Totta kai johtajat ovat eri asemassa. Siitä huolimatta, jos katsotaan Augsburgin tunnustusta ja sen vaatimusta kirkon ykseyden ehdoista, ja LHPK:n käytäntöä, on aivan selvästi huomattavissa, että nämä eivät vastaa toisiaan, vaan julkisestikin toisin uskovia päästetään ehtoolliselle.
Julkinen naispappeuden hyväksyvä toiminta, myös maallikoilta, on kielletty. Esimerkiksi ei voi toimia ehtoollisavustajana evl.fi:ssä.
En puhunut epävarmuudesta, vaan siitä, että on oikeasti siinä uskossa, että nainen voi olla pappi. Tällaisia hyväksytään tieten tahtoen teidän ehtoollisillenne, vaikka heillä on eri usko kuin mitä LHPK opettaa.
Sanon, että tämä tapa on Augsburgin tunnustuksen asettamien ykseyden ehtojen vastaista, en muuta. Minustakin on aivan järkevää, että lähinnä pappeja ja julkisesti toimivia rangaistaan (suljetaan ehtoolliselta) – se ei kuitenkaan ole luterilaisen tunnustuksen mukaista.
Kuten todettua, tämä ei nyt vain millään muotoa pidä paikkaansa. Itse kannatan suljettua ehtoollista enkä edelleenkään skandaloidu tai edes suuremmin kiinnostu luterilaisista ehtoolliskäytännöistä, mutta ei tämä nyt vain toistamalla oikeaksi muutu. Olen itse kysynyt asiaa LHPKn papilta ja vastauksena tuli, että en pääsisi ehtoolliselle.
Silvanus, en voi ottaa kantaa tapaukseen, koska en siitä tiedä. Kyseinen pastori on varmaan keskustellut ko. henkilön kanssa. Jos tunnet tapauksen, niin miksi et keskustele kyseisen pastorin kanssa asiasta suoraan? Minulla on ainakin omien syntien kanssa niin paljon tekemistä, että en seuraa ja arvioi sitä, kenelle pastori jakaa tai mahdollisesti jättää jakamatta ehtoollista. Se on pastorin tehtävä. Jokainen tapaus on aina yksilöllinen ja siksi pastorit käyvät keskusteluja ja harkitsevat aina yksilötapaukset.
Seurakunta on ”pyhien yhteisö” niin kuin itse CA:sta lainasit. Se ei ole Pyhä siksi, että seurakuntalaiset ja pastori ovat itsessään synnittömiä ja pyhiä, vaan Kristuksen takia ja hänen ansioistaan. Seurakuntaan tulee kaikenlaisia ihmisiä, joilla on kaikenlaista syntiä. Syntiset tarvitsevat seurakuntaa ja syntisiähän me olemme kaikki.
Seurakuntaan tulee myös arkoja, etsiviä ja haaksirikon kokeneita eronneita ja avoliitossa olevia. Silti seurakunta ei opeta moniaviosuutta tai avoliittoa, vaan Jumalan asettamaa kristillistä avioliittoa. Seurakunnan paimen pyrkii ohjamaan oikeaan elämään ja avoliitossa olevia avioliittoon, äärimmäisenä keinona sulkeminen ehtoolliselta. Mutta eihän se, että seurakunnassa on ihmissuhteiden ja seksuaalisuutensa kanssa kamppailevia ihmisiä tarkoita sitä, että seurakunnassa opetetaan moniavioisuutta. Samoin ei sekään tarkoita monioppisuutta tai Augsburgin tunnustuksen ykseyden vastaisuutta, jos joku naispappeutta kannattava seurakuntalainen on käynyt ehtoollisella jossain LHPK:n seurakunnassa.
Pastorin toiminta on julkisen viran hoitamista, joten pastorin toimia myös julkisesti pitää arvioida. Vai oletko sitä mieltä, että kaikki mahdolliset pastoreiden väärintekemiset pitää vaieta kuoliaaksi?
Kyllä se tarkoittaa. Jos joku julkisesti tai siten, että pastori on siitä tietoinen, kannattaa naispappeutta, eikä usko sakramenttien oikein toimittamisesta samoin kuin yhteisö, hänellä ei ole yksimielisyyttä sakramenttien toimittamisesta, mikä on kirkon ykseyden ehto. Tämä on nyt suoraan luterilaista tunnustusta. Jos yksimielisyys puuttuu, luterilaisen tunnustuksen mukainen ehto puuttuu. LHPK:ssa tätä tunnustuksen lausetta on kevennetty, siten että ei vaadita yksimielisyyttä, vaan julkisen toiminnan yksimuotoisuutta (uniformiteetti). Lähestymistapa on tosiaan erilainen, mitä luterilaiset tunnustuskirjat tekevät, mutta se sallittakoon; kaikkien oppihan kehittyy ajan kulkiessa eteenpäin, niin myös “tunnustuksellisten” luterilaisten.
Eikös lainaamasi Pohjolan kirjoitus ole lokakuulta? Ei siis alkuaikojen tekstejä.
Kuten sanoin, se on hyvä lukea tarkasti, jos haluaa kunnolla kommentoida ja keskustella ehtoollisopetuksestanne.
Mutta minua tökkivät nyt huutomerkit sekä se että aika yksioikoiseen ja poleemiseen sävyyn tuomitaan tuossa kirkkomme sellaiseksi jossa saisi vapaasti elää kaikenlaiset opit Kristuksesta.
Silvanus: “Lähestymistapa on tosiaan erilainen, mitä luterilaiset tunnustuskirjat tekevät, mutta se sallittakoon; kaikkien oppihan kehittyy ajan kulkiessa eteenpäin, niin myös “tunnustuksellisten” luterilaisten.”
Silvanus, olet ymmärtänyt opin ja sen käytön väärin. Oppi ei ole sitä varten, että sitä käytetään ruoskana seurakuntalaisia vastaan ja lyödään tunnustuskirjoilla ihmisiä päähän, vaan oppi on sitä varten, että paimenet ammentavat siitä ja pitävät lähteet kirkkaina, niin että evankeliumi ja hyvän paimenen ääni kuuluvat ja usko seurakunnassa säilyy. Pastorin on tunnettava ja hallittava kristinoppi, jotta hän kykenee opettamaan niin varttuneita kuin uskossaan nuoria. Näin myös koko seurakunta pysyy oikeassa uskossa.
Noviisi, en toivo pahaa teidän hiippakunnallenne. Hyvä jos on hyvä siellä olla. On myös väärämielistä parjaamista teitä kohtaan.
Pointtini on se, että mielestäni on reilua myöntää eroavaisuudet. Ei oman piispan kutsuminen ja omien käytäntöjen luominen ole pieni asia. Ei teidän luterilaisuutenne ole samanlaista kuin meidän. Sitä en tiedä mikä on parempaa tai huonompaa, mutta ero on olemassa.
Lhpk on syntynyt naispappeuden torjujien messujen turvaamiseksi, mutta se on luonut omaa identiteettiään ja teologiaansa matkan varrella. Se on myös edelleen protestiliike suhteessa kirkkoomme.
Sleyn ja Lhpk:n erot ovat selkeimmillään suhtautumisessa kirkon seurakuntiin, kirkkoherroihin ja piispoihin. Yksittäisten messuvieraiden ajatuksia ja uskoa on mahdoton tutkia yleispätevästi. Tietyt ratkaisut ja lausunnot ovat kuitenkin ratkaisevasti erilaisia.
Noviisin kirjoitus antaa ymmärtää, että vaatimukset ovat muuttuneet.
Suljetusta pöydästä aikaisemmin puhuttiin paljon toisella palstalla.
Myös on tunnettua tämä neuvo mennä siunattavaksi oikea käsi olkapäällä.
Muuan henkilö sai eräässä keskustelussa moitteita siitä, että oli ollut evlut.kirkon ehtoollispöydässä, jossa konsekroinut khra oli aikaisemmin keväällä jakanut yhdessä seurakuntansa naispastorin kansa. Annettiin ymmärtää, että hän ei ole sopiva tulemaan yhteiseen pöytään LHPK:n uskovien kansa.
En ole täälläkään ainoa, jota moiset pohdinnat tympivät.
Aiemmin ketjussa kyselin Lähetyshiippakunnan ehtoollisasioista. Sain vähän lisää selkoa asiaan varmasta lähteestä, joten raportoin siitä, vaikka mitään varsinaisesti uutta ei siinä esille tullakaan.
Kävin siis Lähetyshiippakunnan messussa. Pastori tuli juttelemaan messun jälkeen, oli huomannut ensikertalaisen. Siinä oli minulla hyvä tilaisuus kysyä ehtoollisenvietosta. Ja oma epäilyni piti siis paikkansa: ei minulle ehtoollista siellä anneta. Virkakanta riittää esteeksi, eikä siis tarvitse edes julkisesti naispappeutta hyväksyä että on jo estynyt.
Harmittavasti en ehtinyt selvittää, miten he suhtautuvat meidän toisinajattelevien siunaamiseen ehtoollisen yhteydessä. Luultavasti käyn kyllä joskus toistekin heidän messussaan, ehkä vielä tulee tilaisuus varmistua tuosta.
Miksi tuota asiaa on kysyttävä pastorilta? Eikö sen vastauksen voisi laittaa avoimesti näkyville LHPK:n sivuille, niin silloin jokainen tietäisi mikä on LHPK:n käytäntö asiassa?
Kuulostaa erikoiselta. Olen ymmärtänyt, ettei tuon pitäisi olla esteenä. Mitenkähän olet asiasi esittänyt? Toki kyse voi olla myös pastorien välisistä eroista käytännössä, mutta tämä olisi kyllä perin pohjin ikävää ja surkeaa. Olisi oikein, että asiasta olisi yhteneväinen käytäntö seurakunnasta riippumatta. Tai siis, ei joku henkilö oikein näin äkkiseltään ajateltuna voi olla yhtäaikaa kelvoton ja kelvollinen ehtoollisyhteyteen Lähetyshiippakunnassa riippuen siitä, mihin seurakuntaan hän menee.
Minä olen muutama vuosi sitten käynyt joitakin kertoja Lhpk:n messussa, myös siten että pastori on ollut naamalta ja foorumilta tuttu. Oletan kyllä, että matalakirkollinen virkanäkemykseni, joka ei mitenkään estä naisliturgin johtamalle ehtoolliselle osallistumista, oli tiedossa, ja olin kyllä Lhpk:n juttuja jonkin verran kritisoinut myös. Mutta ehtoolliselle osallistumisessa ei ollut ongelmia, ei etu- eikä jälkikäteen. Eli homma kai vaihtelee, tai ainakin vaihteli, pastorista riippuen. (Toki voi olla, että olin vain niin sympaattinen keskustelija ettei hän hennonut nyrpistellä.)
Nyt vaan lähetetään Antti Valkama sympaattisesti keskustelemaan jokaiseen Lähetyshiippakunnan seurakuntaan (tai jokaisen hiippakunnan pastorin puheille), niin selviää tämäkin asia.
No foorumi-keskustelu kaikkien Lähetyshiippakunnan pastorien kanssa? Saataisiin tänne kivasti uusia kirjoittajia, eikä sen jälkeen kukaan voisi enää valittaa ettei olisi tarjolla Lähetyshiippakunnan näkemystä keskusteluihin.
Minä ajattelin, että @Noviisi tai @Stgeorg hoitaisivat asian. Tai aloita @M.Wigelius:ksta , hän kun on näköjään palannut foorumille. (ja jolta olisi oikeasti mukava kuulla näkemys tähän(kin) asiaan.