Vihkijäpapit paljastivat itsensä

No, ehkä toivotaan että on. Sitten nähdään myös ulostulleiden pappien jatkotoimet…

Minusta papiksi ryhtyminen ja sellaisena oleminen vaatii suurta rohkeutta nimenomaan sen takia, että siinä ihminen julkisesti ja aivan vakavissaan ja koko olemisellaan edustaa sellaisia uskomuksia ja sellaista maailmankuvaa, joka on aivan radikaalisti erilainen kuin se maallistuneen maailmankuvan ja arkipäiväisten uskomusten maailma, jonka hallitsemassa ympäristössä me elämme. Mukautuminen “tämän maailman” näkemyksiin, mitä tämä seksuaalimoraalin liberalisoiminen on, tarkoittaa tuon radikaalin eron lieventämistä tai jopa häivyttämistä, jolloin pappina oleminen ei enää vaadikaan tuota kuvaamaani rohkeutta. Yhteiskunnan mainstream näkemysten kannattaminen ylipäänsä ei vaadi mitään erityistä rohkeutta.

11 tykkäystä

My point exactly!

Jonkun Päivi Räsäsen vasemman jalan pikkuvarpaassa on enemmän rohkeutta kuin koko tuossa sakissa yhteensä.

3 tykkäystä

No, sitäkin. Mutta ajattelin myös, että molemmat osapuolet jäisivät jäljelle eräänlaisen negaation kanssa: “Me emme opeta/toimi niin kuin nuo toiset…” Näin ne jäisivät elämään eräänlaisina toisiaan vastustavina protestiliikkeinä, joiden toimintaa ohjaa tietoisuus siitä, että pitää toimia toisin kuin se toinen osapuoli. Luonnollisesti silloin kumpikaan “jakojäännöksistä” ei edustaisi perinteistä kansankirkollisuutta, joka kokoaa luterilaisen kansan suuren enemmistön ja samaan aikaan jatkaa luterilaista perinnettä perinteisellä tavalla. Esimerkiksi LHPK ei ole samanlaista luterilaisuutta kuin kansankirkon luterilaisuus oli ennen vuotta 1986 vaan siinä on ihan omia vivahteitaan, joita ei kansankirkossa ollut ennen naispappeuspäätöstä jne. Jos homoliittopäätös tulee jakamaan ev.-lut. kirkon, niin silloin homovihkijäosapuolelta tulee puuttumaan yhdenmukaisuus perinteen kanssa, ja vastustavalta osapuolelta tulee puuttumaan suuri osa kansasta, siis tavallaan katolisuus. (Älkää nillittäkö sanan “katolisuus” käyttötavasta tässä yhteydessä, ymmärsitte kyllä mitä yritin sanoa.)

(Sanasta ‘katolisuus’ en halua nillittää lainkaan.) Miksi sillä olisi mitään erityistä merkitystä, että vastustavalta (konservatiiviselta) puolelta puuttuu kansan enemmistön kannatus? Mistä lähtien kristillisen kirkon teologiseen olemukseen on kuulunut enemmistöasema?

Luterilaisella kansankirkolla on ollut hallussaan kansan enemmistö 500 vuoden ajan. Jos ev.-lut. kirkko jatkaa hajaantumistaan, niin tämä tulee muuttumaan. Sillä on suuria vaikutuksia kr. uskon asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa ihan riippumatta siitä, mitä mieltä homoliitoista ollaan. Siksi jäljelle jäävät osapuolet eivät kumpikaan tule edustamaan luterilaista kansankirkollisuutta sellaisena kuin se on tähän asti opittu tuntemaan. Ne jäävät kumpikin vähemmistöiksi vähemmistöjen joukkoon.

2 tykkäystä

Näinhän se on, että pirstaloituminen jatkuu. Mutta tämä kehitys siis on paljon pitkäaikaisempi ilmiö kuin tämä avioliittojupakka. Kansankirkko on ollut monenlaisten ryhmien yhä löyhempi “yhteisö” jo pitkään. Paitsi hengellisten suuntausten, myös maakuntien ja muiden alueiden erot ovat kasvaneet koko ajan. Monen mielestä mitään kansankirkkoa ei ole ollut pitkään aikaan. Silti mielestäni on olemassa ihmisiä, jotka toimivat ja opettavat suunnilleen samoin kuin ennenkin - niin kuin edellä jo kirjoitin. He eivät vain voi mitään sille, että yleinen mielipide on koko ajan vahvemmin tunkemassa kirkon sisäpiireihinkin.

Eräs herätysliikesuuntautunut seurakuntapappi sanoi juuri hiljattain lehtijutussa, että eroaa papinvirasta, jos kirkko päättää ryhtyä vihkimään homoliittoon. Luultavasti jonkin verran on hänen kaltaisiaan. Monet ovat jo nyt järjestötyössä, jolloin heitä on hankalampi pakottaa vihkimisiin.

On tulevaisuudelle ja hajoamisen nopeudelle eri vaihtoehtoja vielä olemassa - mutta todennäköisintä ehkä on, että ko. papit siirtyvät järjestötyöhön (osa toki jää eläkkeelle) ja sinne virtaa ainakin jonkin aikaa sitä perinteisempää seurakuntaväkeä. Tähänhän Nummelakin viittasi Uudessa tiessä, kehottaessaan kirkkokansaa valitsemaan paimenensa oikein. Osalla lienee kuitenkin sen verran antipatioita herätysliikkeitä kohtaan - siis evankelisia, viidesläisiä ja lestadiolaisia - että he jäävät varmaan paikallisseurakuntiin. Siellä ei kuitenkaan kauheasti eri mieltä äänekkäästi voi olla, mikäli päätös jyrätään läpi.

Olet oikeassa. Kommentillani tarkoitin tätä: vaikka kirkkokunnan sosiologiset ominaisuudet muuttuvat (enemmistöstä vähemmistöksi), se on siedettävää, kunhan teologinen olemus säilyy (opetus ja käytännöt).

Olen hieman surullinen tästä asiasta. Samalla ajattelen ,että ehkä olisi parempi jos ei sanktioita määrättäisi. Oikeampi keino olisi varmaan se, että opetettaisiin terävämmin ja enemmän sitä mikä on kirkon käsitys näistä asioista. Olen jutellut asiasta joidenkin näiden kanssa ja olen kyllä sitä mieltä, että vahvasti eksyksissä ollaan sen suhteen mitä kirkko opettaa. Toisaalta kuulen myös aitoa huolta ihmisistä. Ihmettelen vain mitä pappi sanoo tällaiselle ihmiselle. “Kirkko ei halua tätä, mutta tehdään vaan vähän niinku hys hys. Minä pyydän siunausta kirkon ohi” Ei tässä ole kyseessä mikään kirkollinen toimitus vaan näytelmä jossa on kristillistä symboliikkaa, erästä keskustelijaa lainatakseni.

Tämä on kamalan surullista.

D

7 tykkäystä

Tässä kohdin aikajana menee päivämäärässä 13.9.2017
Tuon päivämäärän jälkeen on olemassa tulkinta että kyse on kirkkolain 5 luvun 3 § 2 mom, tarkoittamasta pappisviran velvollisuuksien rikkomuksesta.
Vastakkainen, oikeustilan epäselvyyteen vetoava kanta yhtyy moitittavuuteen.
Tällöin yksimielisyys ulottuu siihen että menettely on ollut piispan ohjeen vastainen.

Eriävässä mielipiteessä tuodaan esille että Sadinmaa katsoo olleensa velvollinen toimimaan vastoin piispan antamaa ohjetta ja soveltaneensa kirkkojärjestyksen säännöksiä avioliittoon vihkimisen edellytyksistä oikein. Eriävän mielipiteen jättäneet Weuro ja Liimatainen eivät kuitenkaan itse yhdy tähän kantaan, vaan toteavat, ettei tuomiokapitulin tehtävänä ole ollut käsiteltävänä olevana asiassa ensisijaisesti ratkaista, onko Sadinmaa soveltanut voimassa olevan oikeuden säännöksiä oikein vihkiessään samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon.

Tämän seikan tuomiokapituli päätti jo istunnossaan 17.5.2017, jolloin tuomiokapituli päätti käynnistää kirkkolain 5 luvun 3 §:n mukaisen menettelyn, jolloin tuolloin vireillä ollut kantelun käsittely raukesi.

Myös niiden pappien, jotka ovat vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja aikavälillä 17.5. - 13.9.2017 on tullut tietää, ettei Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli pidä menettelyä oikeana. Koska Sadinmaan kolmas vihkiminen osuu kyseiseen aikaväliin, puoltaa se sitä tulkintaa että Sadinmaa tosiaankin on toiminut tietoisesti vastoin pappisvirkansa velvollisuuksia. Muiden pappien osalta seikka puoltaa varoituksen sijaan “vakavaa moitetta”. Tällöin varotus taikka virasta pidättäminen tulisi kyseeseen vasta 13.9. jälkeen toimitetuissa vihkimisissä.

Kamalan surullista mutta minkäs teet. Jos asu saan ei puututa nìin ei sitten. Antaa mennä vaan. Papiston tila on järkyttävä. Ja niin on piispastonkin.

1 tykkäys

Niin. Jos evlut kirkon pappi tekee jonkin toimituksen, johon evlut kirkko ei ole häntä valtuuttanut, niin tekeekö hän tuon toimituksen evlut pappina? :thinking:

(A) Jos tekee, niin ehkä kirkko sitten on sellainen, ettei se voi keskusjohtoisesti kontrolloida itseään.

(B) Jos ei tee, niin tuolla toimituksella ei itse asiassa ollut mitään tekemistä evlut kirkon kanssa, ja “asiakas” olisi yhtä hyvin voinut pyytää kyseisen toimituksen keneltä tahansa satunnaiselta henkilöltä ja vaikutus olisi sama.

Toisaalta, jos pätee (B), eli kirkko voi keskusjohtoisesti päättää koko kirkon asioista, niin mitä siinä tapauksessa mahdollinen homovihkimisen kirkollinen hyväksyminen merkitsee konservatiivisen seurakuntalaisen tai yksittäisen evlut papin kannalta? Onko hän tuon keskusjohtoisuuden takia väistämättä täysillä mukana asian hyväksymisessä? :thinking:

1 tykkäys
5 tykkäystä


Huovinen sanoo painavan sanan. Antaa ehkä pontta niille joilla vielä järki päässä kirkon päätöksiin nähden mutta tuskin muuttaa kehitystä joka vie odotetusti nykyisen opin ja järjestyksen muuttamiseen. Aina saa silti toivoa…

12 tykkäystä

"Kun piispa asetetaan virkaan, hän lupaa ”noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään”.

Lupaukset sitovat kaikkia pappeja ja piispoja, myös vaikeina aikoina – silloinkin, kun tekisi mieli toimia toisin."

Tähän voisi varmaan sanoa, että ennen oli kaikki paremmin :slightly_smiling_face:

En usko että kaikki paremmin ja et ehkä sinäkään täysin …:grinning:
Mutta tietenkin tällainen piittaamattomuus ja epä-älyllinen oman agendan ajo on nyt huipussaan. Ensin pelisääntöihin vedoten ajetaan konsuja nurkkaan ja sitten niillä voidaankin pyyhkiä pyllyä kun ne eivät sovi yleiseen mielipiteeseen !

Kommenteista Huovisen tekstiin huomasin jostain miten joukot jakaantuvat myös liikkeiden sisällä. Esim KRS näyttäisi hajoavan tässä , jossa esimerkkinä vanhojen pappien Kolehmaisen ja Aaltosen kommentit. Jälkimmäinen näyttää olevan uudistamisen ja jopa kapinoinnista kannalla.

Tämä riippuu kontekstista. Näin tietysti politiikassa tai mediassa, mutta uskonnollisissa yhteisöissä tai muuten vaan pienissä porukoissa saa kyllä aika paljon kuraa niskaan helposti. Kukaan ei esmes varmaan skandaloidu siitä, että euroviisuartisti on homo, mutta Pihtiputaan baptistilähetyksessä koko seurakunta voi skandaloitua siitä, että seurakunnassa on homo.

1 tykkäys

Turun Sanomat tänään:

Askola: Piispat voisivat ratkaista kirkon avioriidan jo omalla ohjeellaan
“Eläköityvä Suomen ensimmäinen naispiispa kannattaa sitä, että kirkko mahdollistaisi kirkollisen vihkimisen samaa sukupuolta oleville pareille. Hänen mukaansa kirkon tai sen johdon pitäisi silti tehdä päätös yhdessä.”

Sama juttu oli Hämeen Sanomissa. Salailu ja kantelut saataisiin kuulemma vähenemään kun sallittaisiin “vihkiminen” (lainausmerkit minun).

Eipä tarvitsisi viinatrokarinkaan salaa trokata taikka kenenkään häntä ilmiantaa, jos kukin saisi vapaasti myydä viinaa. Miksihän tätä ei ole lainlaatija hiffannut?

7 tykkäystä

Jos tuo yhteinen päätös sattuisi olemaan homovihkimiset kieltävä, niin olisiko se silloinkin tilannetta selkeyttävä “pulinat pois” -ratkaisu?

Askola uskoo, että vastedes jokaisessa piispanvaalissa tulee olemaan ehdokkaana nainen.
Ehkä kymmenen vuoden kuluttua sanotaan, että on vain erilaisia ehdokkaita.

Eiköhän ne aina ole olleet erilaisia.

5 tykkäystä