia nousee keskusteluun yhä vahvemmin myös vanhoissa kirkoissa. Siitä on toki pitkä matka joihinkin vihkikaavoihin, mutta epävirallista siunaamista sun muuta tulee aivan varmasti tapahtumaan.
@Max Tämä on tietenkin iloista luettavaa, koska esim. paavia koetetaan mediassa aika usein mainostaa liberaalina joka tulee muuttamaan paljonkin katolisia käytäntöjä.
Mietin kuitenkin sitä että ei maailman meno sittenkään jää koskettamatta mitään kirkkoa. Jos esim. erittäin vahvasti katoliset maat kuten Espanja ja muistaakseni Irlanti hyväksyvät homoliitot lainsäädännössään kirkon virallisesta vastustuksesta huolimatta, eikö tästä voi laskea maalaisjärjellä että uudistushenkisistä on merkittävä osa myös katolisen kirkon jäseniä?
Se että jossain maassa on homoavioliitto sallittu, luo väkisinkin painetta sille, että kirkkokin ainakin jossain määrin mukautuu. Aluksi kirkot torjuvat tämän ponnekkaasti. Vähitellen sovittelevammin ja lopulta… Tai sitten ne menettävät reilusti jäseniä. Eihän lainsäädäntö nimittäin ole liberalisoitunut jonkun vähemmistön ehdoilla vaan nimenomaan yleisen mielipiteen mukaan. Ihmiset voivat olla yhtaikaa katolilaisia ja äänestää edustajia jotka kannattavat homoliittoja.
Molemmat nuo mainitsemasi maat ovat kyllä valitettavia esimerkkejä siitä, miten kirkko voi joutua lyhyessä ajassa yhteiskunnalliseen marginaaliin, eivät siis erityisen vahvasti katolisia maita. Toisaalta käytännössä vähemmistöasemaan ajautuminen saattaa myös vähentää kirkkoon tässä asiassa kohdistuvia paineita. Tietääkseni tämän vastauksen taustana ovat tapahtumat Saksassa, jossa eräät piispat ovat ilmoittaneet kannattavansa jotain siunauksia ellei peräti vihkimistä homopareille. Saa nähdä, mitä siellä seuraavaksi tapahtuu.
Joissakin maissa luterilaiset siunaavat, vihkivät homoja. Suomessa rukoilevat ja näin siunaavat, mutta eivät vihi. Suomessa järjestävät homomessuja ja kirkon töissä voi olla vaikka julkihomo. Nyt voisi lukea vanhojen kirkkojen viisaita päätöksiä.
Kerrankin merkkejä siitä, että kaikkeen, mitä liberaalit vaativat, ei suostuta.
Tuo teksti on vieläpä hyvin asiallinen ja kunnioittava. On tietenkin sääli, että ihmisten elämä on tarpeettoman rankkaa sen vuoksi, ettei heidän liittojaan voida siunata. Asia on kuitenkin niin, että jos uskonnon pyhä teksti on mitä on, niin sen vesittäminen vesittää koko uskonnon.
Suomen evlut-kirkon tapauksessa tosin konsensus ei ole enää tuo, ja lienee vain ajan kysymys, milloin opetus muutetaan virallisesti vastaamaan konsensusta.