Tuli mieleen tällainen villihkö ajatus: Voisiko nostaa metelin siitä, että evankelisluterilainen kirkko herjaa ja häpäisee vanhojen kirkkojen sakramenttia tekemällä siitä irvokkaan näytelmän? Siis siinä tapauksessa jos sukupuolineutraaliin avioliittoon vihkimiseen ja siunaamiseen mennään.
2 tykkäystä
Tottakai. Ja mahdollisimman näyttävästi se pitää tehdä. Paras tunkeutua siihen tilaisuuteen ja siellä tuoda se julki.
No ei nyt kuitenkaan mitään sosiaaliliberaalien tai sateenkaariliikkeen keinoja pidä käyttöön ottaa. Mietin vain olisiko ajatus liian radikaali.
No minulla nyt oli mielessä se mielenilmaus joka tapahtui, kuin ensimmäinen pari rekisteröi parisuhteensa…
Mun mielestä oikeastaan ei, koska avioliitto ei ole vanhojen kirkkojen yksityisomaisuutta. Luterilainen kirkko ei edes väitä avioliiton olevan sakramentti, joten yhteyttä katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon on vaikea nähdä. Ei kai se ketään herjaa, että eri kirkoilla on erilaisia käsityksiä. (Ja niin on myös niiden toimitusten kohdalla, joita myös luterilaiset sanovat sakramenteiksi.)
1 tykkäys
Onhan se noinkin. Mitäpä se muille kuuluu, mitä luterilaiset omassa kirkossaan tekevät kaikille kristityille yhteisestä traditiosta perimällään aarteella. Mutta näissä oloissa tulee kyllä miettineeksi, että mitä mieltä jossain “ekumeniassa” voi enää olla tämmöisten kanssa…
4 tykkäystä
Tässäpä onkin iso kysymys, joka ei varmasti ole jäänyt huomaamatta. Nimittäin: päätöksiä on tehty rekisteröidystä parisuhteesta, jota ei siis voi siunata, vaan sen solmineitten kanssa ja puolesta voidaan rukoilla.
Mitäs nyt sitten, kun onkin kyse “avioliitosta”? Käsikirjan mukaan “Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata”. Tosin ohjeistuksessa puhutaan miehestä ja naisesta - määrätessä sitä, miten alttarin edessä seisotaan. Samoin sanamuodoissa puhutaan selkeästi miehestä ja naisesta.
Kysymyksenä siis sitten on, voidaanko nyt uudessa tilanteessa käyttää siunauksen kaavaa. Veikkaan, että tämä myös testataan kapitulissa.
1 tykkäys
Veikkaisin, että jos ja kun homoavioliiton kirkollinen siunaaminen sallitaan, niin tulemme näkemään sille ihan älyttömän vahvoja teologisia perusteita.
11 tykkäystä
Paino sanalle ‘älyttömän’…
9 tykkäystä
Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jännityksessä siihen saakka, paljastan nyt sen perusteluista merkittävimmän: Kaikilla on oikeus rakastaa.
10 tykkäystä
Toki tosiaan Suomessa nykyään avioliiton ulkopuolinen rakkaus kaikissa mahdollisissa muodoissaan onkin kriminalisoitu. Ruoskat viuhumaan ja jalkapuut täyteen!
1 tykkäys
Ei se tietysti yksityisomaisuutta ole, mutta sakramentti. Teologisesti sukupuolineutraalin liiton kristillistä vihkimistä voisi kai ainakin jossain määrin verrata saatananpalvojien mustaan messuun, joita niitäkin vastustetaan jumalanpilkkana.
2 tykkäystä
Vanhojen kirkkokuntien jäsenet voisivat piispojensa johdolla tunkeutua luterilaisten temppeliin ja joukolla keskeyttää epäkristilliset homoseksuelliparien vihkimenot. Kirkon elämäntavan ja pyhien sakramenttien rienausta ja vääristelyähän sellaiset toimitukset ovat. Niiden keskeyttäminen olisi aivan paikallaan ja mielestäni vertautuisi siihen, kun Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Molemmissa on kyse hyvien ja ihmisiä palvelevien käytäntöjen vääristelystä. Rahanvaihto itsessään oli Pyhän maan ulkopuolelta tulevien eksiilijuutalaisten palvelemista, jotta he pystyivät maksamaan temppeliveron paikallisella valuutalla, mutta se oli vääristelyä, että rahanvaihtajat vetivät välistä kiskurimaisesti omaan pussiin. Pyhä avioliiton sakramentti on ihmisten pelastumista varten, kun taas homoliitot etäännyttävät ihmiset pyhän sakramentin oikeasta ymmärtämisestä. Molemmat niin rahankiskonta kuin vääristelevät toimitukset sopii estää ja keskeyttää.
Luterilaiset ovat kuitenkin ort. näkökulmasta toisuskoisia, ja “ulkopuoliset tuomitsee Jumala”, niin kuin pyhä apostoli kirjoitti, joten tehkööt mitä tykkäävät. Mitäpä se meihin tulee.
3 tykkäystä
Samalla logiikalla vanhojen kirkkokuntien kanssa eri mieltä olevat voisivat rynniä kesken pyhän messun meidän kirkkoihimme ja pysäyttää “epäjumalanpalvontamme”/“hengellisen väkivallan”/“Raamatun sanan vääristelyn”/jne.: Koska Jeesus ja rahanvaihtajat. Ei näin 
6 tykkäystä
Joo, ja kaikki luterilaisethan homoliittoja myös kannattavatkin. Jokainen seisoo viimeisenä päivänä Jumalan edessä, olipa ortodoksi, katolinen, luterilainen tai hellari. Katsokoon kukin, ettei sinä päivänä kaadu.
2 tykkäystä
Eivät voisi. Ort. kirkko voi osoittaa piispaketjunsa autenttisuuden sekä oppinsa ja käytäntöjensä oikeaoppisuuden jakamattoman kirkon kanonien avulla tarkasteltuna, kun taas läntiset reformaation jälkeiset yhteisöt eivät kykene kumpaankaan.
Ei kristinusko voi olla mitä tahansa. Kirkolla on konkreettinen historia, johon kuuluvat mm. ekumeeniset kirkolliskokoukset, joita ei voi sivuuttaa, mikäli halutaan pysyä osallisena sitä kirkkoa, jonka Jeesus perusti ja jonka uskoa pyhät apostolit tunnustivat ja levittivät ja jonka oppia kirkkoisät sanoittivat. Pelkkä erimieltä oleminen ei tee mistään aitoa ja oikeaa.
Tuo voisi kaikki olla totta, mutta sekään ei muuttaisi sitä, että eri mieltä olevat ovat sitä vilpittömästi (usein ymmärrettävistä syistä), ja siispä se hetki, jolloin hyväksymme pakkokeinot tai väkivallan uskonasioissa väärin toimivia kohtaan on myös se hetki, jolloin avaamme ovemme vastaaville hyökkäyksille meitä vastaan. Kun kumpikin puoli uskoo yhtä vakaasti olevansa Jumalan asialla, on molempien sitouduttava selvittämään erimielisyytensä sanallisesti ja kaikella kunnioituksella, tai muuten tulee ennemmin tai myöhemmin oikeasti pahaa jälkeä.
5 tykkäystä
Näin, mutta en näkisi ollenkaan epäortodoksisena ilmaista mielekkäässä yhteydessä tai vastata kysyttäessä, että Kirkon ulkopuolella, heterodoksikristittyjen keskuudessa on esim. tässä avioliittokysymyksessä teologista ajattelua ja kristillisiä näkemyksiä, jotka ovat enemmän juurtuneita kristinuskoon ja niitä, jotka eivät ole. Ja esim. liberaali-reformistikristittyjen edustama ajattelu edustaa sitä vähemmän juurtuneempaa koulukuntaa.
Sikäli en usko, että tuo heti näkyisi, koska yhtä paljon väkeä toimituksena työllistää avioliiton siunaaminen kuin vihkiminenkin. Toki paperitöitä poistuu. Vaikka kirkkohäät ovatkin vähentymässä, niin en usko että ainakaan heti ihmiset sankoin joukoin tyytyisivät pelkkään siviilivihkimiseen. Tosin, siviilivihkimisten määrä on jo nyt kasvanut, joten se saattaa tarjota pohjan uusille, juhlaville uskonnottomille häille. Mutta tuolla perusteella pelkästään, siis että paljonko henkilökunnan tarve vähenee, ei tule päättää.
Avioliitto omata sakramentellisuuden, vaikka traditionaalisesti ei listattu sakramentti. Just i äktenskapet såsom en ”världslig”, samhällelig realitet är, där dopet och tron finns hos makarna eller en av dem, Kristi helgande nåd närvarande. Den gamla kontroversen om sakramentens antal borde lutherskt sett inte behöva räknas till de kyrkoskiljande frågorna. Reformatorerna ville inte haka upp sig på siffror. Enligt Melanchthon kan både prästvigningen och äktenskapet kallas sakrament (OBS. beroende på hur man definierar dem). Det finns därför (för luteraner) en skillnad mellan äktenskap “i Herren” och andra. I denna skillnad ryms en konfliktmöjlighet mellan kyrkans äktenskapssyn och samhällets.
2 tykkäystä