SLEY:llä on www-sivu, jossa voi lahjoittaa ja jossa kerrotaan että lupa on voimassa Manner-Suomessa. Miten SLEY varmistaa ettei joku vaan Maarianhaminassa tule tehneeksi tilisiirtoa? Ergo, koko alueellisen keräyksen käsite on melko mieletön nettiaikana.
Yleisen kokouksen osalta rahankeräyslaki viittaa kokoontumislakiin, jossa määritellään “- - johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata.” Kai esimerkiksi LHPK:n jumalanpalvelukseen avoimet ovet on, vaikka ei sitä nyt ehkä miellä “yleiseksi kokoukseksi”.
Edelleen rahankeräyslaki erottelee tilanteet joissa lakia ei sovelleta lainkaan - siis kolehdin - ja tilanteet joissa sovelletaan mutta ei tarvita lupaa - eli mm. yleisen kokouksen. Mikä ero näillä on, jää epäselväksi.
En itse ymmärrä miksi esimerkiksi Vegaaniliiton tilaisuudessa ei voisi kerätä rahaa vaikka turkistarhauksen vastaiseen kampanjaan, jos Adventtikirkon tilaisuudessa saa kerätä adventismin oppien edistämiseen.
Niin…eihän kyse voi olla siitäkään että toisessa ilmaisu on negatiivinen ja toisessa positiivinen. Saahan nuo molemmat käännetyksi peilikuvikseen vaikkapa keräämällä “turhistarhaudesta vapautumisen edistämiseen” tai “muun kuin adventismin vastaisuuteen”.
Tämä ei pidä paikkaansa. Jos joku kirkon järjestöistä järjestää itsenäisesti omissa tiloissaan messutoimintaa, se ei ole juridisesti kirkon järjestämää toimintaa, vaan järjestön omaa toimintaa, ja tuolloin rahankeräykselle täytyy olla lupa. Eri asia on, jos järjestö on tehnyt esim. sopimuksen paikallisseurakunnan kanssa, että sen messut ovat paikallisseurakunnan messuja. Näitä sopimuksia piispat ovat kehottaneet tekemään.
Luin jostain, että itse asiassa jumalanpalvelus ei ole “yleinen kokous” vaan poliisi pitää niitä yleisesti “yleisötilaisuuksina”. Tällöin yleisten kokouksien vapautus rahankeräysluvasta ei koska jumalanpalveluksia.
[quote=“Silvanus, post:24, topic:1959”]
Luin jostain, että itse asiassa jumalanpalvelus ei ole “yleinen kokous” vaan poliisi pitää niitä yleisesti “yleisötilaisuuksina”. Tällöin yleisten kokouksien vapautus rahankeräysluvasta ei koska jumalanpalveluksia.[/quote]
Poliisin linjaus on nykyisin se, että yleiset kokoukset ovat kertaluonteisia tai hyvin harvoin järjestettäviä. Yhdistyksen säännöllisesti viikoittain järjestämät jumalanpalvelukset eivät sellaisella tulkinnalla ole yleisiä kokouksia. Mutta kertaluontoinen tai harvoin järjestettävä tapahtuma voi silti olla yleinen kokous rahankeräyslain mielessä. Yksittäiset hengelliset tapahtumat (mukaan lukien kai yksittäiset messutkin, jos ne on järjestetty kokoontumisvapauden käyttämiseksi) voivat olla poliisin nykyisenkin tulkinnan mukaan yleisiä kokouksia.
Itse näen myös niin, että yleisen kokouksen ja yleisötilaisuuden välinen ero on osallistujien toimijuudessa.
Kokoontumislaissa yleisötilaisuudella tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. (Lähde: http://www.poliisi.fi/luvat/yleisotilaisuus )
Eli jos järjestetään uskonnollisten “huvia” ihmisille, kyseessä on yleisötilaisuus. Jos taas kyse on sellaisesta kokouksesta, jossa “yleisö” osallistuu itse kokouksen toteuttamiseen, silloin kyse on yleisestä kokouksesta. Tämä toki vain omana mielipiteenäni.
Yleisten kokousten rahankeräysluvattomuuden takana on tietyt syy. Niistä keskeisimmästä päästä on perustuslaki. Perustuslain 13 §:ssa on säädetty kokoontumisvapaudesta näin:
Jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.
…
Tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
Taustalla on seuraavan tyyppinen logiikka. Jotta perustuslaillinen kokoontumisvapaus voisi olla voimassa, täytyy kokoontumisia olla mahdollista järjestää ilman, että tarvitsee ensin pyytää niiden järjestämiseen lupa. Koska kokousten ja mielenosoitusten järjestäminen maksaa, pitää niihin voida jotenkin kerätä varoja, jotta voitaisiin sanoa olevan voimassa vapaus niitä järjestää. Koska lailla on haluttu taata vapaus kokoontua ja ilmaista mieltään ilman tarvetta hakea ennakkoon lupia, täytyy siksi myös kokouksiin ja mielenosoituksiin liittyvien kustannusten keräämisen voida tapahtua ilman ennakkoon haettavia lupia - koska muuten kokoontumisvapauden sijaan vallitsisi tilanne, jossa rahankeräyslupien myöntäjä voisi päättää, kuka saa kokoontua ja osoittaa mieltään ja kuka ei. Tämä perustuslakiin liittyvä oikeus on sitten järjestetty niin, että on säädetty, että yleisten kokousten kohdalla rahankeräyslupia ei tarvita, jos rahankeräys järjestetään sisätiloissa.
Yleisen kokouksen aihetta ei ole erikseen säädetty. Näin on haluttu taata, että aiheeltaan millainen tahansa kokous tai mielenosoitus voi olla vapaasti järjestettävissä. Yleisen kokouksen aiheena voi olla esimerkiksi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen puolesta puhuminen, sieniruokien aatteellinen vastustaminen tai Utsjoella toteutettavan rauhanmarssin suunnittelu. Poliisi on tulkinnut lakia viime aikoina niin, että jos joku taho järjestää Jeesuksen Kristuksen puolesta puhuvia ehtoollistilaisuuksia joka sunnuntai vuosien ajan, kyse ei sen tapahtumajärjestäjän osalta ole enää yleisistä kokouksista perustuslain turvaamassa mielessä, vaan yleisötilaisuuksista, joissa toteutettaviin rahankeräyksiin tarvitaan lähtökohtaisesti lupa. Sen sijaan jos joku uusi järjestö tai vaikka yksittäinen ihminen on ensimmäistä kertaa tai pitkästä aikaa järjestäjänä tilaisuudessa, jossa puhutaan ja lauletaan Jeesuksen kannattajiksi tunnustautuen, viettäen samalla myös ehtoollista, ja kerää tilaisuudessa sitten rahaa sisätiloissa (ja tekee vaikka varmuuden vuoksi vielä poliisille ennen kokouksen alkamista vapaaehtoisesti ilmoituksen yleisen kokouksen järjestämisestä), saa tilaisuudessa käsittääkseni lähtökohtaisesti kerätä kolehdin ilman tarvetta rahankeräyslupaan. Ilmoitusvelvollisuus poliisille ennen kokouksen alkua on sellaisissa yleisissä kokouksissa, jotka järjestetään ulkona yleisellä paikalla. Sisätiloissa saa kokoontua ja kerätä kolehtia yleisessä kokouksessa ilman tarvetta etukäteisilmoituksiin.
[quote=“JMantysalo, post:21, topic:1959”]
SLEY:llä on www-sivu, jossa voi lahjoittaa ja jossa kerrotaan että lupa on voimassa Manner-Suomessa. Miten SLEY varmistaa ettei joku vaan Maarianhaminassa tule tehneeksi tilisiirtoa? Ergo, koko alueellisen keräyksen käsite on melko mieletön nettiaikana.[/quote]
En tunne nettirahankeräysasioita kovin hyvin, mutta tässä hiukan arvauksia. Ahvenanmaan virallinen kieli on ruotsi. Suomi ei ole siellä virallisen kielen asemassa. Veikkaisin, ettei suomenkielisiä sivustoja kovin herkästi tulkita yrityksiksi kerätä rahaa Ahvenanmaalta, varsinkaan silloin jos rahankeräyksen harjoittaja on kirjoittanut näkyviin rahankeräyslupansa olevan voimassa vain manner-Suomessa. Sitten jos rahankeräyspyyntö on suomalaisella sivustolla ruotsiksi ilman minkäänlaista mainintaa rahankeräysluvan alueellisista rajoitteista, tai jos ostetaan nimenomaan Ahvenanmaalla näkyvää markkinointia rahankeräyssivustolle ilman sitä aluetta koskevaa rahankeräyslupaa, aletaan olla lähempänä sellaista toimintaa, joka voisi vaikuttaa Ahvenanmaallekin suuntautuvalta yritykseltä kerätä rahaa. On syytä muistaa, että rahankeräyslaki koskee nettisivustoista kuitenkin vain suomalaisia nettisivuja. Monissa muissa maissa ei ole sellaista rahankeräyslakia, joka edellyttäisi nettirahankeräyksiltä lupia. Olen ollut ymmärtävinäni, että jos toteuttaa nettisivuston ulkomailta käsin, Suomen rahankeräyslaki ei koske kyseisiä sivustoja. Vuodesta 2016 lähtien .fi -päätteiset domainitkin on voitu rekisteröidä ulkomaille.
Mutta muistaakseni lupa voidaan antaa alueellisesti, yhtä kuntaakin koskevaksi. Silloin pitää miettiä miten varmistaa ettei nokialainen laita rahaa Tampereella olevaan keräykseen.
Laki vaikuttaa jääneen ajastaan jälkeen. Mutta jos kuitenkin tämän lain mukaan ihan tarkalleen haluttaisiin mennä, niin yksinkertaisin ratkaisu kai olisi se, ettei viranomainen myöntäisi paikallisia lupia nettikeräyksille.
Ahvenanmaan rajaaminen ulkopuolelle johtunee siitä, että siellä keräysluvan antaisi maakuntahallinto?
Muistelen, että lakia yritettiin muuttaa edellisellä hallituskaudella Päivi Räsäsen ollessa aloitteentelikänä. Johonkin se silloin kaatui.
[quote=“JMantysalo, post:33, topic:1959, full:true”]
Mutta mitä keräyksen toimeenpano jollain alueella tarkoittaa, kun kyseessä on www-sivu?[/quote]
Alueellisilla luvilla saa järjestää paikallisia rahankeräyksiä. Nettikeräyksiin vaaditaan valtakunnallinen rahankeräyslupa. Ahvenanmaan itsehallinnosta johtuen Poliisihallituksellakaan ei ole kuitenkaan valtaa myöntää sellaisia valtion laajuisia lupia, jotka olisivat voimassa myös Ahvenanmaalla - vaan luvat sinne pitää hakea erikseen, jos luvan haluaa olevan sielläkin voimassa. Sisäasiainministeri selitti internetin rahankeräyslupakysymyksiä 10 vuotta sitten, kun nykyinen rahankeräyslaki oli tullut voimaan, näin:
Paikalliset yhdistykset voivat alueellisilla rahankeräysluvilla kerätä varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiinsa omalla toiminta-alueellaan. Yleisöön vetoaminen kehotuksin tai pyynnöin antaa rahaa keräykseen on rahankeräyslain nojalla sallittua sillä alueella, johon rahankeräyslupa on myönnetty. Yleisöön vetoamista rahalahjoitusten saamiseksi internetissä ei voida rajata koskemaan tiettyä aluetta, joten tällaiseen toimintaan tulee olla valtakunnallinen rahankeräyslupa. Rahankeräyslaki on välineneutraali, joten yleisöön vetoamisen myös valtakunnallisessa televisiossa, radiossa tai lehdistössä on internetin tavoin katsottu edellyttävän valtakunnallista rahankeräyslupaa.
“Välineneutraali” kuulostaa hienolta, mutta ei se ihan niin ole. Radiossa vaikkapa pitää maksaa sitä enemmän mitä laajemman yleisön haluaa. Nettisivu on lähtökohtaisesti aina koko maailmalle auki.
Äkkiseltään järkevintä olisi luopua paikallisen keräyksen käsitteestä kokonaan.
Kyse on sisällöiltään tyypillisesti aika erilaisista luvista, joista paikallisen luvan hinta on nykyisin yksi viidesosa valtakunnallisen luvan hinnasta. Jos paikallisen rahankeräyksen hinta pomppaisi valtakunnallisten rahankeräyslupien hintojen tasolle, tyrehtyisivät aika monet paikalliset rahankeräykset korkeaan lupamaksuun. Paikallinen rahankeräyslupa on käytännössä lupa vain yhden poliisilaitoksen alueella tapahtuvaan paikan päällä tehtävään rahankeräykseen, johon liittyvä lupa haetaan paikalliselta poliisilta. Paikallinen rahankeräyslupa maksaa nykyisin 63 euroa. Valtakunnallinen rahankeräyslupa voi sisältää mitä moninaisimpia rahankeräystapoja ja siihen lupa haetaan Poliisihallituksesta. Sen luvan hinta on nykyisin 300 euroa. Poliisihallituksen viimeisimpien tiedotteiden mukaan rahankeräysluvan käsittelyaika Poliisihallituksessa on nykyisin 5-6 kuukautta. Paikalliset rahankeräysluvat saa paikalliselta poliisilaitokselta huomattavasti nopeammin.
Omasta mielestäni rahankeräyslupaa vaativien rahankeräysten joukkoa voitaisiin kaventaa.
Ahvenanmaalla luvat myöntää Ålands Landskapsregering eli Ahvenanmaan maakunnan hallitus. Ahvenanmaan rahankeräyslupa on samantapainen kuin poliisilaitosten myöntämät paikallisesti voimassa olevat rahankeräysluvat.