En minä kuuntelekaan saarnaa sen vuosi, että mainitsemasi Matti tai joku muu saarnamies sitä saarnaa. En siis heidän persoonansa tai tittelinsä tai oppineisuutensa vuoksi, vaan sanan vuoksi! Jos nimittäin olisin kuunnellut saarnoja aina kuunellen niitä jonkun ihmisen persoonan tai siihen kuuluvan vuoksi niin eksyisin kyllä hyvin äkkiä taruhin, niin kuin ne monet nykyään, jotka juoksevat sinne tänne kuuntelemassa puhujia, jotka ihmismielipiteiden mukaan ovat kuuntelemisen arvoisia.
Seurakunnassani minä käyn muunkin syyn vuoksi kuin vain kuuntelemassa saarnan, sehän menee minulta joskus täysin ohi kun ajatukset ovat muualla, mutta joskus taas saan siitä ihan arvokaan sanan helmen josta rakennun. Mutta onhan seurakunnassani ehtoollinen tarjolla aina ja siinä itse Kristus puhuu minulle ja antaa ruumiinsa ja verensä nautittavaksi syntieni anteeksiantamukseksi. Edelleen käyn siellä koska seurakuntani on tunnustukseltaan luterilainen ja vastaa tämän tunnustuksensa takia sitä käsitystä, jonka olen sanasta oppinut niiden todistajien vahvistamana, jotka ovat minua opastaneet. Katson myös mennessäni Messuun olevani todistajana niille ihmisille, jotka ovat vielä ulkopuolella, että hekin sinne hakeutuisivat, jotta saisimme siten rakentua yhteisestä uskosta.
Mutta tuosta, että kuuntelen saarnaa sanan tähden, enkä persoonan tähden laitan tähän pätkän Lutherin tekstiä, tekstiä, jonka hän aivan varmasti myös on alistanut sanan alle, eikä oman persoonansa alle, jonka tähden häntä ei ole kuultavakaan, kuten hän itse sanoo. Hänen tekstinsä on lyhyt lainaus @Mirkun loistavasta lainauksesta häneltä.
Joka sanan ottaa vastaan saarnamiehen vuoksi, ei hän usko sanaa, eikä myös Jumalan päälle sanan kautta, vaan hän uskoo saarnamiestä ja saarnamiehen päälle. Jonka tähden ei myös hänen uskonsa kauan pysy kannallansa. Mutta, joka uskoo sanaa, se ei huoli kuka sanaa tuopi edes, eikä myös pidä sanaa kunniassa persoonan vuoksi, vaan pitää sitä vastoin persoonaa kunniassa sanan vuoksi, aina alentaen persoonan sanan alle. Ja vaikka persoona kukistuisi taikka uskostaan luopuisikin ja saarnaisi toisin, niin hän antaa pikemmin persoonan mennä kuin sanan, pysyen siinä kuin hän on kuullut, olkoon persoona, tulkoon persoona, menköön persoona kuinka ja koska hyvänsä. Tämä myös on oikea erotus jumalallisen ja ihmisellisen uskon välillä: Että ihmisellinen usko riippuu persoonassa, uskoo ja kunnioittaa sanaa, hänen vuoksensa, joka sitä julistaa. Mutta Jumalallinen usko taas riippuu sanassa, jossa on itse Jumala, eikä usko ja kunnioita sanaa sen vuoksi, joka sen on tuonut edes, vaan tuntee sanan niin vahvaksi, ettei häntä mikään siitä voi irrottaa, vaikka vielä sama saarnaaja pyytäisi tehdä."
Martti Luther
Ps. Pyyhin aikaisemmat viestini pois tästä ketjusta niin ei tarvitse niillä stressata.
