On myös esitetty, että ortodoksien mielestä Raamattu on Jumalan sanaa.
2 tykkäystä
Jag googlade och hittade:
Luther itse käytti vain harvoin ilmaisua sola scriptura (yksin Raamattu). Hänen päähuolenaiheensa oli, että mikään muu ei saa vaatia itselleen Raamattua korkeampaa arvovaltaa, ja hän hyökkäsi mitä ankarimmin jokaista ja kaikkea vastaan, joka muutti tai syrjäytti Raamatun lausumat. Mutta vaikka hän puolusti Raamattua ainoana auktoriteettina, hän ei lukenut Raamattua yksin, vaan suhteessa tiettyihin konteksteihin sekä varhaiskirkon kristologisiin ja trinitaarisiin tunnustuksiin, jotka hänen mielestään ilmaisivat Raamatun tarkoituksen ja merkityksen. (…) Hän myös harjoitti Raamatun tulkintaansa viittaamalla kirkkoisiin, erityisesti Augustinukseen. (…) Lutherin mielestä pyhä Raamattu ei ollut kaikkea traditiota vaan ainoastaan niin kutsuttuja inhimillisiä traditioita vastaan. (…) Arvioitaessa jotakin toista auktoriteettia ratkaiseva kysymys Lutherin mielestä oli, hämärtääkö tuo auktoriteetti Raamatun vai viekö se Raamatun sanoman perille ja siten tekee sen puhuttelevaksi tietyssä kontekstissa. Ulkonaisen selvyytensä ansiosta Raamatun merkitys voidaan tunnistaa, ja Pyhän Hengen voimasta Raamattu voi vakuuttaa ihmissydämen totuudestaan. Siinä on kysymys Raamatun sisäisestä selvyydestä. Tässä mielessä Raamattu selittää itse itsensä. Vastakkainasettelusta yhteyteen numerot 199-200.
Tämä lainaus toivottavasti klaara lisää.
4 tykkäystä
Kyllä, toinkin jo esille sen, että molempia väitteitä on ollut täällä esillä.
Galatalaiskirjeen kohtaa ainakin väärinkäytetään tuossa, eihän siinä puhuta mitään Paavalin kirjoituksista, vaan hänen suullisesta julistuksesta - ovelasti on toki saksittu pois tuosta ne kohdat jakeesta, joista tämä tulisi ilmi.
Mikä ratkaiseva ero olisi sitten apostolin suullisella opetuksella ja kirjeissä lähetetyllä evankeliumilla?
No tätähän minäkin. 
1 tykkäys
Sitä, että kirjeet ovat Raamatussa, suullinen opetus voi olla traditiossa.
1 tykkäys
Mutta ei se siinkään mielessä ole Jumalan sana, että siinä olisi kaikki mitä Jumalalla on sanottavaa. ‘Jumalan sanaa’ on minusta oikea ja täsmällisempi ilmaus.
3 tykkäystä
Pidän yksin Raamattu -periaatetta vakavana harhaoppina, jonka pahat hedelmät ovat tuottaneet vuosisatojen aikana valtavaa vahinkoa lännen kirkolle ja erottaneet miljoonia ihmisiä oikeasta uskosta sekä vääristäneet käsityksen siitä, mitä on kristinusko ja mitä on jumalallinen ilmoitus.
2 tykkäystä
Samaa mieltä. Mutta yleensä tästä aiheesta puhuttaessa iso jakolinja menee siinä, onko Raamattu Jumalan sanaa, johon voi vedota Jumalan sanana. Monen mielestä ja monessa kysymyksessä Raamattu on katsottu niin paljon aikaan sidotuksi, ettei sen ohjeellisuus ja vakavastiotettavuus ole kärkisijoilla, kun uskon asioista tai yleensä elämästä puhutaan. Raamattu on silloin ensi sijassa ihmisten kertomuksia kokemuksistaan Jumalasta. Silloin jää pois tuo edellä mainittu kokemus Pyhästä Hengestä, joka käyttää Raamatun sanaa “ajoneuvona ihmisen luokse”.
Ok. Mutta onko em. tunnustuskirjojen kohta siinä mielessä kirjoitettu, että jokin Paavalilta periytyvä suullinen traditio olisi ristiriidassa kirjeisiin merkityn julistuksen kanssa?
Apostolinen julistus on pääosin tallennettu kai Raamattuun?
Onko jotain esimerkkiä siitä, että suullinen Raamatun veroiseksi asetettava traditio olisi kohdannut tuomion reformaattoreilta?
Eiväthän Raamattu ja traditio ole tietenkään ristiriidassa. Raamattu on tavallaan tradition parhaiten säilynyt ja autenttisin osa. Ja siinä mielessä se toimii jonkinlaisena korrektiivina kaikelle opetukselle.
Raamattu on kirkon kirja ja sitä voidaan autenttisesti tulkita kirkossa. Yksin Raamattu -iskulauseena antaa helposti väärän kuvan asiasta. Että kristitty voisi elellä yksin Raamattunsa kanssa eikä tarvitsisikaan mitään muuta.
3 tykkäystä
Minä korjaisin tuota periaatetta vain sen verran, että jättäisin pois sanan ‘yksin’. Luulisin että ajatteluni on silti tältä osin ihan samassa linjassa kuin alkuperäisen periaatteen keksijöillä.
3 tykkäystä
Minulle ei tule tuollaista kuvaa lauseesta. Ajattelen että se liittyy sen ajan tilanteeseen erityisesti. Nyt meidän pitää tulkita se niin kuin edempänä kuvasin. Liian moni tekee niin kuin Luther sitaatissa kertoo.
Tarkoitan tällä periaatteella sitä ajatusta, että kristillisen uskon ja opin ainoa normatiivinen lähde on Raamattu.
1 tykkäys
Jep. Mitä mieltä olet tähänastisesta keskustelusta?
Itse ajattelen että Raamattu on se tärkein ja ensisijainen lähde.
Ei siis missään tapauksessa niin ainakaan, että otetaan jokin teologinen uutuus tai jopa yhteiskunnallinen aate, ja koetetaan se sitten perustella Raamatulla. Ja jos ei onnistu, hylätään Raamattu aikaansidottuna.
Olen huomannut että viime vuosikymmeninä hyvin konservatiiviset luterilaiset teologit ovat tutkinneet ja lainanneet muitakin varhaiskristillisiä lähteitä kuin Raamattu. Mutta ei hakien ristiriitaa, vaan samankaltaisuutta.
No, kysymykseni tietysti mahdollisti hyvin monenlaisia lähestymistapoja. Ehkä minua kiinnostaisi lukea, miten luterilaiset perustelevat yksin Raamattu -periaatteen Raamatulla, ja toisaalta, miten ei-luterilaiset siihen vastaisivat. Itse kun tässä parhaillaan mietin, mihin itse uskoisin. Haluaisin saada vastakkaiset osapuolet käymään keskustelua aiheesta.
1 tykkäys
Sitäkin sopii miettiä, että Luther, joka ns. keksi yksin Raamattu-periaatteen, oli kuitenkin vakavissaan hylkäämässä ja poistamassa Raamatusta Jaakobin kirjettä ja ilmeisesti johonkin kohden lisäsi sanan “yksin” -siis kohtaan “pelastetaan uskosta”- ja muutteli kirjoitusten järjestystä ilmeisesti oman makunsa mukaan.
Eli olisiko niin, että Luther kehitti yksin Raamattu-periaatteen välineeksi, jolla perustella yksin armosta, yksin uskosta- oppiaan ja sitten opportunistisesti toimi periaatteensa vastaisesti silloin kun se oli hänen armo-oppinsa koherenttiuden tähden suotuisaa.
Olen kuunnellut mm. tämmöistä ortodoksista ex-protestanttia, joka on kirjoittanut kirjan protestanttisuuden ja ortodoksisuuden suhteesta. Muistaakseni tässä haastattelussa hän nostaa sola scripturan pahimmaksi harhaopiksi -tai niiden lähteeksi. Jälkimmäinen tuntuu omien kokemuksieni mukaan ainakin toteutuvan -pariinkin “minä-ja-mun-Raamattu-ja-kaikki-isot-kirkot-ja-muutkin-on-saatanasta” -ihmiseen törmänneenä sanoisin näin. Tai sitten joku heistä onkin oikeassa…
Ei noin voi missään nimessä sanoa. Kristinusko ei johda oppiaan Raamatusta. Sen oppi on apostolista oppia. Kirkko oli ennen Raamattua ja kirkon opetuksen mukaan UT:n kirjoittajat kirjoittivat kirjoituksensa. Toki kyseessä on inspiroitu teksti, erityislaatuinen kaikkien kristillisten tekstien joukossa.
Raamattu siis sisältää kristillisen opin, mutta se ei ole sen lähde.
2 tykkäystä
Tästä on olemassa myös erillinen ketju. En tiedä, miten järkevää on käydä samasta aiheesta kautta eri keskustelua.