Heitän tähän yhden jutun, johon en oikein ole osannut ottaa jyrkkää kantaa puoleen enkä toiseen, ja jossa on yhtymäkohtia ketjun aiheeseen. Nimittäin, Raamatussa mielestäni melko selvästi opastetaan toimittamaan kaste vedellä ja varhaiskristillinen kirjallisuus yhtenäisesti kertoo kristittyjen menetelleenkin näin. Mutta Cyprianus (joskus 250-luvulla) oli sitä mieltä, että jos kastamaton katekumeeni joutuu uskonsa takia surmatuksi vainoissa, niin hän tulee siinä samalla täysin pätevästi kastetuksi verellään (baptisma sanguinis vs. baptisma aquae) ja tämä verikaste kristillisen vesikasteen tavoin sovittaa kyseisen ihmisen kaikki synnit.
Hmm… Itse olen aina kokenut tämän näkemyksen hyvin ongelmalliseksi. Toisaalta onhan se niinkin, että verestä suuri osa on vettä, ja jos sitä valutetaan ihmisen päälle sen takia että hän tunnustautuu kristityksi, niin kyllähän siinä jo pari oleellista kristillisen kasteen elementtiä jollain tapaa toteutuu. Mutta kyllä tämä vähän problemaattiselta silti tuntuu, enkä tosiaan osaa ottaa asiaan lopullista kantaa.
Ajatus lienee se, että jos ei ole saanut kastetta, jonka haluaisi, se ei ole välttämätön. Muistelen erämaaisien ottaneen esille tapauksen, jossa vettä ei yksinkertaisesti ole ollut saatavissa kastetta varten. Yleensäkin kai ajatellaan, että tilanteessa, jossa ei ole mahdollista saada kastetta, rippiä, ehtoollista, halu saada se on riittävä. Ja toki jos tilanne muuttuu, normaalisesti toimitettujen sakramenttien puoleen kääntyminen on välttämätöntä.
Muistatko, @TV2, edustiko Cyprianus sellaista kantaa, että ilman kastetta ei mitenkään voi pelastua? Jos oli tapahtunut niin, että vainoissa oli surmattu katekumeeneja, jotka jo tunnustivat Jeesuksen Herrakseen ja olivat pitkälti kuten (muutkin) kristityt, mutta vielä odottamassa kastetta, niin olisi varmasti tuntunut sekä älyllisesti hankalalta että julmalta julistaa näiden joutuneen kadotukseen. Mutta mikäli kaste oli ehdoton vaatimus, niin tuo verikaste oli kenties tapa kiertää tämä ongelma.
…joo, kunhan pohdin. Yhtä hyvin voi olla, että C. ei muutenkaan epäillyt noiden katekumeenien pelastumista, mutta tahtoi erityisesti korostaa sitä, etteivät nämä millään alueella hävinneet “oikeille” kristityille. Tai jotain muuta.
En kyllä muista enkä jaksa nyt ryhtyä selvittämäänkään. Valistuneena arvauksena heittäisin, että Cyprianuksen mukaan vain katolisessa kirkossa voi pelastua ja katoliseen kirkkoon liitytään kasteen kautta, mutta tämä nyt ihan hatarana muistikuvana.