Siis kastettu kristitty joka ei kuulu mihinkään kirkkoon?
Luterilaisessa kirkossa myös riittää, että toinen on luterilainen. Toisen on oltava kristillisen kirkon jäsen.
1 tykkäys
Hm. Eikö tuo ole itse asiassa outo ajatus - tai ainakin minulle on. Te ortodoksit korostatte kovasti sitä että teillä avioliitto on sakramentti. Sakramenteista pääsevät osalliseksi (oman) kirkon jäsenet. Kuitenkin avioliittoon voidaan vihkiä ei-ortodoksi. Silloinhan ei-ortodoksi tulee osalliseksi ortodoksikirkon sakramentista - vai…?
(Ja taas ollaan aiheessa ohi otsikon 
)
1 tykkäys
On tälläkin foorumilla sellaisia henkilöitä. On tavallista, että etenkin nuoret etsivät itselleen uutta yhteisöä, kun ovat eronneet vanhempiensa kirkkokunnasta. Ortodoksisen kirkon mielestä vain se on Kirkko, muut ovat vain kristillisä yhdyskuntia. Muistaakseni jo Pyhä apostoli Paavali sanoi, että uskova pyhittää epäuskoisen puolisonsa. Näin kirkkoon kuulumatonkin voi tulla osalliseksi avioliiton sakramentista.
1 tykkäys
Tässä näkyy tosiaan ero ortodoksisen ja luterilaisen ajattelutavan välillä. Jos ortodoksin näkökulmasta vain ort-kirkko on kirkko, ei liene eroa toiseen kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvan tai kuulumattoman kastetun ihmisen välillä. Luterilaisille taas muutkin kirkkokunnat ovat kirkkoja, tai siis The Kirkon eli näkymättömän Kristuksen ruumiin maanpäällisiä näkyviä osia. Tällöin ort/kat/vapaasuuntaiseen kirkkokuntaan kuuluvat ihmiset ovat ihan yhtäläisesti kristittyjä kuin luterilaisetkin, mutta kirkosta eronneet tai “epävirallisempiin” kirkkokuntiin kuuluvat eivät välttämättä ole - tai siitä on vaikea ottaa selvää. Byrokraattisuus näkyy ehkä siinä, että evlut kirkko ei tee tällaisten ihmisten kohdalla tapauskohtaista harkintaa, vaan katsoo asian vain väestörekisteristä. Tämä on ehkä osittain ongelmallista, mutta toisaalta myös ymmärrettävää.
Jos perusteluna käytetään tuota kohtaa - siis epäuskoisen puolison - niin miksi sen toisen täytyy olla edes kastettu?
Kyllä on taas valtionkirkko. Tosi tympeää.
Tämä ei tosiaan pidä paikkaansa, niin kuin aiemmin kirjoittelin.
Kyllä pitää. Luterilaiselle kirkolle tärkeintä avioliitoon vihkimisessä on paperit, siis muodollinen jäsennyys joko luterilaisessa kirkossa tai jossain kristillisessä uskonnollisessa yhdyskunnassa.
Kirkkoon kuulumisellahan homojenkin vihkimistä perustellaan. Kysytään miksi ei, jos kumpikin on kirkon (tai toinen luterilainen ja toinen jonkin kristillisen yhdyskunnan) rekisteröity jäsen ja luterilainen osapuoli on käynyt rippikoulun ja konfirmoitu? Luterilaislla on usein kuluttaja-asenne kirkkoon. Kirkko tuottaa palveluita jäsenilleen esim avioliittoon vihkimisen, lapsien kastamisen tai hautaamisen. Jos joku ei saa niitä, kirkko on asettanut ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan.
Missään muussa kirkossa kuin luterilaisessa valtiokirkossa ei meillä Suomessa edes keskustella homoparien vihkimisestä. Muille maamme kristityille on itsestään selvyys, että homoavioliitot eivät ole kristillisiä avioliittoja. Seurauksena homoavioliittojen hyväksymisestä on ekumeenisten suhteitten katkeaminen puoleen jos toiseenkin.
1 tykkäys
Olet väärässä. Lähde: olen luterilaisen kirkon pappi (julkisoikeudellinen virka), olen saanut asiaan koulutuksen ja toimitan vihkimisiä.
Yhden oltava kirkon jäsen, toinen voi olla muun kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan tai myös yhdistyspohjalta toimivan uskonnollisen yhteisön jäsen, Suomesta tai ulkomailta.
Mikäli henkilön uskonnollinen status on ns. paperilla epäselvä, hän allekirjoittaa lomakkeen
http://www.mobiilikirkko.fi/tyontekijat/Vakuutus_kristillisesta_kasteesta_ja_uskontokuntaan_kuulumisesta_2013.pdf
Kyllähän tuossa vakuutuksessakin edellytetään johonkin putiikiin kuulumista, pelkkä kaste ei riitä. Joten minä olen oikeassa väitteissäni. Olen itse aikoinani jäänyt ilman kirkollista avioliittoon vihkimistä evankelisluterilaisessa kirkossa.- ja eronnut sen jälkeen kirkosta. Tosin en tietenkään siitä syystä. Olinhan silloin jo pitkään ajatellut liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Mutta kieltämättä tuollainen panee ajattelemaan asioita. Ystäväni tapaus sattui 1990-luvulla.
Olet, Silvanus, ollut vasta vähän aikaa luterilainen pastori. Puhuin vuosikymmeniä sitten sattuneista tapahtumista. Käytäntö on voinut muuttua vähän joustavammaksi, mutta paperit ne nytkin ovat tärkeitä ja ihmiset toissijaisia.
Puhuit vuosikymmenten takaisten kokemusten perusteella nykyhetkestä ja väitit, että kuuluminen Suomessa rek. Usk. Yhdyskuntaan on välttämätöntä. Osoitin väitteesi vääräksi.
Tämä nyt on tällainen heitto, joka kertoo enemmän sinun kokemuksestasi kuin pappien ja kirkon työntekijöiden asenteesta.
1 tykkäys
Et pystynyt osoittamaan väitettäni vääräksi, koska tuossa vakuutuksessakin pitää vakuuttaa olevansa kastettu kristitty ja jonkin seurakunnan jäsen. Periaate on siis edelleen sama, mutta joustoa löytyy enemmän…
Eli siis ortodoksinen kirkko ei vihkiessään pyydä vihittäviltä mitään papereita eikä todistuksia jäsenyydestään kirkossa, kasteesta, mistään?
1 tykkäys
Kasteen todistaminen riittää ei-ortodoksiselta osapuolelta. Lisäksi pariskunnan kanssa tietysti keskustellaan. Ortodoksinen vihkiminen = avioliiton sakramentin toimittaminen, juridinen vihkimys tulee (meillä Suomessa, jossa kirkoilla on vihkimisoikeus) vain kylkiäisenä. Myös siivilivihkimisen jälkeen voidaan toimittaa kruunauspalvelus eli avioliiton sakramentti. Monissa maissahan on pakollinen siviilivihkiminen/ avioliiton rekisteröiminen valtion viranomaisten luona.
Kun luterilaisessa kirkossa ei ole avioliiton sakramenttia, niin luulisi, että sen jäsenille olisi samantekevää onko heidät vihitty kirkossa vai maistraatissa. Siksi en ymmärrä tätä vääntöä homojen kirkkohäistä, varsinkaan kun ennen vaaleja sanottiin, ettei laki velvoita uskontokuntia vihkimään homopareja avioliittoon.
Minun muistaakseni sanoit, että täytyy olla Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Jos tarkoitit jotain muuta, kirjoitit eri tavalla kuin tarkoitit.
Se, että avioliittoa ei luokitella sakramentiksi, ei tarkoita sitä, etteikö asia olisi tärkeä tai etteikö siihen liittyisi myös kristillinen elementti. Moni muukin sellainen asia on luterilaisille hengellinen asia, joka ei ole sakramentti-kategoriassa, ja näin lienee myös seitsemän sakramentin kirkkokunnilla.
Seurakuntaan kuulumisen todistaminen vakuutuksella oli mulle uutta. @Silvanus, koskeeko tämä siis myös suomalaisten yhdistyspohjaisten seurakuntien jäseniä? Entä jos kuuluu pelkästään Lähetyshiippakunnan seurakuntaan, joka ei ole edes rekisteröity yhdistys?
Kävin läpi @Mauriina:n kirjoitukset, ja todellakin näyttää siltä, että hän ei sanonut, että tilanne olisi nykyään sama. Pahoittelen väärintulkintaani. Luterilainen kirkko katsoo, että kirkkoon kuuluvan täytyy olla rippikoulun käynyt (ei kuitenkaan konfirmoitu) ja vihittävän kumppanin täytyy olla kastettu ja hänen täytyy kuulua johonkin kristilliseen yhteisöön. Ilmeisesti taustalla on ajatus siitä, että kirkon siunaus annetaan vain ns. uskovaisille.
@Anskutin, tarkistan.
Piispainkokous suositti ennen Helluntaikirkon perustamista, että “Suomen helluntaikirkko” laskettaisiin niiksi kristillisiksi uskontokunniksi, joiden jäsenet voidaan vihkiä kirkon jäsenen kanssa. Eli sanoisin, että yhdistys-helluntailaisen vihkiminen onnistuu.
LHPT:ta ei ole tunnustettu viralliseksi sellaiseksi kr. uskontokunnaksi, jonka kanssa voitaisiin vihkiä. Ilmeisesti sen jäsenten kanssa siis ei luterilaista voisi vihkiä.
1 tykkäys
Suomessa toimivia uskontokuntia, joiden jäsenet voidaan vihkiä kirkollisesti, ovat ortodoksisen
kirkkokunnan lisäksi
• Finlands Svenska Adventkyrka
• Finlands svenska baptistsamfund
• Finlands Svenska Metodistkyrka
• Katolinen Kirkko Suomessa
• Kristillisten Tekojen Kirkko
• Luterilainen Sanan Yhdyskunta
• Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta
• Suomen Adventtikirkko
• Suomen Anglikaaninen kirkko
• Suomen baptistiyhdyskunta
• Suomen Piispallinen Metodistikirkko
• Suomen Ruotsalainen Adventtikirkko
• Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko
• Suomen vapaa ev.lut. seurakuntaliitto
• Suomen Vapaakirkko
• Yksityinen kreikkalais-katolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa
Myös Suomen helluntaiherätys kuuluu tähän ryhmään, edellyttäen, että helluntaiherätyksen
seurakunta voi antaa tarvittavan todistuksen vihittävästä jäsenestään. Helluntaiherätys on myös
keväällä 2003 rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Ulkomaisia kristillisiä kirkkoja ovat mm. protestanttiset kirkot (esim. anglikaaninen kirkko,
reformoidut kirkot), katolinen kirkko ja ortodoksiset kirkot. Näiden lisäksi on muita ulkomailla
toimivia uskontokuntia, joiden osalta on tapaus tapaukselta otettava kantaa siihen, ovatko ne
kristillisiä.
Toisaalta avioliitto on juridisesti pätevä, vaikka pappi olisi vihkinyt kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattoman. Tässä taannoin oli ns kauppias Keskisen tapaus. Luterilainen pappi oli vihkinyt Keskisen ja hän katolisen morsiamensa. Pappi oli luullut, että Keskinen kuuluu kirkkoon. Keskinen puolestaan selitti unohtaneensa, että oli eronnut luterilaisesta kirkosta. Julkisuudessa puitiin asiaa. Mietittiin onko pari nyt avioliitossa vai ei. Maistraatissa vastattiin, että avioliitto on voimassa.
Monissa maissa ei ole tällaista rekisteröityä kirkkoon kuulumista tai kuulumattomuutta. Ihminen on sen seurakunnan jäsen, jonka kirkossa hän käy, ja jolle hän maksaa kymmenyksensä, mutta kirkkoon kuulumista ei rekisteröidä mitenkään.Suomessa taas on tavallista, että varsinkin kansankirkkoihin (ja muihinkin) kuuluu passiivisia jäseniä, jotka käyvät kirkossa vain häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa. Sitten on sellaisia, jotka panevat lapsensa kirkon kerhoihin ja leireille, mutta itse käyvät kirkossa vain suurimpina juhlapyhinä. Onneksi kirkoissa on vielä jonkin verran aktiivijäseniä, jotka käyvät säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja tekevät talkootyötä seurakunnan hyväksi.