Suomessa on hyvin monella rekisteröidyllä uskonnollislla yhdyskunnalla vihkimisoikeus. Niistä useimmat eivät edes harkitse samansukupuolisten parien vihkimistä. Siviiliavioliitto on olemassa siksi, että kaikki pääsisivät naimisiin. Kirkkojen ei tarvitse vihkiä kaikkia pareja. Ne voivat asettaa omat ehtonsa.
Evlut kirkko ei tähänkään asti ole vihkinyt kaikkia. Esim ystäväni joutui ottamaan siviilivihkimisen, kun meni avioliittoon amerikkalaisen baptistimiehen kanssa. Kirkollista vihkimistä ei saanut, koska sulhanen ei kuulunut mihinkään Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Ortodoksinen kirkko vihkii jäsenensä toisen kastetun kristityn kanssa, mutta omin ehdoin ja tietysti vain erisukupuoliset parit. Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti. Homojen vihkiminen aviolliittoon ortodoksisin menoin olisi rienausta, jumalanpilkkaa. Kerrotaan, että Venäjällä olisi takavuosina jokin homopari lahjonut parin vihkimään heidät. Kun asia tuli julki, pappi menetti pappeutensa ja hänet ekskommunikoitiin. Kirkko, jossa pyhäinhäväistys oli tapahtunut, hajoitettiin maan tasalle ja sen jäännökset poltettiin.
Ko henkilö oli silloin (90-luvulla ) jo kauan asunut Suomessa, mutta ei ollut liittynyt mihinkään täkäläiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Ei luterilainen kirkko vihkinyt meitäkään, minua ja nykyistä aviomiestäni, joka siihen aikaan oli jo eronnut evlut kirkosta ja etsi itselleen uutta seurakuntaa. Ortodoksiseen kirkkoon liityttyämme saimme heti kirkollisen vihkimisen. Avioliittomme on kestänyt jo 45 vuotta. Luterilainen kirkko ei ole kiinnostunut siitä ovatko vihittävät tunnustavia kristittyjä ja miten he suhtautuvat avioliittoon, ovatko mahdollisesti hylänneet edellisen puolisonsa ja lapsensa. Paperit ja byrokratia ratkaisevat.
Tätä kritiikkiä en nyt ymmärrä. Miehesi oli eronnut luterilaisesta kirkosta. Tuskinpa ortodoksinen kirkkokaan vihkisi paria, joista toinen kuuluu ortodoksiseen kirkkoon ja toinen on eronnut siitä.
Ortodoksikirkossa saitte vihkimisen, koska olitte molemmat sen jäseniä. Niin olisitte saaneet luterilaisessakin kirkossa, jos olisitte molemmat olleet jäseniä.
Kyllä ne paperit ja byrokratia ratkaisevat nämä asiat kaikissa kirkoissa, joissa on juridinen vihkioikeus ja selkeät säännöt siitä, keitä saadaan vihkiä. Jos kirkkoon kuulumista ei pidettäisi vaatimuksena - niin luterilaisessa kuin ortodoksisessa kirkossa - niin olisiko sinusta oikein, että vaikkapa kaksi helluntailaista vihittäisiin avioliittoon Helsingin tuomiokirkossa tai Uspenskin katedraalissa, koska “vihittävät ovat tunnustavia kristittyjä, pitävät avioliittoa pyhänä eivätkä ole hylänneet edellistä puolisoaan ja lapsiaan”.
Siis kastettu kristitty joka ei kuulu mihinkään kirkkoon?
Luterilaisessa kirkossa myös riittää, että toinen on luterilainen. Toisen on oltava kristillisen kirkon jäsen.
Hm. Eikö tuo ole itse asiassa outo ajatus - tai ainakin minulle on. Te ortodoksit korostatte kovasti sitä että teillä avioliitto on sakramentti. Sakramenteista pääsevät osalliseksi (oman) kirkon jäsenet. Kuitenkin avioliittoon voidaan vihkiä ei-ortodoksi. Silloinhan ei-ortodoksi tulee osalliseksi ortodoksikirkon sakramentista - vai…?
On tälläkin foorumilla sellaisia henkilöitä. On tavallista, että etenkin nuoret etsivät itselleen uutta yhteisöä, kun ovat eronneet vanhempiensa kirkkokunnasta. Ortodoksisen kirkon mielestä vain se on Kirkko, muut ovat vain kristillisä yhdyskuntia. Muistaakseni jo Pyhä apostoli Paavali sanoi, että uskova pyhittää epäuskoisen puolisonsa. Näin kirkkoon kuulumatonkin voi tulla osalliseksi avioliiton sakramentista.
Tässä näkyy tosiaan ero ortodoksisen ja luterilaisen ajattelutavan välillä. Jos ortodoksin näkökulmasta vain ort-kirkko on kirkko, ei liene eroa toiseen kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvan tai kuulumattoman kastetun ihmisen välillä. Luterilaisille taas muutkin kirkkokunnat ovat kirkkoja, tai siis The Kirkon eli näkymättömän Kristuksen ruumiin maanpäällisiä näkyviä osia. Tällöin ort/kat/vapaasuuntaiseen kirkkokuntaan kuuluvat ihmiset ovat ihan yhtäläisesti kristittyjä kuin luterilaisetkin, mutta kirkosta eronneet tai “epävirallisempiin” kirkkokuntiin kuuluvat eivät välttämättä ole - tai siitä on vaikea ottaa selvää. Byrokraattisuus näkyy ehkä siinä, että evlut kirkko ei tee tällaisten ihmisten kohdalla tapauskohtaista harkintaa, vaan katsoo asian vain väestörekisteristä. Tämä on ehkä osittain ongelmallista, mutta toisaalta myös ymmärrettävää.
Kyllä pitää. Luterilaiselle kirkolle tärkeintä avioliitoon vihkimisessä on paperit, siis muodollinen jäsennyys joko luterilaisessa kirkossa tai jossain kristillisessä uskonnollisessa yhdyskunnassa.
Kirkkoon kuulumisellahan homojenkin vihkimistä perustellaan. Kysytään miksi ei, jos kumpikin on kirkon (tai toinen luterilainen ja toinen jonkin kristillisen yhdyskunnan) rekisteröity jäsen ja luterilainen osapuoli on käynyt rippikoulun ja konfirmoitu? Luterilaislla on usein kuluttaja-asenne kirkkoon. Kirkko tuottaa palveluita jäsenilleen esim avioliittoon vihkimisen, lapsien kastamisen tai hautaamisen. Jos joku ei saa niitä, kirkko on asettanut ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan.
Missään muussa kirkossa kuin luterilaisessa valtiokirkossa ei meillä Suomessa edes keskustella homoparien vihkimisestä. Muille maamme kristityille on itsestään selvyys, että homoavioliitot eivät ole kristillisiä avioliittoja. Seurauksena homoavioliittojen hyväksymisestä on ekumeenisten suhteitten katkeaminen puoleen jos toiseenkin.
Olet väärässä. Lähde: olen luterilaisen kirkon pappi (julkisoikeudellinen virka), olen saanut asiaan koulutuksen ja toimitan vihkimisiä.
Yhden oltava kirkon jäsen, toinen voi olla muun kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan tai myös yhdistyspohjalta toimivan uskonnollisen yhteisön jäsen, Suomesta tai ulkomailta.
Kyllähän tuossa vakuutuksessakin edellytetään johonkin putiikiin kuulumista, pelkkä kaste ei riitä. Joten minä olen oikeassa väitteissäni. Olen itse aikoinani jäänyt ilman kirkollista avioliittoon vihkimistä evankelisluterilaisessa kirkossa.- ja eronnut sen jälkeen kirkosta. Tosin en tietenkään siitä syystä. Olinhan silloin jo pitkään ajatellut liittyä ortodoksiseen kirkkoon. Mutta kieltämättä tuollainen panee ajattelemaan asioita. Ystäväni tapaus sattui 1990-luvulla.
Olet, Silvanus, ollut vasta vähän aikaa luterilainen pastori. Puhuin vuosikymmeniä sitten sattuneista tapahtumista. Käytäntö on voinut muuttua vähän joustavammaksi, mutta paperit ne nytkin ovat tärkeitä ja ihmiset toissijaisia.
Puhuit vuosikymmenten takaisten kokemusten perusteella nykyhetkestä ja väitit, että kuuluminen Suomessa rek. Usk. Yhdyskuntaan on välttämätöntä. Osoitin väitteesi vääräksi.
Tämä nyt on tällainen heitto, joka kertoo enemmän sinun kokemuksestasi kuin pappien ja kirkon työntekijöiden asenteesta.
Et pystynyt osoittamaan väitettäni vääräksi, koska tuossa vakuutuksessakin pitää vakuuttaa olevansa kastettu kristitty ja jonkin seurakunnan jäsen. Periaate on siis edelleen sama, mutta joustoa löytyy enemmän…
Kasteen todistaminen riittää ei-ortodoksiselta osapuolelta. Lisäksi pariskunnan kanssa tietysti keskustellaan. Ortodoksinen vihkiminen = avioliiton sakramentin toimittaminen, juridinen vihkimys tulee (meillä Suomessa, jossa kirkoilla on vihkimisoikeus) vain kylkiäisenä. Myös siivilivihkimisen jälkeen voidaan toimittaa kruunauspalvelus eli avioliiton sakramentti. Monissa maissahan on pakollinen siviilivihkiminen/ avioliiton rekisteröiminen valtion viranomaisten luona.
Kun luterilaisessa kirkossa ei ole avioliiton sakramenttia, niin luulisi, että sen jäsenille olisi samantekevää onko heidät vihitty kirkossa vai maistraatissa. Siksi en ymmärrä tätä vääntöä homojen kirkkohäistä, varsinkaan kun ennen vaaleja sanottiin, ettei laki velvoita uskontokuntia vihkimään homopareja avioliittoon.
Minun muistaakseni sanoit, että täytyy olla Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Jos tarkoitit jotain muuta, kirjoitit eri tavalla kuin tarkoitit.
)