Ei ehkä yleensä. Mutta jos jonkun naispappeuden vastustajan vaimo tai tytär tai muu läheinen päätyy hakemaan pappisvihkimystä ja sen saa, niin saattaa jonkun vastustajan käsitys muuttua puoltajaksi tai ainakin hyväksyjäksi.
Sama voi tapahtua seksuaalikysymysten suhteen. Tiukka “homouden vastustaja” (en pidä tuosta ilmaisusta mutta en keksi parempaakaan) saattaa muuttaa mieltään vaikkapa oman lapsen esiteltyä samaa sukupuolta olevan kumppaninsa - tai kun se oman lapsen suhde on kestänyt riittävän kauan ja osoittautunut kestäväksi.
Ja huom.: en väitä, että näin käy aina, mutta joskus näitä mielenmuutoksia (molemmissa em. asioissa) on tapahtunut tarpeeksi läheisen ihmisen vaikutuksesta. Toki on toisinkin päin - ihmissuhteita on katkennut, kun joku on naisena ryhtynyt papiksi tai joku läheinen on tullut kaapista.
Muistanpa erään pariskunnan, joka opiskeli teologiaa. Mies aikoi papiksi, vaimo uskonnonopettajaksi. Kun vaimo opintojen aikana alkoi kokea kutsua papin tehtävään, pari joutui aviokriisiin. En tiedä, miten tilanne päättyi - tuliko avioero, tuliko naisesta pappi ja avioliitto silti jatkui vai tuliko naisesta uskonnonopettaja. Muutin paikkakunnalta enkä kuullut heistä enää myöhemmin.Muistan myös erään nettituttumiespapin, joka kovasti nettikeskusteluissa vastusti naispappeja. Nykyisin hän on sellaisen kanssa naimissa.
No, kyllähän määkin oon netissä kovasti vastustanut uudestikastamista, ja nyt oon naimisissa tuplakastetun vapaakirkollisen kanssa. Asia on tosin osittain eri, koska naispappi - mikäli on seurakuntatyössä - elää jatkuvasti todeksi naispappeuttaan elämässään, se ei ole vain joskus menneisyydessä tapahtunut asia. Ja kyllä naisen pappisvihkimys voi avioeronkin aiheuttaa, jos mies on vastaan. Se voi hiertää liittoa ja olla naiselle vaikea tilanne, vaikka mies ei ilmaisisikaan vastustustaan mitenkään äänekkäästi. Silti on myös niin, että avioliitto ei tarkoita hyväksyntää kaikelle mitä puoliso tekee eikä täysin samoja mielipiteitä.
Joo, tietenkään puolisoiden ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä. Mutta ymmärtääkseni tuossa mainitsemassani tilanteessa siis mies hyväksyy vaimonsa - ja muidenkin naisten - pappeuden. Pointtini oli vastata siihen, etät henkilökohtaiset syyt voivat vaikuttaa tässäkin, mutta voivat toki olla vaikuttamattakin. Yksilöllistä on se, mitkä kaikkia asiat meidän käsityksiimme vaikuttavat ja olemmeko valmiita jossain kohti muuttamaan mielipidettä - tai muuttuuko se jopa joskus ilman että edes tajuamme sitä .
On varmaan yleisempää hyväksyä naispappeus ja vastustaa homoliittojen siunaamista ihan siksi, että Raamattu on jälkimmäisen asian suhteen paljon yksiselitteisempi. Ensimmäisen suhteen kaikki kristilliset liikkeet tekevät jotain tulkintoja.
Toki jotkut vastustavat homoseksuaalien liittoja ja kirkollista vihkimistä ihan muista kuin hengellisistä syistä, ja niihin toki nuo tuttujen tuntemiset vaikuttavat. On olemassa sellaista konservatiivisuutta, missä nimenomaan tutun ja turvallisen säilyttäminen on arvo, eikä niinkään sen pohtiminen, mikä on oikein ja Jumalan tahto. Nämä erottuvat keskustelussa siitä, että perustelut naispappeuden vastustamiselle ovat naisen ääni ja rinnat kaavun alla, ja homoliittojen luonnonvastaisuus ja vastenmielisyys.
Eivät ehkä olekaan mutta kyllä siinä raamatulliset perusteetkin kärsivät, jos samaan hengenvetoon puhuu rinnoista alban alla tai siitä, kuinka homot ällöttävät.