Sananvapaus ei ilmeisesti ole yksilönvapaus? Usassa on tässä toinen linja. Esim paikallinen am jalkapallojoukkue on nimeltään Redskins, mikä on nykyisessä ajattelutavassa halventava termi. Asiasta on käyty oikeudessa asti, mutta korkeinta oikeutta myöten ollaan sitä mieltä, että ihmisillä on oikeus esittää myös sopimattomia mielipiteitä. Abortin vastustajien mainoksia on esillä esim Valkoisen Talon edessä hyvin usein.
Nyt käydään oikeutta siitä, saako ihmisen erottaa työpaikasta siksi, että tämä näyttää presidentille keskaria (ei kesken työtehtävän). Vastakkain on sananvapaus, ja toisaalta melko suuri työnantajan vapaus erottaa työntekijä käytännössä mistä syystä tahansa. Jännä nähdä, mihin päädytään.
Mutta minusta tuo päätös rikkoo kyllä sananvapautta vastaan. Tuo ei ole loukkaava, ei raaka, eikä valheellinen viesti.
Eikös Raamatun mukaan kuolemanrangaistus ole Jumalan säätämä rangaistus muun muassa murhasta, aviorikoksesta, zoofiliasta, homoseksuaalisuudesta, vääränä profeettana toimimisesta, noituudesta, prostituutiosta ja raiskauksesta? Jeesuskin kannatti kuolemanrangaistusta. Myös Pyhä Paavali tunnusti hallitusvallan oikeuden panna kuolemanrangaistus käytäntöön tilanteen niin vaatiessa (Room. 13:1-7).
Suomen laki perustuu Raamattuun ja kymmeneen käskyyn, kuten länsimaiden kristillisten sivistysvaltioiden lainsäädäntö muutenkin, ja muun muassa vuonna 1665 Turun hovioikeus tuomitsi Taivassalon pitäjän pappilan kaksi renkiä homoseksistä kuolemaan. Heidät mestattiin ja ruumiit poltettiin roviolla.
Aviorikoksesta Pahanteon kaari 56 luku määräsi “Jos nainut mies teke huorin toisen miehen waimon kanssa, olkon molemmat hengens rikkonet”. Kahdenkertaisesta huorudesta 1§ mukaan “Jos yxinkertainen eli kaxinkertain huoruus tapahtu jongun kanssa näissä sukulaisuuden eli heimolaisuuden polvissa; niin mies teilattokon ja portto lavossa poltettakon” (Pahanteon kaari 59 luku Sukurutsaudesta ja lihallisesta sekaannuxesta muissa kielletyissä polvissa 5 §).
Noituus oli rikkomus Jumalaa vastaan, josta tuomittiin kuolemaan, raippoihin tai sakkoihin. Suomessa tuomittiin yli 150 ihmistä noitana kuolemaan vuosina 1500–1750. Alla luettelo Suomen alioikeuksissa noituuden ja taikuuden vuoksi annetuista kuolemantuomioista. Kaikki annetut kuolemantuomiot eivät esiinny listassa.
1526 Porvoon lääni, Olavintytär Anna, lievennetty sakoksi
1554 Loimaa, Sipinpoika Rasmus, mestattu
1564 Ii, Ruikka Olli, mestattu
1564 Ii, Ruikka Ollin vmo, mestattu
1566 Pietarsaari, Antinpoika Lauri
1569 Raisio, Karviainen Marjatta, mestattu
1570 Kemi, Tapia Olli, mestattu
1577 Kokkola, Kälviä Riippi Pietari, mestattu
1577 Lohtaja, Kotilainen Paavo, mestattu
1584 Kokkola, leskinainen “Enkia” Kaarina, mestattu
1585 Lohtaja, Lappalainen Heikki, mestattu lapinnoita
1586 Kemi Jauhopää Heikki, mestattu
1595 Pernaja Skinnarby, sukunimeltään tuntematon Valpuri
1605 Viipuri, “nimeltään tuntematon I” mestattu
1605 Viipuri, “nimeltään tuntematon II” mestattu
1626 Pyhäjoki, Martinpoika Lauri, ei mestattu
1628 Turku, Markunpoika Tapani
1632 Pietarsaari, Pekantytär Anna
1633 Kokemäki, Hälli Pertti Simonpoika
1635 Huittinen, Kyni Valpuri
1641 Eura, Joosepinpoika Klemetti
1641 Eura, Martinpoika Tuomas
1641 Vehmaa, sukunimeltään tuntematon Elina
1643 Hämeenkyrö, Lieroinen Antti
1643 Vesilahti, Eskonpoika Matti
1647 Marttila, Knuutintytär Kaisa
1649 Huittinen, Kyni Valpuri
1650 Vesilahti, Luikko Olavi, mestattu
1652 Savoi Knuut
1653 Kokemäki, Joppi Jaakko Jaakonpoika
1654 Asikkala, Juhanpoika Tuomas
1654 Kokemäki, Kokki Sipi Erkinpoika
1656 Huittinen, Sinkka Pekka Heikinpoika
1657 Vaasa Punasuomalainen Marketta
1658 Huittinen, Kouvo Markku Matinpoika
1661 Hausjärvi, Matinpoika Simo
1661 Turku konsist, Eolenius Henricus Thomae
1662 Tuulos Lammi, Antinpoika Simo
1663 Jääski Äyrävä, Philpus Eeva
1664 Eurajoki, Niilonpoika Antti
1664 Vaasa ,Niilontytär Kerttu
1665 Hollola, Niilonpoika Esko
1665 Hollola ,Niilonpoika Urbanus
1665 Huittinen (LK), Liuha Simo Heikinpoika
1665 Huittinen (LK) ,Sipinpoika Mikko
1666 Ahvenanmaa, Bengtsdotter Anna
1666 Ahvenanmaa, Hansdotter Kirstin
1666 Ahvenanmaa ,Henriksdotter Gertrud
1666 Ahvenanmaa, Matsenkia Ebba
1666 Ahvenanmaa, Nilsdotter Maria
1666 Ahvenanmaa, Persdotter Karin
1666 Ahvenanmaa, Skarp Lisbeta
1666 Kajaani, Simontytär Anna, tuomio muutettu ruoskimiseksi
1666 Paimio, Erkinpoika Niilo
1666 Paimio, Erkintytär Kerttu
1667 Närpiö, Lång Riitta Mikontytär
1667 Puumala, Ahtiainen Juntti
1667 Rantasalmi, Venäläinen Yrjö
1668 Ahvenanmaa, Olofsdotter Ingeborg
1668 Lappfjärd ,Lubb Aune Mikontytär
1668 Vöyri, Heikintytär Kaarina
1669 Ahvenanmaa, Martinsdotter Marketta
1669 Huittinen, Laurinpoika Matti
1669 Kristiina, sukunimeltään tuntematon Loppan
1669 Lappfjärd, nimeltään tuntematon, poltettu
1669 Puumala, Huttuinen Lauri Juhanpoika
1669 Vöyri, nimeltään tuntematon syntinen
1670 Janakkala, Matinpoika Juho
1670 Kerimäki, Rinkinen Juho
1670 Turku, Winter Niilo, ammuttu
1670 Viipuri, Auvinen Antti Juhanpoika
1671 Kemi, Aikionpoika Aikio, kuollut vankeudessa
1675 Kruunupyy, Ollintytär Anna
1675 Mustasaari, Ristontytär Aune
1675 Pietarsaari ,Matintytär Lussi
1675 Pietarsaari, Matintytär Marina
1675 Vöyri ,Sipintytär Marketta
1676 Kristiina, Simontytär Valpuri
1677 Kristiina, Salfvo Kaisa
1677 Uusikaarlepyy, Juhantytär Liisa
1677 Uusikaarlepyy, Paavontytär Anna
1678 Kokkola, Pröttö (2) Nilla Margareta
1678 Liminka, Pupka (Puuska) Tuomas Jaakonpoik
1678 Oulu, Juhantytär Klaara
1678 Raahe (kaup), Langila Sipi
1678 Ruokolahti, Wieder-Kouko Heikki Olavinpoika
1678 Saloinen, Pullo Elias Simonpoika, mestattu
1678 Uusikaarlepyy, Juhantytär Beata
1678 Uusikaarlepyy, Ståhl Riitta
1679 Huittinen ,Heikinpoika Simo
1679 Laitila, Tuomaantytär Maisa
1680 Lohtaja, Tokoi Antti Antinpoika
1683 Sääminki, Luukatar Kirsti Erkintytär
1683 Sääminki, Sipari Kaisa
1683 Tenala (Hanko), Matintytär Kaisa
1685 Eura, Martinpoika Juha
1685 Eura, Yrjöntytär Valpuri
1686 Tervo (nyk), Tolonen Olli Laurinpoika
1687 Raja-Karjala, Rantanen Söyrinki Lillinpoika
1688 Vähäkyrö, Mikkula Marina Martintytär
1689 Kuopio, Utriatar Riitta
1689 Pietarsaari, Pietarintytär Beata
1689 Tenala, Antinpoika Erkki
Lähde: Synnin palkka on kuolema - Suomalaiset noidat ja noitavainot 1500-1700 - luvuilla. (Marko Nenonen/Timo Kervinen)
Kuten huomaamme, valtaosa noituudesta tuomituista oli miehiä. Suomessa, mantereen puolella ei kai poltettu elävältä yhtäkään noitaa, mutta Ahvenanmaa (kuten Ruotsikin) sensijaan kunnostautui näissä tuomioissaan.
Monet tuon ajan ihmisille tuntemattomat asiat tulkittiin noituudeksi, oli se sitä meidän tietomme mukaan tai ei. Jo pelkästään lääketieteen juuret ovat eräänlaisessa, yrttien tutkimiseen perustuneessa “noituudessa”.
Noitatuomioihin liittyi aiheellisia rikostuomioita, mutta myös pahansuopuutta, kateellisten naapurien valheita ja joidenkin kirkonmiesten p*kantärkeyttä. Ei tarvinnut kuin väittää papille että naapuri on noita, tai esim. jos maantietä kävellessä ja naapurin ohittaessa tuntui äkillinen selkäkipu, oli se todistetusti heitetty “noidannuoli”. (Tästä tuo nimitys.)
Etenkin tuo Ahvenanmaa on ollut noitakulttuurin ja monenlaisen pakanuuden kehto, uhrilehto. Joitain vuosia sitten opastetulla matkalla saimme kyllä perusteellisen Ahvenanmaan paikallishistoriantiedon.
Edelleenkin siellä vaalitaan joitain muinaistapoja, joista näyttävin on Juhannuksena koristeltava salko, joka saa seistä töröttää paikoillaan, keskellä kylää, seuraavaan Jussiin, kuulemma suojellen kylän väkeä.
Liekö senkin juuret fallos-symboolissa ja pakanallisessa patriarkaalisuudessa?
Miten minulla on ollut sellainen muistikuva, että vielä 1700-luvulla olisi Raahen seudulla mestattu joku ja että mestatun ruumiin jäsenet lisäksi hakattiin irti ja asetettiin kolmen teilipyörän päälle Oulun tien varteen näytille ja varoitukseksi tiellä liikkujille. Ehkä muistan väärin, ja se olikin jompikumpi noista. Siitä olen kuitenkin melko varma, että teilipyöriä oli kuitenkin kolme, ja yhden päällä oli pää, toisen päällä kädet ja jalat ja kolmannen pyörän päällä oli mestatun torso. Se on varmasti ollut mieleenpainuva näky tiellä liikkujille. Löytäisin ehkä lähdeviitteenkin tälle, mutta kirjani ovat yhä hieman sekaisin muuton jäljiltä ja osa on laatikoissa, joten en jaksa nyt alkaa etsimään.
Vielä 1700-luvulla lapsenmurhasta ja sikiönlähdetyksestä maassamme tuomittiin raamatullisesti kuolemanrangaistukseen. Vuonna 1826 kuolemantuomiosta luovuttiin ja äidit lähetettiin Siperiaan sekä myöhemmin Hämeenlinnan naisvankilaan.
No, kysehän oli uuden elämän tappamisesta eli murhista. Se, että vielä äidin kehon ulkopuolelle syntymättömien vauvojen murhat ovat tänä päivänä laillisia, ei tee niitä tänäänkään vähemmän murhiksi.
Mutta näinä nk. Lopunaikoina Jumala on päästänyt Saatanan kunnolla valloilleen, nähdäkseen ketkä ihmiset seuraavat ja ketä. Sillä ainahan voisi Saatanan sijasta “valita Kristuksen”, eli vastata Hänen kutsuunsa.
Aamen, juuri näin, sillä esi-isiemme aikana saatanaa vastustettiin oikein toden teolla jakamalla noituudesta Raamatun ja klassisen kristinuskon mukaisia kuolemanrangaistuksia. Myös naisen asema oli tuolloin raamatullisempi, sillä poikalapsia arvostettiin, tyttäriä ei. Tytön kouluttamista pidettiin turhana, koska hänen ainoa tehtävänsä oli varttua vaimoksi. Äpärän saaminen oli syntiä ja tietyissa tapauksissa rikos. Aviottoman lapsen synnyttänyttä naista ja äpäriä halveksittiin ja heihin suhtauduttiin vihamielisesti. Äpärillä ei ollut laillista asemaa ennen vuotta 1922, jolloin köyhäinhoitolaissa tunnustettiin ja vahvistettiin aviottomien lasten laillinen asema.
"Suomi oli 1800-luvulla monessa suhteessa samanlainen yhteiskunta kuin talibanien hallitsema Afganistan ja ajat muuttuivat hitaasti. Vuoden 1930 avioliittolakiin asti mies oli vaimonsa holhooja ja edusmies kaikissa mahdollisissa asioissa. Vaimolla ei ollut oikeutta määrätä edes itse kotiin tuomistaan myötäjäisistä. Naimattomat naiset sentään vapautuivat jo vuonna 1864 isänsä tai muun sukulaisen holhouksesta 25 vuotta täytettyään. Aviomies sai halutessaan kurittaa tai raiskata vaimonsa ilman jatkoseurauksia, kun kyse on avioliitossa tapahtuvista asioista. Miltä tuntuisi, jos et voisi äänestää eduskuntavaaleissa tai opiskella yliopistossa?
Reippaat sata vuotta sitten se kuitenkin oli osa suomalaistenkin naisten elämää.
Tänä päivänä Suomessa nainen voi olla presidentti, moottoripyöräpoliisi tai edetä armeijauralla kenraaliksi. Näistä viimeisin tosin tapahtuu arvioiden mukaan vasta 2030-luvulla, sillä vapaaehtoinen asepalvelus astui voimaan vuonna 1995. Tulevaisuus on suomalaisille tytöille ja naisille kuitenkin avoin ja täynnä mahdollisuuksia."
Laki voi sanoa yhtä, mutta käytäntö on usein toinen.
Vaikkakin laki myöntää naisille tasa-arvon miehiin nähden, kaikki miehet, edes naisetkaan eivät tätä myönnä.
Edelleen sorretussa asemassa olevien naisten onkin itse ymmärrettävä olevansa rikoksen uhreja ja kasvatettava voimaa itsessään nousta lattianraosta seisomaan ja katsomaan miestä silmiin. Jo pelkästään tämän eleen näkeminen saa monen kotityrannin tärisemään pelosta. Pillahtamaan itkuun! (Se onkin näky!)
Jos mies käyttää nyrkkejään naista vastaan, naisen itsensä on myös käytettävä nyrkkiä oman itsensä puolesta (pelkkä, voimakas kämmenlyöntikin voi useassa tapauksessa tepsiä).
Selvää on, ettei tämän jälkeistä yhteiselämää nyrkkisankarin kanssa kannata / voi enää jatkaa.
Viha on tässä kaikessa hyvä apuväline. “Rakkaus” kannattaa unohtaa. Se ei ole aiemminkaan tepsinyt, vaan sitä on tällaisessa liitossa väärinkäytetty, joten miksi koskaan tepsisikään.
Mitä naisen siis pitää käytännössä tehdä? Esim. ottaa yhteys läheisimpään, nk. turvakotiin. Siitä se alkaa.
Sieltä luullakseni löytyy ammattilaiset näihin tasa-arvo-ongelmiin. (En henk.koht. tunne asiaa.)
Miksi kirjoitan tällaisia, “levottomia”? Koska tunnen vastuuni. Hoidan sitä itse hankitun tiedon jakamisen vastuuta, josta aikoinaan, omalla kohdallani, ympäristöni täysin laisti.
Pelkkä töllötys ja “voi kauheeta!” kun ei uhria juuri auta.
Ei näin. Kristityllä ei ole oikeutta vihaan eikä useimmissa tapauksissa myöskään takaisin lyömiseen. Tähän voi olla poikkeuksena akuutti itsepuolustustilanne, mutta tuskinpa väkivaltaan vastaaminen väkivallalla monissakaan tapauksissa asiaa parantaa. Vääränlaista “rakkaudellisuutta” ei tietenkään pidä myöskään olla eikä väkivaltaiseen suhteeseen tarvitse jäädä.
Tämän palstan lukeminen alkaa käydä raskaaksi ja turhaksi, kun prosentuaalisesti aika iso osuus viesteistä, joihin ainakin minä törmään, on tällaista avointa kristinuskon pilkkaa ja trollausta. Onko tämä moderaattoreiden mielestä ihan ok tilanne?
Mutta rakkaat veljet ja sisaret, kyllä se nyt on niin, että maamme oli esi-isiemme aikaan monessa suhteessa raamatullisempi kuin nykyisenä jälkikristillisenä luopumuksen aikana. Nykyisenä jälkikristillisenä aikana maassamme saa aivan vapaasti palvoa saatanaa, harrastaa noituutta, vapaata seksiä, elää avosuhteessa, harrastaa homoseksuaalisuutta, elää polyamorisissa suhteissa, naiset saavat käytännössä aina abortin, lapsista suurin osa syntyy avioliiton ulkopuolella, homot ja lesbot saavat solmia avioliiton, miehet synnyttävät naisten ollessa tasa-arvoisempia kuin miehet ja niin edelleen…luettelo on loputon.
Veli tosikko ilmeisesti siis toivoisi takaisin noitarovioita, salavuoteustuomioita ym. kristillisinä pitämiään asioita? Eläimiinsekaantumisen unohdit listalta, se oli jonkin lukemani jutun mukaan yleisimpiä kuolemanrangaistuksen syitä Suomessa 1700-luvulla…
Eläimiin sekaantuminen seksuaalisena julmuutena saattaa ohittaa jopa alaikäiseen ihmiseen tai ihmiseen muutoin kohdistuvan julmuuden.
Tässä tosikko, noiden “helluntaisaarnojensa” takana (joita hän trollaa), on oikeassa: entisaikoina ainakin yritettiin pitää ihmisten rikollisuutta aisoissa, kovilla tuomioilla.
En kannata polttorovioita mutta joissain tapauksissa kuolemanrangaistuksia yleensä.
Kuolemanrangaistukset ovat tulossa takaisin, mutta nyt moraaliton Maailma kostaa asian moraalittomuutensa tuominneille, pääasiassa kristityille.
Maailma on hyvin vaiennut jo kauan omiensa harjoittamista ja vallinneista kristittyjen vainoista ympäri maailman, mainiten joskus vain pari poltettua koptikirkkoa tai kirkkoihin tehtyä terrori-is kua. Myös Turun terrori-isku, tekijän omien sanojen mukaan: “Halusin tappaa kristittyjä.” Tosin iskussaan kuoli ja loukkaantui myös muita.
Aamen, muun muassa Yhdysvalloissahan on paljon klassista kristinuskoa tunnustavia ja sitä edistäviä kristittyjä, jotka kannattavat raamatullista kuolemanrangaistusta. Meillä Suomessakin työ- ja oikeusministeri Jari Lindström harkitsisi ehkä jopa kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa terroristeille.
