Viimeisen Tuomion (Matteuksen evankeliumi) tulkinta

Hyviä yleispäteviä harjoituksia ja vinkkejä henkiseen kehitykseen sinulla, mutta nyt puhuttiin pelastusopista. Käydäänkö tuo sinun keskustelusi jossain muualla? :slight_smile:

Käydään vaan keskustelua jossain muuallakin.

Minusta kommentoin kyllä ihan aihettakin, pelastusoppia. Kun tuota kolmea vaihea harjoittaa niin että niistä tulee erottamaton osa elämää, viimeinen tuomio tapahtuu joka hetki, koko ajan huomaat olevasi rakkaudessa tuomittu. Ymmärrän että tämä on joillekin sietämätöntä esoteriaa. Anteeksi pahennus.

Samaistumaton mieli on oikealle ja vasemmalle järjestyvät vuohet ja lampaat.

Hyvän tekeminen itselle ja muille loihtii silmien eteen taivaan ja helvetin.

Itsen ymmärtäminen osana kokonaisuudesta saa korvissa kaikumaan Herran rakastavan tuomion.

Enkä missään nimessä pidä viimeistä tuomiota tapahtumana kronologisella aikajanalla jossain tietyssä paikassa. En ole kirkossa(kaan) yksin kantani kanssa, sillä on tälläkin hetkellä eläviä teologeja joilla on samantapainen lähestyminen asiaan. En jaksa nyt alkaa kaivamaan nimiä kun en ole enää muutamaan vuoteen ajatellut näitä asioita lähdeviitteiden kautta. Voisin toki olla tyytyväinen yksinäänkin näin ajatellessani, mutta tuntuu lohdulliselta että joku muukin jossain on joskus ajatellut samankaltaisesti.

Viimeinen tuomio rinnastuu tällä hetkellä kristillisessä maailmankatsomuksessani työvälineeseen jolla työstän osallisuuttani kaiken teoriaan, kaiken harmoniaan/dissonanssiin, olevan osasten saumattomaan yhteyteen.

Kummallista Anskutinin kommentissa on se, että hänen mukaansa “jakoperustetta” ei kerrottaisi ihmisille etukäteen. Jos olisi niin, niin ihmiset eivät voisi valmistautua tulevaan millään tavalla, vaan tuomio olisi täysin irrallaan meidän omasta vastuustamme, tekemisistämme, sanomisistamme ja ajatuksistamme. Näin ei kuitenkaan ole. Jeesus opetti paljonkin siitä, miten ihminen voi toimia Isän mielen mukaisesti ja välttää helvetin. Mutta ei Jeesuksen tarvinnut kaikkea kertoa jokaisessa tilanteessa, jossa hän opetti jotain. Hän saaattoi kaikin mokomin jossain tilanteessa varoittaa helvetistä tai kertoa viimeisestä tuomiosta kertomatta yksityiskohtaisesti sitä, millä perusteilla tuomio annetaan. Jossain toisessa tilanteessa hän puolestaan kertoi siitä, miten voi elää Isän tahdon mukaisesti, mutta ei sillä kerralla opettanut viimeisestä tuomiosta jne. Ei tässä ole mitään kummallista.

Olennaista on, että ymmärtää jokaisen ihmisen ja koko luomakunnan joutuvan Kristuksen peljättävän tuomioistuimen eteen. Kun Jeesus tulee, hän tulee palavasilmäisenä soturina ja ankarana tuomarina, kun taas Isä Jumala on silloin lempeä ja armelias. Yleensä ihmiset ajattelevat asian olevan päinvastoin: että Isä on ankara, ja Jeesus olisi “lälly”. Raamatusta välittyy kuitenkin toisenlainen kuva siitä, millaisena Jeesus tulee.

Jonkin verran kyse on myös retorisista eroista. Anskutin edustaa luonnollisesti evankelis-luterilaista retoriikkaa. En minä ala tästä kiistelemään. Luulen, että olemme yhtä mieltä siitä, että kaikki joutuvat aikaan Kristuksen peljättävän tuomioistuimen eteen, ja että silloin ihmisen elämä, teot, sydän ja koko olemus tutkitaan. Herra armahtakoon meitä syntisiä sinä ankarana päivänä!

3 tykkäystä

Ei “esoteriaa” ole ensimmäinen mieleen tuleva kuvaus, minulle ainakaan. Ehkä “uskonnollista selfhelpiä” tai “turhaa pyristelyä” ennemmin.

1 tykkäys

Plautilla vaikuttaa ajattelevalta ja pohdiskelevaiselta henkilöltä, mutta tämä on kristillinen foorumi. Vaikka ajatukset sinänsä olisivat kiinnostavia, ei ainakaan minulla ole varaa lähteä kovasti sivuraiteille, yleisuskonnollisia mantuja kiertelemään. Siis ihan riippumatta Plautillan viestien mahdollisesta yleishengellisestä arvosta, ne eivät hengellisesti minua kiinnosta – huomaan nostavani käden stop-merkiksi.

1 tykkäys