Olen eri mieltä. Ja oman kokemukseni perusteella pysyn mielipiteessäni.
Näkemykseni ei vie mitään pois demoneilta, eikä sairauksilta.
D
1 tykkäys
Tämä pitää paikkansa. Riivaajat ja demonit ovat kuitenkin henkimaailman pimeän puolen olentoja, eivätkä sairauksia, vaikeuksia tai mielenterveyden ongelmia, jotka liittyvät tähän maailmaan ja sen vajavaisuuksiin.
Jos ihminen on esimerkiksi pahoissa harhoissa vaikkapa skitsofrenian takia, ei hänessä silti paha henki vaikuta, vaan aivojen toimintahäiriö yhdistettynä sielullisiin asioihin. Häntä voidaan auttaa lääkkeillä ja muilla psykiatrian keinoilla.
Riivattu on saatanan demonien posessoima, eikä siitä pääse muuta kuin eksorsistin rukouksella ja paholaisen ulosajolla. Henkisesti sairas ihminen ei tällaisesta parane, vaan voi joutua yhä syvemmälle psykoosiinsa ja harhoihinsa. Jeesus esimerkiksi ajoi riivaajat sikoihin, ne siis tarvitsevat asuinsijan jossakin. Sairauksia ei voi tällä lailla ajaa joihinkin muihin kohteisiin.
5 tykkäystä
Juuri skitsofreniaan viittasin Keroputaan mallilla. Skitsofrenian sairausluonnetta on kritisoitu runsaasti. Ja kyllä, tarpeeksi klotsapiinia dosettiin, niin jokainen tokenee.
En tarkoita etteikö skitsofrenia olisi ikävä juttu, kurja ihmiselle itselleen ja läheisille, mutta tutkimukset eivät oikein löydä evidenssiä sille, ovatko muutokset aivoissa syy vai seuraus. Läheltä seuraamani tapaukset ovat kyllä ympäristönsä tuotos, eivät aivojensa.
D
Taidetaan olla taas kristinuskon ytimessä, kun demoneista keskustellaan… Mielenterveyden horjumisesta jotain tiedän, demoneista en mitään.
1 tykkäys
Mitä sanoisit ihmisestä jonka aivotoiminnassa ei kuvantamisessa ole mitään havaittavaa poikkeamaa normaalista, eikä edes käyttäytymisessä silloin kun hänellä on ns. selkeä jakso, äly ja tunteet pelaavat hyvin, mutta toisinaan hän käyttäytyy aivan mielipuolisesti? Luulisi, että mielenterveysongelma olisi jollain tavoin jatkuva ja että olisi jollain tavoin todennettavissa mistä on kyse?
Kertaan vielä tosi asian riivauksesta, joka edelleen on aika harvinaista: “Useimmiten riivatut kiroavat Jeesusta. Uskovassa ja kastetussa ei voi olla riivaushenkeä, jos ei ole luopunut ja kääntynyt niiden puoleen.”
2 tykkäystä
Eli siis uskosta luopunut on hengellisesti riivattu. Eikö näin?
Näissä asioissa eivät auta teoriat eivätkä psykologiat, sillä henkivaltaisuutta on syytä tarkastella nimenomaan hengellisesti. Mutta kuten aiemmin mainitsin, raamatullista lähestymistapaa ei voi ymmärtää ilman ihmisen kolminaisuuden käsittämistä. Jos joku ei tiedä, mikä on ihmisen henki, on perusteetonta sanoa kykenevänsä analysoimaan henkivaltojen vaikutuksia. Moderni psykiatria tyssää tähän.
“Saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä.” (Apt 23:8)
Ongelma on tietenkin myös siinä, jos ymmärretä, mikä ylipäätään on hengellistä.
1 tykkäys
Saatana toimii esittämällä joka hetki kysymyksen “Onko Jumala todella sanonut”. Silloinkin kun ihminen ei ole koskaan kuullut Jumalasta. Tämä kysymys toimii kahteen suuntaan: luotuun todellisuuteen ja luomattomaan. Se saa meidät epäilemään fyysistä ja hengellistä todellisuutta, uskoimmepa Jumalaan tahi emme.
Luotuun todellisuuteen kuuluu todeksi tulleet sanat, enkelit jotka ovat Jumalan sanansaattajia ja pahat henget .joilla on olemassaolonsa vain hyvien henkien negaatioina, omaa persoonaa vailla olevia tahtoja jotka vääristävät koko ajan sen mitä Jumala haluaa.
Miedoimmillaan ne synnyttävät äänimaailman jossa esim. haukutaan jotakuta työyhteisön jäsentä, eli annetaan väärä todistus lähimmäisestä. Äänimaailman jonka henki on “Onko Jumala todella sanonut että et voi antaa väärää todistusta lähimmäisestä”. Ja me lähdemme siihen mukaan. Toinen ääripää on tällaisen puheen eskaloitumisesta aiheutunut ilmiö jota nykytiede kutsuu dissosiaatioksi: Sisälläni on joku jota en tunne, todelliseksi muuttunut sisäinen puheeni joka lähti mukaan saatanalliseen äänimaailmaan ja jota en tunnista omaksi itsekseni. Tai minua kohdannut järkyttävä asia jolta suojaudun pakenemalla itseeni ja tuomalla esiin sen elämäni hetkistä kootun hahmon joka auttaa minua kohtaamaan jonkin hirveän asian ja jota en tunnista itsessäni, koska kyse ei ole integroituneesta itsestäni, elämästäni kokonaisuutena.
Se, että en tunnista tämän taustalle olevaa luotua/hengellistä todellisuutta ei estä tarkastelemasta asiaa maallisesti. Vaikka maallisesti asioita on tarkasteltu vasta pari vuosisataa. Kyse ei ole demonien erottamisesta psykiatrisista ongelmista. Kyse on saman asian tutkimisesta Jumalan kanssa tai ilman Jumalaa.
Meille on annettu kyky käsitellä näitä asioita myös ilman Jumalaa, koska elämme kuitenkin Hänen luomassa maailmassa, jossa pätee Hänen hyvää tekevän tahtonsa dynamiikka vaikka emme sitä aina tunnistakaan.
Itse juttelen sujuvasti psykiatrien, psykologien ja terapeuttien kansa heidän kielellään ja samalla näen miten Jumalan hyvän tahdon dynamiikka, joka on koska Jeesus on, toimii sekulaarissakin puheessa.
Toinen kysymys jonka Saatana asettaa joka hetki, on se, jossa uskollisuutemme Jumalaa kohtaan rakennetaan hyvinvointimme varaan. Yksi vastaus tähän on poistaa Jumala kuviosta, että emme joutuisi Jobin ja hänen ystäviensä kinasteluun.
D
3 tykkäystä
Näin ajatellaan, mutta ei näy aina tai ollenkaan päälle päin. Nämäkin asiat ovat salattuja meiltä syvemmässä merkityksessä.
Jeesus sanoi Pietarillekin tilanteessa: “Väisty Saatana!”
(Kuningas Saul sai pitkään aikaa paluuseen. Rikas nuorukainen, joka luuli lain täyttäneensä, ei kerrota lähemmin, jeesus Rakasti häntä, ehkä sai palata. Juudaksen tapaus on käsittämätön. Pahojen henkien ajaminen sikoihin, suututti ihmiset. Monet eivät olleet itse syyllistyneet riivaajiinsa. Raamattu sotkee osan sairauksista riivauksiksi ja pahoiksi hengiksi. Meissä kaikissa on potentiaalinen lankeaminen kaikkeen pahaan. Apu tulee Jeesukselta, miksei kuitenkaan kaikille. Monet uskovan nimissä olevat ovat ulospäin pahempia kuin välinpitämättömät jne.)
Eli tuosta on lyhyt matka, tai ei matkaa ollenkaan, siihen tulkintaan että kaikki jotka eivät ole uskovia ovat riivattuja, eikö vaan? Raamatussa ei käsittääkseni kuitenkaan puhuta kaikista muista riivattuina, joka tuntuisi edellisen ollessa totta luonnolliselta. Vai ajatteletko että vain se joka luopuu uskosta olisi riivattu kun taas se joka ei ole koskaan uskonut, ei välttämättä olisi? Tästä taas tulee mieleen ajatus siitä että jos uskosta luopunut olisi riivattu, niin eikö hänen silloin ole täytynyt luopua uskostaan juuri riivauksen vuoksi, eli siis uskovan täytyy tulla riivatuksi luopuakseen uskosta. Vai ajatteletko että uskosta luopuessaan vasta henkilö muuttuu riivatuksi?
miettii yksi kaiketi siis potentiaalinen riivattu
1 tykkäys
Juuri näin on perinteisesti kristittyjen piirissä ajateltu. Jos on joskus uskonut niin ei mikään muu kuin riivaaja saa siitä luopumaan. Apostasia eli uskosta luopuminen oli varhaiskirkon vakavin synti, keskusteltiin jopa millä ehdoin sellainen kristitty voidaan ottaa takaisin ehtoollisyhteyteen vai voidaanko ottaa ollenkaan.
Kysymys ei ole siis siitä että kaikki jotka eivät usko olisivat riivattuja.
1 tykkäys
Niinpä, on ero pahojen henkien vallassa olemisella syntisenä ihmisenä, joka ei armoa tarvitse. Varsinainen riivaus on eriasia ja Raamattukin sotkee sen mielisairauksiin. Emme tiedä emmekä ymmärrä.
Asia on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen, siis koko tämä riivausasia voidaan laittaa pakettiin ihan muutamin Raamatusta otetun opein. Ihmiskunta lankesi Saatanan houkutuksesta, riivauksesta syntiin, eikä meistä kukaan voinut vapauttaa itseään tästä kahleesta. Jeesus on karkoittanut ristintyönsä kautta tämän ihmiskuntaa vaivaavan saastaisen hengen antamalla oman henkensä ristillä karkottamalla siten tämän maailman ruhtinaan ja tekemällä mahdolliseksi Pyhälle Hengelle asumisen uskovien sydämissä uskon kautta. Monet, itse asiassa suurin osa ihmiskuntaa rakastaa kuitenkin tätä saastaista henkeä enemmän kuin Jumalaa ja saastuu yhä enemmän tehden tilansa yhä pahemmaksi.
Joh.12: 31-32. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
Matt.12.42-45.Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: ‘Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin.’ Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle."
Riivausasia on hyvin yksinkertaisesti määritelty seuravassa tekstikatkelmassa, eikä se suinkaan ole monimutkainen. Tässä se on pähkinänkuoressa:
Pyhän Raamatun perusteella erotamme toisistaan hengellisen pakkomielteen (obsessio spiritualis) ja fyysisen pakkomielteen (obsessio corporalis). Ensimmäinen soveltuu laajemmassa merkityksessä kaikkiin epäuskoisiin, joita Saatana pitää vankeina hengellisessä pimeydessä, Kol.1:13, ja suppeammassa merkityksessä niihin pahoihin ihmisiin, joiden mielet Saatana riivaa, täyttää ja ohjaa tehostetulla tavalla (Juudas, fariseukset). Kohdat, jotka käsittelevät hengellistä pakkomiellettä tässä mielessä, ovat: Luuk.22:3; Joh.13:2; Ap. t. 5:3; 2. Tess.2:9-11; 2. Kor. 4:4. Hengellinen pakkomielle ei poista ihmisen vastuuta. Matt.25:41, koska näin pakkomielteinen henkilö tekee syntiä omasta vapaasta tahdostaan, Joh.8:43-45
Ruumiillinen pakkomielle tapahtuu, kun paholainen välittömästi ja paikallisesti asuu ruumiissa ja hallitsee sitä, kontrolloiden sitä tahtonsa mukaan, Mark. 5:1-19; Luuk.8:26–39. Ruumiillinen pakkomielle on vaiva, joka voi kohdata jopa todellisia, uskovia kristittyjä, kuten juuri lainatut kohdat osoittavat. Kaikissa ruumiillisen pakkomielteen tapauksissa henkilöllä ei ole omia älyllisiä, emotionaalisia ja tahdonvoimaisia toimintoja, mutta niin kauan kuin pakkomielle jatkuu, Saatana, joka on henkilökohtaisesti läsnä hänessä, toimii hänen sisällään ja hänen kauttaan, niin että kaikissa ruumiillisen pakkomielteen tapauksissa ihmisen vastuu lakkaa. (Vrt. tapaukset, joissa ruumiillisen pakkomielteen kokeneet henkilöt toipumisen hetkinä valittavat lausumiaan jumalanpilkkoja.)
Pahojen enkelien raivo kohdistuu erityisesti Kristuksen kirkkoon; sillä he a) pyrkivät jatkuvasti tuhoamaan sen hyökkäyksillään yleisesti, Matt. 16:18; b) yrittävät estää kuulijoita ottamasta vastaan Jumalan sanaa, Luuk.8:12; c) levittävät väärää oppia, Matt. 13:25; 1. Tim. 4:1–6. ja d) lietsovat vainoja Kristuksen valtakuntaa vastaan, Ilm. 12:7. Saatana on erityisesti aiheuttanut sanoin kuvaamatonta vahinkoa kirkossa asettamalla sen ylle Antikristuksen tyrannian ja opilliset vääristymät, 2.Tess. 2. Kirkon tuhoamiseksi paholainen häiritsee myös poliittista sektoria (1.Aik. 21:1; 1. Kun. 22:21, 22) ja kotitaloutta (1. Tim. 4:1-3; 1. Kor. 7:5; Job 1:11-19). Raamattu opettaa myös, että Jumala käyttää pahoja enkeleitä rankaisemaan pahoja totuuden hylkäämisestä (2.Tess.2, 11,12) ja koettelee uskollisia (Job.1,7 jne.; 2.Kor.12,7.
John Theodore Mueller, Christian Dogamatics, s. 203-204.
Sinua voi taas auttaa, että vaikka osoitinkin viestini sinulle, niin en ensisijaisesti suunnannut sitä juuri sinulle.
1 tykkäys
Hyvä ja ymmärrettävä analyysi asiasta, mutta ei minulle ainakaan konkreettisesti selitä läheskään kaikkea. Onneksi ei tarvitse askarrella asian kanssa, voin luottaa, että olen turvassa, jos en ehdoin tahdoin käänny pois tai ala elää paheissa. Tulee sallia Raamatun ohjeiden ja rukouksen *siivota huone", pyytää Jeesusta sydämensä Herraksi jne. Ne eivät ole kuitenkaan varsinaisia tekoja, vaan johdatusta ja neuvoja kuulevalle.
(Kun vähän yli kolmekymppisenä koin uudistuksen kevyesti, koin myös yliluonnollisesti, että jotain minusta lähti ulos, vaikka en tiedä mitä ja minkälainen henki, koska mennessään lähti ystävällisesti hyvästellen. Kaikki on erilaista ja hlökohtaista näköjään.)
Oikeaa, sairasta riivattua ei helpolla pysty auttamaan ja on järkyttävää kaikkinensa. Tavallisen ihmisen ei nähdäkseni pidä yrittääkään, koska se on hengen vaarallista niin kuin psykoosissa olevan kanssakin.
(Täällä maan päällä ihmisten kesken kyllä vähän väliä epäilee toisissa riivauksia ja narsismia. Ne eivät ole itse aiheutettuja vaan jotain muuta valvomattomuutta yms. Se valkeuden enkeliksi pukeutunut Stana on todella ovela ja houkuttelee ketä tahansa eikä kokematon, tietämätön kestä. Jumala sitten vetää toisia parannuksen paikalle ja toisia ei, näen.)
Nyt lopetan, ettei kiinnostus saa enempää valtaa.
Olen miettinyt voiko Touretten syndroomassa olla kyse riivauksesta. Uskon että voi, mutta että kaikki diagnoosin saaneet tai tic-oireilevat eivät ole riivattuja. Olen nimittäin tavannut todella kiltin ja sydämellisen helluntailaisen tytön, jolla oli melko huomaamattomia “ticcejä” eli vähän hassuja impulsseja joille hän ei nähtävästi voinut mitään. En kysynyt onko Tourette. Mutta päättelin, että koska uskovassa ei voi olla pahaa henkeä, niin kaikki toureetikot eivät voi olla riivattuja.
1 tykkäys
Olen yhden tietyn tapauksen yhteydessä pohtinut ihan samaa. En ole tuominnut vaan rukoillut hänen puolestaan.
Ei väliä vaikka olisit suunnannutkin 
Kysyin lähinnä mielenkiinnosta että miten asian näet, en siksi että kokisin vakavissani olevani riivattu on näkemyksesi sitä puoltava tai kieltävä. Toki tiesin jo entuudestaan että olen (käsityksesi mukaan) kadotukseen tuomittu ja paholaisen oma, mutta tuo käsite riivattu otti vain silmiin koska minun käsitykseni on ollut että riivattuna oleminen on näkyvämpää kuin kadotettuna oleminen. Eli kadotettu voi vaikuttaa onnelliselta (kuten vaikkapa minä mielestäni olen) mutta riivattu on omassa tuntemuksessaankin tuskainen ja kärsivä.
Kiitos kuitenkin kun vastasit.
Pitäisi pyrkiä ymmärtämään molemmin puolin näkemyksiä. Raamatullinen uskon näkemys on ainakin useimpien meidän. Sinulla on ilmeiseti se, että mihin puu kaatuu, siihen se maatuu.
Ei ole täysin poissuljettua etteikö olisi mahdollista, että loppujen lopuksi kaikki voisi pelastua. En kuitenkaan enää voi niin ajate
lla.
No tuohon juuri pyrin kun kysyin 9X:n näkemystä riivattuna olemisesta. Kysyttyäni sen nyt sen tiedän, mutta edelleenkään en siihen usko, mutta ymmärrän nyt näkemyksen ”molemmin puolin”.
1 tykkäys