Kun arkkihiippakunnan ohje on tuollainen ja ymmärtääkseni Helsingin ohje on sama tai samankaltainen, niin ei noissa hiippakunnissa ainakaan siitä tule edes huomautusta, että “parin puolesta ja kanssa rukoilemisen” sijaan pidettiin jotakuinkin käsikirjan mukainen maistraatissa vihityn avioliiton siunaus.
Vaikka johan se nähtiin Helsingissä rekisteröidyn parisuhteen solmineiden kohdalla: vain puolesta ja kanssa rukoileminen oli sallittua ja nimenomaisesti ilman vihkikaavan elementtejä. Silti kun tvn hääsarjassa oli naisparilla tilaisuus, jota jotkut katsojat jopa luulivat vihkimiseksi ja kaava oli muuten kuin vihkimisen, mutta tahdotko-kysymykset ja aviopariksi julistaminen puuttui, niin tuomiokapituli totesi, että on “rukoiltu kanssa ja puolesta”. Miksipä tilanne siitä muuttuisi?
Jokos tämä oli jossain ketjussa…? http://suuressamukana.fi/kirkkokansan-raamattupaiva-siirtyy-18-3-finlandia-taloon/
Kirkkokansan Raamattupäivän paikka vaihtuu Kallion kirkosta Finlandia-taloon.
Siirron taustalla on kirkon sisällä jännitteitä synnyttävä avioliittokäsitys. Raamattupäivän ohjelmassa on avioliittoaiheinen opetus, jonka ei katsottu sopivan Kallion kirkkoon. Kirkkoherra Teemu Laajasalo ehdotti tapahtumaa järjestettäväksi ilman tätä tällä hetkellä herkkää aihetta, mutta Raamattupäivän järjestäjät pitävät opetusta kristillisestä avioliitosta niin tärkeänä, että paikkaa päätettiin sen vuoksi vaihtaa.
Että monenlaista tuo lakimuutos näköjään mukanaan.
Juu. Tästä veti kirkon sateenkaariporukka valtavat herneet nenuun.
Pöh!
Teemu mamoilee.
Tuosta kyllä herää se kysymys, mitä seurakunnissa saa tämän jälkeen avioliitosta opettaa. Mitä opetetaan seurakunnissa? Mitä opetetaan rippikouluissa?
Uskoisin, että Teemu pelaa nyt varmanpäälle piispaehdokkaana. Jos hän olisi hyväksynyt Räsästen avioliitto-opetuksen Kallion kirkossa, olisi kannatus Helsingin piispanvaalissa ollut uhattuna.
No, eipä tästäkään nyt Teemun pisteet ainakaan nouse konservatiivien leirissä. Tässä olisi tarvittu viisasta diplomatiaa puolin ja toisin, eikä täysiä pisteitä kerää järjestäjätahokaan. Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Vietä nyt sitten Kirkkokansan Raamattupäiviä Finlandia-talossa, eikä edes muuta vaihtoehtoa löydetty? Edes muista kirkoista tai kirkkokunnista. Tarpeeksi isoa tilaa voi olla vaikea löytää kuin muutamasta Helsingin evl-kirkosta ja ongelmat kai niissäkin olisivat tulleet ehkä eteen.
Pariin kertaan Kirkkokansan Raamattupäiville osallistuneena Kallion kirkossa tuntuu vain siltä, että juhlan vietto jossain muualla kuin pyhäkössä on huono idea ja johtaa yhä suurempaan erilleenmenoon kansankirkosta.
Johanneksen kirkossa on ollut Raamattuopiston syventymispäivät kymmeniä kertoja. No, muutos tosin parin viikon aikataululla on varmaan vaikea järjestää, mutta tilan vuokra, joka varmasti vie tuhatpäiseltä yleisöltä ainakin kympin kolehdin per nenä olisi voitu käyttää paremminkin. Räsästen avioliitto-opetusta tuskin kukaan viidennen liikkeen kirkkokansasta lisää tarvitsee kun asia on muutenkin selvää.
Kirkon tunnustuksen mukaista opetusta ei saa enää julistaa kirkossa, koska kirkko on maallistunut. Tunnustuksen mukainen opetus täytyy viedä maalliseen tilaan.
Nonni.
Pöyristelisköhän vähän tässä joutessaan, sitä odotellessa että myös maallisten tilojen vuokraajat vetävät säpit kiinni vääriä ajatuksia omaavilta.
Vedin joo överiksi, mutta onpahan nyt tapahtumia kerrassaan.
Tällaisia viestejä varten pitäisi olla erikoispeukku, joka tarkoittaisi: en peukuta viestin sisältöä, mutta kiitos että toit asian tietoisuuteemme.
Sellainen kipeä peukku mikä on siteessä! Ja verta valuvana.
Kuvaa kyllä kiteytetysti tätä aikaamme ja sen henkeä, ettei kirkossa saa opetaa Raamatun mukaista käsitystä ihmisen hyvästä elämästä, ei edes heille, jotka tällaista, ennen vielä kirkkommekin käsityksen mukaista, opetusta kuulla haluavat.
Peukku voi tarkoittaa monia asioita, ei välttämättä sitä että pitää viestin sisältöä hyvänä asiana. Tähänhän törmää ainakin rukouspyyntöketjussa usein, ja englanninkielisillä foorumeilla voidaan epäselvyyksien välttämiseksi täsmentää vaikkapa ilmaisulla “upvoted for sympathy”, että ei kannata viestissä kerrottuja asioita.
Itse asiasta olen sitä mieltä, että Laajasalo varmaankin tarkoitti toimia sovittelevasti eri ryhmien välillä, niinkuin hänen tapansa on. Aihe on juuri nyt pinnalla tuoreen lakimuutoksen takia ja siksi herkkä, mutta tämä tilanne ei jatku ikuisesti. Tai näin hän ilmeisesti ajattelee, tällaisen käsityksen sain, mutta näinköhän se sitten menee?
Sinänsä on kyllä hyvä asia, että kirkkoherrat syynäävät kirkoissa järjestettävien tilaisuuksien sisältöä. Tästähän oli puhetta silloin Jalovaaran lääkedemoniskandaalin aikaan, että kirkkoherrat eivät tiedä mitä tilaisuuksissa käytännössä tapahtuu.
Miten olikaan piispojen ja herätysliikejohtajien “tahdonilmaisun” laita? Siitä ei enää keskustella.
Teemu Laajasalo on ollut suvaitsevainen myös konseravatiiveja kohtaan. Edes hän ei voi enää valitsevassa ilmapiirissä myöntää tiloja kirkkokansalle.
Usein näilläkin palstoilla olen lukenut, että uusi avioliittokäsitys ja uusi laki ei muuta mitään, eikä rajoita ketään, koska se koskee vain pientä vähemmistöä, joka saa nyt “ihmisoikeudet”.
Seuraava askel on, että kaikki kirkon työntekijät, jotka julkisesti sanovat, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä, joutuvat eroamaan (median tai kirkon sisäisen painostuksen takia) tai erotetuiksi “syrjinnästä ja vihapuheista.”.
Tälle ei taida kannattaa oma ketjuaan perustaa?
Suomen uusi avioliittolaki on huomioitu muuallakin. Mm. La Croix –lehti julkaisi pari päivää sitten aiheesta jutun. La Croix on perinteikäs, vähäisin katkoksin vuodesta 1880 lähtien ilmestynyt Ranskan paikalliskirkon puolivirallinen tabloidi. Vaikka artikkeleissa pyritään kiihkottomuuteen ja tasapuolisuuteen, niin pääkirjoitustasolla lehden linja ei viime vuosikymmeninä ole mitenkään oleellisesti eronnut vaikkapa meikäläisen Kirkko ja kaupunki –aviisin kannanotoista; vähänkään vanhakantaisemmat katolilaiset eivät La Croix’ta kovin korkealle arvosta…
Käännän tähän kuitenkin pätkän La Croix’n juttua lyhyemmästä ja suoraan sanoen tymäkämmästä puheenvuorosta traditionalistiselta Le Salon Beige –sivustolta. Jutussa mainittu Sarah Rizzo on, jos nyt joku ei sitä tiedä, italialaisen isän suomalainen tytär, kristillisdemokraattien kuntavaaliehdokas Järvenpäässä, Aito avioliitto -yhdistyksen tiedottaja ja – tietenkin – katolilainen:
Ranskalaista La Manif Pour Tous –liikettä esikuvanaan pitävä Aito avioliitto –niminen yhdistys ei aio luopua taistelusta. [Ransk. liikkeen johtajiin kuuluva] Ludovine de La Rochère vieraili Helsingissä maaliskuussa 2015 antamassa tukea tälle pienelle pohjoismaiselle sisarorganisaatiolle [–]. Vuoden 2016 toukokuussa de La Rochère puolestaan osallistui Suomessa asiaa käsittelevään seminaariin. Sarah Rizzo, autististen lasten erityisopettaja ja Aito avioliitto –yhdistyksen tiedotussihteeri, korostaa: ”Keskustelut Ludovinen kanssa vahvistivat pelkojamme: tämä kaikki on vasta alkua perheiden vastaisessa hyökkäyksessä”.
Meikäläinen Aito avioliitto –yhdistys on tosiaan eräässä mielessä ranskalaisen Manif Pour Tous –liikkeen sisarjärjestö, logoaan myöten. Vaikka Manif Pour Tous ei ole kyennyt pysäyttämään avioliiton ”denaturointia” Ranskassa (siellähän vastaava laki meni läpi jo kolmisen vuotta sitten), niin se on yhtä kaikki kyennyt kokoamaan todella suuria mielenosoittajajoukkoja kaduille puolustamaan klassisen perheen asemaa; tässä muutama vuosi sitten Timo Soini osallistui Pariisin matkallaan yhteen liikkeen järjestämään miekkariin, mikä sai oikeinajattelevan kotimaisen median jossain määrin takajaloilleen, kuten muistettaneen.
Nyt sitten alkavat homoparien adoptioyritykset.
Kaikki parien ulkoisten lasten adoptioiden yhteistyömaat eivät kuitenkaan ole niin “kehittyneitä” kuin Suomen uusi avioliittolaki, ja eivät hyväksy homopareja lasten adoptioperheiksi.
Ei ole minusta mitenkään tarpeellista kun heteropareillekin on vaikea saada adoptiolasta. Ja hetero-avioparissa lapsella sentään olisi sekä isän että äidin malli.
Joo. Sinänsä varmaan homopari on parempi huoltaja lapselle kuin kehitysmaan lastenkoti, sitä tuskin kukaan kiistää. Tällä hetkellä kuitenkaan adoptioon tarjotuista lapsista ei ole ylitarjontaa, vaan pikemminkin pulaa, ja halukkaat joutuvat odottamaan todella pitkään. Mahdollisten vanhempikandidaattien määrän lisääminen ei siis nykytilanteessa nouse lapsen edusta.
Perinteisesti ymmärtääkseni jumalanpalveluksissa on rukoiltu niiden avioliittoon aikovien puolesta, jotka ovat menossa kirkollisesti naimisiin. Vai tarkistetaanko avioon aikovilta ja esirukousta pyytäviltä, onko tarkoitus solmia avioliitto kirkossa vai maistraatissa?
Avioliittolain muutoksen jälkeen Lapuan piispa kirjoitti papeille muutoksen liittyvän kirjeen ja käsitteli siinä myös esirukousta jumalanpalveluksessa. Onko siis ajatus, että samaa sukupuolta olevienkin avioliittoon aikovien puolesta rukoiltaisiin jumalanpalveluksissa? Miten ymmärrätte kyseisen kohdan kirjeestä?
http://www.lapuanhiippakunta.fi/fi/avioliittolain-muutosta-koskeva-piispan-kirje/
Lisäys: Onko joku kuullut / onko jollain tietoa, että samaa sukupuolta olevan parin puolesta olisi rukoiltu tavallisen messun/jp:n yleisessä esirukouksessa?
Rukous samaa sukupuolta olevan avioparin kanssa
…
Kyse on avioliiton solmineiden juhlasta.
Surullista lukea tällaista piispalta.