Eivät ole niin, mutta syntisiä he ovat ja paholainen riivaa heitä heidän syntisyyttään hyväksi käyttäen. Siihen on olemassa kuitenkin yksi lääke, Jumalan armo, jonka hän antoi lääkkeeksi ihmiskunnalle Poikansa Kristuksen teon ja uhrikuoleman kautta tullen täten meidän sijaiseksemme. Joka tämän “pillerin”, uskon Kristukseen ottaa syödäkseen se ei ikinä enää näe kuolemaa, eikä ole sen vallassa. "Kuolema on nielty ja voitto saatu"1Kor 15:54.
1 tykkäys
Kaukoidän kulttuureissa suoraan silmiin katsomista pidetään helposti röyhkeyden merkkinä. Aurinkolaseista en osaa sanoa.
1 tykkäys
Ehkä siellä ollaan ihan yleisesti henkivalloissa. 
No joo, mutta vaikka ei nyt demoneista olisi kyse, ainakin itselleni tulee luimistelusta varovainen olo. Ei tietenkään ihan koko ajan tarvitse silmiin toljottaa, mutta onhan se outoa, jos henkilön katse harhailee jatkuvasti ihan muualla kuin keskustelukumppanissa. Tulee ihmisestä epärehellinen ja jotenkin ketku vaikutelma. Tulee joku Putte mieleen. Mutta ajattelen niin, että varsinkin henkivaltaiset ihmiset haluavat pitää sisällään olevan saastan piilossa. Ehkä se liittyy jotenkin syyllisyyden ja häpeän tunteisiin.
1 tykkäys
Nähdyksi tuleminen oli Aatamille ja Eetamillekin hankalaa lankeamisen jälkeen.
D
2 tykkäystä
Monille joilla on Aspergerin oireyhtymä, ADHD tai autismin kirjon diagnoosi, katseiden kohtaaminen pitkäksi aikaa tuottaa niin voimakkaan tuntemuksen että sitä ei halua tuntea kovin pitkään. Aspergereilla on paljon aisti- ja hermostoyliherkkyyksiä sekä vaikeuksia selvitä sosiaalisesti. Aistiyliherkkyys ei tarkoita ainoastaan kehon ulkopuolelta tulevia aistimuksia, vaan myös sitä miten aistii kehon sisäpuolen. Älykkyys on taas usein hieman keskivertoa korkeammalla, tai samalla tasolla kuin muunkin väestön.
Jos kohtaat ihmisen jonka on kovin vaikea katsoa pitkään silmiin, ole armollinen.
Hän luultavasti kokee koko elinaikansa jonkinasteista sosiaalista syrjintää, koska epätyypillinen tapa katsoa silmiin saa ihmiset epäilemään häntä aivan turhista asioista. Se on monelle elinikäinen tragedia.
Itse joudun keskittymään siihen että katseeni kohti seuralaista olisi sosiaalisten normien mukainen. Minun on helpompi keskittyä puheeseen kun en joudu yhtä aikaa katsomaan silmiin, mutta koska maailma on täynnä ihmisiä jotka syyllistävät silmiin katsomattomuudesta joudun pakottamaan itseni siihen. Pakotettu katsekontakti väsyttää nopeammin kuin se, että saisi olla vaan oma itsensä. Jopa työperäistä uupumusta koetaan tämän väsymyksen takia. Olen työskennellyt pitkään myös asiakaspalvelussa mm. erilaisissa matkailualan vastaanotoissa ja osaan katsoa silmiin, sen voi nimittäin opetella, mutta täysin miellyttävää siitä ei tule koskaan. Ammattiminä toimii niin kuin töissä kuuluu, mutta vapaalla haluaisin olla oma itseni. Kaukoidän vaivihkainen silmiin katsomisen kulttuuri olisi ihan täydellinen minulle. Heidän kanssaan onkin miellyttävää olla tekemisissä.
4 tykkäystä
Kiteytettäköön nyt vielä, että jotkut ihmiset välttelevät katsekontaktia, ja eri ihmisillä on siihen eri syitä.
3 tykkäystä
Eli vähän sama juttu, kun että toiset ovat kovia puhumaan, ja vaikuttimet ovat erilaiset. Toiset ovat luonteeltaan kovia puhumaan kun taas toiset voivat puheellaan yrittää käännyttää toisia haluamaansa asiaan, vaikkapa ostamaan jotakin tarpeetonta tai jopa liittymään johonkin ryhmään josta voi olla harmia. Tai toiset ovat kovia juoksemaan ja siitäkään ei voi päätellä että juoksevatko pakoon kauppiasta jolta ovat varastaneet, vai pakoon väkivallan uhkaa vai peräti harrastavat juoksua. Eli siis ulkonaisista tekijöistä on vaikea päätellä miksi joku ihminen on sellainen kun on tai tekee sitä mitä tekee eikä myöskään sitä että onko kyse ihmisen pahuudesta, hyvyydestä vai neutraalista ihmisyydestä tai vain perimästä…
1 tykkäys
Jos katse harhailee jatkuvasti, niin silloin katseet eivät kohtaa ollenkaan. Yritätkö esimerkilläsi kumota kokonaan Semajahin väitteen?
Omasta puolestani ei laisinkaan ollut kyse siitä, että ulkopuolisten pitäisi arvioida yhtään mitään ihmisten sieluntiloista, vaan kyseessä oli pelkkä toteamus.
1 tykkäys
Hyvä, jos niin tarkoitit. Me kun olemme kaikki omalla tavallamme omituisia ja useisiin piirteisiin emme voi mitään itse edes vaikuttaa. Moni haluaisi eroon jostakin asiasta olemuksessaan, mutta se ei ole useinkaan helppoa ja joskus täysin mahdotonta. Siksi ihmiset tarvitsevat enemmänkin myötätuntoa kuin arvostelua. Ja en nyt kohdista viimeistä lausettani sinuun vaan kirjoitan yleisesti siitä miten maailma on kova paikka monelle meistä ja siksi tärkeää olisi saada ymmärrystä ympäristöstään.
3 tykkäystä
Jatkuva silmiin tuijottaminen on vielä epäilyttävämpää kuin välttelevä katsekontakti. Se on tunkeilevaa yms. ja liikaa. Siitä on olemassa käytössääntöjä myös.
2 tykkäystä
Kyllä ne usein hetkellisesti kohtaavat, koska yleensä katseen harhailun aiheuttaa nimenomaan se hetkellinen kohtaaminen, ja sen tuoma epämiellyttävä aistimus. Olen huomannut että se katsetta hyvin kestävä osapuoli monesti kokee nimenomaan noin että katseet eivät kohtaa ollenkaan, kun taas se toinen yrittää helpottaa tilannetta itselleen kohtaamalla katseen vain hetkeksi, eli yrittää käyttäytyä normien mukaisesti. Jos hän saisi katsoa koko ajan hieman sivuun katseesta, harhailevaa vaikutelmaa ei muodostuisi, mutta sitten syytettäisiin että ei keskity keskusteluun, minkä takia moni yrittää edes hetkeksi katsoa kaveria silmiin. Ikinä ei siis voi onnistua.
Yritän keskustella samasta aiheesta kuin @Semajah, mutta tuoda eri näkökulmia keskusteluun. Käsittääkseni tämä on nimenomaan ketjun aihe, demonisten vaikutusten ja psykiatristen ongemien erottaminen toisistaan. Semajah kertoi että hengensaastainen ihminen piiloutuu mielellään aurinkolasien taakse ja välttelee katsekontaktia. Aurinkolasien pitämiselle ja katseelta piiloutumiselle on tässä löytynyt myös kulttuurisia, psykologisia ja neurologisia syitä.
Muoks. Tekstiin korjattu se, miten Semajahin kirjoittamaa asiaa on kuvattu.
Tämä on kyllä niin totta. Mitä pienimmistä yksityiskohdista, joihin ei tosiaan välttämättä voi juurikaan vaikuttaa, kuten tuo silmiin katsominen, tulee jatkuvaa kritiikkiä. On tietysti myös sellainen persoonallisuuspiirre kuin huono kritiikin sietokyky. Sille on hieno nimi Rejection sensitive dysphoria eli hylkäämisherkkä tunne-elämä. Se tekee jo muutenkin kovasta maailmasta kohtuullisen raskaan elää.
Yleensä heitäkin vain kiusataan koska heidät koetaan turhasta marisijoiksi. Itse en onneksi kärsi tästä piirteestä, mutta lapsuuden vakava traumatausta tekee samankaltaisia temppuja.
80-luvulla teininä kamalinta oli kun solariumissa itsensä ruskeiksi paahtaneet ihmiset katsoivat oikeudekseen kauhistella kalkkilaivan kapteeneita.
Pisamia, punertavahiuksisuutta ja vähäistä pigmentinmuodostusta aiheuttavan geenin minulle siirtäneiden vanhempien lapsena oli ahdistavaa olla aina se valkoinen. Sitten kun puki päälle pitkähihaista ja lahkeista ettei valkoinen iho olisi muiden arvosteltavana, alettiin valittaa siitä että aina on talvivaatteet päällä. Huh.
Ehkä jatkuva toisten arvosteleminen kertoo siitä että jokin demoni riivaa.
Itse koen todella oudoksi, jos joku jonka kanssa keskustelen välttelee katsetta ja katsoo koko ajan ihan muualle. Harvemmin tällaiseen kylläkään törmää, mutta eräs rautakaupan myyjä oli todella outo.
Hän oli rakennusalan asiantuntija, kun ostin aittapakettia Mikkelissä, tiesi kaiken, kuinka tietyt asiat pitää tehdä räystäspellityksiä myöten, mutta katsoi koko ajan ohi. Tulee olo, että mikähän minussa on vikana, vaikka vika voi ollakin hänessä. Jotenkin erityisen kiusallista ja omituista kuitenkin. Tuskinpa demoni kuitenkaan.
Nämä on juuri niitä tilanteita missä toivoisi toisilta armollisuutta ja ymmärrystä. Minun tuttavapiiriin kuuluu paljon katseen ohi katsovia ihmisiä, ja tilanteesta riippuen olen mielelläni itsekin sellainen. Samanlaiset kun hakeutuvat yleensä toistensa seuraan.
Katsekontaktissa on todella, todella väsyttävää olla, mutta vielä väsyttävämpää on yrittää väkisin ylläpitää sitä. Minulle se onnistuu töissä tuntemattomien ihmisten kanssa melko kivuttomasti, mutta tälle rautakaupan myyjälle varmaankaan ei.
Ilmeisesti on niin, että tätä on vaikea ymmärtää jos ei itse ole kokenut mitä se on.
Kun itse kohtaan ihmisen joka ei vastaa katsekontaktiin, koen tapaavani omaan laumaan kuuluvan ja luotan häneen jopa enemmän kuin katsekontaktia ylläpitäviin. Tiedän että nämä ihmiset ovat yleensä syvästi tuntevia, ja haluavat ihmisten kanssa syvällistä yhteyttä vaikka eivät katsekontaktiin pystykään.
1 tykkäys
Itselläni ei ole ongelmia katsoa silmiin mutta joskus on sellaisia keskustelukumppaneita jotka katsovat suoraan ja välillä suurentavat silmiään vakuutellakseen jotenkin sanomisiaan. Silloin on jotenkin vaikea katsoa koska tulee itsellekin välitön refleksinen tarve suurentaa silmiään vaistomaisesti ja se tuntuu jotenkin oudolta. Vaikka silmiä sanotaan sielun peiliksi niin pidän katseen tulkitsemista hyvin monipiippuisena, kulttuurisena ja jopa kasvatus- ja kasvuympäristösidonnaisena sen lisäksi että siihen vaikuttaa myös monenlaiset tekijät kuten häpeä, alemmuudentunne, nöyryys, katseen kohteena olon kiusallisuus yms Tästä syystä siitä ei pidä vetää liian yksioikoisia tulkintoja ilman kokonaiskuvaa ihmisestä, joka sekin vaatii usein pidempiaikaista tuntemista.
No… en ole puhunut “merkistä”. Arvelen että @nevalainen osui oikeaan, sillä hän käsitti heti, mitä tarkoitan:
Mutta eipä tämä mitään. Onpa nyt ainakin tullut selväksi, että aurinkolasien käyttö ei välttämättä tarkoita, että henkilö on riivaustilassa.
Jep, ja jotkut eläimet saattavat kokea sen uhkaavana!
1 tykkäys
Et puhunut merkistä. Kirjoitit että hengensaastainen ihminen piiloutuu mielellään aurinkolasien taakse ja välttelee katsekontaktia.
Jos näin on, voidaan sanoa että tuossa nimenomaisessa hengensaastaisessa ihmisessä joka välttelee katsekontaktia, katsekontaktin välttely on yksi merkki hänen hengensaastaisuuden oireistaan.
Jos tämäkin on jotain mitä et ole omasta mielestäsi antanut ymmärtää, voit oikaista. Jotainhan sinä varmaan tarkoitit tuolla lauseella.
Korjasin vastaukseeni Exkortille miten kuvailin sinun sanomisiasi.
Joka tapauksessa tarkastelin asiaa nimenomaan hänen (hengensaastaisen) kannaltaan, en ulkopuolisten kannalta. Sellainen ihminen haluaa kätkeä jotakin pimeää sisimmästään. Ei tämä tietenkään sulje pois muita syitä sisimpänsä kätkemiseen.