Niin, yritin sanoa sitä tuossa kohdassa jossa kommentoin timo_k:n kommenttia. Mitä kurinpidollisiin avainten vallan käyttötilanteisiin tulee, niin moraalissa kirkoissa löytyisi varmasti jonkinnäköinen yhteisymmärrys asiasta. Tarkoita että esimerkiksi kielto meikata tai katsoa televisiota, eivät varmaan kuuluisi suurten kirkkojen ekskommunikaatiolistalle.
Käsitin että kysymyksesi koski jonkin kirkon edustajia: esim. lut kirkossa vaikkapa körtin ja vanhoillislestadiolaisen sanailua. SIitä oli ketjussa puhetta nin otin sen esimerkiksi.
Suomen evl kirkossa ääntä käyttää viime kädessä kirkolliskokous, joka ei kuitenkaan voi kävellä ohi Raamatun ja tunnustuskirjojen.
Jos kysymys on siitä, käyttääkö avainten valtaa evl pappi vai LHPK pappi, niin sanoisin että kumpikin omassa valtakunnassaan. Todennäköisesti useimmiten asiasta (missä tilanteessa käytetään) oltaisiin samaa mieltä. Ja toki ort ja kat olisivat taas eri mieltä joistakin asioista.
Kirkon ääntä käyttää Kristus, siinä mielessä ja siten kuin kuin Tunnustuskirjamme määrittelevät Kirkon. Eri instituutioiden ääntä käyttää milloin kukakin. Uskon tse että useimmiten näiden eri yhteisöjen äänet konvergoivat Kristuksen äänen kanssa.
Mitä tarkoitaa “moraaliset kirkot”. Onko Suomen evlut kirkko “moraalinen kirkko”. Siellä ainakin meikkaamisesta ja tv:n katselusta on sidottu lestadiolaisten toimesta.
Nainen joka käyttää korvakoruja ei ole sidottavissa Saatanan omaksi korvakorujen tähden. Lestadiolainen pappi tekee väärin yrittäessään tai puhuessaan tällaista. Ja samalla tilanteessa näyttäytyy kirkko. Sillä avainten valta on kirkon tuntomerkki.
Esimerkkisi on oletettavasti ollut todellinen tilanne. Jos konsupappi sanoo että joudut helvettiin jos et muutu heteroksi, niin hän ei puhu kirkkomme nimissä, eikä hänellä ole avainten valtaa tämän asian suhteen. Jos konservatiivinen pappi sanoo että samaa sukupuolta olevien välinen seksi on syntiä, niin hän käyttää siinä avainten valtaa: Hän sitoo samaa sukupuolta olevien välistä seksiä harrastavan ihmisen syntiin kiinni toteamalla että se, mitä teet on syntiä; sinulla on lupa elää ilman sitä.
Jos liberaalipappi sanoo että samaa sukupuolta olevien välinen seksi ei ole syntiä, niin hän on simppelisti väärässä ja joutuu vastaamaan teoistaan ja sen seurauksista Jumalalle: Hän on pastoraalisesti eksynyt vääristäessään Jumalan tahdon ja turmellut itsensä lisäksi muita lampaita.
Mistä sinä tiedät, että tällaista ei koskaan missään tapahdu. Minulle on kerrottu, että juuri näin on tapahtunut. Siinä tilanteessa olevalle, lestadiolaispapin tuomion alla, ei paljon helpota, että sinun mielestä tällaista ei muka tapahdu. Varsinkin kun kirkko vaikenee koko ongelmasta.
Ei ollut kysymys siitä onko tämä syntiä mielestäsi vai ei. Kyse oli siitä, että tällaista sitomista on tapahtunut. Ja kirkko ei puutu asiaan. Hiljaa hyväksyy hengellisen väkivallan.
Oletko tosissasi? Se että vanhoillislestadiolaisilla on kummallisia ja epäraamatullisia syntikäsityksiä ja he tuomitsevat ihmisiä hyvin suoraviivaisesti epäuskoisiksi näiden mukasyntien perusteella, on ihan yleisessä tiedossa oleva fakta ja ollut jo vuosikymmeniä. Aivan satavarmasti esim kaikki piispat ovat tästä tietoisia, kun asia (vaikkakin objektiivisemmilla sanankäänteillä) kerrotaan jo peruskoulun uskonnonkirjoissa. Vuosikymmeniä olisi ollut aikaa piispoilla kirjoittaa sellainen kunnon ärähdys tästä aiheesta. Jos vähän olisivat vielä teologisesti paneutuneet syvemmälle, olisi julkilausumaan saatu mukaan myös mm. sakramenttiopin ongelmat. Mutta todellisuudessa kovin varovaisin sanankääntein on asiaa käsitelty, suviseurapuheita myöten. Kirkko haluaa olla veeällien kanssa hyvää pataa, eikä se johdu tietämättömyydestä tai siitä että kirkko ei “ehtisi väliin”.
Olen tosissani. On kahdenlaista pastoraalisuutta. On sitä, että yleisellä tasolla puhutaan että ei ole syntiä pitää korvakoruja. Sitten on se toinen tapa, puhua kahdenkesken ihmisen kanssa jonka sielu on pelästynyt jostakin. Vaikka kirkko sanoisi suureen ääneen, että korvakorujen pitäminen ei ole syntiä, niin silti joku pohtisi asiaa. Ja silloin kirkon tai jonkun kirkon ääntä tottelevan pitäisi olla se jonka puoleen pelästynyt omatunto kääntyy.
Älä viitsi. Tiedät itsekin, että tuollaista tapahtuu. Eikä kirkko tee mitään. Jos ehtisi… On sitten varmaan tärkeämpää tekemistä kuin hengellisen väkivallan estäminen, kun ei ehdi…
On nimittäin ihan eri asia kuulla tai lukea vaikka lehdestä, että korvakorujen pitäminen ei ole syntiä, kuin jutella siitä kahden kesken jossakin kohtaamisessa. Ja kirkko ei ehdi kaikkiin näihin kohtaamisiin.
Eikö pitäisi puutua väärään opetukseen? Eikö nuhdella pappeja jotka väärin opettavat. Vai eikö hengellisen väkivallan uhreilla ole väliä. Tärkeänpää on tuomita homot.
Etkö tajua, että ei ole kyse siitä, mitä kirkko sanoo korvakorusta, vaan siitä mitä kirkko sanoo niille papeille, jotka sitoo synteihin korvakorujen käytöstä. Kyse on kirkon vaikenemalla hyväksymästä hengellisestä väkivallasta.
Tosia asiassa kirkko ei ole puuttunut lestadiolaisten syntiluetteloihin jotka orjuuttavat ihmistä. Ei kirkkoa ja piispoja kiinnosta sellainen. On eri asia lukea lehdistä, keskustella kahden kesken, jne. jokainen tietää, että se on eri asia. Kysymys ei kuitenkaan ole tästä, vaan juuri siitä, että lestadiolaiset saavat sanella, opettaa ja raskauttaa ihmisiä mielin määrin, kuten Jeesuksen ajan fariseukset. Kirkko on tässä ihan kuutamolla. Kirkon sateenkaaren alle mahtuu kaikenlaista hiihtäjää, ominen oppikorostuksineen. On homopappia, lesbopappia, on lestadiolaisia ja saparisteja jne… Ei kirkkoa kiinnosta. Tämä johtuu kirkon johtamisjärjestelmästä, opin valvontaan liittyvistä asiakirjoista, ect joka on eri tyyppinen kuin vanhoilla kirkoilla. Tässä syitä ongelmiin.
"1Kor 5:3-5: “Sillä minä, joka tosin ruumiillisesti olen poissa, mutta hengessä kuitenkin läsnä, olen jo, niinkuin läsnäollen, puolestani päättänyt, että se, joka tuommoisen teon on tehnyt, on -sittenkuin olemme, te ja minun henkeni ynnä meidän Herramme Jeesuksen voima, tulleet yhteen- Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.”
Seurakunta ei käytä tässä mitään sideavainta, vaan Paavali. Apostoli käyttää sideavainta, (seurakunta vikisee). Jukka Thuren kirjoitaa oikein;
" Kun ei ole toimittu ajoissa, täytyy apostolin seurakunnan isänä nostaa syyte ja sanella saman tien tuomio. Kokoontuneen seurakunnan asiaksi jää tuomion toteaminen (ei edes vahvistaminen!) ja täytäntöön paneminen.
Minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä Paavali on “hengessä läsnä”, hänen henkensä vaikuttaa seurakunnan kokouksessa tämän kirjeen myötä. Seurakunnan perustajalla on kokouksissa pysyvä puhe- ja äänivalta, ja hän käyttää puheenvuoronsa, kun kirjettä luetaan ääneen. Mutta kuinka hän voi olla varma myös “Herran Jeesuksen voiman” suostumuksesta? Hän on opettanut seurakunnalle Herran käskyn, joka on tältä osin vahvistanut Mooseksen lain. Missä ikinä muistutetaan Herran käskystä, siellä vaikuttaa myös Herran voima kuuliaisille pelastukseksi, mutta omavaltaisille tuomioksi.
Kor. 5:5 tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua paradounai ‘luovuttaa’ on objektina j.3:n verbille kekrika ‘olen tuominnut/päättänyt’. KR-92:n “on luovutettava” kuulostaa syyttäjän vaatimukselta, mutta alkuteksti on selkeästi tuomarin ilmoitus: “Olen päättänyt luovuttaa.” Apostoli on tuominnut miehen syylliseksi, määrännyt rangaistuksen ja luovuttaa täten tuomitun teloittajille. Tuomiolla on Herran Jeesuksen käskyn perusteella lain voima. Kirjeen lukeminen seurakunnan kokouksessa on tuomion julistamista. Niin kuin ylipappi luovutti tuomitsemansa Jeesuksen Pilatukselle ja Pilatus luovutti hänet teloittajille, niin nyt Paavali ja Herran Jeesuksen voima luovuttavat miekkosen Saatanalle, joka on yhtaikaa Jumalan alainen prefekti, vanginvartija ja teloittaja. Saatanalle annetaan kuitenkin valta ainoastaan miehen “lihaan”, joka saa tuhoutua: kirouksen seurauksena mies menehtyy - ellei kääntymys ja armahdus häntä pelasta. Seurakunta ei kykene enää julistamaan miestä syyttömäksi eikä lieventämään tuomiota. Rangaistuskaan ei enää ole seurakunnan määrättävissä; sen pätevyyteen kuuluvaa tilapäistä erottamista (pannaa) olisi pitänyt käyttää ajoissa (1. Kor. 5:2). Seurakunnan olisi kuulunut pyhien yhteisönä, ilman apostolin läsnäoloa, ymmärtää, että henkilö, joka syyllistyy kiistattomaan julkisyntiin, on erotettava. Se olisi ollut mahdollista, jos enemmistö olisi ollut oikealla kannalla. " ( J. Thuren, Kirkon aarteita)
Etkö sinä tajua että asia ei ole niin suoraviivainen kuin sinä haluaisit ymmärtää. Ei kirkko voi antaa käskyjä jokaisesta elämän yksityiskohdasta. Jos jotakuta raskautetaan korvakorun pitämisestä, nin kyllä hän voi siitä valittaa kapituliin ja saada sieltä puolustajan itselleen.
Lestadiolaisten syntiluettelot koskevat heitä itseään. Kaikkia ne eivät vaivaa. Joitakuita vaivaa kirkkomme avioliitto-opetus ja se ahdistaa heitä. Pitäisikö kirkon jyrähtää siitäkin.