Joo, tuohan se klassikko on.
Se on nyt sitten kappale, laulu, hymni, veisu, virsi, biisi. Rakkaalla on monta nimeä!
Tuo on neliäänisenä virsikirjassa nyt, taitaa olla Pekan oma sovitus, se vanha. Messulaulukirjojen moniäänisyys on ollut hyvä asia, ja sama osittain nyt on siirtynyt virsikirjaan. Saa laulaa melodiaa, mutta tosi monet haltsaavat sen verran nuotteja että kiva on siitä löytää oma stemma.
Ennen vanhaan muuten tehtiin myös moniäänisiä yhteislaulukokoelmia. Se oli normaalia. Esimerkiksi Siionin kannel julkaistiin 4-äänisenä jo kauan sitten. Esikuva varmaankin ulkomailta…
1 tykkäys
Toki näin, enkä mitenkään halunnut loukata, mutta entisenä tassilavojen laululusolistina itselläni oli tapana puhua kappaleista tai biiseistä, niin tuosta tuli asia mieleeni.
Rakastan tuota kappaletta. Se löytyy ainakin kolmen cd:n Hiljaisuuden lauluja-kokoelmasta, jonka tekijöinä ovat Anna-Mari Kaskinen, Pekka Simojoki ja Petri Laaksonen. Vaimo osti joskus kymmenen vuotta sitten alennuskorista ja en sitä kuunnellut kuin vasta vuosien päästä, kun jostain muualta ensin tykästyin johonkin siinä olleeseen lauluun. Tuo Maksettu on kuuluu myös messuyhteisön, jossa paljon olen käynyt, ehtoollisenasettamislauluna.
1 tykkäys
Mikähän tällainen laulu on?
Sinäpä sen sanoit…
En niin luullutkaan! Terminologia on kirjavaa, ja uusia käsitteitäkin syntyy koko ajan.
Sama täällä ja toisena Hiljaisuuden lauluja kokoelmasta Pidä minusta kiinni, on myös itselleni läheinen.
2 tykkäystä
Silmäilin vasta nyt tätä ketjua.
Protopresbyter on rovasti.
1 tykkäys
No nyt on virsikirjan lisävihko itsellä ostettuna, ja ennestään vieraat kappaleet läpi soitettuna. Täytyy sanoa, että musiikillisesti suht hirveä teos, erityisesti yhteislaulua ajatellen. Erityisesti uusimmissa virsissä on hyvin kokeilevia ja erikoisia melodioita, joita ei mikään seurakunta laula nuotilleen. Ne joissa melodia on soveltuva, on pilattu järkyttävän monimutkaisella soinnutuksella. Ihan kuin olisi haluttu tarkoituksella varmistaa, ettei lisävihkoa missään tapauksessa voi käyttää harrastelijaporukalla ilman ammattikanttoria! Perinteisen virren tyyppisissä sävellyksissä sointu vaihtuu joka neljäsosanuotilla, ja monissa muissa oikeastaan kaikki soinnut ovat kummallisia. Sävellajit on ihan oma lukunsa, mun mielestä ei pitäisi tuollaisessa laulukirjassa ikinä mitään kirjoittaa esim. E-duuriin, kun ihan vieressä olisi paljon helpompi sävellaji. Aika turhauttava kokemus siis oli pimputella kirjaa läpi. Yksi harvoja musiikillisesti todella toimivia lauluja muuten oli se edellä aivan aiheesta haukuttu 915!
2 tykkäystä
Onhan siinä vaikeitakin, mutta olen kyllä eri mieltä käyttökelpoisuudesta. Monta todella hienoa virttä, joista seurakuntalaiset ovat olleet ihan innoissaan. On ollut virkistävää myös löytää esim. pääsiäisen aikaan sopivia uusia vaihtoehtoja lisävirsistä.
E-duuri on kitaralla hienosti soiva sävellaji, se voi olla yksi peruste. Pimputus pianolla tai urkujen humina kun ei ole ainoa tapa virsisäestyksessä.
Kuten ennenkin olen todennut, jätä rohkeasti pois sointuja. Ei se ole vaikeaa, kyse on asenteesta. Kukaan ammattilainenkaan ei soita orjallisesti sointumerkkien mukaan. Ei ole vakavaa jos tulee “väärä sointu” syystä että se on helpompi tai ei ehdi joka neljäsosalle niitä paukuttaa. Se on jatsia se!
Virsistä kannattaa järjestää erillisiä laulutilaisuuksia. Ja levytyksiäkin on, esim. Gospel covertajilla aivan loistava kiekko.
“Se menee vaan Jumalalle, ei sen ny nii välii.” Juuri tuollainen asenne tuhoaa ev.-lutia sisältä päin. Kun tehdään Jumalalle, on pyrittävä täydellisyyteen, aina. Vanhoissa kirkkokunnissa laulaminen ei olekaan mitään joukkomääintää, vaan tietyn ryhmän erityistehtävä. Kanoneissa on lisäksi säädetty, että heidän pitää käyttää kirjoja juuri sen takia, että laulu menisi tismalleen oikein. Tarkka ja laadukas musiikki on väkevä ase ja rakentaa seurakuntaa, jopa maallistuneita paikalle houkutellen, kun taas vähän sinne päin menevä lurittelu vain ärsyttää ihmisiä ja saa heidät karttamaan jumalanpalveluksia.
1 tykkäys
Innostuin nyt vielä selaamaan lisävihkoa läpi.
Myönnän, että risuaitaa soinnutuksessa on paikoin liikaa. Mutta kyse on todellakin myös instrumentista. Esim. kitaralla F-duuri tai Es-duuri on kamalinta kamaluutta, jos ei osaa transponoida. Pianolla on toisin.
On huono periaate kirjoittaa sointumerkki joka tahdinosalle. Sitä on kirjassa liikaa. Soinnutusta pidän kohtalaisen hyvänä kokonaisuudessaan kuitenkin.
On myös selvää että seurakuntalaisen virsikirjaksi kokoelma on melkoisen bändimusiikkimainen. Eli toimiakseen moni kappale tarvitsee rytmikkään ja mielellään gospelhenkisen kompin. On taukoja paljon, jänniä rytmikuvioita jne. Yhteislauluina ihan hienoja jos säestys skulaa, mutta yhden kanttorin soitellessa ja ns. tavallisen seurakuntalaulajan isossa kirkossa kaukana toisistaan istuskellen - ei tuu pilliä!
Mutta tietenkin tässä on haettukin nimenomaan uutta, lisävirsiä, vaihtoehtoja. Ei ole tarkoitus jättää vanhoja hyviä käyttämättä, vaan katsoa mitkä näistä jäävät elämään.
Veikkaisin että vähälle käytölle vaikeutensa ja yhteislauluun sopimattomuutensa vuoksi jäävät ainakin 925, 929, 933, 947, 956, 976 ja 978. Kirkko olkoon niin kuin puu (949) on vähän rajatapaus. Erittäin hieno laulu, mutta vaatii tiettyjä ominaisuuksia säestykseltä ja seurakunnalta.
Noin 80 virren läjästä tuo on kuitenkin aika pieni osuus. Vastaavasti erittäin innostuneesti suhtaudun näiden virsien tulevaisuuteen (joita on yhteislauluina jo testattu ja käytetty), joista osa on yleisesti tunnettuja muualta:
902 a ja b Jumalamme, suuruuttasi
903 Soi virteni
907 Onko suurempaa ihmettä
908 On yksi nimi
912 Minun sydämeni on levollinen
914 Etsi, kutsu
920 Nyt tapahtukoon tahtosi
921 Leipä elämän (kaanon)
923 Silmäni aukaise
930 Sinun edessäsi
932 Oi ihmeellistä armoa
935 Hetkeksi hiljene
938 Jeesus Kristus, suuri ihme
941 Vehnänjyvä nukkuu
942 Aurinko tanssii
948 Vuodata nyt meihin
950 Laulu kuuluu kirkkotiellä
952 Sanasi on meille leipää
954 Lahjoillasi meitä siunaa
955 Rauhaa, ystäväni
957 Pyhään salaisuuteen
959 Saapua yhteiseen pöytään
960 Maksettu on
967 Nousta sain aamuun
971 Maan korvessa
979 Tulkoon tie sinua vastaan
Tsemppiä uuden opetteluun! 
2 tykkäystä
Haista sinä 
!
Juuri se on tarkoitus “väärän soinnun” sietämisessä, että pyritään hyvään ja seurakuntaa tukevaan säestykseen. Kyse ei ole mistään eisevvälii -asenteesta, vaan ammattilaisen neuvosta harrastajalle. Ammattilainen ja yleensäkin kokenut säestäjä ei takerru yksityiskohtiin vaan näkee tärkeimmän. Eli kysymys on balanssista, oikeasta tempovalinnasta, voimakkuudesta, tilanteesta, seurakunnan koostumuksesta jne.
Luterilainen virsilauluperinne on vahvaa ja hengellistä. Se sietää ja myös tarvitsee harrastajia ja monien osallistumista. Jumalanpalvelus ei ole näytelmä jota seurataan, vaan yhteiseen rukoukseen ja ylistykseen yhdytään kaikki. Muusikot eivät konsertoi messussa, vaan palvelevat seurakuntaa ja Jumalaa. Tasoa pidetään kohtuudella yllä Jumalan kunniaksi, ei siksi että säilyisi ero osaajan ja osaamattoman välillä.
Niin hienoa kuin ortodoksinen kirkkolauluperinne onkin, aika usein sitä kuunnellessa (jos ei ole huippukuoro asialla) myös törmää tiettyihin maneereihin, jotka eivät suinkaan ole täydellisyyttä vaan koulutuksen puutetta.
5 tykkäystä
En itse soita kitaraa, niin en tullut ajatelleeksi asiaa siltä kannalta. Toki on hyvä, jos muitakin säestyssoittimia otetaan huomioon. Mulla oli kritiikkini taustalla lähinnä sellainen ajatus, että luterilaisuudessa kuitenkin arvostetaan kirkkomusiikissa yhdessä tekemisen meininkiä eikä jätetä musiikkia vain ammattilaisten hommiksi. Erilaisten harrastelijaporukoiden mukanaolo kirkon musiikin toteuttamisessa on plussaa, kunhan nyt eivät aivan korviasärkevän toistaitoisia ole. Monet lisävihon virret näyttävät jo ensivilkaisulla niin vaikeilta - vaikea sävellaji, outoja rytmejä, erikoisia tilapäisiä etumerkintöjä, hurja soinnutus - että keskimääräinen harrastelijaporukka ei uskalla edes yrittää. Ammattitaitoisen kanttorin tuella voidaan tietysti näistäkin saada irti vaikka mitä, ja harrastelijaporukka voi todeta, että kyllähän tähänkin mukaan pääsee. Mutta mun mielestä kirkon musiikkia ei pitäisi tehdä sillä ajatuksella, että aina on mukana ammattitaitoinen kanttori. Kirkkoon kuulumisen ja kirkollisverorahojen vähentyessä voi olla, että seurakuntien musiikkielämä siirtyy entistä enemmän vapaaehtoisten vastuulle. Tällöin olisi hyvä olla saatavilla helposti lähestyttävää materiaalia. Messun säestäminen kun ei oikeasti vaadi mitään ammattilaisluokan soittotaitoa - puhun kokemuksesta tässä.
Lisään nyt vielä samaan viestiin, kun ehdin katsoa läpi @tortoise listaa yhteislauluun sopimattomista virsistä. Lisäisin siihen vielä 904 ja 905. 904:n rytmiä en millään meinannut saada kohdilleen, ja 905:n en päässyt lainkaan kiinni.
Joo, edellä jo vähän tästä kirjoitinkin. Eli pidän siitä, että osallistutaan ja että rima ei ole liian korkealla.
On kuitenkin toisaalta niin, että rima on oltava. Tai paremminkin: On oltava ihanteellisuutta ja pyrkimystä monipuolisuuteen. Siksi näen, että puutteista huolimatta lisävirsikirja on onnistunut. Sehän on vielä kokeilua, vaikka hyväksyttykin jatkuvaan seurakuntakäyttöön. Onnistunutta on se, että löytyy sekä helpohkoja että vaativampia (=kiinnostavia, musisointiin inspiroivia) virsiä. Käytännössä valitaan kuitenkin aina niitä, mitkä kulloiseenkin tilanteeseen ja vuorossa oleville sopivat.
904: Siinä on vain tuo idea sanarytmistä. 3/8 jokaisen säkeen alussa on sanaan luonnollisimmin sopiva. Mielestäni ei vaikea sikäli että koko laulu menee samalla tahtilajilla. Kun sen kerran takoo itsekseen tarpeeksi hitaasti hokien, saa varmasti seurakunnan mukaan svengiin.
905: On konstikas. Niitä virsiä, jotka vaatii ison joukon ja vahvan esilaulun. Kaunis, mutta ehkä jää vähälle käytölle.
1 tykkäys
Virret voisi kirjaan merkitä aina helppoon sävellajiin. Kanttorit osaavat ne transponoida lennosta. Normaalilaulajalle/ -soittajalle vaikeat alennukset ja ylennykset ovat tuskaa.
1 tykkäys
Sanoisin, että parempi tässäkin keskitie. Jos kaikki virret on merkitty muutamaan harvaan sävellajiin, se tekee tasapaksun vaikutelman. Suurin osa säestäjistä kuitenkin sitten soittaisi merkityistä nuoteista transponoimatta. Näin sävellajin antama vihje siitä, miten kukin virsi soisi kauniisti, jää usein saamatta. Sitäpaitsi - kuten edellä kerroin - eri sävellajit ovat eri soittimille sopivia. Esimerkiksi joillekin puhaltimille, jousisoittimille ja kielisoittimille on istuvia sävellajeja jotka eivät ole tavalliselle pianistille tai urkurille mieleisiä.
1 tykkäys
Ensinnäkin kaikkia sävellajeja voisi nostaa terssin.
[quote=“cymbus, post:37, topic:646, full:true”]Kanttorit osaavat ne transponoida lennosta.
[/quote]
Se oli muistaakseni Elviran synodi joka kielsi kristityiltä kaikenlaisen transponoinnin. Ja myös innovoinnin sekä derivoinnin. (Tai sitten se oli Rerum Novarum. Kuka noita muistaa.)
1 tykkäys