Tuo on ehdottomasti pienin käsitteiden sekaannus tuossa tekstissä.
Korrespondenssilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että jollain on pointti tai että joku on omalla tavallaan oikeassa. Korrespondenssi on ihan oikea tietoteoria, ja sen mukaisesti katolisuus on yksiselitteisesti vahvempi ja luterilaisuus omista lähtökohdistaan ja omasta valinnastaan aivan tarkoituksella heikompi.
Katolisuus väittää, että on olemassa totuus koskien laajempaa spektriä yksilön, yhteisön ja kaikkeuden asioita, mukana myös ajattelua hyveistä, kun luterilaisuus tarkoituksella rajaa itsensä lähinnä pelastuksen kysymyksiin.
Eikä minua tietenkään kiinnosta pätkääkään, miten joku, joka kykenee vääntämään käsitteitä noin mutkalle, hyväksyy tai ei hyväksy. Joidenkin pitäisi lakata kuvittelemasta, että heidän tunteensa ovat kriteeri jollekin. Tai että koko keskustelulla haetaan heidän henkilökohtaista hyväksyntäänsä. Tai että jotakuta kiinnostaa kuulla julistusta jonkun mieltymyksistä - etenkin jos se on lopulta ainoa tarjollaoleva argumentti.
Se fantasiointi, mistä edellä mainitsin, jatkuu tuossa karkuun juoksemisessa ja muodon taakse piiloutumisessa. Kummassakaan ei ole ajatusta missään metafyysisessä mielessä, vaan kyse on lähinnä viisastelusta. Eli kun ihanat, voitokkaat ja riemumieliset homot tulevat hallitsemaan pelikenttää, juoksevat eri mieltä olevat pakoon, kangistuvat, piiloutuvat, kompuroivat ja kaatuvat. Katoliselta kirkolta varmaan seuraavassa erässä aukeaa kengännauhat, putoaa housuista nappi ja tulee kakat housuun. Tällaista ihan pikkulasten juttua.
Kun @timo_k edellä perusteli termin käyttöä, niin siitä jäi kirjaimellinen näkökulma puuttumaan. Fantasia on pornografinen silloin, jos sillä on keskeinen tai ainoa tarkoitus nimenomaan vahvistaa jollekin seksuaalisuuden lajille tai seksuaaliselle identiteetille turvallinen asema. Tämä on Helinä-keijun funktio Disneyn piirretyssä. Joskin hahmon seksuaalinen merkitys on kuulemma ilmeisempi J. M. Barrien originaalissa.
Jutussa on sadomasokistinen puoli siinä, että sillä haetaan nimenomaan nautintoa vastustajan tai vihollisen kuvittelemisesta epäedulliseen asemaan. Eli fantasiassa se kompuroi, kaatuu, pakenee, piiloutuu, ei haluaisi olla annetussa asemassaan, ajaa itsensä umpikujaan, katuu, pahoittelee, kokee itsensä sidotuksi ja niin edelleen. “Ha ha haa. Olet niin nolo ja hädissäsi kun vastustat seksuaalista vapauttani.” En siis niinkään minä vaan katolinen kirkko.
Siis ei minulla ole mitään muuta tässä kuin että voisiko saada jotain muuta, jotain uutta? Jotain tunnistettavalla tavalla asiapitoista, joka ei nousisi noista samoista henkilökohtaisista jutuista?
Jos unohdan viestin lopusta sen sadomasokistisen pilkan, niin voin leikkiä, että siinä on vakavissaan sanottu argumentti. Sen jälkeen voin vastata siihen.
Eli kun Hart summaa, että beauty is the true form of distance, niin avainsana on tässä tuo viimeinen, eli etäisyys. Siinä ei ole mitään loppumatonta eikä abstraktia millään pakenemisen mahdollistavalla tavalla. Se on muoto merkityksessä, että se on konkreettisten asioiden välillä - siis se distance on tässä - tapahtuvia, konkreettisia asioita yhdistävä piirre.
Työpöydälläni on penaali, jossa on oransseja lyijykyniä. Kaikki kieli on väistämättä abstraktia tällä tavalla, koska siinä abstrakti oranssius on konkreettisten kynien ominaisuus. Kauneus eli estetiikka eli avoimuus toiselle ja avoimuus Jumalalle on loppumaton ihan ilmeisellä tavalla. Se nimenomaan ei mahdollista piiloutumista eikä pakenemista, koska se on ainoa asia maailmassa, mikä mahdollistaa löytämisen ja löydetyksi tulemisen.
Epäesteettisten asioiden yksi olennainen piirre on se, että niiden avulla yritetään kadota toiseen, kadota itseen tai kadota ei mihinkään. Uskon, ja tästä tuskin on edes suurta erimielisyyttä, että homoseksuaalisuus kuuluu niihin.
Viimeisenä tällainen huomio modeille, että jos joku ei hyväksy annettua otsikkoa keskustelun taustaraamiksi - ja vielä leuhkii asialla niin kuin se olisi joku tapa hyökätä minua vastaan henkilönä - niin eikö hänen kannattaisi kohdistaa ainoan oikean todellisuuden etsintänsä (mistä siis hän - en minä - esittää, että tässä on kyse) vaikka viereiseen keskusteluun? Sellaiseen, jonka otsikko eli taustaraami on subjektiivisesti miellyttävämpi.