Millä perusteella uskot tai et usko yksin Raamattu -periaatteeseen?
Mitä tuo periaate tarkemmin tarkoittaa sinun mielestäsi? Onko se jossain (tunnustuskirjoissa tms.?) selitetty tarkasti?
Mutta suurpiirteinen vastaus puoleltani on, että Raamattu on ihmisten kirjoittamaa, mutta samalla Jumalan sanaa. Siksi siihen suhtaudutaan tutkimalla sitä tietyllä nöyryydellä mutta ymmärtäen samalla että kaikki ei Raamatun sisällä ole samanarvoista, mutta kaikella on kyllä jokin merkitys. Kaikki merkittävä kristinuskossa ei samoin ole Raamatun sisällä, vaan meillä on myös muuta koeteltua uskoa ja tietoa.
Eli jos tuo periaate tarkoittaa, että jokainen nyt kristillisessä kirkossa oleva käytäntö tai oppi on sellaisenaan löydettävä Raamatusta, niin ei ihan mene läpi. Mutta aina on silti hyvä verrata kaikkea kirkon elämää Raamattuun, sillä se on kirjoitettu meille opiksi ja siunaukseksi.
5 tykkäystä
En usko “yksin Raamattu”-periaatteeseen, sillä en ole tehnyt Raamatusta itselleni epäjumalaa.
Raamattu on Jumalan sanaa. Luotan heihin, jotka koostivat Raamatun, enkä ryhdy kiistämään Raamatun sanaa mutulla. On mahdollista, että sinne on liitetty kertomuksia ja asioita, jotka eivät välttämättä ole historiallisesti tai nimenomaisena “Jumalan sanana” totta, mutta en pyri itse kuitenkaan erottelemaan näitä omien tuntemusteni perusteella. Ne kohdat, jotka herättävät itsessäni pienen epäilyksen, eivät kuitenkaan ole itse Jumalan sanan ja evankeliumin vastaisia.
Raamattu on kirkolliskokousten koostama kirja, se ei tipahtanut Taivaasta valmiina teoksena. Uskon kuitenkin, että Jumala on sen hyväksi nähnyt ja sallinut. En lähde epäilemään, silloin menee usko täysin ja uskoisin enemmän itseeni, tekisin itsestäni epäjumalan.
Tiedän, että on lukuisa määrä nk. apokryyfikirjoja / -kirjeitä joita ei liitetty esim. Uuteen testamenttiin. UT on käsittääkseni kooste luotettavimmin apostolien itsensä lähettämistä kirjeistä + kreikkalaisen lääkäri Luukaksen kirjeistä (Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot). Tiedän, että on muitakin alkuajan kirjeitä joita harkittiin Raamattuun liitettäviksi, mutta kirkolliskokoukset päätyivät ratkaisuun, että ainoastaan nämä kirjeet liitetään nimenomaisen, kristittyjen Raamatun kansien sisään. On olemassa eri tasoisia, nk. UT:n apokryyfikirjoja. Toiset uskottavampia ja asiallisempia, sitten myös, mitä lie, keksittyä puutaheinää.
Juutalaiset eivät tunnusta UT:a alkuunkaan. Heillä on vastine UT:llemme: herjaava, antikristillinen talmud-kirjallisuus.
Juutalaisilla ei siis ole samaa “Raamattua” kuin kristityillä. Heillä on Toora, profeetat, ym. uskonnollista kirjallisuutta. He kutsuvat tätä lähinnä Raamattumme vastinetta nimella TaNaKh. Se sisältää myös sellaisia kirjoja, joita ei ole liitetty kristittyjen nk. Vanhaan testamenttiin, vaan kristittyjen Raamatussa pikemminkin VT:n nk. apokryyfikirjoihin.
Eli: pidän myös monia, virallisia, nk. Raamatun UT:n ulkopuolisia kirjeitä ja kirjoja varmastikin varteenotettavina tietolähteinä alkuajan kristittyjen elämästä.
Miksi ihmeessä siihen pitäisi uskoa? Pöljä ja tarpeeton aksiooma.
2 tykkäystä
Tuo ajatus, “yksin Raamattu”, on enemmänkin nk. fundamentalististen vapaidensuuntien oppeja, kuin klassisen kristinuskon, näin olen käsittänyt.
Tuohon, fundamentalistiseen “yksin Raamattu”-ajatukseen, liittyy jonkinlainen maaginen suhde Raamattuun fyysisenä kirjana.
Raamattu on mystinen kirja, tämän uskon, mutta on myös rajansa kuinka sen kirjoitukset tunnustaa ja mitä ei tunnusta. Raamattu yksin ei ole Jumalan sanaa, on muutakin Jumalan sanaa joka ei ole ristiriidassa apostolisen opetuksen kanssa, tätä löytyy myös apokryyfisistä kirjoista, - myös muiden kristittyjen ajatuksista ja puheista, tänäkin päivänä! - eikä näitä sovi kiistää, uskottelemalla, että “Raamattu”, rajallisesti olisi yksin Jumalan sanaa, muu hengellinen puhe ja kirjoitus muka ei. Jo itse “Raamattukin” sanoo näin!
2.Tim. 3: 16,17
16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
En usko siihen, koska niin ei sanota Raamatussa.
3 tykkäystä
Olin juuri kirjoittamassa, että yksin Raamattu -periaatteen suurin sisäinen ongelma on siinä, että sitä ei voi perustella yksin Raamatulla.
4 tykkäystä
Tähän vain näin ensihätään, että kyllä voi ja täytyy.
Palaan asiaan ja kantaani.
No ei vapaiden ainakaan alunperin. Luterilainen on.
5 tykkäystä
Aivan näin!
“Raamattu on Jumalan Sana, joka on ilmaistu kirjaimin, samoin kuin Kristus, Jumalan ikuinen Sana, pukeutui ihmisyyteen. Niinpä Jumalan kirjoitettu Sana saa maailmassa samanlaisen kohtelun kuin Kristus aikanaan. Se on muihin kirjoihin verrattuna kuin mato. Sille ei näet osoiteta samanlaista kunnioitusta kuin muiden ihmisten kirjoille, joita tutkitaan, luetaan, tarkastellaan, säilytetään ja käytetään. Raamattu saa parhaassa tapauksessa jäädä lojumaan penkin alle. Toiset taas repivät sen kappaleiksi, ristiinnaulitsevat sen, ruoskivat ja kiduttavat sitä, kunnes saavat sen tulkituksi oman harhaoppinsa, mielensä ja pahan tahtonsa mukaan. Lopuksi se tuhotaan, surmataan ja haudataan niin, että se häviää maailmasta ja unohtuu. Se kuitenkin herää väistämättä eloon; siinä ei auta mikään vastustus. Siksi on hyvä merkki, jos joku on saanut sen kallisarvoisen lahjan, että rakastaa Raamattua, lukee sitä mielellään ja pitää sitä arvossa.”
Martti Luther, Tienviittoja, s. 288.
Kirjoitettu Raamattu on Pyhän Hengen työkalu, jota hän käyttää antaessaan meille ilmoituksen Jumalasta ja meidän suhteestamme häneen. Tuo Lutherin kirjoitus tuossa hartauskirjassaan “Tienviittoja”, jota tuossa lainasin on upea, koska hän siinä vertaa Jeesusta Raamattuun ja ikään kuin samaistaa hänet siihen. Onhan niin, että Jeesus ollessaan ihminen on kuitenkin samalla Jumala ja juuri siksi maailma häntä vihaa, eikä voi häntä sietää, vaan ristiinnaulitsee hänet. Samoin Raamattukin näyttää kirjalta kirjojen joukossa ja se voidaan varustaa luokitusmerkinnällä ja asettaa kirjaston hyllyyn kuten muutkin kirjat, mutta koska se sisältää Jumalan ilmoituksen, itsensä Kristuksen, pitää maailma kaikkea muuta kirjallisuutta arvossa, mutta vihaa raivoisasti Raamattua. Kuten Luther toisaalla asian ilmaisee, “Raamattu on kapalot, joihin Kristus on käärittynä.”
En yksinkertaisesti käsitä miten olisi mahdollista tietää jotain Jumalasta ja hänen Kristuksessa valmistamastaan pelastuksesta ulkopuolella Raamatun ilmoituksen? Sellaisen täytyy olla jonkin asteista hurmahenkisyyttä.
2 tykkäystä
Kieltämättä upeasti verrattu Lutherilta.
Mitä mieltä olet - onko Lutherin väärintulkintaa sanoa, että hän palvoo Kirjaa,tai että hän erehtyy samaistaessaan Sanan (Logos) ja sanan?
Mutta ennenkuin laitoit tuon sitaatin ajattelin itse vielä kommentoida tähän aiheeseen (toistaen itseäni aiemmilta vastaavilta väännöiltä…) että nykyään kyllä ongelma ei ehkä ole niinkään siinä että liian monelle periaate Yksin raamattu on ohjaava vaan se että kristittyjen(kin) joukossa monelle taitaa olla tärkeä periaate Ei ainakaan Raamattu.
Tämä on hyvin sanottu:
Se, että emme voisi punnita kohtaamiamme ilmiötä ja opetuksia Raamatun perusteella, on kyllä aika mahdoton vaatimus. Ja kuten aiemmin tuli ilmi, ei edes ortodoksinen kirkko ainakaan johdonmukaisesti noudata Raamattu ei ole Jumalan sana -periaatetta, vaikka täkäläinen ortodoksi niin halusi sanoakin.
Tähän toki on lisättävä että Uuden testamentin kirjoittaminen ja kirjojen valitseminen perustui jo annettuun ilmoitukseen. Eli Kristus itse on ilmoitus ja pelastuksen tuoja, Pyhän Hengen johdossa sitten tapahtumat ja puheet kirjattiin muistiin.
1 tykkäys
Luterilainen raamattuperiaate on kai selkeimmin ilmaistuna Yksimielisyyden ohjeessa. Tekstiä kannattaa lukea laajemminkin (Tiivistelmä - Yksimielisyyden ohje - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko), mutta tässä ote:
1 tykkäys
Juuri näin, hyvin sanottu! Ja mitä tulee tuon viestini ensimmäisen kappaleen perustalta esittämääsi kysymykseen vastaan, että Lutherille Raamattu ei tietenkään ollut mikään “paperipaavi”, vaan se oli kauttaaltaan Kristologinen kirja. Raamattu oli hänelle kirja Kristuksesta ja itsensä Kristuksen Henki asui Raamatun sanoissa. Siksi on ihan oikein käyttää Raamatusta isolla kirjaimella nimitystä Sana.
Ei Raamattu olekaan Jumalan Sana, vaan Jumalan sanaa. Tässä on aivan oleellinen ero.
2 tykkäystä
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Jos “samoin kuin”, niin Raamattu on Jumala.
Tämä ei ole oikein, vaan väärin.
3 tykkäystä
Juu, mutta kirjoitin pienellä. Tästä on keskusteltu useammankin kerran. On esitetty, että ortodoksien mielestä ei voi käyttää tuota Jumalan sana -käsitettä Raamatusta.
On todellakin. Koska alkukielen sanalla on niin suuri merkityskirjo ja noissa kahdessa kohdassa sitä käytetään erilaisissa merkityksissä.
Mutta jos tahtoo suopeasti lukea, niin mielestäni tuossa Luther (sitaattisi on häneltä, ei W:lta) ei tarkoita, että Raamattu olisi Jumala.
Hän haluaa ymmärtääkseni noilla kielikuvilla kuvata suhdettaan Pyhään Raamattuun. Ja todennäköisesti mielessään ovat vastustajat - paavi toisaalla ja hurmahenget toisaalla - joita vastaan kamppaillessaan hän ainakin koki hakevansa kaikki perustelunsa Raamatusta, koska uskoi sen olevan Pyhän Hengen johdattamaa tekstiä.
“Samoin kuin” ei siis merkitse että Jumalalla olisi kaksi “hahmoa”, Raamattu ja Kristus, vaan että Raamattuun suhtautumisessa oli hänen kokemansa mukaan samaa kaksijakoisuutta kuin Kristukseen, joka siis hänenkin mukaansa on varsinainen Sana isolla kirjaimella. Jumala ilmoitti itsensä ihmisille Kristuksessa, ja Raamatun kirjoitukset tuovat hänet yhä ihmisten luokse.
1 tykkäys
Martti Pyykönen, STI:n Kulmakivi -lehdessä:
(Lutherin mukaan) Jumala ilmoittaa itsensä sanassa ja Pyhä Henki tulee sanan mukana. Siispä sana ei ole “kuollut kirjain”, vaan Pyhän Hengen ajoneuvo, joilla hän ajaa kuulijan luokse.
Me emme palvo Raamattua vaan Jumalaa. Näin Lutherkin muistuttaa opettaessaan siitä, ettei kirjoitettu sana ole olemuksellisesti jumalallista, vaan ainoastaan vaikutustensa osalta.
Boldaus minun.
Tuon lehden posti toi tänään, sopivasti…
1 tykkäys
Ei kai kukaan kristitty voi hylätä Raamattua.