Kyllä mutta asetti ihmisen iäksi maksimissaan 120 vuotta. Eli ihmisen kuolema ei välttämättä johdu pahoista hengistä, vaan voi olla Jumalan tahto. Samoin sairaus voi tulla Jumalalta, joka laittaa uskovan nöyrtymään, ja näin sairaus onkin siunaus.
Jolloin jos onnettomuus ei olekaan pahoista hengistä lähtöisin, eikö se voi olla Jumalalta. Vai onko, niin ettei vastuullisia ole vaan sattuu mitä sattuu, eikä ennustaa voi edes Jumala?
Kai Jumala voi ennustaa mitä tahansa. Mutta sanoisin, että Jumala ei itse aktiivisesti aiheuta niitä.
En. Täytyypä katsoa. Kiitos linkistä.
Tulipa muuten mieleen, että jos ihmisellä on ennestään diagnosoituja mielenterveysongelmia, mutta myös demoninen possessio, niin miten sen tilanteen voi tunnistaa?
Voiko ihmistä ylipäänsä auttaa mitenkään tässä tapauksessa, koska silloin kaikki menee helpommin mielenterveysongelmien piikkiin?
Ehkäpä tilanteen voi tunnistaa. Oletetaan niin. Mutta jos kirkon harkinnan mukaan manaus voidaan suorittaa vain mieleltään muuten terveille ihmisille, niin silloinhan ollaan pattitilanteessa. Ja kuinka voidaan todeta ihmisen parantuneen riivaajista, jos jokin muu mielenterveysongelma ilmenee jonkinlaisina harhoina tms tiloina. Voi tietysti olla niin, että Jumala ei salli tällaisen ihmisen joutuvan demonien valtaan.
Muidenkin kuin katolisten kannattaisi katsoa tämä @Sonja n lähettämä linkki. Aineisto on kylläkin englanniksi. Oletko Sonja itse katolinen?
Noin 35 minuutin kohdalta lähtee kuvaus siitä, että millainen on ns musta messu.
Mustan messun ydin on haastateltavan mukaan nimenomaan roomalaiskatolisen Ehtoollisen pilkkaaminen. Tämä siitä syystä, että mustien messujen suorittajat ovat saaneet selville, että Jumala on läsnä nimenomaan roomalaiskatolisessa ehtoollisessa ja nämä velikullat haluavat loukata Jumalaa ja se tietenkin onnistuu silloin parhaiten pilkkaamalla roomalaiskatolista kristillistä traditiota.
Eli siinä samalla siis vihjataan rivien välistä, että muiden kirkkokuntien ehtoolliset eivät välttämättä ole sellaisia kristillisiä toimituksia, joissa Jumala olisi läsnä.
Kyllä tietysti tämä haastattelu on siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä ei oikeastaan ole enää kyse siitä, että perustuuko manausrituaali uskonnolliseen uskoon, vaan siitä, että manaaminen perustuu tietoon. Haastateltava ei siis usko, että demoneja on olemassa, vaan hän tietää sen.
Edit: Tässä videossa selviää myös se, miksi ko manaajan käsityksen mukaan demoneista ei vapauduta kerralla, vaan kerroksittain. Eipähän tarvitse tuotakaan enää kysellä tällä palstalla.
Olen katolinen.
Vähän kriittisesti suhtaudun joihinkin tuon puhujan näkemyksiin (esimerkiksi joogasta), kun miehelle jolla on vasara näyttää kaikki naulalta. Mutta pääosin tervejärkiseltä vaikuttaa.
Konsekroidun öylätin käyttö mustassa messussa on tosiaan asia, johon Katolisessa kirkossa suhtaudutaan vakavasti. Uudessa Seelannissa esimerkiksi viime talvena (juhannuksen aikoihin) jonkun okkulttisen festivaalin ohjelmaan kuului musta messu, ja tämän vuoksi katolisissa kirkoissa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että kaikki söivät öylätin välittömästi eivätkä salakuljettaneet sitä ulos kirkosta.
Oho. Minulle oli joskus 16- vuotiaana järkytys, kun kuulin, että tällaisia tosissaan olevia satanisteja ja saatananpalvojia on olemassa. Aiemmin olin ollut ns pumpulissa, enkä tiennyt asiasta mitään.
Eilen katsoin pitkästä aikaa elokuvan ‘Schindlerin lista’ ja nyt kun vertailen näitä teemoja, niin tällaisten s- harrastajien olemassaolo näyttää sitä vasten aika vääjäämättömältä.
Tuo puhuja kertoi myöskin, että aito musta messu on sellainen toimitus, että sitä ei voi järjestää kuin suljetusti, koska menot sisältävät toimintaa, josta seuraa rikossyyte.
Jommassa kummassa iltapäivälehdessä oli taannoin juttu noidasta. Kertoi harrastaneensa noituutta 16 vuotta. Väitti, ettei usko kristinuskon käsitykseen henkiolennoista, vaan että henkimaailma on toisenlainen kuin kristinusko kuvaa.
Keskusteluissa nyt olevan katolisen manaajan mukaan henkimaailma on kuitenkin juuri sellainen, kuin voisi sen olettaakin olevan kristillisessä viitekehyksessä. Ja samoin aiemmin esillä olleet alemmat henkivallat kuuluivat myös hänen käsityksiinsä niistä. Jopa Judas Iskariot toimii jonkinlaisena riivaajahenkenä.
Noidan 16- vuoden ‘uran’ aikana saattaa hyvinkin olla, että varsinaista possessiota ei ole vielä tapahtunut, mutta esineet liikkuvat hänen oman kertomuksensa mukaan itsestään hänen kotonaan.
Sitten toinen asia, jota en saanut enää uuteen viestiin:
Tässä on muuten mielenkiintoinen yhtymäkohta, jota olen yrittänyt saada palstan kirjoittajia tajuamaan:
Eli:
Kristitty manaaja, jolla selvästi on paljon tietoa pimeään henkimaailmaan liittyvistä asioista, ja joista Sonja on pitkälti kristittynä samaa mieltä, esittää kuitenkin sellaisen mielipiteen/tiedon, jota @Sonja kritisoi.
Seuraus: Jos kristitty löytää asioista jotain kritisoitavaa, niin se ilmeisesti on aika lailla ok.
Sen sijaan: Jos minä en näe demoneja joka paikassa, niin kirjoituksiani huhuillaan ateistiketjuun. Eli kauhea poru syntyy siitä, jos pohdin jonkin tapauksen kohdalla, että voisiko kuitenkin olla kyseessä ennemminkin mielenhäiriö. Ikään kuin se, että pohtisi jonkin tietyn tapauksen osalta asioiden tilaa aiheuttaisi heti sen, että kritiikki olisi tarkoitettu suoraan ja vain ja ainoastaan epäilemään kristinuskoa kokonaisuutena.
Minusta on kyllä mahdollista liioitella epätavanomaisen demonisen aktiviteetin (eli possessioiden yms.) yleisyyttä, mutta paljon vaarallisempaa ja yleisempääkin on vähätellä tavanomaisen demonisen aktiviteetin, eli kiusausten, merkitystä. Olisi ihan tervettä että ihminen joka on juuri aloittamassa avioliiton ulkopuolisen suhteen maailman ihanimman ihmisen kanssa näkisikin tuossa ihmisessä saatanan vähän niinkuin Jeesuskin sanoessaan Pietarille “Vade retro satana” (tosin tuskin latinaksi…) Olen lueskellut Fr Amorthin kirjaa josta mainitsin toisessa ketjussa, ja hänkin korostaa useaan otteeseen, että rippi on voimakkain eksorsismi, koska synti on se mitä kautta saatana saa meistä vahvimman otteen.
En ole vielä katsonut videoa loppuun. Mutta sen perusteella voi joogasta ajatella vähän samaa kuin kirottujen esineiden haltijaksi vahingossa joutumisesta. Kirotun esineen teho ei perustu siihen, että minkä verran kohde tai uhri siihen uskoo, vaan siihen, miten ja paljonko kirouksen asettaja uskoo siihen.
Siksi joogassa on toisaalta se, että se on alkuperältään ja muodoltaan “jotain hindulaisuutta”. En ole tarkemmin perehtynyt, koska olen Vatikaani II:n kautta oppinut sen, että jotkut asiat muuttuvat sitä epäselvemmiksi, mitä tiukemmin niitä katsoo. Eli asian näkee parhaiten kun siihen löytää oikean etäisyyden, josta seuraa myös oikea tarkkuuden ja varmuuden määrä.
Asian liian tiukkaan katsomisesta, jos asia ei sitä mahdollista, on yleensä seurauksena se, että erilaisten avoimien ja johdannaisten kysymysten määrä räjähtää. Eli kaikesta tulee a) joko toisaalta ja toisaalta tyyppistä, tai b) kaiken merkitys riippuu siitä, mistä roikkuu, eli kaikkeen löytyy ratkaisu vasta jatkokysymyksen jatkokysymyksen jatkokysymyksen jälkeen jos sittenkään. Jos taas asia sen mahdollistaa, mutta omat tiedot eivät mahdollista, niin silloin tulee eräänlainen “minä en nyt ollenkaan käsitä, mistä tässä on kyse” tyyppinen vaikutelma. Eli asia ei sijoitu mihinkään aikaisempaan kategoriaan ja vaatii ajattelun syventämistä. Minulle esimerkiksi Pyhän John Vianneyn suhde mortifikaatioihin on nyt tällainen.
Joogassa siis toisaalta toteutetaan hindulaisen palvonnan muotoja. Käsittääkseni niin niissä asennoissa, niiden nimissä, käytetyssä terminologiassa kuin ihmisen ruumiillista ja sielullista olemusta koskevissa teorioissa. Jotkut asiat vaikuttavat siksi, että ne tehdään. Jotkut siksi, että niihin uskotaan samalla kun ne tehdään. Kun ihminen tekee jotain asiaa, niin hänen on toisaalta mahdollista pysyä sattumalta täysin tietämättömänä tekemänsä asian merkityksestä.
Mutta tietämättömyyteen vetoaminen on aina paradoksi siinä, että se tekona jo paljastaa tietoisuuden siitä, että on olemassa jotain, mikä on mahdollista tietää tai mikä ehkä pitäisi tietää. Muistan nyt jatkuvasti, isä Rippergerin paksun mustan kirjan pohjalta, että ihmisessä on suunnilleen neljä eri puolta. Näistä vain yksi on se, mihin kuuluu tahto ja moraali. Kun ihminen paatuu moraalisesti, niin hän haluaa tehdä—tai ei välitä siitä, että tekee—pahoja asioita tietoisesti. On kuitenkin yhtä paljon moraalista ja tahdosta kiinni, eli sillä tavalla saman paatumuksen osa, että tahtooko tietää ja tahtooko ymmärtää.
On olemassa myös kollektiivinen versio tietämättömyyteen vetoamisesta. Siinä joku vetoaa, että kaveri on syytön, koska ei tiedä harrastuksensa kyseenalaisuutta. Ja kaveri taas vetoaa, että tämä alkuperäinen joku on syytön. Eli jos jokainen onnistuneesti vetoaa muiden puolesta, niin kaikki säilyvät viattomina ja kenenkään ei tarvitse tietää. Saadaan aikaan kollektiivinen paatumus ja jonkinlainen usko sen suojelevaan ja vastuusta vapauttavaan vaikutukseen. Ei tarvitse kuin lukea uutisia ja seurata julkista keskustelua mistä tahansa nähdäkseen, miten hyvin se toimii.
Eli jooga on jotain, mihin langennut henkimaailma voi vedota hakiessaan lupia vaikuttaa asioihin. Ja sen vetoomuksen teho riippuu kenen tahansa uskosta tehtyyn asiaan. Eli jos joogatunnin ohjaaja on todella syvällä new agessa, niin sen pitäisi saada osallistujat miettimään kahdesti.
Katolisessa teologiassa on ero sakramenttien ja sakramentaalien välillä siinä, että sakramentit vaikuttavat siksi, että ne tehdään. Kun taas sakramentaalit vaikuttavat siksi, että niihin uskotaan. Erilaiset siunaukset nimenomaan eivät ole sakramentteja, vaan sakramentaaleja. Ja kun asioita noidutaan tai kirotaan, niin ne vaikuttavat siunauksiin nähden käänteisesti.
Kyse ei tietenkään ole siitä, että olisi mahdollista uskoa mistä tahansa mitä tahansa. Materiaalisen asian ja uskottavan asian välillä täytyy olla joku yhteys.
Tämä on yksi erittäin keskeinen Vatikaani II:n jälkeisen ja sitä edeltävän kirkon ero, että usko kaikenlaisiin sakramentaaleihin, konsekraatioihin ja siunauksiin on kadonnut. Jopa messussa, jonka keskiössä on sinänsä sakramentti, oli aikaisemmin paljon sakramentaalisia elementtejä. On aivan kuin nämä olisi kaikki systemaattisesti riisuttu pois 60-luvun aikana. Joten on kuin sakramentaalien kannalta ihmiset eivät enää uskoisi oikeastaan mihinkään.
Tästä seuraa myös se tapa, jolla joogan merkitys suhteessa hengellisiin asioihin nähdään. Eli koska se ei objektiivisessa mielessä ja automaattisesti, pelkän osallistumisen seurauksena kiroa ihmisiä ja aiheuta massiivista possessioiden vyöryä, niin silloin loogisesti, tässä uskosta vapautuneessa ajattelussa, kaiken vaikutuksen täytyy olla täysin subjektiivista. Eli “jos se sun mielestä ei oo paha, niin silloin se ei voi olla paha”.
Mitä mieltä olet siitä, jos jotain asentoja, jotka ovat myös jooga-asentoja, käytetään venyttelyyn ilman minkäänlaista muuta yhteyttä joogaan? Ko asennothan voidaan ‘keksiä uudestaan’ ja käyttää esim liikkuvuuden lisäämiseen, vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan joogasta. Tuskinpa tällöin on kristitylläkään vaaraa hindulaisuuden harjoittamisesta. Esimerkiksi ns ‘aura’ venyttää hyvin alaselkää. Samoin eräs jooga-asento, jonka nimeä en edes muista, venyttää hyvin kireitä pakaralihaksia.
Moniko palstalaisista on katsonut tuon @Sonja n linkkaaman Youtube videon?
Ja ennen kaikkea, mitä mieltä olette siitä, että jos manaaja kohtaa demoneja ja pahoja henkiä, joiden ilmentyminen, toiminta ja käytös on varsin johdonmukaista, niin eikö tällöin kristinuskon totuudellisuus paljastu jo hyvinkin tehokkaasti? Eihän oikeastaan ole mahdollista, että johdonmukaisuus kuuluisi mielenterveysongelmien kirjoon uskonnollisessa mielessä? On nimittäin niin, että ei yksinkertaisesti ole mitenkään mahdollista, että kaikki ‘possessoidut’ ihmiset opiskelisivat etukäteen kaiken sen, mitä manaaja voisi olettaa demonien tekevän ja asiat sujuisivat niin, että manaajalle vain muodostuisi kristillisen maailmankuvan vuoksi illuusio riivauksesta.
Voidaanko jo siunattu asia kirota, jos mikään siunaukseen liittyvä muu asia ei muutu? Eli kiinnostava kysymys on, onko siunaus aina vahvempi kuin kirous?
Tämä pelkkien asentojen yhdistäminen epäjumalanpalvontaan minuakin arveluttaa. Jos lapseni harjoittelee spagaattia, ottaako hän jotenkin mystisesti yhteyttä Hanumaniin, koska kyseessä on joogan Hanumanasana? Tai kun joogan ns. aurinkotervehdyssarja tutkimusten mukaan perustuu eurooppalaisten painonnostajien 1920-luvulla käyttämään verryttelyohjelmaan, niin onko se nyt muuttunut esihindulaiseksi aurinkojumalan tervehdykseksi vain koska joogaopettajat ovat sata vuotta sitä sellaisena opettaneet?
Luulin vastanneeni tähän jo, mutta ilmeisesti en sitten vastannutkaan. Jos jooga olisi rinnastettavissa sakramenttiin, niin silloin se itse asento saisi aikaan aina saman vaikutuksen hengellisesti ajatellen. Mutta kun se ei ole, vaan nimenomaan puhuin sakramentaaleista sen vaihtoehtona.
Tarkoittaa sitä, että siinä asennossa piilee vaara jos a) itse uskot sen olevan hindulaista palvontaa tai b) teet sitä jossain kontekstissa, jossa on läsnä riittävän vahva usko siihen, että teet hindulaista palvontaa. Ja tästä uskomuksesta silloin sinun joko kaiken järjen mukaan pitäisi olla tai olisi mahdollista olla tietoinen.
Minä en ole tehnyt sitä virhettä, että esittäisin niiden asentojen yksiselitteisesti olevan jotain. Jos asian ajattelemisen sijaan joku haluaa nähdä tekstistäni vain tähän vastauksen, niin ymmärrän, että se saattoi jäädä epäselväksi. Mutta en tee myöskään sitä päinvastaista virhettä, että esittäisin kaiken riippuvan täysin siitä, mitä jumppaajan päässä liikkuu.
Toisaalta asiaan tuo selvyyttä se, jos puhutaan intentiosta. Toisaalta se tekee asiasta lopullisesti epäselvän. Tänä new agen aikana kun kuvitellaan, että intentio jos joku on täysin pään sisäinen asia. Kun oikeasti intentioon kuuluu esimerkiksi se, että missä ja kenen kanssa jokin asia tehdään. Jos menet sellaiseen paikkaan ja sellaisten ihmisten seuraan, joille jumppaliikkeesi tarkoittavat hindulaista palvontaa, niin silloin asian hengellinen merkitys tulee myös siitä. Miksi? Siksi, koska olosuhde luetaan osaksi tekoa eli osaksi intentiota.
Ei esimerkiksi katolilainen voi ottaa vastaan helluntailaisten tai metodistien ehtoollista ajatellen, että heidän mielestään hän osallistuu heidän yhteysateriaansa, mutta omasta mielestään hän vain maistaa mehua ja leipää. Mutta kotonaan hän voi maistella mehua ja leipää aivan rajattomasti.
Yleensä on sääntö, että tietämättömyyteen voi vedota vain kerran. Tämä oli yksi edellisen viestini vaikeampia pointteja. Jos joku käy jumppaamassa paikassa, jossa koko muu osallistujien joukko katsoo sitä hindulaisena palvontana, niin hänellä on alibi siihen asti kunnes joku mainitsee hänelle asiasta. Tai violettia kärsällistä otusta esittävä juliste seinällä kiinnittää hänen huomionsa ja aiheuttaa lähtemättömän vaikutelman, että sillä on jotain tekemistä tilan käyttötarkoituksen kanssa.
Jokuhan voi erehdyksessä ottaa vastaan mehua ja leipää ja kuulla vasta myöhemmin, että erehtyi ovesta tai saapui paikalle tuntia liian aikaisin ja että se oli metodistien ehtoolliskokous. Jotkut argumentit väittävät tässä kohdassa, että on olemassa joku yleinen ja itsenäinen olento, olio tai todellisuus nimeltä erehtymisen mahdollisuus, johon voi aina vedota. Jonkinlainen oikeus erehtyä. Jonka nojalla asiaa ei tarvitse tietää vaikka sen voisikin tietää. Tai vastapuoleen kohdistuva vaatimus todistaa, että tällä viidennelläkin kerralla asiasta tietoiseksi tulemisen jälkeen kyseessä ei vieläkin voinut olla erehdys. Erehtyminen voi olla niin kivaa, että joku voi ihan suunnitella erehtyvänsä vielä kuudennenkin kerran.
Eli jos tekee mitä vain liikkeitä, joilla on liikunnallinen tarkoitus, eikä paikka tai seura anna aihetta nähdä siinä mitään epäilyttävää, niin siinä ei ole mitään epäilyttävää. Tai siinä tapauksessa kaikki on omasta korvien välistä kiinni.
Tuo videon demonologi oli se joka puhui näistä asennoista.
Toinen asia joka hänen puheessaan (ja aiemmin olen kuullut samaa esimerkiksi Isä Rippergeriltä) hieman kummastuttaa on kirottujen esineiden aiheuttama paha. Hänhän antaa esimerkin että jos jostain hippikaupasta ostaa jotain johon joku paha magianharrastaja on pistänyt kirouksen, niin voi käydä huonosti. Olen ensimmäisen kerran törmännyt samankaltaiseen ajattelutapaan kun new age -henkiset kaverini keskustelivat siitä miten eivät mielellään osta kirpparilta tavaraa koska siinä saattaa olla pahaa karmaa. Silloin pyörittelin silmiäni niin että olivat pudota kuopistaan. Ja kyllä ne nytkin pikkaisen pyörivät.
Olipas näppärää sanojen pyörittelyä…
Itse luin lukioikäisenä materiaalia, jossa entiset joogaharrastajat kertoivat, kuinka he olivat pidemmälle ehdittyään törmänneet henkiolentoihin. Samoin luin noista kirouksista. Sekä ihmisiä, että esineitä kirottiin ja kiroukset ilmenivät yliluonnollisina tapahtumina. Tarkempia yksityiskohtia en muista.
Yksi yleinen piirre oli kuitenkin, jonka muistan yhä. Heti, kun kirouksen uhri turvautui Jumalaan, palasi kirous jollain lailla sen langettajalle itselleen. Monien sanottiin tehneen itsemurhan.
Sanon tämän seuraavan ilman kritiikin häivää itse kristinuskoa kohtaan: kirjallisuuden ja materiaalin joukossa saattaa olla propagandaa, joka on laadittu eri motiivein. Eivät varmaan kaikki kristityt itsekään sulata jokaista kirjaa vastaansanomattomana faktana, jossa jotain yliluonnollista tapahtumaa käsitellään. Sen takia arvelisin, että ei missään nimessä kannata sortua satunnaisiin opuksiin. Luettavaksi kannattanee hankkia vain materiaalia, jonka joku ei-hurmahenkinen kristillinen oppineisto on käynyt läpi ja näyttää kirjalle vihreää valoa.
Joogaahan pidetään yleensä asiana, jossa mm meditaatiota harrastamalla saavutetaan mielenhallintaa. Mielenhallinta sinänsä ei varmasti ole kenellekään pahaksi. Lehdistössä esitetään silloin tällöin aina joku superihminen joka kestää esimerkiksi kylmää ja vihjaillaan, että tällaiset kyvyt on saavutettu joogan ansiosta. Muistan kun yksi sukelteli jäämeressä ilman lisähappea. Toisaalta on vaikea uskoa hindujen keksineen mitään todella toimivaa kehon- ja mielenhallintajärjestelmää, koska heidän uskontonsa on synnyttänyt niin järjettömiä asioita, että Ganges jokikin on aivan järjettömän saastunut. Eikä näkyvissä ole oikeastaan mitää sellaista, joka viittaisi, että saastuttamisen lopettamista edes harkittaisiin.
En ole pitkään aikaan enää nähnyt missään mitään sellaista materiaalia, jossa kerrottaisiin joogan aiheuttaneen jonkinlaisen yhteyden henkimaailmojen kanssa. Joogan harrastajia on Suomessa tätä nykyä paljon, eikä sellaisia asioita ole julkisuudessa tullut vastaan edes kristillisissä yhteyksissä. Olenko onnistunut vain olla saamatta silmiini mitään sellaista? Ei varmaankaan joogaan mahdollisesti liittyvä erittäin tärkeä tieto jää pimentoon sellaisessa tapauksessa, että entinen joogan harrastaja kääntyy kristityksi.
Seurasin orastavalla mielenkiinnolla joogalentäjien touhuja. Nämä touhut vaikuttivat kuitenkin ennemminkin jonkinasteiselta pelleilyltä kuin levitoinnilta.