Yhdenvertaisuusvaltuutettu puuttuu asiaan:
Lyhyesti: yhdenvertaisuusvaltuutetun mielestä kirkon pitää vihkiä homoja, koska kirkko on viranomainen.
Äkkiäpäs se tuntuu unohtuvan, että tätä lakia muutettaessa kilvan sanottiin, ettei sillä ole vaikutuksia kirkkoon. Että eduskunta päättää vain siviilivihkimisestä ja uskonnolliset yhteisöt ja kirkon saavat ihan vapaasti toimia.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on tietysti tässä asiassa aivan tehtäviensä ulkopuolella. Tuollainen tiedotusten lähettely ei kuulu ollenkaan tehtäviin.
10 tykkäystä
Koskeeko tämä myös ortodokseja (onko muslimeilla vihkimisoikeuksia?) ja kuvitteleeko joku, että muut kuin luterilaiset lotkauttaisivat korviaan koko asialle? Yhdenvertaisuusasiamieheltä voisi kysäistä lausuntoa uskontojen yhdenvertaisesta kohtelusta.
9 tykkäystä
Katoliselle kirkolle Suomessa olisi varmasti hyvin luonteva ratkaisu luopua valtiollisesta vihkioikeudesta, jos tuommoista alettaisiin ehdotella.
2 tykkäystä
Huomasit varmaan ettei kyse ollut vain vihkioikeudesdta:
”Yhdenvertaisuuslaki ei ulotu uskonnonharjoitukseen. Vihkimisen jälkeistä hääjuhlaa ei kuitenkaan voi pitää uskonnonharjoituksena”, Pimiä huomauttaa tiedotteessaan.
Tiedoitetta ei ilmeisestikään ole julkaistu
Pimiästä voisi ja pitäisi tehdä kantelun oikeusasiamiehelle. Vaihtoehtoisiesti Hesarista JSN:lle.
1 tykkäys
Nyt tiedote näkyy julkaistun
Kantelut Pimiän toiminnasta voi tehdä tänne:
http://www.oikeusasiamies.fi/Resource.phx/eoa/kantelu/kuinka.htx
2 tykkäystä
Ei ole mitenkään tavallista, että seurakunnat vuokraisivat tilojaan hääjuhlia varten. Eihän seurakunnan tiloissa saa esim tanssia. Varmaan tuollainen yhdenvertaisuuden vaatimus johtaa vain siihen, ettei seurakuntasaleja ollenkaan enää vuokrata hääpareille.
Katsotaan nyt, mitä tästä seuraa.
Eniten kummastuttaa juuri tuo tulkinta hääjuhlan järjestämisestä. Tuntuu silkalta kiusanteolta, että uskonnolliset yhdyskunnat velvoitettaisiin tarjoamaan tilojaan henkilöille, jotka eivät elä ko. yhdyskunnan opetusten mukaisesti.
6 tykkäystä
Päivi Räsäsen kommentti, joka löytyy ainakin Facebookista:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä kannustaa toimistonsa verkkosivuilla 2.5 julkaistussa tiedotteessa kirkolliskokousta etsimään ratkaisua, joka mahdollistaisi nais- ja miesparien vihkimisen kirkossa. Hänen mukaansa nais- ja miesparien jättäminen kirkollisen vihkimisen ulkopuolelle on yhdenvertaisuuslain hengen vastaista.
Tässä tulkinnassa Pimiä on väärässä. Olin itse viime vaalikaudella kirkollisista asioista vastaavana ministerinä mukana säätämässä yhdenvertaisuuslakia ja tämän kysymyksen suhteen laki ja sen perustelut harkittiin huolella. Yhdenvertaisuuslain syrjintäkielto ei koske lainkaan uskonnonharjoitusta. Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on yhdenvertaisuuslain perustelujen mukaan osa uskonnonharjoitusta. Tämä on myös ollut eduskunnan selkeä tahtotila, joten tulkinta yhdenvertaisuuslain ”hengestä” on tuulesta temmattu.
Yhdenvertaisuuslain perusteluissa todetaan: ”Ehdotetulla lailla ei puututtaisi uskonnollisten yhteisöjen oppeihin ja tulkintoihin koskien esimerkiksi avioliittoon siunaamista. Avioliittoon vihkiminen on uskonnollisessa yhdyskunnassa osa uskonnon harjoittamisen oikeutta”.
Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut avioliittoon vihkimisen luonnetta antaessaan lausunnon hallituksen esitykseen laiksi vihkimisoikeudesta (PeVL 8/2008 vp, s. 2): ”Kirkollinen vihkiminen on osa uskonnon harjoittamisen oikeutta. Uskonnon tunnustamisen ja harjoittamisen vapauteen sisältyy kunkin uskonnollisen yhteisön mahdollisuus päättää omista uskonnollisista menoistaan.”
Yhdenvertaisuusvaltuutetun ei viranomaisena toimiessaan tulisi sekoittaa henkilökohtaisia mielipiteitään yhdenvertaisuuslain tulkintaan vastoin sen selkeästi ilmaistuja perusteluja.
18 tykkäystä
Aiheeseen liittyvä kirjoitus
ja toinen.
Linkki kirkolliskokouksen keskusteluun asiassa. Aiheesta keskustelu alkaa n. 30 min istunnon alusta lukien.
1 tykkäys
Kirkolliskokouksen lähetekeskustelu aloitteesta on nyt käyty.
.
Aloite lähetettiin perustevaliokuntaan, joka valmistelee aloitteesta mietinnön. Yleisvaliokunta antaa aloitteesta lausunnon perustevaliokunnalle. Mietinnön ja lausunnon valmistuttua niitä käsitellään kirkolliskokouksen täysistunnossa. Puheenvuoroja lähetekeskustelussa käytettiin kaikkiaan 63.
Perustevaliokunnassa jäsenten selvä enemmistö vastustaa aloiteta. Voimasuhteet lienevät suunnilleen 12 - 6 aloitetta vastaan. Yleisvaliokunnassa voimasuhteet lienevät 7 - 7, puheenjohtaja aloitteen puolesta, mutta huomioksi, että yleisvaliokunta antaa lausuntonsa nimenomaan perustevaliokunnalle, ei suoraan kirkolliskokoukselle.
Muokkaus: Tarkistin arvioani yleisvaliokunnan voimasuhteista.
Millä äänimäärällä asia lähetettiin valiokuntiin?
Äänestys puhemiesneuvoston ehdotuksen ja piispa Häkkisen ehdotuksen välillä 61 -33, 2 tyhjää.
Äänestys koski sitä, pyydetäänkö yleisvaliokunnalta lausuntoa vai ei.
Huomioksi että monet puheenvuoronsa perusteella aloitetta vastustavat kannattivat tässä asiassa puhemiesneuvoston ehdotusta.
1 tykkäys
Mikä piispa Häkkisen ehdotus siis oli?
Häkkinen ehdotti, että aloite lähetettäisiin perustevaliokuntaan ilman, että pyydetään lausuntoa yleisvaliokunnalta.
Kuuntelin tuolta noita kokouksia. Meikäläistä ottaa aina päähän, kun puhutaan Norjan mallista esimerkkinä ilman, että edes tiedetään mitä siellä on tapahtunut. Aiemmin on ollut jo puhetta noista herätysliikkeitten omista kirkoista, niitä on perustettu jo lisääkin siellä, sekä siitä, kuinka Koutokeinon seurakuntaa on yritetty pakottaa hyväksymään tiloissaan samaa sukupuolta olevien vihkimiset. En tiedä mikä on tilanne, ja maksumuurin vuoksi en tiedä kerrotaanko tässä enemmän, mutta Norjassa on näköjään ainakin kolme “kapinaseurakuntaa”, jotka eivät tiloissaan hyväksy homoliittojen vihkimisiä: Koutokeino Finnmarkissa, Nærbø Rogalandissa ja Eiken Länsi-Agderissa (jaottelin siis nämä maakunnittain, jutun ingressissä jaottelu on hiippakunnittain, lisäksi kieltäytyjiin taitaa kuulua myös henkilöseurakunta Bymenigheten-Sandnes). Nämä päätöksethän ovat laittomia, sillä omantunnonvapaus oli vain papeille, ei seurakunnille. En tiedä kuinka tiukasti seurakuntia on koitettu saada ruotuun, nuohan ovat kaikki pieniä seurakuntia, Koutokeino sikäli merkittävin, että sen alue on laaja. Nuo kaksi jälkimmäistä sijaitsevat muuten alueella, jota kirkosta eroaminen on avioliittokäsityksen muuttumisen jälkeen koetellut erityisen voimakkaasti. Molempien hiippakunnista (Stavanger ja Agder og Telemark) on eronnut tänä vuonna jo yli tuhat henkeä, jättäen jälkeensä pääkaupunki Oslon ohi lähes tuhannella eroajallaan menee myös Bjørgvinin hiippakunta): https://kirken.no/globalassets/kirken.no/om-kirken/bakgrunn/statistikk/inn-_og_utmeldinger_2017.pdf Täällä näkyy esimerkiksi karttatietoja Norjan kirkkoonkuuluvuudesta: 404 - Den norske kirke Nuo Stavangerin ja Agder og Telemarkin hiippakunnat muuten tunnetaan Norjan raamattuvyöhykkeenä, ja siellä erottiin runsaasti jo viime vuonna, kun homoliitoista ‘vasta’ päätettiin: http://www.dagen.no/Nyheter/UTMELDING/Flere-enn-før-går-ut-av-Den-norske-kirke-330244
Erityisen riskialtista lienee pistää tuota Eikenin seurakuntaa ruotuun, sillä Länsi-Agder näyttäisi olevan varsin konservatiivista seutua. Tämä juttu on vuodelta 2008, mutta ehkä jotain kertoo että alueen nuorista noin 1/5 suhtautui tuolloin myönteisesti homoliittoihin: http://www.dagen.no/Innenriks/Unge_i_Vest-Agder_sterkt_imot_ekteskapslov-42188 Agderissa onkin jo tapahtunut, sillä maaliskuussa norjalaisen lähetysjärjestön Normisjonin Agderin piiri päätti perustaa oman uskonnollisen yhdyskunnan: Her opprettes et nytt trossamfunn Norjassa on muilla lähetysjärjestöillä voinut olla ennenkin omia rinnakkaisorganisaatioitaan, mutta Normisjon lähti vasta nyt tälle tielle.
Tietysti enemmistö on edelleen Norjan kirkon jäseniä. Mutta nimenomaisesti kirkkokansaa Norjassa tuo uusi käytäntö repii ja paikoin näköjään ihan hajalle asti, mutta kai sen malli sitten on toimiva kompromissi, kun meille kerran niin sanotaan (lainaus kirkolliskokouksessa olleesta aloitteesta):
Ruotsin, Norjan ja Tanskan luterilaiset kirkot ovat seuranneet yhteiskunnallisen avioliittolain kehitystä. Niissä samaa sukupuolta olevat parit voivat saada kirkollisen vihkimisen. Ruotsin kirkossa päätös siunata samaa sukupuolta olevien rekisteröidyt parisuhteet johti avioliittolain muutoksen myötä siihen, että kirkko on vihkinyt sukupuolta olevia pareja vuodesta 2009 lähtien. Norjan kirkon päätös (2016) poikkeaa hieman Ruotsin tilanteesta. Norjan kirkossa tunnistettiin ja tunnustettiin se, ettei asiassa saavuteta yksimielisyyttä. Piispainkokous esitti kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien avioliiton hyväksymistä, kuitenkin niin, että eri tavoin ajatteleville taattiin omantunnon vapaus. Tämän lisäksi samaa sukupuolta olevien vihkimiseksi/siunaamiseksi laadittiin oma toimituskaava, joka hyväksyttiin alkuvuodesta 2017.
Suomen kirkon todellisuus muistuttaa tälle hetkellä enemmän Norjan kuin Ruotsin kirkon tilannetta. Niin Norjassa kuin Suomessa kirkko ei ole siunannut rekisteröityjä parisuhteita. Taustalla molemmissa kirkoissa voi nähdä sen, ettei asiasta ole saavutettu riittävää yksimielisyyttä. Norjan kirkko on etsinyt omaan tilanteeseensa aktiivisesti ratkaisua ja löytänyt sen. Suomen kirkossa asia on vielä kesken ja ratkaisematta. Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle olisi luontevinta etsiä samansuuntaista ratkaisua kuin Norjassa on tehty.
http://notes.evl.fi/kkoweb.nsf/8055b7c73c38f56dc22571540045bfe2/4b28cc5e6d9ea725c22580f20038e720?OpenDocument
1 tykkäys