Ehtoollinen on sakramentti, ei osa tavallista ateriaa. Enpä ajattelisi hampurilaissämpylää jauhaessani, että syön Jeesuksen ruumista. Eikä kirkonkaan diakonia-ateriat ole ehtoollisia vaan muuta laupeudentyötä.
Ei myöskään pelkästään mikään muistohetki. Ainakin itse koen messussa huipuiksi synnintunnustuksen, synninpäästön, ehtoollisen ja siunauksen. Ja ehtoollisen vavahduttavimpana.
Ristiretkeläiset, pyhiinvaeltajia suojelevat aseelliset munkit, käyttivät ehtoollista myös erottaakseen oikeat kristityt vakoojista jotka vain esittivät kristittyjä. He kutsuivat oudon vaeltajan (joka väitti olevansa kristitty) mukaan messuun, ja tarjosivat hänellekin ehtollista. Kieltäytyminen antoi aihetta epäilyksiin.
Jeesuksen viimeinen ehttoollinen ei tietysti ole sinänsä se asia, jonka mukaan liturgia tulisi järjestää tai ollaan koskaan järjestetty. Jo apostoli määräsi erottamaan Herran Ruumiin ja Veren nauttimisen tavallisesta syömisestä ja juomisesta. Tästä syystä on turhaa ja hedelmätöntä sekä myöskin mahdontonta ratkaista, juuri missä vaiheessa ateriaa Jeesus otti leivän ja missä maljan. Selkeästi se kuitenkin tapahtui aterian yhteydessä.
Ei sitä kukaan ole käsittääkseni väittänytkään. Tässä on puhuttu sen alkujuurista ja siitä miten se on muotoutunut. Tietenkin se on erotettava muusta aterioinnista. Aterian aikana Jeesus teki sen erikseen sanomalla mitä sanoi ja niille aineille joille sanoi. Tosin tutkimuksen mukaan evankeliumien teksteihin on jo vaikuttanut muotoutumassa olevat liturgiset sanamuodot. Ilmeisesti vanhin kirjoitettu esitys on 1 Kor 11:23 - 25, jossa ensin murretaan leipä ja sitten aterian jälkeen juodaan malja samalla tavalla korostaen kuin leivän murtamista.
Juutalaisessa käytännössä perheen pää siunaa aterian. Se rukous menee jotenkin tähän tapaan: “Siunattu olet sinä Herra, iankaikkinen Kuningas, joka annat meille leivän maasta.”
Eukaristian vietossa on totta kai erilaisia muotoseikkoja nykyään apostolistenkin (Tarkoitan niitä kirkkoja joilla on itseymmärrys siitä että joku apostoleista oli se joka aloitti heidän paikalliskirkkonsa toiminnan.) kirkkojen kesken. Tämä johtuu siitä että rubriikit ovat paikallisten tapojen ja kuriositeettien vuoksi kehittyneet yksityiskohdissa hieman eri muotoja tuottaen.
Jakamattoman kirkon aikainen konsensus lienee kuitenkin se että kiirastorstain ylähuoneessa ensin vietettiin Seder, ja sen jälkeen, aterialta jääneitä aineksia hyväksi käyttäen, Jeesus asetti eukaristian.
Johanneksen evankeliumin myöhemmistä lisäyksistä voidaan sanoa vaikka mitä, mutta evankeliumin mukaan Jeesus rukoili eukaristian yhteydessä ylipapillisen rukouksensa, mikä ei millään tavalla olisi voinut tapahtua Sederin yhteydessä, sillä Sederillä on rakenne jota noudatetaan.
Itse olen sillä kannalla millä jakamattoman kirkon konsensus on, että eukaristiassa ei tarvitse noudattaa Seder-sääntöjä koska kristittyjen ei tarvitse muutenkaan noudattaa juutalaisia tapoja ja koska eukaristian asetus oli Sederistä erillinen.
Eukaristian asetus kuitenkin tapahtui Seder-vieton pöydässä. (Nykyäänkin juutalaisilla on tapana jäädä samaan pöytään syömään rituaalisen aterian jälkeen juhla-ateria.) Näin voidaan tietysti sanoa että eukaristia asetettiin sen illanistujaisen yhteydessä joka seurasi Sederiä. Apostolit tulivat ilmeisesti kuitenkin siihen tulokseen alkaessaan viettää eukaristiaa Jeesuksen kuoleman jälkeen että sitä ei tule viettää aterian yhteydessä. Kaikki kirkolliset lähteet ja ohjeet asiasta viittaavat tähän. Kiirastorstain jälkeen apostolit kokivat Golgatan kuolema-, hautaus- ja ylösnousemustapahtumien yhteydessä valaistuksen siitä mitä he olivat ylähuoneessa kokeneet, mikä ehkä vielä silloin jäi heille epäselväksi. He määrittelivät normit siitä miten eukaristiaa aletaan viettämään. Ajattelen niin että yksi normeista oli että leipä ja viini on niitä aineksia mitä pöydällä on, kunhan ne ovat oikeaa viiniä ja oikeaa leipää, ei mitä tahansa piirakoita.
Tästä seuraa vaihtelua eri kirkkojen tavoissa sillä vehnäleivän ja viiniköynnöksen viinin nauttimisenkin maissa oli vaihtelua siinä miten noita aineksia valmistettiin ja syötiin. Armenialaiset eivät laimentaneet pöytäviiniään niin kuin Välimeren maissa tehtiin. Vielä isompi asia aineksista tulee kun kristinusko leviää maihin missä pöydissä ei ole arkikäytössä vehnäleipää ja viiniä vaan esimerkiksi ruisleipää ja olutta.
Kuitenkin parista asiasta on kaksi tuhatta vuotta pidetty kiinni. Eukaristia on Jeesuksen asettama tilanne, ei maallinen ruokailu, ei edes Seder. Aineksina hän käytti kulloinkin pöydällä olevaa vehnäleipää ja viiniä. Eukaristian vieton rakennetta noudatetaan apostolien tai apostoleiksi rinnastettavien kirkollisten toimijoiden ohjeiden mukaan.
En ymmärrä, miksi luterilaiset jankkaavat, että ehtoollisen asettaminen tapahtui aterian aikana, kun pyhät apostolit nimenomaisesti ovat tarkentaneet, että se tapahtui aterian jälkeen. Myös leivän murtaminen aterialla on yksi asia, ja leivän pyhittäminen eukaristiassa on toinen asia.
Tämä on hyvä tarkennus. Seder-leipä murrettiin rituaalin kuluessa. Jeesus kuitenkin otti leivän palan. Pyhitys ei liity murtamiseen vaan Jeesuksen sanoihin.
Toki tämän jälkeen Uudessa testamentissa eukaristiaan viitataan leivän murtamisella, koska niin leipä syötiin, se oli murrettava ja siihen aikaan niissä maissa se tehtiin käsin murtamalla.
Ehkä siitä jankataan siksi että pyhät apostolit Matteus, Markus ja Luukas puhuvat ehtoollisen asettamisesta aterian yhteydessä. Matteus ja Markus sen aikana ja Luukas aterian molemmin puolin. Näin myös tutkimuskirjallisuudessa.
Yhteisymmärrys lienee siitä, että tänä päivänä ehtoollisen yhteydessä ei syödä muuta. Se riittää minulle.
Pointti vissiin oli taas tuo yleistävä “luterilaiset jankkaavat”. Tarkoitus oli varmaan sanoa että jotkut luterilaiset ovat eri mieltä ort kirkon kanssa asiasta.
Vaihtelua evankeliumiteksteihin aiheuttaa luultavasti se että pöytään istuttua siinä tapahtui kaksi ateriointia, rituaalinen ateria ja sen jälkeen erillinen juhla-ateria niin kuin juutalaisilla on edelleen tapana. Näiden välissä saattoi olla jotain vapaampaa ohjelmaa ja rituaalisen Sederin jälkeisen juhla-aterian kulku on ollut vapaavalintainen joten siihen Jeesus on sommitellut jäähyväissanansa apostoleille. Mitä ilmeisimmin eukaristia on tapahtunut yhteisen juhlatilanteen loppupuolella koska Juudas poistui siitä heti Jeesuksen leipäpalan vastaanotettuaan.
Tähän keskustelu haluan vain, että kirkkoisät ovat asiasta erimieliset. Tämä minulle heijastus Raamatun kaksi perinne. Joka tapaus, papit tietävät enemmän.
Sederiä syötiin ja syödään Mooseksen antamien ohjeiden mukaan perhekunnittain. Jeesus oli useaan otteeseen korostanut että hänen uusi perheensä oli kirkkoperhe, hänen kirkkonsa ensimmäisenä muodostavat apostolit, ja “ne jotka tekevät hänen taivaallisen Isänsä tahdon”.Tietyllä tavalla ehtoollisen asettamisen tilanne oli apostoleille myös pappisvihkimys, siihen viittaavat monet kohdat Jeesuksen ylipapillisessa rukouksessa.
Apostolien ja Jeesuksen Sederille ei siis olisi kutsuttu ketä tahansa kylän väkeä, ei varsinkaan puhtaasti juutalaisen tradition kontekstissa.
Pikkuisen yllättynyt olen minäkin. Kiirastorstaina Kristus oli vanhan ja uuden liiton välisellä rajapyykillä, hän toisaalta vietti apostoliensa kanssa vanhan liiton pääsiäisateriaa ja toisaalta asetti uuden liiton sakramentin. Sillä, että kaksi asiaa olivat ajallisessa yhteydessä, on varmaan oma sanomansa; mutta kyllä ne silti ovat kaksi eri asiaa. Tuntuisi itsestään selvältä, että tuo vanhan liiton pääsiäislammas katkerine yrtteineen ei olemuksensa puolesta kuulu ehtoollisen sakramentiin mitenkään.
Jos me nyt pohdimme, mikä on “alkuperäinen ja oikea” tapa viettää ehtoollisen sakramenttia, niin meidän tulee osata sivuuttaa lukemattomat kiirastorstain ulkoiset seikat (kuten se, että oli ilta eikä aamu, tai millä kellonlyömällä Kristus tuli lausuneeksi asetussanat, tai otettiinko seder-viini samasta ruukusta kuin ehtoollisviini). Varhaisin lähde, joka kertoo kristillisen seurakunnan sakramentinviestosta, on tietenkin 1. korinttilaiskirje. Siellä taas apostoli nuhtelee korinttilaisia – sangen ankarin sanoin – siitä, etteivät he “erota Herran ruumista muusta” (kaiketi muusta ruoasta? 11:29). Yhtälailla jyrkästi apostoli vielä sanoo aterioinnista, että nälkäiset “syökööt kotonaan” (11:34).
Tämä kai pitää tulkita: seurakunnan kokous on järjestettävä niin, että sakramentti ja mahdollinen yhteisateria pidetään yksiselitteisesti erillisinä.
Kuten sanoin, ei niitä pidäkään sotkea, mutta evankeliumien todistus on että alkuperäinen ehtoollinen vietettiin aterian yhteydessä. Kirkkoahan ei vielä ollut. Minusta on melkoista eisegeesiä jos evankeliumitkin pitää lukea siten että nykyiset liturgian muodot ovat niissä välittömäst läsnä.
Tässä on nyt joku väärinkäsitys… Kukaan ei ole tässä keskustelussa kiistänyt sitä, että ensimmäinen ehtoollinen vietettiin pääsiäisaterian yhteydessä. En minäkään sanonut, että Jeesus ja apostolit viettivät nykyistä liturgiaa. Sanoin täsmälleen päinvastoin, puhuin siitä, että kiirastorstain tilanne oli eri kuin nykyisessä liturgiassa, juuri siksi että asiat tapahtuivat juutalaisten pääsiäisaterialla.
Koko Raamatussa olisi hyvä nähdä kosminen Kristus, se jumalallinen sana jossa ja jonka kautta maailma luotiin, samoin kuin maailmankaikkeuden ensimmäisessä eukaristiassa olisi hyvä nähdä kaikki maailman eukaristiat yhteensä. Kosminen Kristus ja kaikki eukaristiat ovat Kristuksen jumalallisuus ja yhdeksi tulo luodun kanssa. Raamattu ja ensimmäinen ehtoollinen Jumalan koko suunnitelma niin ajassa ja kosmoksessa kuin hengellisesti ja sielussa. Tällaista lectio divina -nelikenttäanalyysiä evankeliumien kiirastorstain rekonstrukstioista voisi olla rakentavaa tehdä.
Näinhän minä teen. Ja vielä enemmänkin. Me voimme siitä (sikiäminen), syntyä, elää, syödä ehtoollista ja muita liharuokia, tuntea, kärsiä, kuolla ja ylösnousta koska Kristuskin teki niin.
Toivottavasti sinä et sitten oleta että minun laillani evankeliumitekstiä tarkasteleva lukee sitä vain sitä silmällä pitäen että löytäisi sieltä nykyisten sakramenttien muodot.
Minulla ei ole tapana luoda oletusihmisiä. Se on liki syntiä minun kategorioissani. Mutta kyllä minä itse reflektoin kirkkoni käytäntöjä Raamatun sanan kanssa. En etsi alkuperäisiä muotoja, vaan oikeaa dynamiikkaa.
Mikä tässä nyt on se ongelma. Harmonisointi, vai Q-lähteen takaa-ajo. Vai ortodoksi liturgia. Kirkko kysymys, oikea käytäntö, vai dynamiikkaa. Kotila sanoi hyvin. Liturgia on kehittynyt juuri kirkon piirissä. Luterilainen liturgia etsi omat muodot, kun luterilaiset vihkivät ensin omat papit, ja rupesivat pitämään omia messuja. Kuten nykykehityksessä on tehnyt luterilainen lähetyshiippakunta.