Kyllä käytin sanaa “hyökätä”. Yhtä hyvin olisin voinut käyttää sanaa arvostellaan, tai jotain muuta. Älä tartu yhteen sanaan ja tee siitä uutta juttua ja sfaareihin kohoavia tulkintoja.
Sanavalinnoilla on merkitystä. Mutta onko siis niin, että nämä parit eivät ole niitä uhreja tässä? Vaan lapsi. Tässä olemme siis samaa mieltä?
Viestini ainia pointti on, että minun ja vaimoni avioliitto on samassa tilanteessa, kuin ystäväpariskuntamme (nainen+nainen) tilanne. Me hyväksyimme lapsettumuuden, mutta olisimme voineet olla hyväksymättäkin. Sama pätee täysin ystäväpariskuntaamme.
Kyse on edelleen siitä mitä tehdään kun sitä ei hyväksytä. Ja miten siihen suhtaudutaan. Annat ristiriitaisia viestejä siitä miten itse suhtaudut. Hyväksytkö tämän vai et?
Miten siis ystäväpariskuntamme tulevaa avioliittoa te arvostelette ihme riistona, mutta ette meidän? Ainoa ero kun on se että me olemme heteroita ja he homoseksuaaleja. Tähän en ole saanut vastausta, vaikka moneen kertaan olen kysynyt. Turha sivupoluille keskustelua yrittää viedä.
Ei voi olla totta.
Juuri sitä et ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää, että tällaisen parin olemassaolo sinällään ei riistä lapselta yhtään mitään. Eikä ole lapsen oikeuksien polkemista. Eikä isän tai äidin riistoa. Tietenkään.
Se mitä tässä arvostellaan on avioliittoinstituution merkityksen ja sisällön muuttuminen. Siten, että edelleen liitetään yhteen “avioliitto” eli “naimisiin meno” ja lasten saaminen, sekä hetero- että homo/lesboparien tapauksessa. Ja tältä pohjalta nähdään “oikeus” lasten hankkimiseen.
Tästä on kyse. Yritä nyt, ihan oikeasti ymmärtää.