Tämä on kyllä aivan poikkeustapaus nykyaikana. Pikemminkin yleensä tapahtuu päinvastoin: papit eivät suostu tekemään eksorsismeja, vaan toteavat, että ongelma on kokonaan mielenterveydellinen.
No entäs, jos se on molempia?
Mitäs sitten?
“All wickedness, then, and all impure passions are the work of their mind [siis demonien]. But while the liberty to attack man has been granted to them, they have not the strength to over-master any one: for we have it in our power to receive or not to receive the attack. Wherefore there has been prepared for the devil and his demons, and those who follow him, fire unquenchable and everlasting punishment.”
Voihan se ollakin, kyllä hän tästäkin on puhunut ja kirjoittanut, ja nimenomaan tehnyt yhteistyötä psykiatrien kanssa. Muistaakseni hän antoi juuri tästä esimerkin, että joskus, kun omasta riivaustilastaan varma, mieletään epävakaa henkilö on tullut häntä tapaamaan, hän on lausunut lyhyen eksorsismirukouksen hiljaa, henkilön huomaamatta, jotta henkilö ei ole voinut itse teeskennellä minkäänlaista reaktiota.
Hyvä pointti. Aika hyvä indikaattorihan se on, jos sanaton rukous tuottaa reaktion.
Tosiaan mielenkiintoinen. Luin tuon koko tapausselostuksen. Mulle tulee tästä mieleen sellainen asia, että jos kerran potilaan oirekuvaan kuuluu sellaista mihin hurjat kasat psykoosilääkkeitä ei auta, ja hän itse kokee eksorkismeista olevan apua, niin millä perusteella ajatellaan, että kyllä se skitsofrenia selittää koko jutun? On myös arveluttavaa uskonnonvapauden näkökulmasta, että pappien tapaaminen kielletään. Eksorkismien väitettiin häiritsevän paranemista, mutta eipä tuossa mitään erityistä paranemista vaikuttanut tuon “kinesteettisen hallusinaation” osalta tapahtuneen kuluneiden vuosien ja kulutettujen lääkemäärien aikana. Olen aika skeptinen näiden keissien suhteen, joissa demonia ajetaan ulos ziljoona kertaa - kai sen pitäisi kerrasta uskoa Jeesuksen nimeä. Mutta silti: 1) entä jos papit ovat kuitenkin oikeassa, ja 2) vaikka eivät olisikaan, niin miksi kieltää potilaalta jotain minkä hän kokee auttavan, jos tilalle ei kuitenkaan pystytä tarjoamaan mitään muuta toimivaa?
Sanoisin muuten, että tuo artikkeli oli jotenkin sekavasti kirjoitettu ja antoi heikkolaatuisen vaikutelman itsestään. Case study ei ole mulle se tutuin tieteellisen kirjoittamisen muoto, kun olen enemmän labraihmisiä, mutta silti tuli tällainen vaikutelma. Kokonaiskuvan saaminen oli vaikeaa.
2 tykkäystä
Itse uskon nykyään, että olemme jatkuvasti henkiolentoihin lähes kokonaan tiedostomattomasti yhteydessä. Henkiolennot eivät ole kaikki mitään ihmisen kaltaisia.
Liikaa tapahtumia, joita on muutoin mahdoton selittää.
Josta nousee kysymys siitä, että mitä ihmisen ihan oma tajunta edes on. Sen lisäksi, että se on 0 ja 1 päätöksenteko koneisto osin ohi viettien.
Tässä mielenkiintoinen tapaus. Minusta selvästi sairasta ihmistä kiusattiin kunnes hän lopullisesti sekosi.
No tässä tutkimustietoa. Excorcismillä ei positiivisia vaikutuksia. Negatiivisia vaikutuksia, kun sen takia lopetettu lääkitys ja silloin kun excorcismi on ollut rajumpaa.
Eihän tuossa ole mitään takeita siitä, että eksorkismi auttaa potilasta, vaikka hän itse kokee saavansa siitä apua. Moinen voi vaan vahingoittaa potilasta vielä pahemmin pitemmällä tähtäimellä.
Ja kristillisen eksorkismin harjoittaminen on asia, jonka varmasti tulisi johtaa potilaan pikaiseen ja täydelliseen paranemiseen. Muuten jää vahva epäilys siitä, onko Kristus nyt sittenkään voittanut paholaista niin perusteellisesti kuin on väitetty.
Suhtaudun demoniseen voimaan suurella skeptisyydellä tapauksissa, joissa Kristuksen nimi ei kirkastu, vaan näyttää sitä vastoin heikolta.
Paholaisen vallan tulisi väistyä Kristuksen edestä ja jos potilas ei kaikesta huolimatta parane, on kysymyksessä todennäköisemmin vakava sairaus, jota ei usko, eikä rukous eikä eksorkismi voi parantaa.
Vaikka periaatteessa sairauksienkin pitäisi parantua.
On nimittäin hieman ristiriitaista, jos profetointi lakkaa, ja sairauksien parantaminen Jumalan voimalla lakkaa, mutta pahojen henkien poismanaaminen kyllä jatkuu.
1 tykkäys
Saattaa olla hyvinkin, että maailmamme kätkee sisälleen jotain olentoja, ja tiede ei suinkaan tunne tätä asiaa.
Mutta on vaikeaa uskoa sitä, että monet motiivimme lähtisivät jostain aivan muusta kuin itsestämme.
1 tykkäys
Aivan. Mutta ajattelumalli: En ymmärrä miten —> demonin possessio. Ei ole mielestäni rehellinen tapa suhtautua asiaan.
Minustakin demonien possessio vaikuttaa enemmän olevan haparoiva selitysyritys sille, että henkilön käytös muuttuu radikaalisti ja nimenomaan sekavaan ja kaoottiseen suuntaan.
Ei esimerkiksi koskaan käy niin, että jonkun käytös muuttuu kuin taikaiskusta päinvastaiseen suuntaan. Eli ei-sairas ihminen muuttuisi paljon paremmaksi versioksi itsestään. Sellainen kehitys on aina prosessi.
Hetkinen?! Sanoitko business?
Onko henkien poisajaminen maksullista?
Miksi tuollainen on vaikeaa uskoa?
Tuohan on itsestään selvää riippumatta miten uskoo henkiolentoihin. Esimerkkinä raha. Monet joilla on reilusti rahaa haalivat sitä kaikin keinoin lisää kulttuurisen statuksen toivossa. Itsestä lähtevät motiivit sitten olisivat erilaisia.
Mikäli asia olisi noin, eikö henkilö, josta on ajettu pahat henget pois tulisi Jeesukseksi jeesuksen paikalle?
Selkeästi kukaan meistä ei ole Jeesuksen tasoa saavuttanut, joten myöskään pahojen henkien ulosajo ei tarkoita sitä, että nyt ne kaikki lähtivät kiltisti.
Totuuden henki johda sinä meitä. Jos hyväksytään ainakin kielipelinä, että on olemassa totuuden henki, niin eikö ole täysin ilmeistä, että se on muodoltaan täysin erilaista, kuin mitä ihminen on? Eri dimensiossa, ja toimii ihmiselle käsittämättömilläkin säännönmukaisuuksilla.
Ei kai kenestään noilla meriitillä Jeesusta tulisi? Jeesuksen meriitithän ovat jotain paljon kovemman luokan meriittejä.
Totta kai. Mutta kai ihmisen jollain tavalla huomata, milloin on kyse omista ajatuksista, milloin Jumalan hengestä?
Raha tai sen tienaaminen ei ole osoituksena mistään henkien olemassaolosta.
Jos kyseessä on jokin henki, niin kyllä sellaisen pitäisi voida erottaa omista ajatuksista. Jollei ole mitään keinoa tietää, ovatko ajatukset omia, niin on jo lähtökohtaisesti terveellistä ajatuksia ominaan.
Entäs jos mitään “itseä” ei ole olemassa? Mitään ei ole ilman kytkeytymistä henkivaltoihin, ja loppujen lopuksi Jumalaan.
Lisäksi tuollainen henkivaltojen tunnistaminen on monesti myös helppoa. Olet totuuden hengessä puhuessasi totta, ja et ole kun valehtelet. Jos tuon kielipelin tunnistaa niin joutuu myöntämään henkimaailman välttämättömyyden kielipelinä. Sitten kysymyksesi jää vain miten todellisuus on. Ja todellisuudessa on niin paljon tasoja, että järjellä siinä pääsee varsin rajallisiin saavutuksiin. Ajatus siitä, että olisi vain taso kielipeli löytyy ihan vanhan testamentin juutalaisuudenkin ajoilta. Siinä vaan sivuutetaan ne ihmiset, jotka kokevat todellisuuden toisin.
Henkimaailman myytinmurtoa: kristinuskossa monesti opetetaan, että vain Jumala pystyy olemaan monessa paikassa samaan aikaan. Eikö kuolema ole kaikkialla koko ajan läsnä? Miten se voitaisiin kukistaa, jos se ei olisi henkivalta?
Parempi on uskoa omaan itseen ja omaan todellisuuteen, kuin lähteä kehittämään sen tilalle jotain muita olioita. Sitten jos tulee näyttöä jostain ulkopuolisesta olemisen muodosta, niin asia kannattaa ottaa hieman syvällisempään tutkiskeluun.
Esimerkiksi ns alienit kannattaa ottaa tällä hetkellä ottaa vakavasti. Ties vaikka niiden alkuperä olisikin demoninen ja kyseessä olisi jonkinlainen hämäysyritys.
Mutta on hyvin todennäköistä, että maapallolla puuhailee jokin taho, joka ei halua esiintyä kovinkaan julkisesti, mutta jonka käytössä näyttäisi olevan erittäin paljon meitä olevaa tekniikkaa.