Ei siitä ole kuin vajaat puoli vuotta, kun arveltiin “pattitilanteen kirkossa jatkuvan vielä pitkään”; vai käsitinkö jotain väärin tuossa taannoisessa keskustelussa?
Arkkipiispa siis kieltää antaneensa mitään vihkimislupaa.( Mikä on tietysti siinä mielessä selvää, että hän ei sellaista lupaa voi antaa.)
90125:n linkkaamassa artikkelissa Heinimäki moittii kirkkoa vaikeaselkoisuudesta, mutta tosiasiassa kirkon kanta on ollut aivan selkeä. Se, että siitä on tehty irtiottoja, ei muuta asiaa. Tällainen Heinimäen harrastama hämmentäminen on tietysti tietoinen strategia, jolla yritetään luoda kuva sekavasta tilanteesta ja ajaa omaa kantaa tilanteen “selkiyttämiseksi”.
Ajatus, ettei uusi avioliittolaki muuttaisi mitään kirkossa, on Mäkisestä epärealistinen.
Lisäksi Hesari referoi kirkkoherra Arto Antturin ajatuksia:
Vihkimistä voi verrata pappien velvollisuuteen tehdä yhteistyötä naispappien kanssa. Sekin alkoi vapaaehtoisuudesta. ”Siinä petettiin lupaus, joka oli tehty, kun pappeus avattiin naisille. Ei ole takeita, että tässäkään asiassa jätettäisiin lopulta omantunnonvapautta”, Antturi sanoo.
Tämä on täsmälleen se, mitä kirjoitin lokakuussa tuohon toiseen ketjuun:
Tää on ollut alusta asti sellainen homma, että ainakaan taloudellisessa mielessä ja jäsenmäärällisesti kirkko ei voi voittaa. Ei varmaan edes sillä, että osa niistä jotka ovat eronneet sen näkemyksen vuoksi että kirkko syrjii homoja, liittyvät takaisin. Kai se toivo on siinä, että ne jotka kuuluvat kirkkoon lähnnä tavan ja tottumuksen vuoksi, pysyvät siinä.
Millainen johtaja oikein on sellainen, että aina kun hän sanoo jotain, ei kukaan voi loppuviimeksi olla aivan varma, mitä hän tarkoitti, ja lopulta jokainen muodostaa oman tulkintansa? Onko Delfoin oraakkeli valittu Suomen arkkipiispaksi?
juuri äsken päättyi nettilähetys hstv.fi -osoitteesta.
Viisi pappia ja Hesarin toimittaja keskustelivat sukupuolineutraalista avioliitosta kirkon kannalta.
Paikalla olivat mm. Paavalin “räväkkä ultraliberaali kohupappi” (oma luonnehdintani, anteeksi) pari lib.naispappia (Vantaa ja ?) ja pari kons. miespappi-kirkkoherraa (Pitsku ja Espoonlahti).
Sekä lib. K&K-päätoimittaja ja lib. HS-toimittaja.
Siis pari konsuparkaa lib-vyörytyksessä.
Jotenkin siitä parin tunnin paasauksesta jäi mieleen tuo niin kovin tuttu liberaalisiiven suuri ajatus:
(vasta) nyt kun ymmärrämme Raamattua…
Tässä nyt ei kummempaa henkilökohtaista väriä Häkkiseltä, mutta kiistaton pitäytyminen tehdyissä päätöksissä. Viittaus arkkipiispan neuvoon olla sooloilematta olisi ehkä vaatinut toimittajalta tarttumista tyyliin “Oliko ap:n viesti mielestänne yksiselitteinen?” tms. En tiedä onko tarttumista tapahtunut, mutta vastaukset vaikuttavat kirjoitetuilta, sähköpostivastauksia varmaankin.
Tampereella ei näköjään ainakaan vielä ole kapinapappeja ilmaantunut, vaikka tuomiokirkkoseurakunta tarjoaakin tilojaan kaikkiin hääjuhliin. Huolestuttavasti monen asenne näyttää kuitenkin olevan, että lähinnä lupaa odottelevat. Tämä muuten kiinnitti huomioni:
– Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston linjauksen mukaan seurakunnan tilat ovat kaikkien parien käytettävissä hääjuhlaa varten, mutta valitettavasti emme voi vihkiä juridisesti kirkossa. Kaikille voidaan antaa siunaus ja kaikkien parien puolesta rukoillaan. Näin kirkko tulee vastaan, Hallikainen toteaa.
Mitä Hallikainen tarkoittaa tuolla siunauksella? Eihän ole myöskään hyväksytty samaa sukupuolta olevien parien avioliiton siunaamistakaan?
Ymmärtääkseni Hallikainen lähtee siittä, että samaa sukupuolta-olevien maistraatissa solmima siviiliavioliitto voidaan jatkossa siunata aivan samoin kuin tähän asti on siunattu heidän rekisteröidyt parisuhteensa. Mitä se sitten noin käytännössä pitää sisällään, riippuu pitkälti asianomaisesta viranhaltijasta, jolle se “siunaustilaisuus” työvuorolistan mukaan napsahtaa.
Poistettu moderointiohjeiden vastainen sana ja vaihdettu lainmukaiseen. mod. Origi-Naali
Tuli mieleen tällainen villihkö ajatus: Voisiko nostaa metelin siitä, että evankelisluterilainen kirkko herjaa ja häpäisee vanhojen kirkkojen sakramenttia tekemällä siitä irvokkaan näytelmän? Siis siinä tapauksessa jos sukupuolineutraaliin avioliittoon vihkimiseen ja siunaamiseen mennään.
Mun mielestä oikeastaan ei, koska avioliitto ei ole vanhojen kirkkojen yksityisomaisuutta. Luterilainen kirkko ei edes väitä avioliiton olevan sakramentti, joten yhteyttä katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon on vaikea nähdä. Ei kai se ketään herjaa, että eri kirkoilla on erilaisia käsityksiä. (Ja niin on myös niiden toimitusten kohdalla, joita myös luterilaiset sanovat sakramenteiksi.)
Onhan se noinkin. Mitäpä se muille kuuluu, mitä luterilaiset omassa kirkossaan tekevät kaikille kristityille yhteisestä traditiosta perimällään aarteella. Mutta näissä oloissa tulee kyllä miettineeksi, että mitä mieltä jossain “ekumeniassa” voi enää olla tämmöisten kanssa…
Tässäpä onkin iso kysymys, joka ei varmasti ole jäänyt huomaamatta. Nimittäin: päätöksiä on tehty rekisteröidystä parisuhteesta, jota ei siis voi siunata, vaan sen solmineitten kanssa ja puolesta voidaan rukoilla.
Mitäs nyt sitten, kun onkin kyse “avioliitosta”? Käsikirjan mukaan “Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata”. Tosin ohjeistuksessa puhutaan miehestä ja naisesta - määrätessä sitä, miten alttarin edessä seisotaan. Samoin sanamuodoissa puhutaan selkeästi miehestä ja naisesta.
Kysymyksenä siis sitten on, voidaanko nyt uudessa tilanteessa käyttää siunauksen kaavaa. Veikkaan, että tämä myös testataan kapitulissa.