Monissa asioissa nuo teoriat näyttävät toimivan aika hyvin. Markkinoilla, joilla ei ole merkittäviä markkinahäiriöitä, vapaa hintamekanismi tuottaa teoriassa optimaalisen ja käytännössäkin usein hyvin lähelle optimaalisen resurssien allokaation ja yhteenlasketun koetun arvon maksimoitumisen. Ja tämä siis perustuu siihen, että kaikki yksittäiset toimijat käyttäytyvät omaa subjektiivista hyötyään maksimoiden. Eivätkä nämä perusteoriat ole normatiivisia vaan deskriptiivisiä; siis teoriat eivät kehota ketään käyttäytymään millään tietyllä tavalla, vaan pikemminkin ne pyrkivät kuvailemaan sitä, kuinka maailma toimii. Toki nämä teoriat voivat ikään kuin antaa yksittäisille toimijoille moraalisen “luvan” maksimoida omaa hyötyään, jos ja kun teorian mukaan se samalla edistää yhteiskunnan tai maailman kokonaishyötyä, vaikka tässäkin tulisi vielä huomioida, että yhteisen kakun kasvattaminen on eri asia kuin sen jakaminen.
On kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka on helppo osoittaa että monissa tilanteissa tuollainen perusteoria todellakin toimii hyvin ja yhteiseksi parhaaksi, monissa tapauksissa se ei toimi. On virheellistä yleistää teoria koskemaan tilanteita ja tapauksia, joissa se ei päde. Olet löytänyt rahoitusmarkkinoilta esimerkin, jossa jokin taloustieteen perusteoria ei toimi; tällöin teet virheen jos silti yrität soveltaa kyseistä teoriaa tuohon tapaukseen.
Yleisemmin ja missä tulee se miksi kristityt ovat epäonnistuneet. Otetaan taloustieteistä ja muissakin tieteissä teoriat, joiden lähtökohdat ovat täysin epäkristilliset ja myös täysin sitä vastaan mitä ihmiset ylipäätään pitävät hyvänä, oikeudenmukaisena jne. Sitten nostetaan ne vaan asemaan, jossa ne opetetaan suurille massoille, ja vaietaan kaikki kritiikki niitä kohtaan.
Lähtökohtaisesti perustavimman laatuisen taloustieteen ei ole tarkoitus olla normatiivista tai moraalista vaan enemmänkin deskriptiivistä: kuvata sitä kuinka todellisuus toimii, riippumatta siitä onko se hyvä tai huono asia ja miten asioiden ehkä pitäisi olla. Toki tästä usein tästä mennään pidemmälle ja kehitetään normatiivisia toimintaohjeita, mutta silloin ollaankin usein kiistanalaisemmassa asetelmassa. Suurille massoille ei kyllä opeteta alkeitakaan taloustieteestä, mielestäni kyllä pitäisi, viimeistään lukiossa.
Palataan tuohon ajatukseen oman hyödyn maksimoimisesta, koska se sinua ilmeisesti tässä häiritsee. Joissakin tilanteissa rationaalisuuteen pyrkivä kristitty voi sisällyttää siihen hyötyyn, jota hän maksimoi, myös muille ihmisille koituvan hyödyn, jos hän kokee sen tärkeäksi ja asiaan kuuluvaksi. Taloudellisen toimeliaisuuden markkinoilla mielestäni tällainen ajattelutapa ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole järkevää, vaan koska hintamekanismi omaa hyötyään maksimoivien toimijoiden markkinoilla on niin tehokas allokoimaan resursseja ja maksimoimaan yhteistä kakkua, on oikein ja järkevää toimia sen mukaan, ja säästää altruismi vasta kakun jakamisen vaiheeseen. Näinhän varmaan useimmat kristityt tekevätkin: toimivat markkinoilla (mukaan lukien työmarkkinat) omaa subjektiivista hyötyään maksimoiden, ja lahjoittavat sitten osan varoistaan johonkin mielestään hyvään tarkoitukseen.
Jos Jeesus opettaisi matematiikka niin luultavasti lähellä silloin olisi sellaiset asiat, kuin rauha, ilo ja vapaus toteuttaa itseään.
Kuulostaa ihanalta, mutta en tajua tästä mitään.
Useimmiten kiltisti puurtaen kaikkea muuta kuin kristillisten arvojen täyttämää työtään, ja eläen kaksoiselämänsä toista puolta sitten Jeesukselle. Käyttäen kaiken tarmonsa siis saatanan valtakunnan rakentamiseen, ja hakien lepopaikkaa Kristuksesta.
Olen samaa mieltä siitä, että kristityt joutuvat elämään jonkinlaista kaksoiselämää tässä maailmassa, elleivät onnistu pakenemaan luostariin tai erakoksi. Mutta en sanoisi rehellisen ja koko yhteiskuntaa hyödyttävän työn tekemistä “saatanan valtakunnan rakentamiseksi”, eikä kristikunnassa nähdäkseni yleisestikään ole ollut tuollaista asennetta työtä kohtaan.