Ymmärrän kyllä että on tärkeää sanoa suoraan mikä ei ole rakentavaa ja mikä on suorastaan vahingollista ihmisille ja maailmalle.
Kuitenkaan en voi ymmärtää miksi kapitalistisesta ahneudesta, luonnon saastuttamisesta ym. ym. ei ole voinut puhua syntinä ennen kuin vasta viime aikoina. Kirkko tuntuu ulkokultaiselta.
Samoin kuin toisista synneistä vaikeneminen ja toisten ottaminen silmätikuksi, minua ihmetyttää mikä on se kummallinen, mielestäni epäkristillinen trendi nykykristillisyydessä joka korostaa jatkuvaa syntien nimeämistä ja synnistä muistuttamisesta.
Kristus ei tullut huutamaan ihmisille mitä he tekevät väärin, hän tuli antamaan itsensä syntisten puolesta. Kristitittyjen tulee jäljitellä Kristusta kaikessa ja tulla toisiksi Kristuksiksi. Millä tavalla tämä jatkuva synnin osoittelu tekee meistä arkipäivän askeeteista ja kilvoittelijoista enemmän Kristuksen kaltaisen.
Mielestäni tämä uusi näkemys että Kristus jo antoi itsensä ja me muut voimme keskittyä osoittelemaan niitä jotka ovat syntisiä on nimenomaan tullut kristinuskoon nykyajattelusta, se ei ole perinteistä kristillistä ajattelua.
Peräänkuulutankin oikeaa arkipäivän askeesia kristilliseen elämään, sitä enemmän, ja vähemmän synnin sormella osoittelua. Kirjoitukseni tuossa yllä selittää miksi ajattelen näin.