Lutherin kastekaavassa (käytössä LHPK:ssa) pappi ajaa perkelettä ensin kahteen kertaan pois ja kolmannella kerralla kastettava itse luopuu perkeleestä.
Kysymyksiä foorumilaisille:
Onko teidän kirkossanne käytössä vastaava käytäntö, siis kolminkertainen ?
Milloin käytäntö alkoi? 300-400-luvulla jKr vai aiemmin?
Todennäköisesti käytäntö on hyvin vanha eikä vasta 300-400-luvulta. Tuo kastekaavan kohta on peräisin alkukirkon ajalta, jolloin kastettavat olivat melkein kaikki pakanuudesta kääntyviä aikuisia. Nykyään ortodoksisessa kirkossa eksorkismit toimitetaan jo siinä vaiheessa, kun henkilö otetaan katekumeeniksi. Lasta kastettaessa toimitetaan eksorkismit ja paholaisesta luopuminen itse kastetoimituksen yhteydessä, jolloin kummi vastaa kysymyksiin lapsen puolesta.
Luterilaisessa kirkossa abrenuntiatiosta on luovuttu 1900-luvulla. Noita kysymyksiä ei taida olla enää edes aikuiskastekaavassa. “Valistuneessa” ihmisessä moinen “taikausko” ( ts paholaisesta luopuminen) herättää pahaa verta. Moni lapsensa kastelle tuova ei nykyään tiedä uskoako Kristukseen vai ei ja onko paholainen olemassa vai ei. Voihan olla, että luterilaiset eivät kastattaisi lapsiaan, jos vanhaa 1800-luvun kastekaavaa käytettäisiin.
Katekumeeniksi ottamisen toimituksessa. Toimituksessa rukoillaan, että pahat henget lähtisivät toimituksen kohteena olevasta henkilöstä, ja tämä lupaa luopua saatanasta ja uskoa Kristukseen. Katekumeenin puolesta rukoillaan,. että hän käsittäisi uskon sisällön ja tulisi oikealla ajalla kastetuksi / yhdistetyksi Kirkkoon.
Jos henkilö on aikaisemmin kastettu toisessa kirkkokunnassa, ei tätä meillä Suomessa välttämättä aina toimiteta. Katekumeenejahan on kahta lajia: kastamattomia pakanoita ja kirkkokunnan vaihtajia. Kummityttärelleni ja hänen kanssaan katekumeeneina olleille toimitus toimitettiin, vaikka kummityttäreni oli aikuisena kastettu toisessa kirkkokunnassa.
Kun minä käännyin ortodoksiksi 1970-luvun alussa, pääpaino kääntymisessä oli harhaopeista luopumisessa. Piti allekirjoittaa ns uskonvakuutus, jossa luopui kaikista harhaopeista ja lupasi uskoa kaiken, mitä Kirkko opettaa. Se piti lukea ääneen ja sen jälkeen oli mirhavoitelu. Tätä ennen oli jo ollut ensimmäinen synnintunnustuksella käynti.
Latinalaisen kirkon nykyään käyttämässä kastekaavassa on kolminkertainen saatanasta luopuminen ennen kolminkertaista uskon tunnustamista. Vanhassa kaavassa on lisäksi ennen tätä useampia manauksia pahan hengen karkottamiseksi kastettavan kimpusta.
En tiedä, milloin nämä luopumiset on kastekaavaan otettu, mutta kyseessä lienee hyvin vanha tapa.
Muistelen lukeneeni jostain, että varhaisessa kirkossa nuo kolme eksorkismia suoritettiin jokainen erikseen erillisinä päivinä ennen kastetta.
Minua kiinnostaisi kovin tietää, oliko Vanhan Liiton aikaisissa pesuissa/kasteissa eksorkismia. Jotenkin tuntuisi siltä, että tämän kristillisen tavan jäljet johtaisivat juutalaiseen proselyyttikasteeseen. Pitiväthän varhaiset juutalaiskristityt itseään todellisina ja oikeina juutalaisina. Näin monet juutalaiset tavat periytyivät kristinuskoon.
Monet myöhemmistä kristityistä ovat mieltäneet, että Kirkko perustettiin jo paratiisissa eikä vasta Uuden Liiton alussa. Näin ainakin Luther opetti - että Adam oli ensimmäinen pappi.
Tobitin kirjassa 6:7-9 ylienkeli Rafael kertoo, kuinka kalan sydämellä ja maksalla karkotetaan riivaajia ihmisistä, ja 8:2-4 neuvo pannaan käytäntöön. Eipä taida olla muuta Vanhassa testamentissa.
Josefus kirjoittaa, että eksorkismia suoritettiin yrteillä ja upotuskasteella. Tämä tapa alkaakin jo muistuttaa ulkoisesti kristillistä kastetta. Pitääpä penkoa lisää ja kaivaa jostain tuo Josefuksen teksti (Antiquities of the Jews (2, 5, 8, 45-48)).
Liittyykö yrttien käyttö kasteeseen tai eksorkismiin teidän kirkoissanne?
Mitä nuo yrtit voisivat juutalaisilla tarkoittaa? Iisoppia joka viittaa Messiaaseen?
Ei, mutta pyhitetyn veden vihmomiseen käytetään etelän maissa yleensä basilikakimppua, ehkä jotain muitakin tarkoitukseen soveltuvia yrttioksia käytetään. Suomessa kun ei juuri yrttejä kasva, niin vihmin on sellainen vähän pitkäjouhisen pullasudin näköinen kapistus. Olen kyllä muutamalle papille ehdottanut, että käyttäisivät vihmomiseen saunavihtaa.
Iisoppia käytetään vihmomiseen. Sanotaanhan psalmissakin “puhdista minut iisopilla, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.” Iisoppi, Hyssopus Officinalis on maustekasvi. Raamatun iisoppi, jota käytettiin vihmoimena saattoi kuitenkin olla myös mäkimeirami eli oregano (Origanum Vulgare). Hassu juttu, luulin ennen että iisoppia käytettiin sisäisesti. Luulin, että siitä valmistetiin jotain uutetta, jota juotiin. Hyvä esimerkki, miten Raamatua voi tulkita väärin, jos ei tunne asiaa.
Samelihan se muisti aina tästä keskusteltaessa kertoa, että tapa säilyi Tanskan kirkossa pidempään kuin Ruotsissa. Ja kun skoonelaispariskunta oli tanskalaisten ystäviensä pyytäminä kummeina kastetilaisuudessa siellä ja pappi kysyi heitlä kastettavan puolesta: “Luovutkos perkeleestä ja sen pahoista teoista?” rouva oli häkeltyneenä huudahtanut “Så gör vi inte i Svenska Kyrkan”.
Ruotsin kirkko toteuttaa aika pitkälle tuon “Tulkaa kaikki”-aatteen jos tanastakaan ei luovuta.
Nyt vakavoiduttuani tulee mieleen että noissa töllön kummitussarjoissa puhdistetaan tiloja palavan salviakimpun savulla. Tiedättekö tuon perinteen historiaa.
Sage smoke offers rapid delivery to the brain and efficient absorption to the body. Scientists have observed that sage can clear up to 94 percent of airborne bacteria in a space and disinfect the air. When sage is burned, it releases negative ions, which is linked to putting people into a positive mood.Aug 22, 2016"
Eihän se kasteen pätevyyden kannalta absoluuttisen välttämätöntä ole, mutta erittäin hyvä käytäntö. Siksi voisin sanoa sitä käytännössä välttämättömäksi, mutta ei siis ehdottoman välttämättömäksi. Kirkkohistoriasta voimme lukea, että siellä missä perkeleen pois ajaminen on poistettu kastekaavasta, motiivina on ollut laimentaa kasteen merkitystä armonvälineenä. Eihän eksorkismia tarvita, jos kasteen merkitys on etupäässä seurakuntaan liittäminen ja velvoitus käyttäytyä kunniallisena kansalaisena - kuten tapahtui Ruotsin kirkon niin sanotussa uudessa käsikirjassa vuonna 1809.
En muista saarnoissa tai muussa opetuksessa kertaakaan kuulleeni korostettavan Väisäsen kastekäsityksen erityispiirteitä. Tässä tapauksessa on viitattu Lutherin kastekaavaan, joka löytyy myös Vähän Katekismuksen liitteenä. http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismusliitteet.html#kasteen