Demonisten vaikutusten ja psykiatrisen ongelman erottaminen

“Ollessaan suihkussa Kristiina koki, että hänen olkapäillään istuu joku, joka käskee hänet tappamaan itsensä. Kristiina pelkäsi. ”En halua kuolla”, hän itki. Hän halusi sisään laitokseen, halusi turvaan.” https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006307751.html

Lainaan vain lyhyesti tuon tärkeimmän kohdan. Linkin kautta voi lukea koko tarinan.

Täytyy tähän väliin sanoa omasta kokemuksesta, että vaikka olen ollut joskus pahasti masentunut, niin mitään tuollaista kuin tuossa kuvataan, en ole koskaan kokenut. Eli minkään ‘ulkopuolisen’ läsnäoloa en ole koskaan tuntenut. Ilmeisesti kertomuksen tytön masennus on ollut psykoottistasoista.

Psykoottiset kokemukset näyttävät aina olevan sellaisia, että ne haluavat potilaalle nimenomaan pahaa. Jos jollekulle tulee harha-aistimuksia, niin mikä mekanismi tuon aiheuttaa? Harha-aistimukset voisivat yhtä hyvin vaikka kehottaa ankaraan ponnisteluun jonkin ‘paremman’ tavoitteen saavuttamiseksi. Ja vieläpä siten, että ne kehoittaisivat potilasta pitämään itsestään kaikin tavoin hyvää huolta.

Jos nyt ajatellaan, että psykoosi voisi pitää sisällään jotain henkimaailmoihin liittyvää, niin onko edellytyksenä aina jokin sellainen toiminta, joka ‘kutsuu’ näitä henkivaltoja. On vaikea uskoa, että jokainen nuori psykoosipotilas olisi tehnyt jotain sellaista.

EDIT: 20191231

Jokohan poliitikot ovat unohtaneet Kristiinan?

Ei ole ihme, että demonien aiheuttama riivaus on keksitty. Kristiinankin oireiden kuvaus viittaa vahvasti siihen ja uskonto viimeistään ‘vahvistaa’ tänä päivänä asian, koska alan termistö ja tutkimus on ollut osa kristinuskoa jo yli tuhat vuotta. Silloin, kun uskonto ei vielä ollut ‘keksinyt’ riivaustilaa, ihmisillä on takuulla ollut sellaisia sairaalloisia tiloja, joissa merkit ovat viitanneet ulkopuolisen pahan olemassaoloon.

Jäljelle jää mietittäväksi seuraava dilemma: voiko olla olemassa yhtäaikaa demoninen riivaus ja psykiatrinen sairaus, joissa molemmissa oireenkuva on melkolailla sellainen, että on kokemus ulkopuoleisen pahan läsnäolosta.

Ts Kristiinalla on selvästi ollut erittäin huono henkinen vointi. Sen sijaan esimerkiksi ‘The Devil and Father Amorth’ ohjelmassa kyseessä ollut riivattu nainen oireili vain ajoittain ja oli muuten ilmeisesti henkisesti melko hyväkuntoinen, kunnes oireet tulivat kohtauksenomaisesti.

Käyttäjä on poistanut viestinsä!

Olen kauan sitten lukenut, että kun skitsofreniaa sairastava ihminen vanhentuu, voivat äänet muuttua lempeämmiksi ja positiivisemmiksi.

1 tykkäys

Elän uskomuksessa, että esimerkiksi masennus on aina henkivalta, ja ainoa mikä vaihtelee on se onko se Herrasta, vaiko ei ole.

Näin demonisten vaikutteiden osalta pitää sitten alkaa erottelemaan henkivaltoja. Eli perusdemoni ei ole laajempi prinsiippi. Näin siis osajoukko olisi niitä äänien kuulijoita, tai vaikkapa herkkujen ahmijoita, joiden syyt ovat demonisissa vaikutteissa. Toki ymmärtäen todellisen juurisyyn olevan syntielämässä.

Psykiatriahan on vain melko tuoretta mutuilua tieteen kaapuun puettuna.

Tämä on lähimmäisenrakkauden ja oikeastaan koko kristinuskon kannalta aika kelju väite. Riippuu toki siitä, mitä johtopäätöksiä siitä tehdään.

Kristittynä pidän Jumalan sanaa totena ja uskon myös että pahat henkivallat ovat Jumalan ja hänen sanansa vastustajia.

Samalla kuitenkin koen väärinkäsitykseksi sen että Raamattu ja kristinuskon traditio olisivat ihmisen järkeen ja kokemukseen perustuvan tiedon, koulutuksen ja sairauksien hoidon vastapuoli. Siis nämä ilmiöt voivat joutua vastakkain, mutta mikään yleisperiaate se ei ole.

Jos psykiatrian ja laajasti ottaen mielenterveyden hoitamisen keinot hylätään noin ehdottomaan tyyliin, kristinuskoon vedoten, käännetään selkä monelle kärsivälle ihmiselle. Pakanallisissa kulttuureissa, varsinkin ns. luonnonuskontojen vallitessa, kaikki sairaudet, henkiset ja fyysiset, on kai selitetty henkimaailmalla. Tästä johtuen ihmiset kärsivät ja kuolevat sairauksiin, edelleen. Kristityn näkemys on, että lääkärit, lääkkeet, terapia ja ihmisen käyttäytymisen tutkimiseen perustuva hoito on Jumalan antaman järjen käyttöä. Se ei ole materialistinen, vaan kristillinen ja terve näkemys.

Jos moni ei saakaan apua psykiatrilta, se ei muuta kokonaisuutta. Aina jää selittämätöntä kärsimystä, tämä on maailmamme ominaisuus.
Jos joku saa apua rukouksesta, se on mahtavaa. Kaikki eivät kuitenkaan läheskään parane ja saa apua “suoraan Jumalalta”. Sen sijaan lukemattomat kristityt ovat kokeneet saaneensa Jumalalta avun hoitavien lääkäreiden ja esim. terapeuttien kautta.

Pahinta on, että psykiatrian, lääkkeiden jne. mustavalkoinen vastustaminen voi johtaa puoskarointiin hengellisessä merkityksessä. Tässä on myös hengellisen ja henkisen vallankäytön murheelliseen alueeseen kytkös.

5 tykkäystä

Oikeastaan väitteeni on liian pliisu. Merkittävä osa, jollei pääosakin esimerkiksi psykoterapiasta ottaa oppinsa kreikkalaisten ja itämaiden opeista pohjimmiltaan.

Lääketiede taas perustuu tunnetusti perustuu juuriltaan Kreikkaan. Asklepioksen sauva – Wikipedia

Kun emme puhu asioista niiden oikeilla nimillään asetamme ykköseksi siis itämaiset ja vanhat kreikkalaiset uskomukset. Eli ne, joita vastaan Jeesus tuli maan päälle tekemään aitoa parannusta.

Terveesti kristinuskon pohjaisesti tulisi erilaisiin ulkopuolisiin oppeihin suhtutua terveellä kriittisyydellä. Eli koetelkaa kaikki, ja pitäkää se mikä on hyvää. Ei sillä miten nykyään, eli tiede tuli ja jyräsi, ja kyllähän ne Kreikkalaisten jumaluudet siis Jeesusta paremmin tietää. Jos oikein kiltisti on, niin yhteiskunta sitten ehkä sallii, jos joku vähän miedosti kritisoi masennuslääkkeiden vaikutuksia.

Kovia väitteitä.
Miten sinä siis vastuullisesti järjestäisit mielenterveysongelmien hoidon?
Ja mitä sanot niille kristityille jotka kiittävät Jumalaa lääkärien ja lääkkeiden tuomasta avusta?

2 tykkäystä

Ensimmäisenä tekisin sen, mitä noiden perse ei kestä. Eli aidon valvonnan. Jossa siis lääkeviranomaiset eivät olisikaan kuolaamassa lääkeyrityksiltä kovapalkkaisia virkoja, kun hetken lusii valvojan tontilla. Tai USA:ssa sama, eli että valvontavastuut on muutamalla vanhalla ukolla, jotka ovat samalla tehneet kymmenien, jollei satojen miljoonien omaisuudet sivubusineksillaan asian parissa.

Sitten kun asioista puhuttaisiin propagandan sijaan niiden oikeilla nimillään voitaisiin siirtyä seuraaviin vaiheisiin. Mainonta on aina propagandaa, ja yritysten tehtävä on tuottaa voittoa, joten noin se nyt vaan on. Sivuosumina voi syntyä hyvääkin, vaikkei se pohjimmiltaan se pointti toiminnassa ole.

Jumalaan asia toki liittyy niin, että Jumala se lopulta johtaa niitä jumalattomiakin, kun ei elävä ihminen muuhun pysty, vaikka enemmistöt muuta raivoikkaasti yrittävätkin.

Psykoterapia ja psykiatria ovat kaksi eri asiaa. Psykoterapia on suoraan suomennettuna sielunhoitoa. Psykiatria sielun parantamista. Myös koulutuksellisesti ne ovat eri asioita. On olemassa myös ns. sielunhoitoterapiaa (kr litteroituna psykoterapiaterapiaa).

Pääsääntöisesti psykoterapeutti ei määrää lääkkeitä, ellei ole lääkäri ja silloinkin nämä asiat olisi syytä erottaa, Eli ihmisen psykoterapeutti ei olisi psyykkisiä ongelmia hoitava lääkäri (psykiatri).

Kaikki psykoterapia on sielunhoitoa, olkoonkin että maallista sellaista suurimmalta osin.

Lääkehoito on joillekin paikoillaan. Esim. skitsofreniassa lääkkeet ovat yleensä välttämättömiä. Lääkkeet eivät yleensä paranna kun puhutaan mielenterveysasiakkaista, mutta pitävät oireet kurissa ja auttavat sillä tavalla.

Valitettavasti lääkehoidon rajaa lasketaan koko ajan alaspäin ja lääkkeitä määrätään monesti ensisijaisena hoitona, vaikka niin ei tarvitsisi tehdä yleensä kuin akuuteissa tapauksissa.

Käsittääkseni Suomessa lääkehoito on melko hyvässä jamassa.

Reseptilääkkeitä ei meillä saa mainostaa.

Tämän foorumin teemoihin tämä aihe liittyy sikäli, että monesti usko nähdään (sen joissakin jäykissä ja haitallisissa muodoissa) psykoanalyyttisten/psykoterapeuttisten lasien läpi mielenterveyden ongelman ilmentymänä. Viime vuosina sallivuus uskonelämää kohtaan on psykoterapeuttisissa/psykiatrisissa viitekehyksissä lisääntynyt.

Tämä ei nyt ihan pidä paikkaansa. Kaiken toimivan psykoterapian taustalla on asiakkaan ja auttajan välinen vuorovaikutus. Ja se on ihan raamatullista perua. Taustalla on ajatus auttajasta joka ei ikinä hylkää ja jonka omituistenkin päähänpistojen takana on hyvää tarkoittava tahto. Positiivisen mielenterveyden päämäärä on tila jossa ihminen kokee voivansa riittävän hyvin ja se tarkoittaa tilaa jossa ihmisen ei tarvitse pyytää anteeksi tunteitaan. Tämä ajatus löytyy eksplisiittisesti Paavalilta.

Kristinusko on auttanut sieluja 2000 vuotta. Psykoterapiaa ei olisi, eikä ole ilman sitä.

D

2 tykkäystä

Tässä pitää nyt kyllä erottaa täysin kristillinen terapia pois. Kristillisessä terapiassa siis voidaan rukoilla, ja miettiä Raamattua.

Perinteinen länsimaalainen terapia perustuu siihen, että on terapeutti, joka ei kohtaa asiakasta ihminen ihmiselle tasolla. Terapeutin tulee tehdä koulutuksensa mukaisia objektiivisia johtopäätelmiä kuulemastaan, ja pyrkiä sitä kautta auttamaan asiakasta. Ei tuossa ole kristillistä pohjaa. Pohja lienee enemmänkin jonnekin vanhaan mystiikan guru-oppilas tyyliseen vuorovaikutukseen.

Pidän näiden valkopesua yleisesti aika törkeänä. Joka on toki ymmärrettävää, koska ihminen haluaa ajatella olevansa hyvä. Ja sitten jätetään käsittelemättä sekä nykyaika, että historia lobotomioineen jne.

Tämä ei nyt oikein pidä paikkaansa. Ensinnäkin perinteinen länsimaalainen terapia on niin nuori käsite, että on oikeastaan anakronismi puhua edes perinteisestä. Perinteinen länsimaalainen terapia on ollut kirkon antamaa sielunhoitoa. Uudemmissakaan terapioissa ei terapeutti lähtökohtaisesti tee objektiivisia johtopäätöksiä, vaan ehkä objektiivisia kommentteja kuulemastaan.

Nykyisten terapioiden suosima ilmaisu on “peilinä toimiminen asiakaan tunteille”. Siinä ei ole mitään gurumentaliteettia. Ja tämäkin on hyvin kristillistä toimintaa.

Kuten jo aiemmin viittasin, niin psykoterapioiden ongelma on sekulaarilla puolella niiden kyvyttömyys kohdata ihmisen uskonnollisuutta. Ja kaikki psykoterapeutit eivät vaan toimi kaikille. Mutta psykoterapeuttien näkeminen osana jotain lääkeyhtiöiden salaliittoa, on omituinen käsitys. Psykiatrien kohdalla sen ymmärtäisin, joskin Suomessa huonommin. Suomalainen psykiatria taas on neurobiologisfysiologispainotteista, ei mitään mystistä.

Juttelin eilen yhden psykiatrin kanssa, joka tiedostaa hyvin psykiatrian rajallisuuden esim. uskonnollisissa kysymyksissä. Hänelle ei ole ongelma laittaa ihminen uskoon liittyvien asioiden kohdalla papin puheille.

Jos jokin ongelma pitää kaivaa suomalaisesta psykoterapiasta, niin se on koulutuksen kalleus suhteessa siihen, että on paljon muitakin tahoja jotka auttavat ilman vastaavia korvauksia. Ja sitten tuo uskonnollisten ilmiöiden käsittelyn ongelmallisuus.

D

5 tykkäystä

Ei kyseessä ole salaliitto, kuten ei ole esimerkiksi liiketoiminnassakaan. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei mieti mitä tekee. Eli jos toimii vaikkapa myyjänä jossain moraalittomuudessa, niin se vallan hyvin perustellaan itselle sillä, että on vain myyjä ja muut vastaavat muusta.

Psykoterapiassa kyse on siitä mistä se on lähtöisin. Freud ja Jung. Toki voinee väittää, että joo joo mutta sen taustalla on kristilliset perinteet, joita nuo herrat nyt sitten vaan vastustivat.

Länsimainen psykoterapia on lähtöisin kristillisestä sielunhoidosta ja kristillisestä traditiosta kohdata ihmisten hankalia asioita ja sisäistä vuoropuhelua. Jung ei ollut kristinuskovastainen. Lisäksi psykoanalyysi ja analyyttinen psykoterapia ovat kaksi eri asiaa. Freudin erheet on hyvin tiedossa ja ansiot samoin. Näiden herrojen ja kaltaistensa ansiot ja löydöt eivät ole kristinuskolle vieraita eivätkä uutuuksia. Raamatussa on paljon ihmismieltä koskevaa viisautta, joka vain keksittiin uudelleen sekulaarissa ympäristössä.

Freud ei pitänyt uskonnosta, mutta ei saanut sitä kytkettyä poiskaan. Freudin uskontokritiikki on Feuerbachilaista jatkumoa, infantiilia sellaista. Psykoterapioihin ja -analyysiin kuuluvat sisäiset objektit, projisiot, transferenssit jne. eivät ole mahdollisia ilman pitkälle vietyä transsendenssin käsitystä. Se viedään lopulta niin pitkälle, että uusimmissa psykoanalyyttisissä teorioissa puhutaan jo melkein trinitaarisin sanankäänteinen esim. asiakassuhteessa olevasta objektiivisesti eksistoivasta “kolmannesta”, joka on hoitavan prosessin kannalta keskeinen tekijä. Kristinuskossa puhutaan Pyän läsnäolosta. On puhuttu 2000 vuotta.

D

1 tykkäys

No lienee niin, että tuo on ihan oikein tavalla, jolla sen haluat sanoa.

Yleisesti ottaen kuitenkin, psykoterapeutti menettää oikeutensa, jos ehdottaa terapiassa rukoilua tai Raamatun avaamista. Jolloin siis on selkeän väärin sanoa sen olevan kristillispohjaista. Ei ole, vaikkakin siinä varmasti on monta oivallusta myös juutalais-kristillisestä traditiostakin.

Olen aika allerginen ajattelulle, jossa mielen ongelmat häviävät jollain, jonka juurena on esimerkiksi kreikkailaiset jumaluudet, tai itämaat. Mutta jossa se ei sitten olevinaan merkitse mitään. Vaikka Raamatullisesti lienee monessa kohtaa niin, että yksi demoni lähtee ja tilalle rynnii kymmenen uutta.

Yksi selkeimmin antikristillinen osa terapioita on ihmisen seksuaalisuuden alue. Ja ehkä laajemminkin ihmissuhteiden alue.

Ei tietenkään menetä automaattisesti. Rukoilu ei ole VALVIRAnkaan (joka valvoo psykoterapeutteja) mielestä automaattisesti epäeettistä toimintaa. Jos rukoilu ja Raamatun lukeminen on asiakkaan mielestä ok, ja jos psykoterapeutti on sinut asian kanssa, niin mikään psykoterapia ei itsessään kiellä keinovalikoimastaan näitä. Rukous ja Raamatun lukeminen voivat olla myös avaimia oman ongelman äärelle tai äärellä. Mutta jos psykoterapeutti alkaa mestaroimaan asiakasta ilman yhteistä sopimusta rukouksella ja Raamatulla, niin asiasta voidaan tehdä valitus.

D

5 tykkäystä

Havaitsen @Uskonsoturi kirjoituksissa ongelman, joka ei ole mitenkään uniikki: ajatuksen siitä, että jos jokin asia on jollain tavalla peräisin epämääräisestä lähteestä, on koko asia silloin vääjäämättä arveluttava itsessään. Tässä tapauksessa leiman saa lääketiede, mutta vastaavaa logiikkaa käytetään myös esim kristillisten opetussuuntien arvioimisessa. Mun mielestä tällainen logiikka on virheellistä, sovellettiin sitä siihen tai tähän. Pitäisi arvioida itse asian sisältöä ja sen tuottamaa hedelmää, ei alkuperää tai yhtymäkohtia epäilyttävänä pidettyihin asioihin.

1 tykkäys

Pidän luterilsisuudessa ylipäätään massiivisena ongelmana epätervettä suhdetta auktoriteetteihin. Hyvä esimerkki tuosta on myös lääketiede.

Lääkeyritykset ovat nykyään reilusti suurin läänetieteen tutkija. He ovat iät ja ajat rikkoneet kutakuinkin kaikkia mahdollisia eettisiä säännöstöjä. Mallilla tehdään monta tutkimusta, että voidaan julkaista se yksi, joka näyttää että tilastollisesti riittävän todennäköisesti lääkkeestä on hyötyä.

Sitten kun menee ongelman juureen saa vastaansa vaikenemisen ja puhtaan hulluuden. Jossa siis jotenkin suuryrityksellä onkin moraalisia oikeuksia. Mitään tekemistä tuollaisella ei ole ainakaan kristinuskon kanssa.

//

Toiseen osaan eli mistä lähteestä jokin on. Kyllä ehdottomasti näen niin, että hyvin monet asiat mitä me ihmiset pidämme hyvinä eivät ole Jumalasta, eli eivät ole hyviä. Esimerkkinä aivan taatusti esimerkiksi useat terapiatkin. Eli sanotaan nyt vaikka että jollain lyhytterapialla hoidetaan jotain lievää masennista vs henkilö pysähtyisi ja menisi itseensä, jos tarve siihen on.

Elämme itselleni itsestään selvästi massiivisessa kuplassa, jossa totuus kielletään kaikkialla, ettei sitä tarvitse kohdata.

Tukahdutetun vihan kulttuuri Suomessa on melko voimakas. Eli kun tässä hiljattain huonomaineinen turvallisuusalan yrityksemme Avarn jäi kiinni siitä, että sen vartijat veivät porukkaa ulos kameroiden kuvista ja hakkasivat. Kadulla tieto vastaavista oli jo ennen kiinnijääntiä.

Lopputulos vaikeneminen yhteiskuntana, ja joidenkin raivoaminen satunnaisille vartijoille. Jotka luonnollisesti ovat asiasn lähes varmasti viattomia.

Sinun epämääräiset väitteesi tuntuvat nousevan kaunasta, epäluuloista ja mustavalkoisesta ajattelusta.

Todellisuus on mutkikkaampi. On esimerkiksi huonoa ja hyvää terapiaa. On liikaa lääkkeitä määrääviä psykiatreja ja on oikeasti ihmisiä auttavia psykiatreja. Monet kristityt saavat apua terapian ja lääkehoidon yhdistävässä hoidossa. Tietysti monet muutkin, mutta kristityt mainitsen siksi että meitä kiusaavat pääosin ihan samat sairaudet ja ongelmat kuin muitakin.

Kristillinen usko antaa usein toivon näköaloja mielenterveyden asioissa mutta kyllä meitä myös riisutaan aika paljon sekä henkisen että fyysisen olemuksemme puolesta. Joudumme näkemään tämän ajallisen ihmisemme haurauden ja turvaudumme Jumalan armoon myös silloin kuin rukouksiin ei saada toivottuja vastauksia.

Sinulla on sananvapautesi. Koen kuitenkin velvollisuudeksi sanoa että olet väärässä, jos vastustat kategorisesti psyykkistä auttamista, koulutuksen saaneiden ja ihmisiä vastuullisesti hoitavien toimintaa. Joku “itseensä meneminen” ohjeena ei ole mitään lähimmäisyyttä masentuneelle. Lääkkeiden ottamatta jättämiseen kehottaminen olisi suorastaan heitteillejättöä, monen kohdalla.

Toinen keskustelu olisi sitten se, mitkä yhteiskunnan ja tämän ajan vinoutumat lisäävät varsinkin nuorten mielenterveysongelmia. Mutta kun hätä on suuri, pitää auttaa. Juurisyihin pureutuminen ja akuutti terveydenhoito eivät sulje toisiaan pois.

5 tykkäystä
  1. Missä olen sanonut vastustavani kaikkea lääkehoitoa, tai kaikkea terapiaa?
  2. Kuvitteletko pystyväsi erottamaan psyykkisissä, tai aina edes sairaudellisissa asioissa hyvää huonosta? Itse näen asian hyvin selkeästi niin, että ensinnäkin se ettei moniakaan psyykkisiä ongelmia pystytä ratkomaan ne ovat siis auttajiaan voimakkaampia. Ja toisaalta myös mitä suurimmassa määrin noissa pimeyden voimat ovat liikkeellä puolustamassa valtakuntaansa.

Osa pimeydestä on varsin ilmeistä. Vaikkapa se, että lääkeyritykset luonnollisesti pyrkivät kehittämään uusia sairauksien nimityksiä, että voivat myydä siihen lääkkeitä. Paras on, jos mahdollisemman moni sairastaa, ja tilanteet ovat kroonisia. Ei tuossa ole mitään salaista. Kyse on markkinavoimista. Sairaaksi tilanne menee viimeistään silloin, kun markkinointi onnistuu, ja entistä suurempi osa ihmisistä saadaan vaikkapa jatkuvasti masentuneiksi.

Toki kansainvälisesti vertaillen Suomen tilanne on asian suhteen melko hyvä. Joka kertoo maailmasta enemmän, kuin Suomen mahtavuudesta.

Mutta sitten on se näkymättömämpi puoli, eli en luonnollisestikkaan usko, että ilman Jeesusta olisi mitään saumoja nujertaa noita ongelmia. Eli vaikka ne lääkeyritykset kokisivat valaistumisen saman tien, niin ei vapaus koittaisi. Ei riitä ihmisyritys.