Arkinen rukouselämäni

Vain koska olet eksentrisyyteen taipuvainen ortodoksimietiskelijä. (No offence…:slightly_smiling_face: )

Tämä on just se mitä kannattaa lääkitä kontemplatiivisella rukouksella, uskossa on lopulta tärkeintä se että sen kautta löydetään pyhän ulottuvuus, missä ei enää mietiskellä naispappeutta.

Kysymys on siitä että rukousmietiskelyn tulisi olla yhdistävä tekijä, ei erottava tekijä. Jos joku mietiskelijä haluaa korostaa naispappeutta, antaa korostaa, mietiskelyn rauhassa se löytää paikkansa tärkeämpien asioiden tieltä.

Mulla on myös utopistinen teoria siitä että todellinen lähetystyö on yhdessä kontemplatiivista rukousta rukoilmista, sillä siinä löytyy uudenlainen dynamiikka. Ei ole enää opettajia ja oppilaita, käännyttäjää ja käännyttäjiä, vaan kaikista löytyy kontemplaation ytimessä Kristuksen pelastustyön tulos.

1 tykkäys

Suomessa tapahtuvasta WCCM-toiminnasta vielä.

On todella harmi että suomalaiset eivät ole ihan malttaneet pysyä neutraaleissa kannaotoissa rukoustoiminnan yhteydessä. Tuossa videossa minkä linkkasin toki mainitaan asioita jotka eivät ole olennaisia kontemplaation kannalta, mutta ei siitä tarvitse hermostua, kyllä ihmisen sanomisia yhdestä asiasta voi kuunnella vaikka hänen toisista sanomisistaan ei välittäisikään. Cynthia on mielenkiintoinen kontemplatiivinen rukoilija. Cynthia ei sitten liity WCCM:n toimintaan, ennemminkin hän taitaa puhua amerikkalaiseen tapaan Centering Prayer -liikkeestä.
WCCM toki harjoittaa juuri samantyyppistä centering prayeriä, mikä on suoraan itäisten isien rukousopeista lähtöisin. WCCM:n historiallinen “rukousraamattu” on Johannes Kassianuksen kuvaus egyptiläisten munkkien rukoustavoista.
Näiden asioiden tulee olla kaikille saatavilla.

WCCM:n tavaramerkki ulkomailla on nimenomaan se, että kontemplaatio on tärkein, muut asiat ovat toisarvoisia.
WCCM on katolisen munkin toiminnasta alkunsa saanut yhteisö, mutta edes katolisuutta ei ole ollut tapana korostaa kokoontumisissa.

Kiitos. Tämä menee sellaisenaan CVhen.

4 tykkäystä

Erosin luterilaisesta kirkosta 2014 ja liityin vapaakirkkoon. Nyt en osaa sanoa olenko pettynyt ratkaisuuni vai onko aika vain sellainen, että vapaiden suuntien hartauselämä ei kosketa eikä hoida, vaan enemmän stressaa ja ahdistaa.

Aloin miettiä onko heidän ja helluntailaisten jumalanpalveluksissa käytetyissä lauluissa paljonkaan sellaisia aiheita kuten rikkinäisyys, keskeneräisyys, epäonnistumiset, väsymys, kipuilu oman syntisyyden kanssa, sen kohtaaminen ja hoitaminen, hiljentyminen, Jumalan eteen meneminen nöyrällä “tutki minut” -asenteella.

Raamatussa on paljon todella hyvin ja hoitavasti sanoitettuja rukouksia, juurikin ihmisen pienuuden, epäonnistumisen, uudistumisen kaipuun kokemiseen ja korjattavana olemisen tarpeeseen. Ihmettelen miksei niitä tietyissä piireissä juuri käytetä.

Varmaan on joitakin näitä aihepiirejä sivuavia lauluja olemassa ja käytössä, mutta osasyy siihen että vapaakirkon ja helluntaiseurakunnan kokouksissa soitetaan tiettyä settiä tuttuja ja suosittuja ylistyslauluja, on se, että seurakunta ei jaksa opetella uusia lauluja, eikä kipeämpiä näkökulmia ehkä haluta tuoda hämmentämään kuulijoita.

Haluan nykyisin käydä luterilaisissa jumalanpalveluksissa, usein ihan pelkästään siksi, että siellä luetaan joka kerta se synnintunnustus, ja ehtoolliselle mennessä on mahdollisuus polvistua ja hiljentyä.

Ehkä jumalanpalvelus ja sen eri muodot eivät sinänsä liity “arkiseen rukouselämään”, mutta Sunnuntain jumalanpalvelus voi antaa evästä arjen uskon elämään. Mutta juuri nyt en kaipaa pirteyttä ja kädet ylhäällä ylistämistä ja tuonpuoleisissa kuvissa liikkuvia sanoituksia. Vapaakirkko on ollut itselleni myös tärkeä uskonelämän toteuttamisen paikka, mutta nyt on aika että ei vain jaksa muuta kuin vain olla. Rukouskin on ollut aika ahdistunutta, tuskaista ja aggressiivistakin ajoittain.

5 tykkäystä

Teoriaa eivät jaa kanssasi lähetystyöntekijät eivätkä edes “käännytettävät”. Voipi olla, että erityisesti jälkimmäisiltä kuuluisivat kipakoimmat vastalauseet. He kun tietävätkin jotain tilanteestaan.

1 tykkäys

Joo. Vähän erikoisen kuuloinen visio.

“Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ‘Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?’
Mies vastasi: ‘Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.’”

2 tykkäystä

Ensin tietysti jonkun pitää opettaa ne kontemplatiiviset rukoukset. :smiley:

1 tykkäys

Joo, mutku se käännyttäminen on kato niin lääst siison, tiätsä.

Kyllähän niissä sellaisiakin on, mutta usein niin ylipositiivisesta silti vaan ylistetään -näkökulmasta käsiteltynä, että se saattaa lähinnä ahdistaa lisää. Mun mielestä ne suoraviivaiset ylistyslaulut toimivat paremmin. Ehkä olisi parempi niin, että olisi sekä ylistyslauluja että muun tyyppisiä lauluja, kuin että yritetään väkisin puristaa kaikki aiheet ylistyslaulun kulttuuriseen muottiin. Hengellinen väkivalta on ylipäätään aina hirveän lähellä silloin, kun tehdään elämän vaikeuksista positiivishenkisiä hengellisiä lauluja. Siionin kanteleessakin on valitettavasti aika tökeröä matskua lohduttavaksi tarkoitettujen laulujen osastoilla, eikä virsikirjakaan siitä kokonaan vapaa ole, vaikka paremmin pärjääkin.

2 tykkäystä

No todellakin lääst siison!!

Joo, kuten koko Jeesuksen ja apostolien siisön. Mennyttähän se on, joten kai meillä on paremmat temput.

1 tykkäys

No enhän mä nyt sitä tarkoita että koko sanan vieminen tästä asiasta eteenpäin olisi turhaa, mutta kyllä olen sitä mieltä että sanaa voidaan viedä eteenpäin niin että ei tule sellaista tuntua että ihmisten koko hengellinen kapasiteetti ilman kristinuskoa kyseenalaistetaan ja että kaikki minkä käännyttäjät katsovat tarpeelliseksi uskoa, on otettava sellaisenaan.
Toivoisin näkeväni kristinuskon levityksessä enemmän esimerkin voimaa ja toisten kunnioittavaa lähestymistä kuin ulkoapäin asetetun säännön määrämistä.

Toivoisin että lähetystyö ei olisi tuota sanan viemistä, ihan niin kuin kyse olisi kokelaitten koululuokkaan istuttamista vaan että omassa olemuksessa olevan jumalallisen hehkun ja muuttumisen säteilemistä toisen olemuksen rinnalla niin että kumpikin rakentuvat toisistaan, arkipäiväisen vuorovaikutuksen keskellä.

Jatkan vielä vähän.

Edellisen viestin loppuun viitaten, en yhdy siihen käsitykseen ettei vierasuskoisen seurassa voisi rukoilla. Vierasuskoisen seurassa nimenomaan pitäisi rukoilla jotta rukous itse vaikuttaisi sydämissä ja veisi evankeliumia eteenpäin.

Yhteistä rituaalia ei vierasukoisen kanssa tietenkään voi suorittaa, koska sellaista yhteistä kieltä ei ole, mutta oma vilpitön rukous toisen rukouksen rinnalla on aina tervehdyttävää vuorovaikutusta kaikenlaisen inhimillisen, arvottavan ja kilpailevan vuorovaikutuksen rinnalla.

1 tykkäys

Hyvä kun kirjoitit. Tällaisia avautumisia lukee mielellään. Moni ex-lestadiolainen ystäväni lähti helluntailaisuuteen tai vapaakirkkoon. Olen seurannut heidän kirjoituksiaan fb:ssa. Itse en osaa kuvitella, että kumpaankaan liittyisin milloinkaan. Ne pienet tutustumiset ja vapaakirkko- tai helluntailaisystävieni puheet muistuttavat kovin lestadiolaisten menestysteologista menoa. Itselleni ristinteologia on nimenomaan tullut rakkaaksi luterilaisuuteen tutustuessani.

“Herra johtaa loppuun asti . Hän on aina mukana. Joka päivä tien hän näyttää vierelläsi kulkien. Voimalla Hän sinut täyttää askeleesi siunaten.” Siionin matkalaulu 196

2 tykkäystä

En tiedä sopiiko se tähän ketjuun, mutta mielelläni kuulisin ajatuksiasi lestadiolaisten menestysteologisuudesta. En tunne heidän ajatteluaan niin syvällisesti, niin en osaa suoraan tehdä tuollaista mielleyhtymää. Sen tiedän, että lestadiolaisissa vaikuttaa olevan paljon enemmän yrittäjiä kuin muiden herätysliikkeiden väessä. Esimerkiksi evankelisia on paljon julkisen sektorin ammateissa ja muuten tavallisissa palkkatöissä, yrittäjiä on vähän. Liittyykö tämä asiaan jotenkin? Kuulisin mielelläni lisää.

Tökkään tähän väliin, sorry Elisabet.
Käsittääkseni lestadiolaisuuden (ainakin vanh.) iso yrittäjäjoukko johtuu osittain siitä, että heillä riittää ostajakuntaa omasta takaa. Eli markkinat ovat jo valmiina, kun käytetään oman porukan tuotteita ja palveluksia. Ja sitten on se perinne myös, että perheenisät yrittävät ja painavat pitkää päivää - kun äidit uupuvat kotona…

Menestysteologia-käsite on minustakin hiukan yllättävä tässä kohdassa. Siitä voisi kuulla lisää.

Vanhoista liikkeistä evankelisuus on tosiaan eniten kaupunkien ja myös työväestön liike, siis alunperin. Ja körtit taas maatalousvoittoinen. Mutta ovathan nämä asiat muuttuneet tultaessa 2000-luvulle - viimeistään!

Vielä tulee mieleen keskipohjalainen “mersuherätys” - oliko se 70-luvulla? Muistelisin että siinä monet yrittäjät tai ainakin mersua elintasonsa vuoksi käyttäneet kokoontuivat seuroihin ja kirkkoihin. Parkkipaikat sitten saivat aikaan tuon nimen. Kuka tietää tarkemmin - @Stieleiche ?

Lestadiolaisilla lasten lukumäärä on menestystä ja tulkitaan Jumalan siunaukseksi. Oikeastihan asia on aivan päinvastoin: ne, jotka saavat paljon lapsia, ovat saaneet palkkansa jo tässä elämässä.

Koitan myöhemmin muistella omin sanoin niitä vanhoillislestadiolaisuuden menestysteologisia piirteitä. Nyt nakkaan tähän linkin, koska olen vain älypuhelimen varassa. Juhana Pohjola on kirjoittanut mielestäni hyvin kunnian teologiasta ja ristin teologiasta:

1 tykkäys

Ketjun alussa @ALG kyselee rukoileeko kukaan hetkipalvelusta.

Olen kyllä rukoillut sitä viime vuosina paljon. Tällä hetkellä rukoilen psalmeja mutta en välttämättä ihan katolisen kirkon hetkipalveluskirjan mukaan.

Olen jo pitempään rukoillut ja tutkinut psalmien rukoilemista niin että viikossa käydään koko psalmien kirja läpi, järjestyksessä.
Psalmien rinnalla muistelen Ruusukko-rukouksen opetuksia ja Johannes Siinailaisen Portaat-kirjassa kuvailemaa kilvoittelun tietä.

Psalmien kirjan aloitan sunnuntaimessuun valmistautumisena aamulla ja jatkan niin että psalmien kirja loppuu lauantai iltana kun la-su -yönä tapahtuvaan ylösnousemuksen muistelemiseen valmistaudutaan.

Tämän henkilökohtaisen rukouselämäni rinnalla totta kai pidän mielessä että miten kirkon hetkipalvelus etenee viikon mittaan. Kirkon hetkipalvelus on kokoaikainen vierelläkulkeva opettaja omassa rukouselämässä.

Isä meidän -rukous, Terve Maria ja Kunnia ovat päivän eri tilanteissa helposti ja nopeasti tuohon viikkokiertoon palauttava tiivistelmä koko psalmien kirjasta.

Olisi kiva kuulla muidenkin mietteitä esimerkiksi psalmeista 1-7 samaan aikaan vierellä lukien Johannes Siinailaisen opetusta turhasta elämästä luopumisesta. Ja niin edelleen pitkin psalmien kirjaa ja Portaita.

1 tykkäys

Edellisellä foorumilla oli etusivulla hetkipalvelukset youtubelinkkeinä. Oikeastaan löysin ne elämääni vasta kun foorumi vaihtui ja joudun etsiskelemään niitä youtubesta. Mietin jo tässä aiemmin keväällä, olisiko nuo hetkipalvelukset mahdollista saada toimimaan tällekin foorumillle?

Arkiaamuisin aloitan työmatkani aamurukouksella, kuuntelen (ja laulan mukana, itsekseni autoilen) puhelimestani, ja olen kokenut sen olevan siunaava, rauhoittava ja voimia antava koko päivälle. Muita hetkipalveluksia kuuntelen muistaessani ja ehtiessäni, niistää ei vielä ole muodostunut rutiinia.

4 tykkäystä