Abortti, kuolemanrangaistus ja kristillinen etiikka

kuolemanrangaistus
abortti

#62

On, muistutin säännöistä. Tietääkseni ne koskevat kaikkia. ja nimien vääntely on muistaakseni kielletty.

Juuri nyt minulla ei muuten ole tähän keskusteluun mitään sanottavaa, vaikka aihe tärkeä ja läheinen onkin. Jos taas viittaat tuolla kommentillasi muuhun kirjoitteluuni foorumilla, niin olen pahoillani jos en mielestäsi ole kirjoittanut mitään merkityksellistä tai kiinnostavaa. Se ei kuitenkaan liity siihen, että nimien vääntelyä ei ole täällä pidetty sopivana.


#63

Pahaksi tämä maailma äityy, aina vaan pahemmaksi.


#64

Pahaksihan se menee, mutta en tiedä, millä tavalla yhteisiin sääntöihin vetoaminen ja pyyntö niiden noudattamiseen tekisi sitä pahemmaksi. Kirjoitin tähän ketjuun lähinnä siksi, että jos et olisi sattunut muistamaan tuota sääntöä ja olisit sitten voinut itse korjata. Tarkoitus ei ollut tehdä kiusaa millään tavalla.


#65

En hyväksy aborttia sellaisissa tapauksissa, jossa ongelma voidaan ratkaista adoptiolla. Näin on silloin, jos abortin perusteet liittyisivät pelkästään lapsen hoitamiseen. Jos lapsi annetaan adoptioon, pitää fyysisesti ja henkisesti selvitä raskaudesta, synnytyksestä ja lapsesta luopumiseen liittyvästä tunnemyllerryksestä. Ja vaikka Suomessa ja muissa hyvinvointivaltioissa tämä ei ole ongelma, niin iso osa maailman ihmisistä joutuu siinä tilanteessa miettimään myös taloudellista toimeentuloa näiden kaikkien vaiheiden aikana. Jos on ennestään mielenterveysongelmia, eivät resurssit välttämättä riitä tähän kaikkeen, etenkin jos joutuu raskauden takia myös lopettamaan lääkityksensä. Voidaanko siis itsemurhan riskiä pitää hengenvaarassa olemisena? En tiedä.

Mutta vaikka pidettäisiinkin hengenvaaraa ainoana syynä abortille, niin kuinka paljon kuoleman todennäköisyys pitää olla suurentunut normaaliin raskauteen verrattuna, jotta abortti on perusteltu?


#66

Mitä todennäköisimmin abortin tekeminen on mielenterveyden häiriöistä kärsivälle naiselle erittäin vahingollista.


#67

[quote=“Max, post:40, topic:1124, full:true”]

Onko kyseessä se abortin laji, josta käytetään mm. semmoista kiertoilmausta kuin “dilation and evacuation”? Tämän tyyppinen raskaudenkeskeytys on käsittääkseni sittenkin kielletty muutamissa Yhdysvaltain osavaltioissa. Viimeisin tulokas on osavaltio nimeltä Arkansas. Arkansas on paitsi Bill Clintonin kotiosavaltio (hänen nousukiitonsa Valkoiseen taloon alkoi Arkansasin kuvernöörin postista) myös liittovaltion “kehittymättömin” jäsen miltei kaikilla sovinnaisilla ja erityisesti liberaalien rakastamilla mittareilla. Muut tällaisen abortin kieltäneet valtiot ovat Mississippi, Louisiana, Alabama, Oklahoma ja Kansas… Kaikki mainitut kuuluvat Trumpin vankimpiin tukialueisiin ja ovat sekä sosioekonomisesti että kulttuurisesti varsinaisia junttiloita, New Yorkin hipstereiden ja San Franciscon posthippien - epäilemättä myös oman Samuli Suonpäämme - halveksimia takapajuloita. Hienoja paikkoja siis!


#68

Mulla on ollut sellainen käsitys, että partial birth abortti on aina ollut hyvin harvinainen toimenpide. Abortin vastustajat ovat keskittyneet siihen, koska se kuulostaa brutaalimmalta kuin muut menetelmät, mutta se on kokonaisuudessa hyvin pieni osa. Mulla on myös ollut sellainen käsitys, että se olisi ollut vain tosi harvoissa osavaltioissa sallittu. Mutta voin ihan hyvin olla väärässäkin, koska mulla ei ole nyt esittää lähdettä. Siitä sen sijaan oon varsin varma, että partial birth abortti ei ole koskaan ollut Suomessa sallittu.


#69

Nyt en ymmärrä. Onko Suomen (lut) kirkon kanta muuttunut? Kun itse viimeksi kuulin opetus aborttista Suomessa, sitä ei hyväksytty. Vain 1) äidin hengen pelastus 2) vakava sikiön vaurio (esim. kohtun ulkoraskaus [Äsch, vad är det på finska…] 3) raiskaus olivat eettisesti mahdolliset. Adoptio-antoakin pidetti esillä, samalla se että elämä alkaa konseptiossa. En muista enää virallisen dokumentin nimeä.


#70

Nähdäkseni luterilaisen kansankirkon kanta on muuttunut jo vuosia sitten. Luterilaisten piispojen kannanotoille on ollut jo pitkään tyypillistä, että sikiön oikeudesta elämään puhutaan kauniita sanoja ja piispat hyväksyvät abortin vain “poikkeustapauksissa”; mutta käytännössä sosiaalisin perustein tehtävä abortti tulkitaan hyväksyttäväksi poikkeustapaukseksi. Käytännössähän useimmat abortit tehdään sosiaalisin perustein, joten käytännössä luterilaiset piispat hyväksyvät vapaan abortin, vaikka paperilla muuta väittävät.

Uusin virallinen kanta on piispojen sosiaalieettinen kannanotto “Rakkauden lahja” vuodelta 2008. Sitä ei liene kokonaan käännetty ruotsiksi, koska sivu http://evl.fi/ordlista/-/glossary/word/Abort esittää siitä vain tiivistelmän (sammandrag) ilman viitettä. Suomeksi se on
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/AC5B7C3890F48F5AC22577030038D858/$FILE/rakkauden_lahja.pdf (s. 90-97, kohdat “Toivottuna elämään” ja “Sikiön oikeudet ja raskauden keskeytys”).

Tuo ruotsinkielinen tiivistelmä on aivan tyypillisen tyypillinen esimerkki lut.kirkon nykylinjasta. Sallikaa minun suomentaa siitä otteita maustaen sitä omilla kommenteillani [hakasulkeissa]. Jos jaksatte lukea alkuperäisen suomenkielisen kannanoton, huomaatte sen logiikan aika samanlaiseksi.

Tiivistelmä: kun aborttia reaalimaailmassa tehdään, se on aina yksittäistapaus, johon lut.piispat eivät missään tapauksessa ota kantaa, muuten kuin tekemällä selväksi, etteivät he yritäkään aborttia estää. Abstraktioiden ja periaatteiden tasolla piispat kyllä kertovat kunnioittavansa ihmiselämää.


#71

Laitan spolerin taakse mitä evl.lut. piispojen muutama vuosi sitten julkaisemassa kirjassa Rakkauden lahja abortista sanotaan:

[details=Rakkauden lahja, s. 94-97: Sikiön oikeudet ja raskauden keskeytys]

Sikiön oikeudet ja raskauden keskeytys

Ihmisyksilön elämä alkaa sukusolujen yhtymisestä ja raskaus hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä kohtuun. Raskauden keskeytys ei ole vain lääketieteellinen rutiinitoimenpide. Vaikka tutkimus on edistynyt, pelkän tieteen varassa ei kyetä ratkaisemaan kysymystä, milloin sikiötä on pidettävä ihmispersoonana. Millaisia oikeuksia on syntymättömällä elämällä? Kenellä on oikeus päättää, kuka saa syntyä ja kuka ei?

Raamatussa ei oteta suoraan kantaa raskauden keskeyttämiseen. Kristillinen kirkko on kuitenkin alusta lähtien puhunut syntymättömän elämän suojelemisen puolesta. Tämä vakaumus pohjautuu yleiseen velvollisuuteen suojella kaikkea elämää. Raamatussa puhutaan kunnioittavasti kohdussa sikiävästä ihmiselämästä (Ps. 139:13; Jes. 44:2; Luuk. 1:15, 41; Gal. 1:15). Myös Hippokrateen lääkärinvalassa ja YK:n lastenoikeuksien julistuksessa tunnustetaan syntymättömän sikiön oikeus elämään ja huolenpitoon.

Aborttia voidaan harkita tai siihen voidaan päätyä monista eri syistä. Nainen kokee raskauden syystä tai toisesta ei-toivotuksi. Sikiöllä epäillään olevan vakava sairaus tai kehitysvamma. Joskus pelätään, että raskaus vaarantaa äidin terveyden tai hengen. Joskus taas ulkoiset olosuhteet tuntuvat turvallisen kehityksen kannalta vaikeilta, jopa ylivoimaisilta.

Raskaudenkeskeytystä harkitseva nainen tuntee itse parhaiten oman elämäntilanteensa, paremmin kuin kukaan ulkopuolinen. Siksi on varottava antamasta kaikkiin tilanteisiin sopivia ohjeita. Yksittäisissä tilanteissa rinnalle asettuminen ja myötäeläminen ovat tärkeämpiä kuin hyvää tarkoittavat neuvot.

Yleisellä tasolla aborttiin liittyvistä periaatteellisista kysymyksistä on kuitenkin rohjettava keskustella avoimesti ja kestäviä perusteluja etsien. Luterilainen kirkko on omissa kannanotoissaan pitänyt tärkeänä muun muassa seuraavia periaatteita.

Inhimillistä elämää on suojeltava kaikissa tilanteissa. Ihmisarvomme ei riipu ominaisuuksistamme, suorituksistamme, hyödyllisyydestämme tai iästämme. Jokainen ihminen on Jumalan kuva ja hänen luomistyönsä tulos. Ihmisen oikeus huolenpitoon ei ala vasta syntymän hetkellä eikä pääty jossakin vanhuuden vaiheessa. Ihmiselämän kehitys kaipaa suojelua jo sikiövaiheesta alkaen. Abortti ei ole ehkäisykeino. Raskauden keskeyttäminen voi kuitenkin olla joissakin tilanteissa perusteltua. Sitä tulee harkita aina huolellisesti.

Yhteiskunnan velvollisuudesta suojella elämää seuraa, että raskaudenkeskeytyksestä on säädettävä lailla. Lain tulee heijastaa laajaa yhteisymmärrystä. Lupa elämän tuhoamiseen tulee rajoittaa vakaviin poikkeustilanteisiin, joissa äidin tai sikiön elämä on uhattu tai heille aiheutuisi kohtuutonta kärsimystä. Laki määrittelee raskaudenkeskeytyksen äärirajat, mutta ei vapauta yksilöä eettisestä harkinnasta ja päätöksiin liittyvästä vastuusta.

Syntynyt elämä on asetettava syntymättömän edelle. Äidin hengen tai terveyden varjelemiseksi lääketieteellisin syin tehtyä aborttia lähes kaikki kirkot pitävät hyväksyttävänä.
Oikeus päättää omaan ruumiiseen kohdistuvista toimenpiteistä kuuluu viime kädessä naiselle itselleen. Kaikenlainen painostus rikkoo sitä oikeutta vastaan, joka naisella on ruumiissaan syntyneen elämän varjelemiseen ja oman ruumiin koskemattomuuteen. Naisella on aina oikeus ottaa vastaan hänessä kehkeytynyt elämä. Raskauden keskeyttämisen osalta tämä oikeus on rajatumpi, sillä abortin on tapahduttava lainsäädännön asettamissa puitteissa. Erityisen vaikeita ovat tilanteet, joissa äiti käyttää raskauden aikana päihteitä ja vaarana on sikiön vaurioituminen. Raskaana oleva nainen on vastuussa paitsi itsestään myös sikiöstä ja tämän turvallisuudesta. Päihteitä käyttäviä odottavia äitejä tulee aktiivisesti tukea päihteettömään elämään.

Nainen tarvitsee kaiken mahdollisen tuen eikä se saa olla riippuvainen siitä, mihin ratkaisuun on päädytty. Miehellä on erityinen velvollisuus olla naisen rinnalla. Ongelmaraskauksissa nainen jää yhä liian usein yksin pohtimaan ratkaisuja ja kantamaan niiden seurauksia. Myös läheisten, hoitohenkilökunnan ja kirkon työntekijöiden tehtävänä on tukea ja olla käytettävissä.

Jokaisen lapsen tulisi saada syntyä sosiaalisesti ja taloudellisesti kohtuullisen tasapainoisiin oloihin, ja milloin nämä olot näyttävät puuttuvan, tulisi ensisijaisesti parantaa uuden elämän edellytyksiä. Sosiaalisin syin myönnettävässä abortissa naisella ja miehellä on oma vastuunsa, mutta se kertoo myös siitä, että emme yhteiskuntana ole kyenneet luomaan sellaisia oloja, joissa lapsen syntymä voisi olla toivottu. Sosiaalisin syin tehtäviin abortteihin liittyy vaikeita eettisiä kysymyksiä. Miten huonoja taloudellisten ja sosiaalisten olojen tulee olla, että ne oikeuttavat kehittymässä olevan elämän tuhoamiseen? Millaisin keinoin lapsen syntymää ja perhettä voitaisiin yhdessä tukea? Voisiko adoptio olla sopiva vaihtoehto?

Jokainen toimii ratkaisua tehdessään harkintansa ja omantuntonsa mukaisesti. Vaikeissa tilanteissa ketään ei saisi jättää yksin. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus sekä läheisten että ammattiauttajien tukeen.

  • Perhesuunnittelu, lastenhoito ja kasvatus kuuluvat molempien vanhempien tehtäviin.
  • Sosiaalisin syin tapahtuvaan raskauden keskeytykseen liittyy vakavia eettisiä ongelmia.
  • Lapsettomuudesta kärsiviä ja abortin läpikäyneitä on tuettava kaikin keinoin.[/details]

Mitä mieltä tuossa nyt sitten ollaan? Elämä alkaa sikiämisestä, abortti ei ole ehkäisykeino eikä sinänsä “hyvä asia”, mutta abortti voidaan silti tehdä “monista eri syistä”. On kuljettava vierellä, ei saa tuomita ja nainen tuntee oman tilanteensa parhaiten.

Ymmärtäisin niin, että abortti on sallittu ainakin näissä tilanteissa, mutta ei vain näissä. Eli muitakin mahdollisuuksia on.

Näköjään @Henrikki ehti vastata aiemmin. Laitan nyt tämän viestin kuitenkin, kun kerkesin tuon tekstin jo kopsata.

Toinen asia sitten on se, että mitä kirkon työntekijät puhuvat. Ne nyt voivat sanoa mitä tahansa, mutta voisi kuvitella, että kirkon viestintätehtävissä oleva ymmärtää myös asian ekumeeniset ulottuvuudet.


#72

Kohdunulkoinen raskaus. Tällaiset käännösongelmat on usein helpointa selvittää wikipedialla. Voit vaikka etsiä ruotsinkieliseltä puolelta artikkelin “Utomkvedshavandeskap” ja katsoa, löytyykö vastaavaa artikkelia suomeksi. Tässä tapauksessa löytyy.


#73

Suomessakin vaaditaan nyt vapaata aborttia:

Puoluehallitus perustelee linjaustaan potilaan ihmisarvolla ja potilaan vakaumuksen kunnioittamisen tarpeella.


#74

No nyt en kyllä tiedä enää yhtään, mitä puoluetta äänestäisin. Kuntavaltuustossa ei tietenkään aborttiperusteista päätetä, mutta jotenkin silti tekee mieli protestoida tuollaisia linjauksia vastaan.


#75

Lisäsin tuohon otsikon toiseksi sanaksi tuon kuolemanrangaistuksen.


#76

Tänään muuten AL:ssa oli juttu SDP:n puoluekokouksesta. Siinä käsiteltiin lähinnä ilmaista varhaiskasvatusta, eikä uudesta aborttilinjauksesta puhuttu mitään. Ilmeisesti asia ei ole median mielestä tärkeä, vaikka se on iso filosofinen muutos siihen, miten abortista on tähän mennessä puhuttu. Abortti ei ole koskaan ollut Suomessa tähän mennessä oikeus, vaan asia johon myönnetään lupa, jos siihen on hyvät perusteet. Eri näkökantojen välillä on sitten ollut näkemyseroa siinä, millainen tilanne lasketaan hyväksi perusteluksi, ja osa lääkäreistä on tässä ollut niin liberaaleja, että käytännön eroa vapaaseen aborttioikeuteen ei ole juuri ollut. Periaatteellinen ero on kuitenkin iso.


#77

Pienen otoksen perusteella minulle on muodostunut sellainen kuva, että lääkärit eivät halua päättää tällaisista asioista. Periaatteessa se siksi menee niin, että 12 viikolle asti saa abortin pyydettäessä.

Hoitohenkilökunnalle pitäisi antaa oikeus kieltäytyä abortin teosta.


#78

Abortin tekee nykyään yleensä raskaana oleva nainen itse. Melkein kaikki abortit nimittäin tehdään nykyään aborttipillerillä. Ensimmäinen pilleri lakkauttaa istukan toiminnan, jolloin sikiö kuolee. Toinen pilleri tyhjentää kohdun. Useimmissa tapauksissa abortin tekijä voi olla kotona toisenkin vaiheen ajan. Tällainen abortti muistuttaa luonnollista keskenmenoa. Hoitohenkilökunnan asiana on neuvoa abortintekijää.


#79

BRUSSELS, Belgium, March 6, 2017 (LifeSiteNews) – Some of the world’s richest nations and people gathered last week to commit $200 million for abortions in the developing world to replace U.S. funding cut off by President Trump.

Of the 50 countries that sent delegates, only a dozen announced donations. Canada, Finland and Sweden each vowed $20 million. Denmark, Netherlands, Norway, and Belgium promised $10 million apiece.

The Bill and Melinda Gates Foundation committed $20 million and an anonymous American promised $50 million.

Tietääkö joku tästä enemmän? Erityisesti tuo Suomen osuus kiinnostaa.


#80

Tällaista on ulkoasiainministeriön sivuilla:

Suomi on tehnyt pitkäjänteisesti työtä naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien parantamiseksi. Tämä Suomelle tärkeä kehityspoliittinen tavoite painottuu myös kansainvälisille kansalaisjärjestöille suunnatussa vuoden 2017 valtionavustushaussa. Järjestöt voivat hakea tukea kehitysyhteistyöhön, joka edistää naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja oikeuksia kansainvälisesti tai paikallisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään työhön, joka parantaa nuorille suunnattuja palveluja sekä ehkäisyn ja turvallisen abortin saatavuutta. Näiden järjestöjen tukemiseen on varattu yhteensä noin 9 miljoonaa euroa.

Tuki kansainvälisille järjestöille lisää Suomen kokonaisrahoitusta naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta tehtävälle työlle. Rahoituksellaan Suomi tukee myös Alankomaiden She Decides -aloitetta, joka tähtää rahoituksen varmistamiseen niille järjestöille, jotka kärsivät Yhdysvaltojen suunnittelemista määrärahaleikkauksista.


#81

Kiitos. Kävin ulkoministeriön sivuilla, mutta selailin sivuja ilmeisen laiskasti, kun en mitään löytänyt. Nyt uudella yrittämällä löytyihän sieltä myös tämä tiedote.

"Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat Suomen kehitysyhteistyön prioriteetti. Poliittisen ilmaston muutos ja erityisesti Yhdysvaltojen suunnittelemat leikkaukset uhkaavat keskeyttää merkittävän osan hankkeista, joiden avulla pyritään pelastamaan miljoonien tyttöjen terveys ja jopa henki. Reagoimme ahdinkoon panostamalla Suomena entistäkin enemmän naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen”, ulkomaankauppa ja -kehitysministeri Kai Mykkänen totesi.

(…)

Yhdessä CIFF-säätiön ja Suomen valtion lisäpanos nousee noin 30 miljoonaan euroon. Maailmassa yli 220 miljoonaa naista elää vailla toivomaansa ehkäisyä. Naisten ja tyttöjen oikeus päättää omasta kehostaan, naimisiin menosta ja lasten hankinnasta ovat keskeinen edellytys sille, että he voivat täysipainoisesti osallistua yhteiskuntiensa kehittämiseen.

“Kyse on turvallisista synnytyksistä, seksuaalisen itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta, oikeudesta ehkäisyyn ja myös turvalliseen raskauden keskeytykseen – siis perustavista ihmisoikeuksista. Samalla tytön jokainen lisävuosi koulun penkillä lisää hänen tulevaa palkkaansa 10–20 prosentilla ja voidaan laskea, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sijoitettu euro tuottaa 120 euron hyödyn kansantaloudelle. Tuki naisten ja tyttöjen oikeuksille on tärkeä investointi kehitykseen”, ministeri Mykkänen sanoi.

(…)

Kaikkiaan Suomen käynnissä olevien seksuaali- ja lisääntymisterveysohjelmien kokonaisrahoitus on 34 miljoonaa. Lisäksi YK:n väestörahasto UNFPA saa Suomelta yleistukea, joka vuonna 2016 oli 19 miljoonaa euroa.