Voiko moraalia käskeä?

Moraali
1

Tunnustan alkuun, että olen taustani vuoksi venäjämyönteinen ja venäläismyönteinen.

Ehkä osaksi juuri siksi olen pohtinut, mitä tulee tehdä, jos Suomen ja Venäjän välille syntyy konflikti.

Oletan, että etenkään sodan alkuvaiheessa, kun taistelukokemuksien luomia tunteita ei ole vielä syntynyt, tilanne on käytännössä sellainen, että suomalaisia, jotka eivät haluaisi tappaa, on käsketty tappamaan venäläisiä, jotka eivät haluaisi tappaa.

Kummankaan motiivi tappamiseen ei perustu muuhun kuin käskyyn ja kuolemanrangaistuksen pelkoon. Sekä venäläisten että suomalaisten puolella on jokin joukko innokkaita, jotka ovat motivoituneita tappamaan joko silkkaa eläimellisyyttään tai ennakkoluulojensa vuoksi, mutta esimerkiksi perheelliset miehet tuskin ovat halukkaita uhmaamaan tai uhraamaan henkeään tappaakseen muita perheellisiä miehiä.

Irvokkainta asetelmassa on, että keskenään saattavat sotia kristityt, joille ihminen ja ihmishenki ovat pyhiä. Kuitenkaan kristityt eivät sodi omasta tahdostaan vaan käskyn vuoksi.

Miten kristitty tämän tilanteen näkee? Voiko Jumalaan luottava lähteä tappamaan toista Jumalaan luottavaa vain siksi, että esivalta käskee? Kun suomalainen kristitty tähtää venäläiseen kristittyyn tappaakseen tämän, niin tähtääkö hän vastuullisena vai vastuuttomana? Onko vastuu esivallan vai sotilaan itsensä? Vai voidaanko tappamisen oikeutus jotain kautta oikeuttaa Jumalaan vetoamalla?

Minulle ateistina tappamisen ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Pystyn ymmärtämään sen, jos siihen on henkilökohtainen motiivi, mutta tuntuisi käsittämättömältä tappaa vain siksi, että valtioiden johdot tappelevat keskenään. Miksi minun, elävän ihmisen, pitäisi tappaa toinen elävä ihminen vain valtapoliittisten erimielisyyksien vuoksi?

1 tykkäys
2

Vaarini - ikuinen muisto hänelle - mukaan touhua helpottaa sodassa huomattavasti se, kun vastapuoli alkaa ampua sinua kohti. Siihen asti on voinut filosofoida niitä näitä. Sitten kun oikeasti alkaa sataa luoteja niskaan, niin filosofointi lakkaa, ja on ryhdyttävä taistelemaan. Sitä helpottaa se, että voi ajatella puolustavansa itseään ja niitä kavereita, joiden kanssa siellä on. Koti, isänmaa ja muut ylevät ajatukset ovat siinä vaiheessa kaukaisia asioita eikä niihin pysty vaikuttamaan. Pitää siis keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa - ja ne eivät ole enää mitään abstraktioita, vaan hyvin konkreettisia, käsillä olevia asioita: “Jos vain yltäisin ottamaan tuon lippaan tuolta… jos vain osuisin tuohon konekiväärin takana olevaan tyyppiin… jos vain saisimme tuon tankin räjäytettyä…”

Uskon, että monet elämässään jumissa olevat ja sen merkityksettömäksi kokevat nuoret miehet haluavat sotaan juuri sen takia, että siinä asiat tuntuvat äärimmäisen konkreettisilta: siviilissä oma elämä voi olla epämääräinen möhkäle ongelmia, joista ei tunnu saavan mitään otetta. Henkilöllä voi olla käsitys, että sodassa kaikki on yksinkertaisempaa: tapa tai tule tapetuksi. Vartioi tuota tietä. Pystytä teltta tuohon. Ota tämä laatikko reppuun. Jos ehdit ensin ja jos täytät käskyn, olet onnistunut - ja tiedät sen heti. Elämässä on jokin merkitys ja se tuntuu joltain. Jos epäonnistut, niin se on sitten selvä peli, eikä sinun tarvitse enää lähetellä liitteitä Kelaan, miettiä mikä minussa on vikana, täytellä yhteishakulomakkeita tai murehtia rahan tai rakkauden puutetta.

Esivallalla on vastuu esivallan päätöksistä, sotamiehellä on sotamiehen tehtävistä. Molemmissa asemissa voi toimia oikein tai väärin. Mooses rukoili kansan puolesta ja piti käsiään ylhäällä, jotta Israel voittaisi amalekilaiset. Mutta Joosuan ja kansan piti silti taistella omin käsin vihollista vastaan.

Jos meille annetaan taistelu tai meidät johdetaan siihen, niin ei sitä voi välttää kieltäytymällä taistelemasta - olipa sitten määrä taistella aseellisena kuten Joosua tai aseettomana kuin Mooses. Mistä tiedät, että taistelua ei ole annettu meille koetukseksi? Mistä tiedät, että se johtuu nimenomaan esivaltasi syntisyydestä ja virheistä? Tai että se on tai ei ole “oikeutettu”? Mistä tiedät, ettei Herra käytä sotaa johonkin tulevaan tarkoitukseen, joka ei ole vielä nähtävillä mutta joka koituu koko kansan, vihollisen ja koko luomakunnan eduksi?

Parasta siis vain olla kuuliainen, tehdä parhaansa omalla paikallaan niin kuin kaikissa muissakin asioissa - ja rukoilla, ettei Herra soisi meidän kokonaan tuhoutua sisäisten ja ulkoisten vihollistemme käsissä. Kaatuneiden muistorukous on Euhologionissa lohdullista sanaa. Siinä mm. sanotaan: “vapaaehtoisessa kärsimyksessäsi edeltä kuvasit ja osoitit meille, että uhria seuraa aina voitto ja ristiä ylösnousemus”. Vainajista sanotaan, että heidän “henkensä ympäröi meitä täällä kuin pilvi ja heidän hautakumpunsa vartioivat isänmaan rajoja” ja että he “ovat hyvän taistelun taistelleet ja jaloina kilvoittelijoina voittoisasti käyneet tiensä päätökseen”.

Tässä on huomattava: noin rukoillaan ihan riippumatta siitä, miten maalliset sotatoimet ja taistelut ovat päättyneet. Kristitylle voittoa ei ole se, että vastustaja tuhoutuu, vaan se, että on kuuliaisesti kilvoitellut tiensä päätökseen. Siksi voitettiinpa tai hävittiin, kuuliaisesti taistelleet ovat marttyyreitä ja voittajia.

5 tykkäystä
3

Hyvä @Junatunneli, ehkä on syytä muistuttaa Suomen sotien synnystä. Kommunistinen ateistisen diktaattorin (Stalin) johtama suurvalta hyökkäsi Suomeen tarkoituksena tuhota tuhota kansa (Talvisota 1939-40). Suomi puolustautui.

Jatkosota (1941-44) oli hieman monimutkaisempi, mutta tuolloin Suomen oli tarkoitus ottaa vallatut alueet takaisin. Sota ei ollut juuri kenenkään mielestä hyvä juttu, ja liittolainen (Saksa) ei nauttinut valtavan suurta suosiota. Mutta irroittautuminen liian aikaisin olisi johtanut Saksan miehitykseen ja hirvittäviin siviilitappioihin. Loppui siiinä mielessä hyvin että Stalin ei päässyt murhaamaan koko kansaa, vaikka haluja ilmeisesti oli. Yli 300 000 karjalaista karkotettiin kodeistaan ja Stalinin johtamat venäläiset miehittivät Karjalan. Miehitys jatkuu yhä.

Lapin sota (1944-1945) oli taas yksinkertaisempi, ajettiin Saksan joukot pois Lapista.

Missään vaiheessa suomalaisten tavoitteena ei ollut tuhota toista kansaa vaan taisteltiin viattomien suojelemiseksi Stalinin ateistista hirmuhallintoa vastaan.

Muuten, ateistin moraaliset tarkastelut eivät ole uskottavia, koska ateistilla ei periaatteessa voi olla oikeaa ja väärää, ja ei siis moraali ja etiikkaakaan. Ateistilla on vain mielipiteitä, jotka eivät perustu mihinkään häntä itseään suurempaa.

PS. Joukkomurhaaja Stalin on yhä hyvin suosittu Venäjällä (https://yle.fi/uutiset/3-9731130).

PPS. En jatka pitempään turhia keskusteluja ateistien kanssa. Toin vain esille tosiasiat.

4

Jos olisin kuulunut siihen armeijaan, joka sai jumalallisen kehotuksen teurastaa myös naiset ja lapset ja eläimet (1 Sam. 15:3), olisinko mennyt tappamaan myös naiset ja lapset ja eläimet omin käsin? En. En usko, että Abrahamin paikalla olisin teroittanut veitseni ja lähtenyt Morian vuorelle (Gen. 22. luku). En usko, että olisin ajatellut kuulleeni sisimmässäni tai korvillani tosi Jumalan käskyn tappamiseen. Jos olisin sadisti tai murhanhimoinen ihminen, niin mielelläni ottaisin vastaan “jumalallisia” käskyjä viattomien kiduttamiseen ja tappamiseen. Mielelläni haluaisin uskoa, että kiduttaminen ja tappaminen ei ole vain hyväksyttävää, vaan jopa käskettyä.

1 tykkäys
5

Sodassa on tosiaan perinteisesti ollut sellainen tilanne, että tappaessa paitsi totellaan käskyjä, myös puolustetaan itseä ja lähimmäisiä ihan konkreettisesti. Kuten @timo_k sanoi, niin muuten tulee itse tapetuksi. Nykyään tämä suoraviivaisuus on jossain määrin murtumassa, kun monissa sotatehtävissä ollaan perinteistä pyssynkäyttäjää paremmin suojassa, ääritapauksessa vaikka toisessa maassa ohjaamassa drone-iskua. Sodan oikeutustakin voi tällöin joutua pohtimaan uudenlaisista perspektiiveistä. Mitään suoraa kannanottoa en kuitenkaan osaa siihen antaa.

1 tykkäys
6

Hyvä näkökulma.

Kun ollaan rintamalla ja luoteja alkaa sataa omaan suuntaan, tulee käsky vastata tuleen - käskyä varmasti noudattaa jokainen paikallaolija.

Entä kun olet huoneessa, jossa käsketään painaa nappia, joka räjäyttää ilmaan kokonaisen kaupungin asukkaineen maailman toisella laidalla?
Toisaalta et ole itse siinä huoneessa uhattuna - vai oletko? Mitä sinulle tapahtuu, jos et tottele käskyä?
Toisaalta et myöskään näe “vihollista” ja napin painalluksella aikaansaatua tuhoa. Homma tuntuu nettipeliltä?

7

Niin. Tai tilanne missä pommittamalla tärkeitä patorakenteita vihollismaan talous romahtaisi. Samalla hukkuisi kyllä miljoona siviiliä… Antaisitko käskyn, tai presidentin uskonnollisena neuvonantajana, neuvoisitko noin tekemään. Niin nuo siviilit tietty on kommunistipakanoita. Tekisikö se päätöksen helpommaksi.

Ja tämä esimerkki on ihan historiasta…

8

Ei-kristityn kuolema on tietenkin kristityn mielestä pahempi juttu kuin kristityn. Koska kristittyhän ei oikeasti kuole.

Minusta jatkuva tapasi ilkeillä on rasittavaa. Lisäksi et kovin hyvin osaa asettua eri tavoin uskovien ajattelutapaan.

13 tykkäystä
9

Tunnen suht paljon eri maiden sotilaita. Lisäksi Yhdysvaltojen asevoimien kanssa törmää melko ihannoivaan tapaan puhua sodasta ja sotilaista.

Minusta yhteinen piirre tuntemilleni ympäri maailmaa kotoisin oleville upseereille on se, että he ovat mukavia kunnollisia ihmisiä, jotka ovat välittäviä perheenisiä tai -äitejä, he ovat rauhallisia sopuisia ihmisiä, joilla ei varmasti kenelläkään ole minkäänlaista halua päästä tappamaan. Silti tiedän, että olen tavannut monta sotilasta, jotka ovat omissa maissaan joutuneet sotimaan.

Iso motivaatio on puolustaa omaa maata ja kotia. Monen maan geopoliittinen asema on sellainen, että asevoimia on pakko ylläpitää naapureiden takia. Tai oman maan tai naapureiden alueella toimivien ääriliikkeiden takia. Ja kaikki maat tai liikkeet mitä maailmasta löytyy eivät ole niin hirveän humaaneja lapsille ja siviileille. Sota on usein tilanne, missä hyviä ja helppoja ratkaisuja ei ole, vaan pitää yrittää löytää se vähiten paha.

Muistan vuosia sitten kun eräs tuttu sotilas palasi hajonneen Jugoslavian jälkeisistä operaatioista Suomeen. Aika jäyhälle suomalaismiehelle tuli itku, kun hän kertoi miten hänen tyttärensä ikäinen lapsi oli jossain tilanteessa mennyt paniikkiin heidän tullessa johonkin tilanteeseen. Ja kuitenkin, nuo länsimaiset joukot tuolla olivat minusta enemmän kuin tarpeen. Kyllä minä uskon, että tuonkin miehen ammatinvalinnan taustalla on ihan muut motiivit kuin halu tappaa.

10

Niinpä. En ymmärrä, miksi sitä siedetään. Lisäksi tuollainen spekulointiin perustuva paheksunta on kerta kaikkisen idioottimaista. Sellaiset kommentit eivät paljasta kristinuskosta, kristityistä tai heidän toimintatavoistaan yhtään mitään. Ne paljastavat vain aten loputtoman halun keksimällä keksiä kuvitteellisia tilanteita, joissa kristityt voisivat tehdä paheksuttavasti ja sitten vuodattaa niitä tänne muitten näkösälle lällätellen, että jos olisi tällainen-ja-tällainen tilanne, niin kylläpä kristityt sitten toimisivat siinä moraalittomasti.

6 tykkäystä
11

Tuo esimerkki on ihan oikeasta elämästä. Presidentti oli Richard Nixon ja kansanmurhan ehdottaja oli Billy Graham. Tuo suuresti ylistetty kristitty evankelista…

Näköjään tuo tosielämän esimerkki oli liputettu piiloon. Pitääkö todellisuus sensuroida, jos se ei sovi kristityn maailmankuvaan…

1 tykkäys
13

Ketju avattiin ajastetusti 6 päivän kuluttua.

14

Vaikea kuvitella että jonkun protetanttisaarnaajan, vaikkapa Billy Grahamin, kannanotot kertoisivat mitään olennaista kristinuskosta.

15

Vaikea kuvitella, että olet harkinnut tuota lausuntoa pitkään.

16

Jaa. Minä kun luulin, että hedelmistään puu tunnetaan. Kovin merkittävänä kristinuskon edustajana häntä on monet uskovatkin pitäneet…

17

Minusta taas kukaan yksittäinen henkilö ei ole merkittävämpi kristinuskon edustaja kuin toinen. Miksi niin kuvittelet? Monet uskovat pitävät epäilemättä Billy Grahamia vahvana ja palavana sanoman julistajana, mutta jokainen uskova “edustaa kristinuskoa” yhtä vastuullisesti.

1 tykkäys
18

Eipä se ihan noinkaan ole. Joidenkin hedelmät ovat verrattomasti suuremmat kuin toisten. Siksi kirkko antaa heistä hyvän todistuksen kanonisoimalla heidät.

1 tykkäys
19

Tällaiset kannanotot eivät sovi tälle palstalle. Foorumin agendana on klassinen kristinusko, mutta palsta on avoin kaikille ja muihin käyttäjiin ja uskonsuuntauksiin tulee suhtautua kunnioittavasti. Eri mieltä saa olla, mutta tämäkin tulee ilmaista muita keskustelijoita kunnioittavasti.

1 tykkäys
20

“…ateistilla ei periaatteessa voi olla oikeaa ja väärää…”

Väärin. Raamattukin puhuu kuinka Jumala on antanut omantunnon ja käsityksen hyvästä ja pahasta Ihmisen sisimpään. Myös sen ateistin. Onhan hänkin Jumalan kuva

2 tykkäystä