Avioero ja uudelleenavioituminen


#41

Siis onko jossain ollut ongelmana, että joku ei ymmärtäisi tällaisten suhteiden olevan olemassa, tai ei pitäisi näitä ihmisinä siinä missä muitakin?


#42

Sinun perustelusi ontuu osittain. Väität että avioero on OK, koska kukaan ei väitä sitä ideaaliksi. Näin ollen annat ymmärtää, että homosuhdetta väitetään ideaaliksi. Tämän ideaaliin liittyvän selviön kuitenkin pyrit kiistämään piiloutumalla avioliiton perinteisen määritelmän taakse ja väittämällä sitä muuttumattomaksi siinä missä toisaalla vaadit käsitteille uusia sisältöjä.

Sinä tunnut vaihtavan perustelujesi kriteeristöjä mielivaltaisesti tilanteen mukaan.


#43

En väitä. Avioero ei ole koskaan “OK”. Tässä yhteydessä inhoan tuota ilmaisua. Se on, tai sen tulisi olla, ratkaisu, joka tehdään kun muuta ei voida. Ja juuri siksi sitä ei voi eikä sitä pitäisi kieltää ehdottomasti, ei myöskään uudelleen avioitumista.

Sen sijaan väitän, että homosuhde esitetään ihan samanlaisena ja yhdenveroisena asiana kuin miehen ja naisen välinen suhde ja avioliitto. Että se ei ole mitenkään perustavalla tavalla erilainen, vaan voidaan asettaa täysin samalle viivalle.

Avioliitto ei muutu, vaikka joskus tapahtuu eroja ja uudelleen avioitumisia. Avioliitto muuttuu, jos se ei ole enää määritelmällisesti miehen ja naisen välinen. Jos se taas pysyy määritelmällisesti miehen ja naisen välisenä, homosuhteet eivät voi koskaan olla kirkon opetuksen mukaisesti avioliittoja. Joten vihkiminen on valheellista.


#44

Ja näin siis on, vaikka Jeesus sanoo että minkä Jumala on yhteen liittänyt, sitä ei saa ihminen erottaa? Onko Verityn mielipide tässä yhtä painokas kuin Jeesuksen?

Milloin minun tulisi uskoa mitä Raamattu sanoo ja milloin ei? Vanhatestamentillisia mörähdyksiä konservatiivit päästävät lähinnä silloin kun asia ei koske heitä itseään. Mutta kun koskee, sitten “joustetaan” ja “käytetään järkeä”.

En vain kestä kaksinaismoralismia enkä epäjohdonmukaista moraalin muodostusta, jostain syystä se on minulle punainen vaate ja uskottavuus romahtaa melkolailla. Pahoittelen.


#45

Ei ole. Mutta mitä syytä sinulla on ajatella, että Jeesus kieltää avioeron periaatteen vuoksi, ilman mitään tilannekohtaisia myönnytyksiä. Jeesus ei ollut eikä ole sellainen, joka edellyttää sääntöjen noudattamista aina ja joka tilanteessa, päinvastoin.

Oletko itse sillä kannalla, että avioero ei saisi koskaan olla mahdollista, ei mistään syystä?

Tuo mitä Jeesus sanoo, on ehdottomasti paikkansa pitävä ja kestävä periaate. Mutta sen ehdoton edellyttäminen olisi julmuutta. Helluntailaiset eivät aiemmin saaneet erota. Ei mistään syystä. Tämä ei voi olla oikein.

Ylipäätään lain kirjaimen ehdoton kirjaimellinen noudattaminen tilannetta huomioimatta ei voi olla oikein, ja juuri tätä Jeesus painotti mm. sapatista puhuessaan. Järkeä ja empatiaa on luvallista käyttää.

Sekä periaate että armollisuus on mahdollista säilyttää samanaikaisesti. Asioita sen sijaan ei voi muuttaa määritelmällisesti ja samalla säilyttää ne entisellään.


#46

Sinä kirjoitat myönnytyksistä, periaatteen soveltamisesta, säännöistä poikkeamisesta, kirjaimellisuuden ja julmuuden välttämisestä yms. Kaikki tällaiset argumentit olet sivuuttanut täysin homoseksuaalin lähimmäisesi kohdalla. Miksi?

Voitko ymmärtää että minulle juuri tällainen kaksinaismoralismiksi kokemani on vaate punaisimmasta päästä?

Homoseksuaalilta vaaditaan kaksinaismoralististen sloganien ja argumenttien eteen nöyrtymistä samalla kun itse kiemurrellaan lukuisin argumentein toisaalla.


#47

En sivuuta, mutta en sovella niitä kuten edellytät. Homoseksuaaleille voidaan sallia yhdessä eläminen, kyselemättä harrastavatko keskenään seksiä. Mutta vihkiminen ei voi olla “myönnytys”. Se on vaatimus, joka edellyttää kirkon avioliittokäsityksen ja avioliiton käsitteen muuttamista.


#48

Kerrankin olemme samaa mieltä. Se tuntuu yllättävän hyvältä, Verity! :slight_smile:

Edit: minähän en siis ole kirkkovihkimistä ollut koskaan ajamassakaan. Me elämme rekisteröidyssä parisuhteessa, emme avioliitossa.


#49

Puhuin siunauksen ja rukoushetken yhteydessä tästä mutisten hyväksymisestä.


#50

Hyvä kirjoitus aiheesta.


#51

Hyvä kirjoitus joo monilta osin. Mua jäi kuitenkin hämmentämään, mistä Eki on saanut sellaisen käsityksen, että esiaviolliset suhteet ja jopa avoliitto olisivat jotenkin tavallisia evankelisen liikkeen piirissä. Tietystikään en kaikkia tunne enkä kaikilta tuntemiltanikaan ole asumisjärjestelyjen saati seksielämän perään kysellyt, mutta mun tietämien joukossa ei avopareja ole ollut. (Avopariksi en siis laske sitä, että häiden ja vuokrasopimusten yhteensovittelussa muuttopäivä voi olla hiukan ennenkin hääpäivää, vaan pitkäkestoisemman, vähintään kuukausia kestävän tilanteen. En myöskään tässä ota huomioon sellaisia, jotka ovat tulleet toimintaan mukaan vasta avioiduttuaan.) Esiaviollisesta seksistä en tiedä, kun ei sellaisista yleensä ole tapana puhua. Pastorille tietysti voidaankin puhua, mutta ei kai tässä sielunhoidon piiriin kuuluvia asioita levitellä, eihän…


#52

Varmasti ns. avoliitot ovat yleistyneet kristittyjenkin keskuudessa, eikä evankeelinen liike ole tässä täysin koskettamatta. Sama asia avioeroissa. Nykyään avioero on yleistynyt ja uudelleen avioituminen alkaa olla normi.

Kirkkomme luopumuksen ensiaskeleet otettiin eronneiden vihkimisasiassa ja sen hedelmiä niitetään nykyään homoliittokysymyksessä. Kristinusko ei hyväksy eronneiden vihkimistä. Tämä on eittämätön kähtökohta. Jos sitten on ollut ajatusta, että syytön osapuoli voidaan vihkiä uudelleen ja ajatus hengellisestä kuolemasta, joka voisi päättää avioliiton, niin nykyään tällaisia pidäkkeitä ei ole. Tämä varmaan liittyy myös siihen, että avioliiton tarkoitus on hukattu. Jos avioliitto jää tyhjäksi, eli siinä ei olla toteuttaakseen Jumalan aviokäskyä ja nähdä sen merkitystä Jumalan luomistyön osallisuutena ja ennenkaikkea sitä, että avioliitto on olemassa sen takia, että se kuvastaa Jumalan ja hänen kansansa yhteyttä ja on olemassa sen merkkinä, ollaan jo alussa hukassa.


#53

Minusta Raamattu on tässä täysin selkeä. Kristitty voi olosuhteiden pakosta erota, mutta ei avioitua uudestaan. Kristitty on sitoutunut puolisoonsa kunnes kuolema erottaa, riippumatta siitä, toimiiko yhteinen elämä vai ei.

On surullista, ettei maailmasta varmaan kovinkaan kummoisia kirkkokuntia löydy, jotka oikeasti pitäisivät tästä kiinni. Monia kristittyjä ihmisiä kylläkin.


#54

Katolinen kirkko kai on aika kummoinen?

Mutta olen asiasta täysin samaa mieltä. Ja sekä luterilaisen perinteen mukainen ajatus siitä, että puolison huoruuden tähden päättynyt avioliitto voisi olla rikotulle puolisolle uudelleen avioitumiseen luvanantava tai ortodoksinen hengellisen kuoleman ajatus avioliiton päättävänä asiana, ne molemmat ovat jotain muuta kuin nykymeno.


#55

Katolinen kirkko harrastaa asialla kikkailua mitöimällä liittoja. Ääritapauksissa (joku insesti, väkivallalla avioliittoon pakottaminen tms) voisi se olla perusteltua, mutta olen ymmärtänyt, että mitätöintiä on käytetty myös vapaaehtoisesti solmituista liitoista.


#56

Ehkä on voitu, mutta periaate on se, että avioliitto ei ole pätevä, jos siihen ei ole menty tarkoituksena solmia pysyvä liitto. Jos siis puoliso on valehdellut tehdessään avioliittolupauksen, niin avioliittoa ei lisi solmittu. En kutsuisi asiaa kikkailuksi, sillä avioliitto syntyy päätöksestä solmia aviollinen yhteys (consensus coniugalis societatis) . Mutta pelkään kyllä pahoin, että joissain tapauksissa on tosiaan niin, että mitätöinti on tehty huonoilla perusteilla.

Katolinen kirkko kuitenkin opettaa, että avioliitto on purkamaton siten, että puolison eläesssä ei uutta avioliittoa voi solmia.


#57

“Ja ylikin. Siksi Paavali suosittelee leskille edelleen selibaattia, minkä itse ajattelen viittaavan puolisoon sitoutumiseen. Ymmärtääkseni ortodokseilla pätee leskien aviliittoihin samat kriteerit kuin eronneiden avioliittoihin.” (SanGennaro)

Mielestäni jos pitäydymme klassisen kristinuskon raamatulliseen totuuteen, niin avioliitto on täysin rikkomaton ja purkamaton. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, ettei maallisen lain mukainen avioero ole Jumalan silmissä avioero, vaan avioliitossa olevien aviopuolisoiden uskottomuutta ja aviovalojen rikkomista avioliittoa solmittaessa vihkimisen yhteydessä vannotuille aviovaloille, joissa vannotaan uskollisuutta. Avioliittohan raukeaa vasta, kun toinen aviopuolisoista kuolee, ja vain siinä tapauksessa toinen avioliitto on mahdollinen vielä elossa olevalle osapuolelle pyhän Paavalin suositellessa heitä pysymään leskinä.

"Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Hänen osansa on kuitenkin parempi, jos hän pysyy leskenä. Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki. "
(1. Kor. 7: 39 - 40)


#58

Käsittääkseni Jeesus salli avioeron mikäli avioliittoa on tullut rikkomaan jomman kumman puolison haureus, eli pettäminen. Jos otti eron “muun kuin huoruuden tähden, teki itse huorin”.

Matteus 5: 31,32

31 On sanottu: ‘Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan’.
32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.

Myöskään Jeesus ei opettanut, että avioliitto jatkuisi kuoleman jälkeen, vaan “siellä ollaan kuin enkelit Taivaassa”.

Matteus 22:23-33

23 Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä
24 sanoen: “Opettaja, Mooses on sanonut: ‘Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen’.
25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.
26 Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.
27 Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.
28 Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut.”
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.
30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.
31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:
32 ‘Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.”
33 Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.


#59

Ihan varmasti mitätöintiä on käytetty kikkailuunkin. Olen silti sitä mieltä että käytännön pohjana oleva ajatus on vilpitön.
Mielestäni haetaan sitä ajatusta että mikä tahansa himosta, läheisriippuvuudesta, tottumuksesta tai hetken hurmasta solmittu avioliitto ei muodosta ikuista liittoa.
Tästä on myös isillä kommenttia. En muista missä tekstissä se oli, mutta teksti puhui siitä kuinka avioon mielivä pari kävi jo ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana piispan luona juttelemassa siitä onko pari todella solmimassa kristillistä avioliittoa.


#60

“Käsittääkseni Jeesus salli avioeron mikäli avioliittoa on tullut rikkomaan jomman kumman puolison haureus, eli pettäminen. Jos otti eron “muun kuin huoruuden tähden, teki itse huorin”.”(Kulkuri)

Mutta lupasiko Jeesus haureuden tähden avioeron ottaneelle syyttömälle osapuolelle luvan solmia uutta avioliittoa haureellisen puolison eläessä? Mielestäni Hän ei luvannut. Myöskään pyhä Paavali ei anna lupaa uudelleen avioitumiseen entisen puolison eläessä. Jos pitäydymme Jeesuksen ja pyhän Paavalin opetuksiin, niin silloin eronneella kristityllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää yksin siveellisesti puhtaana pidättyvyydessä avioeronneena pyhää elämää Pyhän Hengen voimassa ja johdatuksessa kilvoitellessa kaidalla ristin tiellä kohti voittopalkintoa Isän luo taivaaseen.

“Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”
(Matt. 5: 32)

“Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”
(Matt. 19: 9)

“Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää. Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. Jos hän miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle, hän on avionrikkoja. Mutta miehensä kuoltua hän on vapaa lain määräyksestä eikä tee aviorikosta, jos menee naimisiin toisen miehen kanssa.”
(Room. 7: 1-3)

“Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa. Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan. Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?”
(1.Kor. 7: 8-16)