Uskonnottomat, muihin uskontoihin kuuluvat ja ketkä tahansa äärirajoille joutuessa huomaavat, etteivät ole enää niin ihania tai rakastavia ja epäitsekkäitä. Aivosairaudet muuttavat ihmisen persoonallisuutta jne.
Miksi kirjoittelet kristilliselle foorumille, jos sinulla on jokin ei-kristillinen uskomusjärjestelmä?
Olen ennenkin kertonut täällä elämänkatsomuksestani. Olen ateisti joka on kokenut suurta tyhjyyttä ja kipua siitä että Jumalaa ei ole olemassa. Kolmekymmentäkaksi vuotiaana Jumala ilmestyi minulle. Alkoi puhumaan unissani. Se tyhjyys poistui. Koin suurta tyydytystä.
Olen oppinut myös kritisoimaan kristinuskoa. Luen tätä foorumia paljon paljon enemmän kuin kirjoittelen. Haluan ymmärtää kristittyjen mielenmaisemaa. Se on kiehtovaa.
Minulla on ollut ateistina sellainen pelko että minua ei ole olemassa, sillä Jumalaakaan ei ollut. Selitys tälle pelolle oli vaikea saada. Monilla ateisteilla on sellainen… Nimenomaan tyhjyys sisällään.
Sitten tuli taivaan Isä. En olekaan hylätty. Haluan etsiä tältäkin keskustelupalstalta samanmielisiä ihmisiä. Ihmisiä jotka ovat kiitollisia Jumalalle. Joskus olen löytänyt, joskus en. Itse olen nykyään kiitollinen vain siitä että Jumala on olemassa.
Yksin elävät ihmiset monesti voivat elää siinä harhassa, että ovat kaikin puolin jaloja ja ihania ihmisiä. Mutta menepä asumaan esim. johonkin kommuuniin, jossa ei ole luksusta ja ihmiset häiritsevät, estävät sinua nukkumasta, varastavat sinulta tai ovat muuten ikäviä, niin mitä on jäljellä korkeasta itsekäsityksestä? Edelleen rakastetaan lähimmäistä yhtä palavasti kuin omassa munkinkammiossa?
Kuinkahan moni, joka näkee stressaantuneen työviikkonsa viimeisenä päivänä, että joku on puhkaissut autonrenkaan työpaikan pihalla ja raapinut uuden auton maalia kirjoittaen siihen jonkin hävyttömän tekstin, havaitsee, että palavasti rakastaa sitä ihmistä, joka puhkaisi renkaan ja kirjoitti tekstin, tai on yhtä iloinen, kuin jos rengas olisi normaalikunnossa eikä autoa turmeltu?
Jeesus rakastaa sellaista ihmistä. Siinäkin tilanteessa.
Sitä on vaikea ulkopuolisen käsittää, mutta kun Jumalaa murskaa kaiken ylpeyden, ihminen ei enää (a loukkaannu (b katkeroidu (c kanna kaunaa.
Minä olen ollut ahtaan oven jälkeen pelkästään hyvän tuulinen. Vaikka on niitä tilanteita missä minua kohdellaan väärin.
Jahve haluaa opettaa anteeksiannon joka toimii jokaiseen suuntaan.
Tuollaiset renkaat ja maalipinnat ovat vain materiaa. Maallisia juttuja
Sanomasi ei mene perille, koska siihen ei uskota.
Ei se minua haittaa. En ole täällä käännyttämässä ketään. Olen käsittänyt että uskovat ovat monet ihan onnellisia. Mitäpä sitä häiritsemään.
Haluan vain lukea ja keskustella. Roikun muutenkin paljon netissä.
Raamatun tietyistä kohdista tai kokonaisyhteydestä irti reväistyistä jakeista voi kehittää itselleen käsityksiä, jotka ovat luonnottomia ja tuskin kirjoittajienkaan ajatuksia. Esim. jos Paavalin sanat “aina iloitsemisesta” ottaa kirjaimellisesti ja alkaa uskoa, että voi jollain metodilla tai ihmeellä saada itsensä iloitsemaan 24 h vrk ja 365 päivää vuodessa tauotta (unta mukaan laskematta), niin voi huomata, ettei se onnistu. Jos joku siihen kykenisi, hänellä ei olisi enää ihmisen aivot. Jollain tavalla tyytyväinen voi olla yhtä mittaa tauotta pitkäkestoisesti, jos olosuhteet sallivat (ei esim. ole sotaa, huolta itsemurhaa hautovasta lähimmäisestä, työstressiä…), mutta yhtäjaksoinen iloitseminen sanan varsinaisessa eli koettavassa mielessä on kerta kaikkiaan mahdotonta. Krooninen kipu on mahdollista, mutta ei krooninen ilo
Ajatteletko olevasi parempi ihminen kuin esim. ne kristityt, jotka vielä tarvitsevat synnintunnustusta ja -päästöä? Jos olet mielestäsi synnitön tai täydellinen, niin koetko olevasi arvokkaampi Herrallesi tai vähintään korkeammassa statuksessa (mielesi sisäisessä statushierarkiassa) kuin miljoonat epätäydelliset ihmiset? Tai lyhyesti: saatko kiksejä poikkeuksellisesta statuksestasi?
Tunsin aikoinaan turkkilaisen, joka ei ollut kristitty eikä minkään uskonnon edustaja, mutta hänelle myöskään materia ei ollut tärkeää. Hän ei silti ollut täydellinen. Kaukana siitä. Asuin vähän aikaa kanssaan, joten asia selvisi.
Joku todella harvinainen poikkeus voi olla luonnostaan kykenemätön ahdistumaan siitä, että häntä pilkataan, että kaikki ihmiset nauravat hänelle tai statuksensa on nolla ihmisten silmissä. Hän ei välitä tippaakaan siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat, eikä halua nostaa statusta muiden silmissä. Hän täyttää kristillisen pyhyysideaalin siinä mielessä, ettei hän vapise kuolevaisten ihmisten mielipiteiden edessä. (Joku herkkähipiäinen ahdistuu pienestäkin statuksen alenemisesta muiden ihmisten silmissä.) Silti hänestäkin löytyy epätäydellisyyttä, kun kaivaa vaan esille. Olen satavarma siitä, että sinustakin löytyy epätäydellisyyttä.
Koko pelastuksesta on kyse siitä että ihminen on samaa ykseyttä Luojajumalan kanssa. Ja Hän on täydellisen puhdas. Aivan kuten monen lapsuusmuistoissa.
Uskovat (sinäkin vaikka en ole varma oletko kristitty) torppaavat heti kättelyssä ajatuksen (tai opinkappaleen) että ihminen ei tekisi syntiä. Torppaaminen on periaatekysymys. Tai päähän pinttymä. Uskovilla on tyylinä korostaa inhimillisyyttä ja sellaista vajavaisuutta. Uskovat tykkäävät velloa epätäydellisinä ja vajavaisina koska se on turvallista.
Kun puhut pyhityksestä, käsität sen jotenkin harhaanjohtavasti. Ihminen ei kasva vaan kutistuu. Sitä on Jumalan pyhyyden tunteminen.
Sitä on vaikea käsittää, että ihminen olisi puhdas, eheä ja pyhä (aivan kuten Jaakobin kirje puhuu. Voisin puhua ummet ja lammet Raamatun kokonaisilmoituksestakin. Katsotaan.) Täydellinen ihminen on uskoville sellainen mörkö, olkiukko jota hakataan.
Se täydellisyys (nimenomaan se mistä Raamattu puhuu) on eheyttä. Sellainen ihminen ei tee syntiä, sellainen uskoo, sellainen ei vihastu niin herkästi, on pitkämielinen ja anteeksiantavainen sydämeltään.
Onko se sitten syntiä jos on sairas eikä epämukavalta ololtaan jaksa käyttäytyä hyvin? Ei minusta. Sehän on vaan ihmisyyteen kuuluva inhimillinen ilmiö, ihan ilman syntiä.
Itse olen paljonkin propagoinut sen puolesta että täydellinen ihminen on silti ihminen. Ihmistä ei ole luotu olennoksi joka on täysin virheetön. Synnitön ihminen voi olla vaikka ihmisyyteen sisäänleivottuna kuuluu virheitä.
Ihminen ei näe itse itseään niin kuin ulkopuoliset näkevät. Kerro mitä elämänkumppanisi tai sellaiset ihmiset, jotka viettävät paljon aikaa kanssasi ja tuntevat sinut kärjistetysti sanottuna kuin omat taskunsa, sinusta ajattelevat. Jos joku tuntee toisen ihmisen vain pinnallisesti, sillä mielipiteellä ei ole paljoa merkitystä. Jos Raamattu on sinulle auktoriteetti, sinun kannattaisi miettiä esim. seuraavaa kohtaa “Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe.” (Ps. 19:13) Tai kun mainitsit Jaakobin, niin se kohta, jossa sanoo, että monessa kohdin kaikki hairahtuvat.
Minun tulkintani on, että haluat tuoda itseäsi esille tai kehua itseäsi (vihjaat, että olet parempi ihminen kuin muut), sillä itsekäsityksesi ei vastaa kenenkään kokemusta itsestään eikä kenestäkään toisesta. Voi olla, ettet tietoisesti koe tuovasi itseäsi esille, mutta ihmiset eivät monesti muutenkaan tiedosta, kuinka paljon pyrkimys statuksen kohottamiseen tai sen säilyttämiseen dominoi heidän elämäänsä.
En itse pidä sitä syntinä, mutta jos moni täällä käyvä kristitty joutuisi sairaalaan ja äksyilisi siellä kärttyisenä muille, niin luulisin, että moni pitäisi sitä mielessään syntinä.
Niin kuin muualla kirjoitin, kristityillä on mitä erilaisimpia syntikäsityksiä. Riippuu syntikäsityksen laajuudesta ja syvyydestä, ajatteleeko päässeensä vapaaksi synnistä elämässään.
Tämä tuntuu kauhealta syntikäsitykseltä minusta. Sairas ihminen ei saisi valittaa pahaa oloaan kärttyilemällä ilman että sitä pidetään syntinä. Ymmärrän kuitenkin pointtisi.
Tuo kertomus Muromasta on kyllä hyvin uskottava. Lutherkin manitsee muutamia kirkkoisiä kirjoituksissaan, jotka ovat elänneet hyvin askeettista elämää ja sitten kuoleman lähestyessä huomanneet olleensa väärässä ja katuneet, kun ovat huomanneet, ettei heidän kilvoituksensa olekaan tuottanut tulosta.
Jumalan armo on sellainen peili. Pikemmin peilitalo. Jumala on ihan taitava antamaan raittiin ja rehellisen minäkuvan. Pelastus ei ole koskaan vain minun pelastukseni. Se on aina ystävieni ja perheenjäsenten pelastus.
Ja kyllä. Siinä peilitalossa saa paistatella, suorastaan ylpeillä omalla eritysyydellään. Koska se kaikki on Jumalan armoa. Ja Hänen hyväksyntäänsä.
Ihmiset jotka tuntevat minut pitävät minua maailman rauhallisimpana ihmisenä.
Jumala on myötätuntoinen. Ja Hänen kurittaessa ja kasvattaessa se myötämielisyys tarttuu ihmiseen. Ihminen osaa arvostella itseään rehellisesti.
Mikä ihme se kupla on, jonka sisältä kristitty en näe ulos? Ne monet opilliset kömmähdykset joita sinäkin viljelet ovat sellaisia päähänpinttymiä. “Ei Jumala osaa, Jumala toimii inhimillisin keinoin, kaikki me teemme syntiä joka päivä sanoin, ajatuksin ja teoin…”
Ne ovat sitten Jumalan virheitä. Sillä Jumala samaistuu ihmiseen jokaisessa solussa, jokaisessa ajatuksessa, jokaisessa tunnepuuskassa.
Tämä siis mikäli ei juosta karkuun Jumalaa.
Jos jaksat, niin määrittele vaikka Lutherin Vähästä katekismuksesta tai jonkin toisen klassisen uskon kirkon ydinopetuksista ne kohdat, joihin et yhdy ja tarkat raamatullisteologiset syyt siihen, miksi näet ne epäkristillisinä. Se osoittaisi minusta, että olet oikeasti vakavissasi etkä vain leiki täällä. Jos otat vakavat vakavasti, pyrit myös selkeästi määrittelemään käsitteesi, niin ettei niitä ymmärretä väärin, ja pyrit selkeästi osoittamaan, missä muut ovat erehtyneet, mistä syistä, ja miten heidän pitäisi asiat tarkalleen ottaen ymmärtää ja mitä tehdä, että heistä tulisi yhtä jaloja ja pyhiä kuin sinusta.
Minä en rehellisesti sanoen usko kirjoituksistasi paljoakaan sanan varsinaisessa mielessä, koska en ota niitä tosissaan elämänkokemukseni tähden. Olen myös ajatellut, että olet trolli, joka haluaa hämmentää ja nauttii siitä. Tämä kaikki kuitenkin siis vain minun tulkintaa, koska todella erikoisia ihmisiä mahtuu maailmaan.
Samat sanat voidaan määritellä mitä erilaisimmin tavoin. Siksikin tulee väärinkäsityksiä.
Eli siis eivät Jumalan kokonaissuunnitelmassa ole virheitä vaan tarpeellisia yksityiskohtia. Niin kuin sanottu, en edusta sellaista täydellisyyskäsitystä että ihminen voisi määritellä mikä on täydellistä. Enkä edusta sellaista käsitystä että pyhyys tarkoittaisi virheettömyyttä ja täydellisyyttä ihmisten silmissä.
Täydennys:
Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä että on lupa ajatella ihmisen voivan olla täydellinen. Täydellisyys ihmisen tapauksessa ei vaan ole absoluuttista täydellisyyttä vaan ihmisen inhimillisen täydellisyyden optimi taso.
Minun mielestäni ei todellakaan ole siis ok ajatella että ihminen on aina vaan vajavainen. Omalla mittapuullaan ihminen voi hyvinkin olla täydellinen, mutta luomakunnan pelastussuunnitelman mittakaavassa hän on osa kokonaisuutta eikä siis itsessään kaiken täydellisyyden sisältävä. Ihminen on maata, saviastia, ja ihmisen kyvyt ovat saviastian kykyjä. Uskova ihminen ei muutu Jumalaksi vaikka pyhittyy pyhäksi. Kun Jumala on pyhä, siitä ei puutu mitään. Kun ihminen on pyhä, se on ihmisyyden optimitaso.