Onneksi Jumalan armon pyytäminen ja rukoileminen lakkaamatta ei ole koskaan turhaa. 
2 tykkäystä
Timo,
Muoto ‘Jeesuksen rukous’ antaa ymmärtää rukousta, jonka Jeesus rukoili. Mielestäni.
Uskon, että tuo sanotus voi tulla sydämestä, jos synnit painaa tai yleinen huonouden tuntu vaivaa.
Itse toistan päivittäin kiitosta Jeesukselle kun olen rukouksessa yksin tai muiden kanssa, eikä sitä tarvi aina sanoa ääneen.
On totta, että helluntaiseurakunnissa on joskus kiitoksen pauhua. Kielilläkin puhutaan hiljaa ja kovaa. Mielestäni veljesyhteyteni kokouksissa on kaikkialla sydämestä lähtevää rukousta, joka ei useinkaan ulkopuolisen korvaa miellytä.
Olen useasti kuullut kieltä taitamattoman rukoilevan kielellä, jota hän ei taatusti ole osannut. Näissä minun kuulemissani tapauksissa tuo rukoilija on ilmoittanut minulle, vain minun osaamallani kielellä vastauksen tai rohkaisun tai varotuksen.
Jeesuksen ohje Matt. 6 sisältää kaiken, mitä Jumalan kanssa kommunikointiin tulee:
7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
1 tykkäys
Jeesuksen rukous “Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!” monilla kielillä ja tietoa tästä rukouksesta.
Pyhä apostoli Paavali kehottaa: Rukoilkaa lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Jeesuksen rukousta voi toistaa vaikka tuhansia kertoja. Se ei ole hokemista, kun tarkoittaa mitä sanoo.
4 tykkäystä
Tässä olen kyllä okan kanssa samaa mieltä siitä, että rukouksen nimen suomennos on epäonnistunut. Jeesus-rukous kuvaisi paremmin sitä, mitä tuolla nimellä halutaan tarkoittaa. Itsekin ensi kertaa kuullessani luulin, että Jeesuksen rukous on jokin Herran rukouksen itäinen nimi.
1 tykkäys
Rukousta kutsutaan yleisesti Jeesuksen rukoukseksi. Siitä on kirjoitettu koko joukko kirjoja, joiden nimi on Jeesuksen rukous, myös eräs ruotsalainen luterilainen pappi on kirjoittanut sellaisen. Valamon igumeni Hariton on koonnut pyhien isien sitaatteja Jeesuksen rukouksesta Jeesuksen rukous -kirjaan, josta on otettu useita suomenkielisiäkin painoksia. Kirjaesittelyn kuvassa on vanha painos.
1 tykkäys
Jeesuksen rukous on hyvä nimi ja suora käännös kreikasta. Jeesustahan siinä rukoillaan.
1 tykkäys
Jeesuksen rukous on helppo muistaa huonomuistisenkin, joka ei pitkiä tekstejä hallitse. Se on pahoissakin paikoissa ja hätääntyneessä tai sekavassa mielentilassa helppo muistaa.
1 tykkäys
Rukouksen ymmärrän sydämen rukouksena, joka nousee tarpeesta.
Ps. 50:
15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
En usko, että varmuuden vuoksi rukoileminen, toistaminen, “toimii”, vaikka kuinka hyviä sanoituksia.
Myös tuo 16. jakeen kohta muistuttaa, että Jumala kuulee vain omiaan, vaikka puutteellisia.
Minulle Jeesuksen rukous tuntui aluksi siihen tutustuessa vähän ehkä samalta kuin @oka lla. En oikein ymmärtänyt miksi sitä toistetaan, se tuntui jotenkin mantralta tai hokemiselta. Luin aiheesta paljonkin, selitystä sen merkityksestä ja pyhien kokemuksia Jeesuksen rukouksesta. Se avarsi minua ymmärtämään paremmin.
Nykyään siitä on alkanut muodostua myös itselleni tärkeä, vaikka vasta alkutaipaleella olenkin. Esimerkiksi teen sellaista työtä, jossa koen sen mielessä rukoilemisen tärkeänä. Saatan kyllä käyttää usein myös ”armahda meitä”, koska olen ihmisten parissa. Minä koen sen Jumalan varaan jättäytymisenä, pyydän siunausta työhöni ja toisaalta se rauhoittaa. Myös jos tulee haastava tilanne ja huomaan, no esimerkiksi että alan ärsyyntyä tai en huomioi niin hyvin toista ihmisistä, niin myös silloin yritän siirtyä tähän rukoukseen ja huomaan kyllä itsessäni eron. Miten voi olla toista kohtaan inhottava, jos rukoilet samalla vaikeassa tilanteessa Jeesuksen rukousta. Valitettavasti en voi sanoa aina pystyväni siihen, välillä (tai useinkin) oma itsekäs itseni vain tunkee tielle eikä rukous nouse mieleen. Jeesuksen rukous rauhoittaa ja lämmittää. Ei sitä tulekaan hokea mitään tajuamatta tai puolihuolimattomasti. Vaan ihan kuten muitakin rukouksia. Toisaalta välillä huomaa myös, että vaikka rukouksen aloittaisi vähän huonommallakin keskittymisellä, se alkaa kuitenkin muuttaa mieltä ja alun huolimattomuus muuttuu keskittymiseksi ja mieli rauhoittuu.
1 tykkäys
Anna yksikin toinen esimerkki nimestä, jossa rukouksen kohde olisi suomeksi genetiivissä. Ei Suomen kieli toimi noin. ”Minun rukoukseni” ei tarkoita, että joku rukoilisi minua, vaan että minä rukoilen.
2 tykkäystä
Lienee kuitenkin itse rukous tärkeämpi, kuin sen nimi…
Suomen kielestä on moneksi. Suomen katolinen kirkko kuulostaa korvaan sujuvammalta kuin Katolinen kirkko Suomessa…Jälkimmäistä kuitenkin Helsingin katolinen hiippakunta käyttää…
Tuossa on kyse ihan siitä, että jälkimmäinen ilmaus on sisällöllisesti oikeampi ilmaus. Molemmat olisivat sinänsä ihan korrektia suomea.
Jos nyt haluaisi viisastella, voisi sanoa että “Jumalan rukoileminen on oikein”, mutta toki tämä on eri asia ja olet ihan oikeassa. Ortodokseilla muistaakseni on eräitä muitakin normisuomen vastaisia termejä käytössään, mutta tuskinpa he alkavat kielipoliiseja miellyttääkseen mitään muuttamaan.
1 tykkäys
Marskin ryyppy. Marski ei tehnyt tai suunnitellut sitä vaan se suunniteltiin hänelle. Kukaan ei sanoisi Marski-ryyppy, koska se olisi kömpelö ilmaus.
1 tykkäys
Tulee mieleen, kun olin ensi kertaa pään magneettikuvauksessa. En ollut etukäteen pahasti pelännyt, vaikka ahtaan paikan kammoa ja muuta ahdistusta onkin. Kun sitten liu’uin siihen putkeen, menin aivan paniikkiin. Tuntui että on päästävä pois heti, ja olin painamaisillani sitä kädessä olevaa merkkilaitetta, jotta päästävät pois. Hätääntyneenä tuli Jeesuksen rukous mieleen. Olo alkoi helpottaa ja pystyin jatkamaan.
3 tykkäystä
Marski kuitenkin joi sen, vai mitä? Analogia ei oikein toimi.
Jeesus tuskin rukoili “Jeesuksen rukousta”, eikä sitä ole myöskään suunniteltu hänelle…
1 tykkäys
Leikkauspöydällä olen itsekin nukutusta odottaessani Jeesuksen rukousta mielessäni lausunut, ennen kuin on nukutettu.
Kummastelen kun jotkut keskustelevat täällä siitä onko nimitys oikea ja mikä on Jeesuksen rukous, ja ettäkö olisi ort.-perua? Itse olen oppinut tämän nimen tuolle rukoukselle nimen omaan evl-kirkon diakonilta ja papilta? Ja sittemmin olen monessakin kirjassa nähnyt tätä nimeä juuri tästä rukouksesta, hieman eri muodoissaan, käytettävän.
Yksi kaunein on:
“Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahtaja, armahda minua syntistä!”
1 tykkäys
Eikös Jeesuksen rukous ole oikeastaan hieman muokattu publikaanin rukous: “Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”. (Luuk. 18:13) Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänen nimensä lisääminen vastaanottajaksi on varsin luonnollista. Rukous on siis hyvinkin raamatullinen, ja oikeastaan nimikin on ihan oikea, sillä tämähän on Jeesuksen opettama rukous tuon vertauksen kautta.
2 tykkäystä
Luin muutama vuosi sitten nunna Kristodulin kirjan, jossa hän käsitteli myös Jeesuksen rukousta. Kirjan nimeä en muista. Silloin vasta sain kuulla koko asiasta. Myöhemmin olen jollakin palstalla nähnyt myös luterilaisen papin suosittelevan sitä kysyjälle, joka tuntui kaipaavan jotain konkreettista keinoa johon turvata ahdingon hetkellä.
Itselleni Jeesuksen rukous on toisinaan ollut juuri “kiinniroikkumisrukous” pahoissa tilanteissa. Varmaan tulevan leikkauksenkin edellä (johon se kertomani magn.kuvaus johti).
2 tykkäystä
Onhan teilläkin vaikka mitä Marian tyttäriä yms. sen sijaan, että olisivat Maria-tyttäriä. Entäs Pietarin kirkko: rakensiko Pietari sen? Kävikö koskaan siellä? Miksi se ei ole Pietari-kirkko?
Huomaat, että ko. tapa käyttää genetiiviä on suomessa tuiki tavallinen.
1 tykkäys