Demonisten vaikutusten ja psykiatrisen ongelman erottaminen


#62

Ehkä. Hän joutui elättämään itsensä kirjoittajana aika kuohuvana aikana. Ja jesuiitatkin ottivat pultit kohtuullsen asiallisesta ja monin paikoin ihan loistavasta Jesuits - kirjasta. Erikoinen hahmo kaiken kaikkiaan. Dokumentissa kuitenkin on ihan hyviä haastatteluja.


#63

Etsin tuota kirjoittajaa ja hänen tieteellisiä artikkeleitaan. En vaan löydä, kumma juttu. Myöskään hänen nimeään ei löydy nobel ehdokkaiden listalta. Kaikki löytyvät jutut palautuvat puolalaiseen lehteen “love one other”. Hmmm… Mitähän tuosta pitäisi päätellä. Kirja rock musiikin vaaroista löytyy, sekin puolaksi.


#64

Hei. Törmäsin tällaiseen “hauskaan” videoon. Olen vähän päälle tunnin katsonut. Välillä isä Ripperger puhuu hieman nopeasti, joten jonkin kohdan joutuu vain antamaan mennä ohi, ja sitten päättelemään kontekstista, että mitä siinä oikeastaan sanottiin.

On täysin hedelmätöntä inttää siitä, että voisiko joku oikeasti todistaa, että demoneita on. Ei voi. Eikä tarvitse. Eikä ole tarkoitus. Harrastuksena psykologiaa innokkaasti lukeneena tähän voi sanoa vain, että jokainen tehköön läksynsä itse. Siinä ei ole mitään järkeä, jos joku luulee voivansa pamauttaa tänne jonkin artikkelin, joka sanoo selvästi miten asia on ja laittaa jauhot suuhun niille, jotka eivät usko.

Yksi tapa lähestyä asiaa on, että demonit toimivat yhteistyössä psykiatristen ongelmien kanssa. Tai, oikeammin sanottuna, psykologisten ongelmien kanssa. Psykiatria on pelkkä uskomus, että psykologian ongelmat on jotenkin mahdollista typistää aivojen kemiaksi. Tai että ihmiskunnalla nyt on olemassa keinot, välineet tai menetelmät jonkinlaisen täsmällisen vaikutuksen toteuttamiseksi niihin. Uskomus, jota edes tiede ei tue.

Ongelma on siinä A. N. Whiteheadin valittelemassa jutussa nimeltä fallacy of misplaced concreteness. Persoonan häiriöt esimerkiksi eivät ole asioita tai entiteettejä. Ennemmin voisi sanoa, että ne ovat konfiguraatioita. Ne ovat stabiileja yhdistelmiä tavoista, joilla yksilö toimii, koska hänen minuudessaan on vaurio tai puutos. Aivan kuin rupi, joka muodostuu haavan päälle. Tai ajattele ihmistä, jonka keskivartalo on kuin haukattu omena, mutta joka siitä huolimatta onnistuu pysymään elossa.

Oikeastaan demonien vaikutus on monipuolisempi tapa selittää psykologisia ongelmia kuin psykiatria. Jälkimmäisessä esitetään, että ihmisen aivot vain notkahtavat johonkin “sairaudelliseen” tilaan, ilman mitään varsinaista syytä. Sitten tarvitaan pillereitä, jotka “notkauttavat” aivot takaisin. Tai “pitelevät” niitä, että eivät notkahda edelleen. Paitsi että psykiatrian pillerit eivät oikeasti kykene tuohon, niin tuolla tavalla siinä kuitenkin uskotaan.

Jos taas masennuksia, epätoivoja ja muita selitetään demonien vaikutuksella, niin osan aikaa demonin voi poistaa yhtälöstä. Henkilö on tiettyjen tapahtumien tai valintojen seurauksena, mutta yhtä paljon niiden moraalisen painoarvon ja sisällön seurauksena altistunut tietyille asenteille ja tavoille suhtautua itseensä, ympäristöönsä ja elämään. Monesti nämä tavat ovat moraalisen puolensa lisäksi hengelliseltä merkitykseltään negatiivisia. Demonit ovat olioita, joiden tehtävä on edistää maailmassa moraalisesti ja hengellisesti haitallisia asioita. On sitten eri asia, mitä kautta, millä tavoilla ja miten vahvasti ne saavat pääsyn tai vaikutusvallan ihmisten elämään. Possessioita, obsessioita, repressioita, painostuksia ja vaikutuksia on eri tasoisia.

Moderni länsimainen ihminen haluaa nähdä, käsittää tai ratkaista asian tieteellisen tiedon tasolla. Että minkälainen entiteetti on demoni? Miten pitkä, painava, nopea, älykäs, tehokas? Millä mekanismilla vaikutus tapahtuu? Miten vaikutusta voi mitata? Voiko tietyn demonin vaikutuksen kumota tasan tietyn kokoisella SSRI:n annoksella? Voiko psykometria erottaa demonin vaikutuksen siitä, että kyseessä on muuten vain vastenmielinen ihminen? Miten demonin voi paikallistaa kartalla tai tilassa? Voiko katsoa kellosta, että milloin demoni vaikuttaa, ja milloin ei vaikuta?

Millään noista ei ole mitään merkitystä asian käsittämisen kannalta sen omista lähtökohdista. On yksi asia olla jotain mieltä siitä, että voiko demoneita ajatella persoonina ja aineettomina olentoina, joilla kuitenkin on selkeä vaikutus tämän todellisuuden asioihin. On toinen asia ajatella sitä, että niiden vaikutus on hengellinen, moraalinen ja psyykkinen samaan aikaan. Tämän jälkimmäisen käsittäminen ja sen yksityiskohtien pohtiminen on mahdollista valaisevalla ja ymmärrystä lisäävällä tavalla ilman, että sitä ennen on pakko saada todistettua jotain ensimmäisestä.

Tuossa luennossa on paljon mielenkiintoisia asioita traumoista, ylpeydestä, anteeksiannosta ja itsekeskeisyydestä. Siksi oikeastaan halusin jakaa sen tänne. Aion jaksaa koko kaksi ja puoli tuntia. Jännää on myös, että demonit ovat hahmoina samanlaisia kuin mahdollisimman paheelliset, vastenmieliset ja luonteeltaan heikot ihmiset. Niillä on myös paljon trollien piirteitä. Ei niiden satuolentojen, vaan niiden Internetistä tuttujen hahmojen. Ne pelaavat psykologisia pelejä, ovat ylpeitä, tykkäävät tehdä asioista itsensä näköisiä ja tykkäävät temppuilla ja vedättää.

Sillä tavalla niiden karkottaminen on vähän kuin sitä, että eksorkisti lyttää trollia niin pitkään ja hartaasti, että trolli ei yksinkertaisesti jaksa enää. “Jeesuksen nimessä, minä käsken sinua! Kuka sinä olet? Mitä sinä teet Internetissä? Kenen luvalla sinulle myytiin liittymä? Nyt jäit kiinni, ja minä katson, että sinä palautat sen.”


#65

Minä näkisin olennaisena asiana vielä sen, että demonit tai langenneet enkelit tms, ovat jotain itseni ulkopuolista. Ne eivät ole vain oman tietoisuuteni tuotosta, eivät vain omia ääniäni, eivät vain omia näkyjäni. Aivna kuten evankeliumi voi vapauttaa minut itsestäni, niin demonien ääni, antievankeliumi tjsp. pitää minut itseni vankina. Molemmat edellyttävät kuitenkin sanan ulkoapäin. Ja nimenomaan sanan, ei oikeastaan pakkoa tai väkivaltaa.

Olen joka tapauksessa itse vastuussa siitä, mitä teen tai sanon.

D