Verorahoin kustannettu media, Yle, ei ole julkisen vallan ohjailtavissa. Tämän pitäisi olla uutisia viime kuukausien aikana seuranneille selvää (Sipilä-kohu). Yle ei ole “valtion tiedotuskeskus”.
Eikö sen pitäisi kuitenkin toimia demokraattisessa valtiossa demokratian periaattein, eikä pyrkiä ohjailemaan yleistä mielipidettä yksipuoluejärjestelmästä tutuin menetelmin?
1 tykkäys
Ei. Demokraattisessa valtiossa kaikkea ei ohjata demokraattisesti. Valtio on vain tietty valtajärjestelmä, jolla on tietty, edustukselliseksi demokratiaksi nimitetty säätelymekanismi. Se tarkoittaa sitä, että valtion demokraattisesti valitut “valtiaat” ovat päättäneet luoda Ylen. Yle ei kuitenkaan itse ole jonkinlaisen demokratian saatika demografian ohjailtavissa, koska se on riippumaton valtiosta ja puolueista. Riippumattomuus tarkoittaa siis nimenomaisesti sitä, että Ylen toimittajat eivät ole minkään muun valtarakennelman alaisia - siis esimerkiksi toimittaja X ei tee juttuja sen mukaisesti, mitä pääministeri sanelee, eikä toimittaja Y tee juttuja sen mukaan, mitä puolueen johtaja sanoo, ja vieläpä niin, että toimittaja Z ei tee juttuja sen mukaan, mitä piispa sanoo.
Riippumattomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö toimittajalla saisi itsellään olla näkemyksiä. Riippumattomuus tarkoittaa riippumattomuutta valtarakenteista. Toimittajan palkka ei siis riipu siitä, mitä hän kirjoittaa. Toimittaja voi itse olla vaikka katolilainen, vasemmistolainen tai äärimmäinen patriootti. Silti hän ei ole käskysuhteessa valtioon, puolueeseen tai kirkkoon. Riippumattomuus tarkoittaa siis tätä. Aatteellisesti hän voi näihin sitoutua ja tämä voi näkyä hänen kirjoittamissaan artikkeleissa. Jotta hänen juttunsa olisivat journalismia, niiden täytyy siltikin olla kriittisiä. Ja tästä tullaankin sitten siihen, että mikä on tiedottamisen ja journalismin ero. Tämä ero on syy siihen, miksi mediaa pidetään neljäntenä valtiomahtina.
1 tykkäys
Media on todellakin valtiomahti, sitä ei käy kiistäminen. Minusta tuntuu, että se on ohjannut hyvin pitkälle politiikankin suuntaa viimeisinä vuosina. Tulee jopa kysyneeksi; päättääkö demokraattisesti valittu eduskunta asioista, vai media?
1 tykkäys
Niin: onko media käskyvaltasuhteessa eduskuntaan tai edustajiin? Selkeästikään ei. Media muokkaa kansan näkemyksiä, ja siten toki vaikuttaa eduskunnan toimintaan. Juuri tätä tarkoittaa median rooli neljäntenä valtiomahtina. Medialla on valta tuoda asioita esille ja tutkia niitä. Sillä ei kuitenkaan ole käskyvaltaa
Ja jotta keskustelu pysyisi uskontoon liittyvänä, laitetaan mukaan tällainen:
Juuri tätä minäkin tarkoitan, en median juridista asemaa, vaan nimenomaan sitä, että se mielipidevaikuttajana ohjaa poliittista päätöksentekoakin. Tätä ei ole ollut vaikea havaita, etenkään viime vuosina.
1 tykkäys
Silvanus kuvaa YLE:ä sangen sumeat idealistin ruusunpunaiset aurinkolasit silmillään. Siis esittää tilanteen sellaisena teoriamuotoisena, mikä varmaan on peruskoulun oppikirjoista luettavissa.
Riippumattomuus on hyvin helppo kyseenalaistaa, jos yhtään seuraa YLE:n medioita, radio, tv, netti. Aiheiden valinnat ja tarkastelunäkökulmat ovat kyllä (ja ovat olleet vuosikymmeniä) ahtaasta kuplasta. Aikanaan oli huono vitsi, (vitsiksi huono, sillä ikävä totuus), että toimittajat punersivat. Parhaassa suomettumisen hengessä ja ylireagoinnissa. Toimittajat olivat ensimmäisen tai toisen polven stalinisteja, sinisalolaisia, vähemmistökommareita, ja hieman myöhemmin sossuja. Jälkeläisiä tai opiskelukavereita Tampereen tiedotusopin laitokselta.
Nykyään tuo YLE:n kupla on liukunut osittain vihreille niityille. Siinä kuplassahan se on nykyajan “Totuus”, kuten Pravdaa aikanaan toisinajattelijat luonnehtivat.
Teoria on kaunis, mutta kädet on kuin Jaakobin jalat.
3 tykkäystä
Minusta @anon31067578 puuttui tärkeään asiaan.
Sipilään kohdistuu nyt ajojahti. YLEstä lähteneet toimittajat antavat palaa.
Olen huolissani tästä Suomen sisäpoliittisesta kulttuurista, joka ei ennusta maallemme hyvää.
Liian rikkinäistä, vaikka asioista pitäisi sopia kiireesti yhdessä yli puoluerajojen.
Tästä Suomea on aina ulkomailla arvosteltu.
1 tykkäys
Tällainen keskustelu on vähän tympeää. Otetaan muutama triggeritärppi ja filtteröidään ne puoluepoliittisen mankelin läpi. Se että YLE ei ole persujen puoluetoimiston viestintäkanava ei kyllä tee siitä vihertävää tai punertavaa. En itsekään ole kauhean toiveikas YLEn riippumattomuuden suhteen, mutta nyt joku roti.
2 tykkäystä
Totta kai kuvaan asioita idealistisesti, koska usein lähestyn asioita idealistisesti, teoreettisesti ja filosofisesti. Ensin on lähdettävä siitä, mitä haetaan, eli mitä on “riippumattomuus”. Minusta se on sitä, että journalismin elämänkutsumuksekseen valinneet saavat tehdä journalismia käskyvaltahierarkioiden siihen puuttumatta, että he saavat selvittää sen, mikä on “totuus”. Totta kai aiheissa ja sisällössäkin kirjoittajan oma vakaumus näkyy, se on itsestään selvää.
Edelleen: minusta riippumattomuus on sitä, että Yle ei ole valtion, kirkon tai puolueiden käskyvaltarakenteessa. Riippumattomuus ei tarkoita ideologista puolueettomuutta, eli sitä ettei toimittaja saisi itse omaksua jotain aatetta (vasemmistolaisuus, viheraate, patriotismi, nationalismi, katolisuus). Ihmisen ajattelumaailma vaikuttaa siihen, mitä hän kirjoittaa, miten hän ottaa asioita selville. On itsestään selvää, että näin on. Vai onko? Ainakin tieteenfilosofiassa pidetään selviönä sitä, että niin luonnon- kuin ihmistieteiden alalla tutkijan oma vaikutus on tutkimukseen on mahdoton sulkea pois. Ymmärtääkseni tutkijan oma osuus parhaiten huomioidaan silloin, kun tutkija avoimesti kertoo omista aatteellisista ja yhteisöllisistä sitoumuksistaan.
1 tykkäys
Turha lie odottaa, että kertoisivat aatteellisista fixaatioistaan.
Eikä tarvitse kertoakaan. Suunta käy ilmi aihevalinnoista, rajauksista, näkökannoista , taustoituksista ja tulkinnoista, sekä toimittajien omista ylitulkinnoista, joita sekoitetaan faktojen kanssa.
Vai miten selität kummallisen konsensuksen monissa ajallemme ominaisissa “suurissa” kysymyksissä, joista media käy kovaa propagandasotaa jokseenkin koherentin yksisuuntaisesti. (esim TV:stä tutut aiheet: femi-moku-mamu-homo).
Jos YLE pyrkisi edes jonkinlaiseen riippumattomuuteen, olisi toimittajakunnan syytä koostua eri poliittisilta näkökannoilta.
Onneksi on netti, ja voi lukea maailman asioista muunkinmaalaisista uutistoimituksista.
Ennen wanhaan sanomalehdistökin oli enemmän tai vähemmän julkisesti sidoksissa joihinkin tiettyihin puolueisiin tai aatesuuntiin. Esim. SK ja US olivat avoimesti Kokoomuksen äänenkannattajia. Se sanottiin pienellä präntillä etusivulla heti lehden logon/nimen alla. Hesari on perinteisesti näytellyt puolueetonta, mutta on tosiasiallisesti demarien leiriä. Ilkka oli enemmän tai vähemmän keskustalainen ideologialtaan.
Toimittajat X Y tai Z eivät pääsääntöisesti voi/saa tuoda omia mieltymyksiään näkyviin jutuissaan, vaan lehden linjan määrittelee päätöimittaja. Ja jos potkit aisan yli, saat fudut - kuten Ruben Stiller nimitettyään silloista YLE pomoa “kökkötraktoriksi” tai se yksi TV-kuuluttaja, joka toi vasemmistolaiset ja amerikkalaisvastaiset näkemyksensä esille jokin elokuvan juonnossa.
Kirkko ja Kuponki pitäisi olla Kirkon äänenkannattaja pk-seudulla, mutta käytännössä Simola on päätoimittanut lehteään täysin omista agendoistaan lähtien ja notreerannut Kirkon viralliset linjaukset vain silloin kun ne ovat sattuneet yksiin hänen omiensa kanssa. Demokraatissa ei varmaan ole ollut ensimmäistäkään positiiviseen sävyyn kirjoitettua artikkelia PM Sipilän ja UM Soinin tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
MV-lehteä haukutaan “valhemediaksi” lähinnä siksi, että se taustoittaa uutisia, joista ns. valtamedia on katsonut parhaaksi vaieta. Lehdellä on oma, joskin valtamediasta poikkeava, agenda ja ideologinen linja, mutta ei se tee siitä sen “valheellisempaa” kuin vaikkapa Hesarista jonka agenda on hyssytellä Matujen tekemistä rikoksista ja edistää monikulttuurisuus-syöpää.
2 tykkäystä
Tuo kuuluttaja, muistaakseni nimeltään Tutteli Mensonen tjsp juonsi ja piti Coppolan Ilmestyskirja Nyt! -filmin alussa pitkän, n 10 minuuttisen vasemmistohenkisen, amerikkalaisvastaisen, Vietnamin sotaa yksisilmäisesti käsittelevän propagandapuheen, jonka jälkeen hän sai kenkää Ylestä. Kerta ei ollut ensimmäinen, mutta kylläkin pisin. Häntä oli varoitettu joskus aiemminkin. Minulla on/oli tuo spiikki nauhalla filmin alussa.
Stillerin potkut myös muistan hyvin Ylen RadioMafian toimittamisesta juurikin, kun hän vähän irvaili ja nimitti Kepu-pomoaan Ylen radiopuolen johdossa kökkötraktorin kuljettajaksi. Molemmat tapaukset olivat 90-luvun alusta.
Ylen johto muuten on ollut aika pitkälle demarivetoista, etenkin uutistoimituksen linjaukset. Aika yksisilmäisesti se vieläkin suhtautuu moniin asioihin, omalla tavallaan painottuneena. Samoin Hesarin toiminta on melko politisoitunutta. Silti nämä ovat kaksi valtauutismediaa, joita lähinnä seuraan. Suodattamalla tietyn perusmaun niistä pois ne kelpaavat.
1 tykkäys
No, on on!
Suomalaisen toimittajakunnan suosikkipuolue on tunnetusti Vihreät ja inhokkipuolue (“jota ei missään nimessä äänestäisi”) vastaavasti PerusS. Niin ikään sukupuolineutraalia “avioliittoa” symppasi musertava enemmistö toimittajista. Nämä tiedot perustuvat muutaman vuoden takaiseen kyselytutkimukseen, johon vastasi 285 toimittajaa eri medioista, mikä ei tietenkään kata koko toimittajakuntaa mutta on yhtä kaikki tilastollisesti merkittävä. Tosin muutaman tärkeimmän median toimittajat kieltäytyivät vastaamasta kyselyyn, nimittäin Ylen, Helsingin Sanomien ja Iltasanomien… Mutta jos jo shushirajan takaisen provinssimedian lehtin**kereiden kannat ovat tuommoisia, niin mitä voi odottaa valtamedian eliittijournalisteilta?
Moraali- ja arvokysymyksissä suomalaiseen mediaan ei yksinkertaisesti ole mitään syytä luottaa. Kantaaottamattomat uutisraportit ovat jossain määrin toinen asia. Esimerkiksi tämä:
3 tykkäystä
Aivan. Koska vakaumus tai mielipide olisivatkin ihan liian tylsiä termejä.
@anon81097962, ennen kuin tuosta tekee päätelmiä, kannattaisi verrata muiden akateemisten alojen ihmisten kantoihin. Veikkaisin ettei ole olemassa toimittajien liberaalia salaliittoa, vaan on about samasta koulutustaustasta tulevia ihmisiä.
2 tykkäystä
Verkkolehti Uusi Suomi poisti professori Tapio Puolimatkalta kirjoitusoikeudet kun hän kirjoitti sukupuolineuraalia avioliittoa kritikoivan kirjoituksen otsikolla “Sukupuolineutraalin ideologian nousu ja hajoaminen.” Ilmeisesti on niin, että Tapio on sen kaliberin vastustaja, ettei häntä kyetä vastustamaan kynällä, vaan hänen sanomansa on vaiennettava “nyrkein.” No eihän siinä mitään, saahan niin tehdä, mutta tällainen menettely kyllä heijastaa sitä valitettavaa tosiasiaa, että kristillistä arvomaailmaa edustavat ihmiset ja heidän sanomansa pyritään vaientamaan yhteiskunnassamme.
Onneksi Uuden Suomen deletoima Tapion kirjoitus on luettavissa uusimmassa Concordia lehdessä numerossa 4/2016.
2 tykkäystä
Kuka täällä salaliitoista puhuu?
Sanoin vain, että en näe syytä luottaa suomalaiseen toimittajakuntaan. (Ei sillä, että luottaisin ulkolaisenkaan toimittajakunnan enemmistöön, vaikka mm. rakkaassa Ranskassani myös toimittajista löytyy huomattavasti enemmän aatteellista vaihtelua ja vaikka siellä sallitaan kansallisen valtalehden kolumneissa kantoja, jotka voisivat olla Jussi Halla-ahon kynästä.) Jos epäluottamuksestani suomalaisia toimittajia kohtaan seuraa se, että en voi luottaa akateemisesti koulutettuihin noin yleisesti ottaen, niin sittenpä seuraa. Siksi toisekseen, akateeminen loppututkintohan on omastakin sukupolvestani (60-luvulla syntyneet) niin monella, että eipä meistä “korkeasti koulutetuista” taida enää oikein saada mitään kovin koherenttia yhteiskuntakerrosta; nuorimmilla taas yo-tutkinto ja vähintään AMK-tasoinen koulutus on käytännössä ikäluokan suurella enemmistöllä, niin että siihen nähden sinun tämän tästä toistuva akateemisuus-hehkutuksesi on jotenkin herttaisen viisikymmenlukulaista…
2 tykkäystä
Minä puhuin salaliitosta. Välillä hommaa tunnutaan paisuteltavan siihen suuntaan ja en nyt osannut vastustaa kiusausta vähän keulia.
Ranskan akatemian historia lienee pidempi kuin Suomessa ja lienee akateeminen maailmakin moniäänisempää. Siksi vähän huono vertailupinta-ala.
Suomessa olen ymmärtänyt, että yliopisto-koulutetur eivät nyt vain yleisesti ottaen äänestä persuja. Mitään arvolatausta siihen ei tarvitse lukea, mutta näin maailma makaa.
1 tykkäys