Tässä oikea syy “ovet, ovet”- huutoon. Spekulaatio sitä, mitä ovien takana tapahtui, lähti ihan pakanamaailman edustajien omasta mielikuvituksesta sen perusteella kuin kuultiin huhuja ehtoollisenvietosta.
1 tykkäys
Kirjoitin tuolla toisessa ketjussa, että epäusko kadottaa ja siten vain epäuskoinen ihminen syö ja juo tuomiokseen. Ei ole pastorille helppoa tehdä selkoa siitä kuka ei usko ja kuka uskoo. Mikään uskohta ei olekaan vaikeampi kuin uskoa syntien anteeksiantamukseen, koskettavathan kaikki muut uskohdat ulkopuolellamme olevia asioita, joihin meidän kokemuksemme ei yllä, kuten että uskomme Jumalan luoneen taivaan ja maan, Jeesuksen kärsineen ja kuolleen, mutta mitä hyötyä näistä uskonkohdista on minulle, jos en usko syntieni anteeksiantamusta.
Ehtoollisessakin juuri tämä uskonkohta, syntien anteeksiantamus, on keskeisellä sijalla. Tämä määrittää ja toimii vedenjakajana sille kuka nauttii ehtoollisen kelvottomasti ja kuka hyödykseen. Jeesus sanoi ehtoollista asettaessaan:
Matt. 26:26-28: "Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen:»Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.» Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi:»Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi."
Siksihän me rukoilemme ennen ehtoolliselle käymistä, että Pyhä Henki antaisi meille uskoa, niin että oikein ottaisimme vastaan Kristuksen ruumiin ja veren hyödyksemme. Näin me teemme vain silloin kun olemme vakuuttuneet lain kautta oman itsemme kelvottomuudesta ja haluamme käydä ehtoollipöytään ottamaan uskossa vastaan turvaksemme omaa kelvottomuuttamme vastaan Kristuksen ruumiin ja veren, ruumiin ja veren, jotka hän antoi ristillä sijastamme.
Itsensä koetteleminen tässä asiassa ei ole mikään helppo nakki, eikä perustu järkeisuskoon, siihen, että sanallisen informaation opetettamana ulkokohtaisesti käsitän ja osaan toistaa kuin papukaija Kristuksen ruumiin ja veren olevan läsnä ehtoollisessa, sillä näin tehdessäni olen tapakristitty, jolloin laahaudun ehtoollispöytään ehkäpä viikosta toiseen uskomatta Kristuksen ruumiin ja veren olevan läsnä ehtoolisessa juurikin vain yhdestä syystä minun syntieni anteeksisaamiseksi.
Valitettavasti vain monesti, liian monesti, tällaisesta rationaalisen informaation tuottamasta papukaijamaisesta käsityksestä ja sen toistamisen osaamisesta tehdään itsensä koettelemisen kriteeri.
Noissa luterilaisissa seurakunnissa joissa on erittäin tiukasti suljettu ehtoollinen on havaintojeni mukaan myös taipumus korostaa koko maailman vanhurskauttamisoppia ikään kuin koko maailma olisi vanhurskas pelkästään Kristuksen sovituksen nojalla, eikä uskon välittävää kättä tarvittaisi. Tällöin on hyvin johdonmukaista, että he jakavat ehtoollisenkin vain rationaalisen oikeaan oppiin tunnustautumisen perusteella.
Raamattu ei kuitenkaan tunne tuota koko maailman vanhurskauttamisoppia, se tuntee vain uskosta tapahtuvan vanhurskauttamisen käsittäen uskon Jumalan lahjana, jonka hän antaa ihmiselle Kristuksen sovitustyön perusteella. Olemme siis vanhurskautetut vain Kristuksessa kun usko meidät liittää häneen, emme hänen ulkopuolellaan muutoin kuin objektiivisessa mielessä. Mikään järkeisjohteinen oikeaoppisuus ei tule tässä kysymykseen. Ahdistaa kun vieläkin 5 vuoden jo mentyä STLK:sta eroamiseni jälkeen yksi kyseisen kirkkokunnan jäsen soittelee ja viestittelee mulle vieläkin, että sulla on väärä seurakuntayhteys ja viittaa tällä, että minulla on väärä oppi.
Kristuksen kirkko on löydettävissä kaikkialla missä evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan, STLK on luterilaisten mukaan oikea kirkko. Tietysti on ahdistavaa jos nykyinen kirkkosi asetetaan kyseenalaiseksi, toimitetaanhan sielläkin luterilaisen opin mukaan sakramentit oikein. Sley:ssä on korostettu koko maailman vanhurskauttamisoppia voit kysyä vaikka pastoriltasi, evankelisten keskuudesta tämä opetus on tullut Suomen Siioniin.
1 tykkäys
Juu, mutta se ei ole oikein jos katsotaan, että koko maailma on sen perusteella vanhurskas olkoon tuollaista korostettu vaikka missä. Siinä sotketaan objektiivinen vanhurskautus ja subjektiivinen uskolla omistettava vanhurskaus keskenään tehden niistä yksi ja sama asia. Kyllä nämä Sleyssä osataan erottaa toisistaan!
1 tykkäys
Mihin viittaat? Mistä luterilaisista on nyt kysymys? Ja toisaalta kyllä suljettu ehtoollinen kertoo, siitä että ollaan tarkkoja myös henkilökohtaisesta uskosta.
2 tykkäystä
No pieniin luterilaisiin kirkkokuntiin, joissa ehtoolliselle kelvollisuutta mitataan oikeoppisuudella, järkeisjohteisesti opitulla pään tiedolla siitä, että ehtollisessa on tarjolla Kristuksen ruumis ja veri kun se sen sijaan pitäisi ottaa vastaan uskolla, toisin sanoen hengessä. “Ei liha mitään hyödytä, Henki on se joka eläväksi tekee.”
Tuo on varmaan totta. STLK on varmasti tämän kaltainen mankeli jossa sanat tulee osata asettaa oikeaan järjestykseen ja näin toteutuu sana; Kristuksen kirkko on kaikkialla missä evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Pienet luterilaiset seurakunnat ovat tietysti osa Kristuksen kirkkoa. Näistä Suomessa olevista pienistä seurakunnista suurin osa on lähtenyt Sley:n piiristä.
1 tykkäys
En kyllä yhtään tunnista 9x kuvausta oikeaksi, ja se mitä tiedän STLK:sta ei myöskään pidä paikkansa ettäkö siellä opetettaisiin jokaisen olevan vanhurskas ilman uskoakin. Suljetulla ehtoollisyhteydellä ei ole mitään tekemistä yleisen vanhurskautuksen kanssa.
Objektiivinen eli yleinen vanhurskaus tarvitaan, jotta subjektiivinen uskonvanhurskaus voisi toteutua, muuten armonvälineistä ja uskosta tehdään vanhurskautuksen ansiolliset syyt, sen sijaan että ne ovat vanhurskautuksen välineelliset syyt. Tämä on esim. Pieperillä kirkkaakin kirkkaampi juttu.
Suljettu ehtoollinen tulee taas siitä vanhakirkollisesta ymmärryksestä, että ehtoollinen on paitsi syntien anteeksiantamuksen, myös kirkollisen yhteyden (uskon, opin ja tunnustuksen yhteyden) ateria.
3 tykkäystä
Aamen, totisesti näin.
Totisesti, sieltähän se on Suomeen lanseerattu, Hedbergin, Bäckin ja Engströmin korostus.
Miten näet tämän tunnuskirjojen lauseen;
"Kristuksen kirkko on kaikkialla missä evankeliumia puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. "
Jos ajattelemme tämän edellä olevan lauseman suhdetta;
-
ortodoksiseen ehtoollisoppiin
-
Roomalaiskatolliseen ehtoollisoppiin
-
Ja triaaliksi Helluntailausten ehtoollisoppiin
Toimitetaanko näissä kirkkokunnissa tunnuskirjojen mukaan sakramentit oikein.
Sakramentit ovat oikeat roomalaisilla ja ortodokseilla. Helluntailaiset tekevät tyhjäksi Kristuksen asetuksen kun opettavat asetussanojen tarkoittavan mujta kuin mitä Kristus sanoo.
Sakramentit ovat oikeat myös esim. kansankirkolla, mutta niitä ei hoideta oikein kaikkialla. Esim. Kaste tulee turhennetuksi väärällä evankeliumin saarnalla, sillä meidät on kastettu pitämään Kristuksen sanat. Ehtoollista ei hoideta oikein mm. tekemällä siitä kaikille avoin.
R.Kat. kirkolla ja ortodokseillakin sakramentit ovat oikeat, ja niitä hoidetaan oikein siinä määrin kuin niiden yhteydessä julistettu evankeliumikin on oikea. Siksi pidän molempia kirkkoja sellaisina, joissa Kristuksen yksi kirkko toteutuu ja ilmenee.
(Vaikkakin pidän tietysti luterilaista saarnaa ja opetusta sellaisena, jossa evankeliumi kirkkaimmin toteutuu)
Mielenkiintoista. Herättää paljon kysymyksiä. Teologisesti sakramentit ymmärretään esim ortodoksi kirkossa toisella tavalla kuin luterilaisuudessa. Miten luterilainen voi ajatella, että ortodokseilla on oikea oppi ehtoollisesta? Vain ajatteleeko luterilainen mielestäsi, että ortodoksit toimittavat teknisesti heidän omien tapojen mukaan ehtoollisen oikein.
1 tykkäys
2 viestiä yhdistettiin ketjuun: Sääntöjen vastainen ja siksi tänne siirretty
Hyviä hemmoja kaikki silti. Kirkkohistoriassa voi havaita kaikenlaisia korostuksia, mutta toiset on huonompia kuin toiset?
.
Koko maailmaa armahtava Jumala on Raamatun ja koko kirkon sanoman ydin.
Korostus on mielestäni yleensä selitettävissä reaktioksi.
Kun omaa surkeaa tilaansa tuijottava herännäisyys ahdisti Hedbergiä, hän löysi Jeesukselta vastauksen: Jo nyt! Ei ehkä joskus, vaan nyt jo autuas, vastoin tunnettani.
Esimerkiksi noin.
Samalla voi nähdä, jälkeenpäin että kyllä odottaja ja armonkerjäläinenkin Jeesuksen luona asuu. Niinpä me evankeliset voimme ihan salaa olla välillä körttejäkin. Ainakin minä.
Kiitos etukäteen. Odotan teologiaa for dummies. 
1 tykkäys
Tarkoitin sitä, että ortodokseilla ja roomalaiskatolisilla on oikea ymmärrys siitä, että
- Ehtoollinen pyhitetään Kristuksen sanalla
- Se tehdään kirkon viran välityksellä
- Ehtoollinen on Kristuksen ruumis ja veri
- Ehtoollinen antaa syntien anteeksiantamuksen ja elämän.
Sakramentit ovat itsessään oikeat (toisin kuin helluntailaisilla). Mutta ne voidaan väärällä evankeliumilla (mikäli sitä on), tai muilla väörinkäytöksillä kyllä hoitaa väärin ja näin häpäistä ne. Kuten 9x viittasi R.-katoliseen messu-uhriin.
On tehtävä ero siinä, onko sakramentti oikea, ja onkko sakramentti oikein hoidettu.
Eli nyt myös saa 9x vetää jäitä hattuun. Lue tarkemmin, mitä sanon. Vanhoilla kirkoilla on sinänsä oikea sakramentti, mutta niitä ei aina oikein hoideta tai käytetä, ja näin ne häpäistään (näin ei tapahdu aina eikä kaikkialla). Yritin ilmaista tämän luterilaisena hienotunteisesti.
3 tykkäystä
Mä ainakin tykkään näistä isistä, ja olen “vanhaevankelisena” kova “koko maailman autuuden” mies.
1 tykkäys
Katsopa, mitä Leijonalle vastasin.
Jep. ”Koko maailman autuus” (yleinen vanhurskauttaminen) on hyvin lohdullinen asia. Pitäähän tuon lahjan olla ensin olemassa, että siihen voi tarttua ja uskolla omistaa.
4 tykkäystä
Kivaa.
Onhan tuo termi silti vähän turhan altis väärinkäsitykselle. Ja kun on olemassa myös porukkaa, tai ainakin ollut, joka veti homman överiksi, niin ehkä koko maailman autuutta pitää julistaa selitysosan kera. Nykyään kun ongelma on ehkä siinä että armo on halpaa eikä siinä että armoa ei julisteta.