LHPK:ssahan on tunnetusti vain pappeja jakamassa ehtoollista, koska sana ja sakramentit kuuluvat pappisviran hoidettavaksi. Jos kerran ne kuuluvat pappisviralle, ne kuuluvat pappisviralle. Se ei vapauta saarnaa jonkinlaiseksi “only-man’s-landiksi”. Mieheys sinänsä ei nimittäin ole mikään pappeuden esiaste. Jos messu kuuluu papille, se kuuluu papille, ei miehille. Jos se avataan miehille ja papeille, se osoittaa, että on tarkoitus saada vain miehille ylivaltaa. LHPK:n messut näyttäytyvät minulle nimenomaan miehisyyden ylivaltana. Jos messussa on avustavia tehtäviä, ei ole mielekästä perustetta rajata niitä vain miehille heidän mieheytensä perusteella, vaan ne tulisi pitää auki kaikille, siis myös naisille, sillä Herrassa ei ole miestä eikä naista.
Sitten on vielä omaa itsepetostaan, jos ei kuitenkaan haluta tätä sukupuolimallia toteuttaa messun ulkopuolella, eli perheissä ja muualla. Esimerkiksi se, että Mailis Janatuinen opettaa LHPK:ssa on mielestäni myöskin naisten opetuskiellon vastaista. Tämä on ongelmallista ja kaksinaamaista siitä syystä, että naisten sulkeminen pappisviran ulkopuolelle perustuu luterilaiseen käsitykseen sanan ja sakramentin virasta yhtenä virkana. Siis näin:
- Pappisvirka on sanan ja sakramentin virka, siis opettamisen ja pyhien toimitusten virka.
- Paavali kieltää naisia opettamasta eli siis naiset eivät voi opettaa (koska se on hallitsemista ja on luonnollisen järjestyksen rikkovaa).
- Koska naiset eivät voi opettaa, he eivät voi omaksua opettamisen virkaa.
- Koska naiset eivät voi omaksua opettamisvirkaa, he eivät voi saada pappisvirkaa, johon opettaminen kuuluu elimellisesti.
Jos nainen kuitenkin opettaa, mutta ei pappisvirassa, on selvää, että on joko (a) livetty joko siitä ajatuksesta, että pappisvirka on sanan ja sakramentin virka ja siten hylätty (=tulkittu uudelleen) tunnustuksellinen luterilaisuus, tai (b) on livetty siitä ajatuksesta, että nainen ei saa opettaa ja siten hylätty (=tulkittu uudelleen) Paavalin opetus.