Eli käsitätkö niin, että sinä voit vapaasti valita ulkonaisen käyttäytymisen vastaamaan Jumalan lakia ja sillä tavoin pelastua?
Kristitty vanhurskautuessa hänessä tapahtuu muutos. Vanhuskautus ei vain tapahdu jossain taivaan torilla vaan juuri kasteessa täällä. Siitä on seuraus ylösnousemuselämä.
Kristitty joka ei käyttäydy kuten kristitty ei ole kristitty, ainakaan kovin kauan. Vanhuskauden tulee näkyä kilvoituselämässä Hengen hedelminä. Jos ei näy asiat ovat huonosti.
Ymmärtänet kuitenkin, ettei tämä ulkonainen käyttäytymisen muutos vanhurskauta, ansaitse pelastusta, vaan vanhurskaus ja pelastus on jo täysin ansaittuna meille Kristuksen teossa ja sitä emme saa omaksemme muutoin kuin uskolla, ei ulkonaisella käyttäytymisen muutoksella. Hyvät teot eivät ylläpidä uskoa, vaan usko ylläpitää hyviä tekoja.
Ja kun nyt tämän ketjun aiheena on ehtoollisella käymisen tarkoitus, niin edelläsanomaani perustuen sanon, ettet voi mennä ehtoolliselle omiin tekoihisi, omaan ulkonaiseen käyttäytymisen muutokseesi turvaten, vaan ainoastaan Kristuksen tekoon turvaten, josta vakuutena sinulle ehtoollisella tarjotaan Kristuksen ruumis ja veri syntiesi anteeksiantamukseksi.
Viestin tavoitin, vaikka se liittyi perisyntioppiin.
Varsinaista sanomaa ei viestityksen lisäksi ollut, niin että se olisi minulle selvinnyt. Kysymys ei tarvi olla sinun osaamattomuudestasi.
Niin vaikka kuinka ihminen tekisi hyviä tekoja jollei Jumala armahda ja auta ihminen hukkuu. Objektiivinen vanhurskautus on meille hankittu kuten uskon tunnustus lausuu. Tämä omaksutaan uskolla. Hyvät teot pitävät yllä uskoa samoin kuin pahat teot sen kadottavat. Tee pahoja tekoja niin karkotat Pyhän Hengen.
Ehtoolliselle mentäessä kadutaan pahoja tekoja ja tutkitaan itseämme missä olemme vaeltaneet väärin ja luotetaan Jumalaan. Ehtoolliseen kuuluu erottomattomasti nämä puolet. Hyvät teot ilahduttavat sydäntä ja Jumalaa, ennen ehtoollista ja ehtoollisen aikana ja jälkeen. Näin hyviä tekoja ei spitata irti uskosta, vaan kuten pahat teot tuodaan katumuksessa Jumalan eteen, hyvistä teoista annetaan kunnia Jumalalle.
On oikein sanoa, että pahat teot kadottavat uskon, koska ne saattavat Jumalan Pyhän Hengen murheelliseksi. Ihminen ei näet ole uskon vaikuttava syy ihmissydämessä, vaan Pyhä Henki. Sen sijaan käsitys, että hyvät teot ylläpitävät uskoa on luterilaisen tunnustuksen vastainen majorilainen harha.
Pyhitys ja hyvät teot eivät ole välttämättömät autuuteen. Tämä on Raamatun oppi, koska se sanoo, ettei uskolle heti ensi hetkestä alkaen kuulu ainoastaan syntien anteeksiantamus, vaan myös pelastus, eikä tässä siis lainkaan oteta lukuun pyhitystä ja hyviä tekoja ([Room. 4:6]; [Ef. 2:8]; vrt. Yksim. Ohje, M. 531, 7; suom. 437). Myöskin paranneltu majorilaisuus, jonka mukaan hyvät teot tosin eivät ole välttämättömät autuuden saavuttamiseen, mutta kyllä sen säilyttämiseen, on raamatunvastainen; senkin näet kumoavat ne raamatunlauseet, joissa uskolle luvataan autuus omaksi ensi hetkestä alkaen. Jos oletetaan, että teot ovat takeena autuuden säilyttämisestä, joudumme siihen merkilliseen tilanteeseen, että usko yksin muka tarttuisi vanhurskauteen ja pelastukseen, mutta sitten luovuttaisi tehtävänsä teoille, niin että näiden siitä lähtien olisi pidettävä voimassa uskoa, saatua vanhurskautta ja autuutta (Yksim. Ohje, M. 631, 34; suom. 504). Siitä olisi seurauksena tavallaan uskon viraltapano pelastuksen saavuttamisen välineenä. Mutta Raamatun mukaan ei ainoastaan armontilan alku tapahdu uskon välityksellä, vaan myös sen säilyminen ([Room. 5:1]; [Kol. 1:22 - 23; [1. Piet. 1:5]. Lyhyesti sanottuna on raamatunvastaista puhua hyvien tekojen välttämättömyydestä, olipa sitten kysymys autuuden saavuttamisesta tai sen säilyttämisestä.
Franz Pieper, Kristilinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 387.
Teet Pieperistä väärän tulkinnan. Paavali sanoo;" kaikki minä voi hänessä joka minua vahvistaa".
Pieperin käy tässä katollista tekojen oppia vastaan. Mutta sitten toisaalta ihminen pelastuu yksin uskosta, mutta tämä usko joka on ihmisen sydänmessä ( Kristus teissä kirkkauden toivo, paavali) ei koskaan ole yksin. Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman laintekoja (Rm 3:28) ja toisaalta ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. ( Jk 2:24) . " Pyrkikää pyhitykseen sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa" ( Hebr).
Luterilaisuuden historiallinen ongelma on, että pyhitys sielunhoidollisista syistä eriytettiin vanhurskaudesta. Jos tätä näkökulmaa, ongelmaa ei ymmärrä,on vaikea ymmärtää pelastusoppiin kuuluvia hyviä töitä. ( ortodoksisen kirkon opetus jumalallistumisesta on mainio näkökulma tämän näkökulman korjaamiseen, (Ef 2:10, se antaa myös oikean kuvan hyviin tekoihin ja kilvoitukseen) ) Teot ja usko erotettiin, taustalla oli katoliset väärät opit, joista vastaan koko ajan käydään, tätä keskustelua, tämä on pidettävä mielessä, taustalla.
Raamatusta ei löydy uskoa jossa teot eivät olisi läsnä, sellaisen ei ole raamatullista uskoa. Siksi on oikein sanoa Sola gratia: pelastus riippuu yksin armosta, mutta ei ilman kilvoittelua ja hyviä tekoja. Uskonpuhdistuksen ajatus ymmärretään väärin jos sen ajatellaan väheksyvän töitä. ( CA 6, SK 3).Luterilaisuudessa on voimakkaasti kasvussa sellainen ajatus, että hyviä tekoja ei tarvitse tehdä.
Juuri näin. Pyhä Johannes Krysostomos:
"Vaikkakin suurin osa ja melkeinpä kaikki riippuu Jumalasta, on hän kumminkin jonkun vähäisen osan antanut meillekin, jotta olisi hyvä syy meidän kruunaamiseemme. Mikä on tämä ‘vähäinen osa’, mikä meiltä vaaditaan? Se on se, että lakkaamatta tahdomme pelastua. Se ei ole tahtomista vain sanoilla, mutta todellista tahtomista, mikä ilmenee siinä, että me herkeämättä pakotamme itseämme hyvään. Koska pelastus on lähinnä rukouksessa, niin siihen sovitettuna tämä ‘vähäinen osa’ sisältyy seuraavaan ap. Paavalin käskyyn: ‘Rukoilkaa lakkaamatta’ (1. Tess. 5:17).”
Pieper vetää tässä tesktissä mutkat suoraksi, tai sinä? Kannattaa tutustua siihen tausta-aineistoon joka liittyy professori Geor Major ( 1502-1574). Major puolusti yksin uskosta vanhurskautta. Hyvän kuvauksen tiivistetysti löydät JOHDATUS LUTERILAISEEN TUNNUSTUKSEEN, Gassmann, Günther; Hendrix, Scott, Kirjapaja | Booky.fi
Juuri näin! Siksi juuri usko tuottaa hyvät teot, ei teot uskoa. Ja tuohon usein tässä yhteydessä esille nostettuun Jaakobin kirjeen kohtaan sanon. Usko on uusi elämä, ja se välttämättä tuottaa uusia liikkeitä ja tekoja. Näin Jaakob on oikeassa kieltäessään, että me olemme vanhurskautetut sellaisen uskon kautta, joka on ilman tekoja. Mutta kun hän sanoo, että me olemme vanhurskautetut uskosta ja tekojen kautta, hän ei taatusti sano, että me olemme uudestisyntyneet tekojen kautta. Eikä hän sano, että Kristus on sovittajamme vain osittain, eikä, että meidän tekomme ovat sovittava uhri osittain. Eikä hän kuvaa vanhurskauttamisen tietä, vaan ainoastaan vanhurskautettujen luonnetta, sen jälkeen kun he ovat jo vanhurskautetut ja uudestisyntyneet. Me myös uskomme Jaakobia hänen sanoessaan, että persoona on vanhurskautettu teoista, eikä ainoastaan uskosta, koska ihmiset ovat varmuudella julistetut vanhurskaiksi omistaessaan sekä uskon, että hyvät teot. Kuten olemme sanoneet, hyvät teot ovat vanhurskaat ja miellyttävät Jumalaa uskon kautta. Jaakob ylistää ainoastaan tekoja, jotka usko on tuottanut, kun hän sanoo Aabrahamista, usko tuli täydelliseksi hänen teoissaan. Vastustajat erehtyvät kun he päättelevät, että Jaakob opettaa meidän ansaitsevan syntien anteeksiantamuksen ja armon hyvien tekojen kautta, että meillä on pääsy Jumalan luokse hyvien tekojen kautta, irrallaan Kristuksesta sovittajana.
1 tykkäys
Jumala on asettanut armovälineet, joilla hän hoitaa Ruumistaan. Oikeassa kommuniossa nautitaan kaksinkertainen Kristuksen Ruumis. Kristittyhän on kristitty nimenomaisesti Kristus-yhteydessä, Kirkossa, Pyhässä Ruumiissa. Ehtoollisessa jaetaan Kristuksen ruumis, joka on sama kuin Neitseestä Mariasta syntynyt Ruumis ja se jaetaan hengelliselle Ruumiille.
Kristityn elämä on niin konkreettista. Totta ja totista.
Jaa mitkä vastustajat?
Minusta tuntuu vähän, että kohta on pienen esseen paikka tänne. Mutta voit silti vastata tuohon kysymykseen.
Tarkoitukseni ei ole saivarrella, vaan puhua siitä, mistä Raamatussa puhutaan.
Jeesus vietti viimeisen aterian opetuslastensa, apostolien kanssa. Jeesus ilmoitti mitä tuleman piti, vielä vuorokauden sisällä. Hän oli selvittänyt omilleen kuka hän on, eli Messias. Kaikki vahvistui ja kirkastui kaikille Jeesuksen seuraajille, kun Jeesus näyttäytyi hautauksensa jälkeen.
Raamattu puhuu symboleilla. Joko niin, että ne ovat sitä ilmeisesti tai ilmoittaen, että tämä on vertaus.
Joh.6:47-58
Jeesus tässä alotti, 47 … “joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä”.
Sen jälkeen hän jatkoi: 48 “Minä olen elämän leipä”
Jeesukseen uskova, uudestisyntynyt, on “syönyt” Jeesuksen, ottanut hänen valmistaman ja tarjoaman pelastuksen. Näin Jeesus on hänen sisimmässään. Tätä vielä ilmennetään:
Ilm. 3:20 “Katso, minä seison ovessa ja kolkutan: jos joku minun ääneni kuulee ja avaa oven, sen tykö minä tahdon mennä sisälle, ja pitää ehtoollista (deipneo) hänen kanssansa ja hän minun kanssani.” (Biblia 1775)
Jeesus vielä painottaa eroa, luonnollisen ja ‘eläväksi tekevän leivän’ välillä : “Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat”.
Ja jatkaa vielä toistamalla: “50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
Vielä Jeesus toistaa, ettei ole kyse mistään katoavasta, joka iankaikkisen elämän vaikuttaisi, ei edes katoavan kautta:
“57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.”
Nämä kaikki ovat symboolisia, ja näiden vertauskuvien kautta Jeesus selvensi taivaallisen, ikuisen ja näkymättömän sekä ajallisen ja näkyvän eron.
Samoin kun Jeesus otti leivän ja viinin, niin ne symbolisoivat hänen uhrinsa, meidän syntiemme edestä. Leipä ja viini eivät muuttaneet olomuotoaan, niinkuin hänen lihansa ja verensäkään ei muuttunut. Jeesus todella kuoli lihassa meidän edestämme, koska hän kärsi ihmisenä kaikkien ihmisten edestä. Sen jälkeen ei muuta uhria tarvittu, ei vertauskuvallista eikä todellista.
Jeesuksen käskyn mukaan hänen omansa muistelevat tätä ihmiskunnan historian suurinta tapausta, josta jokainen halutessaan voi tulla osallisesksi.
1 tykkäys
Näin ei Evankeliumissa sanotaan. Siellä sanotaan “Tämä on minun ruumiini”.
Jeesus kyllä käytti paljon vertauksia, mutta suoraan apostoleilleen hän puhui huomattavasti selkokielisemmin.
2 tykkäystä
Helluntailaisilla ja Jehovan todistajilla on keskenään samanlainen symbolinen muistoateria. Sitähän vietetään korkeintaan kerran kuukaudessa pullan ja mehun merkeissä, ja vain tosiuskovat saavat osallistua.
3 tykkäystä
Varmaan vaihtelee seurakunnittain, mutta kyllä siellä näkyy ihan viiniäkin. En ihmettelisi, vaikka öylättejäkin jossain.
1 tykkäys
Tämä on lähempänä totuutta. Vapaiden suuntien ehtoollinen, helluntailiike, vapaakirkko ja monet muut liikkeet, esim metodistikirkko, ehtoollinen voi olla hyvinkin lähellä luterilaista ehtoollisen viettoa, sen sisällön ymmärtämisessä voi kyllä olla eroja myös eri liikkeiden kesken. Tai ehtoollinen voi olla jotain ihan muunlaista mehun ja leivän kanssa ilman jopa asetussanoja.
Helsingissä esim One Way Mission -seurakunta, joka on lähinnä helluntailaisten ja luterilaisten muodostama, ehtoollinen on aika luterilainen asetussanoineen ja ehtoollisviineineen. Ehtoollisen toimittaa ja jakaa vanhemmisto ja se jaetaan kierrättämällä se penkkeihin. Metodistikirkossa liturgi siunaa ehtoollisaineet ja se jaetaan alttarilla, vapaaseurakunnissa on varmaan monenlaista käytäntöä.
Olen itse osallistunut One Way Mission ehtoolliseen useamman kerran, koska siinä mielestäni minimivaatimukset täyttyvät. Asetussanat pitää lausua joko papiston tai vanhemmiston toimesta ja juoman mielellään viiniä, alkoholillista tai alkoholitonta. Kerran puolivahingossa jouduin eräässä paikassa tilanteeseen, jossa tarjolla oli mehua ja leipää ilman asetussanoja ja hämmennyksissäni en osannut kieltäytyäkään. Sen jälkeen sitten välttelinkin tällaisia tilanteita.
En sano, minkälainen ehtoollisen vietto on Herran silmissä ainutta oikeaa. Siihen voi hyvinkin kelvata vaatimaton mehuehtoollinenkin, jos vastaanottajan sydämen asenne on oikea. Ja päinvastoin vaikka kaikki olisi ulkoisesti kunnossa, mutta vastaanottaja käy ylpeänä ja katumattomana pöytään, nauttii kai hän sen omaksi häpeäkseen. Enkä nyt sano, että ehtoollisella pitäisi tuntea jotain tai edes ajatella jotain. Jokainen joka tulee pöytään tyhjin käsin, saa vastaanottaa sen.
Tampereen vapiksella ehtoollinen jaetaan pääsääntöisesti edestä, mutta asetussanat ja rukoukset lukee yleensä joku muu kuin pastori, käsittääkseni lähes kuka tahansa käy siihen tehtävään (vaikka usein kai onkin vanhimmistolaisia). Siis vaikka pastori olisi paikallakin, niin ei useinkaan osallistu ehtoollisen toimittamiseen tai jakamiseen. Asetussanat kyllä luetaan joka kerta. Viini on alkoholitonta, en tiedä tarkemmin onko se oikeasti viiniä. Vapaakirkon nettisivuilla oleva opetus ehtoollisopista on aika lyhyt ja ympäripyöreä, ilmeisesti kanta ehtoollisen olemuksesta ja merkityksestä ei ole kovin kiinteästi täsmentynyt.
3 tykkäystä
Sitä ei varmaan pidetä kovin tärkeänä, niin ei ole tarvetta täsmentää. Vähän rumasti sanoen ei paljon edes kiinnosta.
En tiedä näkyykö tässä se, että vapaiden suuntien ehtoolliskäsityksessä voi korostua antiteesi sille olkiukolle, että luterilaiset syövät ja juovat syntinsä anteeksi, jolloin syntejä ei tarvitse katua. Eli vähän karrikoiden ehtoollinen ei missään nimessä ole sakramentti ja muu ei suuremmin kiinnosta.
3 tykkäystä
Uskoisin, että olet ainakin jossain määrin oikeassa. Ehtoollinen ei ole kovin tärkeässä asemassa vapaiden suuntien opetuksessa ja monenlaisia tulkintoja sen merkityksestä voidaan pitää hyväksyttävinä, joten ei ehkä sen takia ole nähty aiheelliseksi pohtia täsmällisempiä määrittelyjä. Ja ajatuksesi antiteesistä taitaa pitää paikkansa ainakin kasteen kohdalla. Mieheni joskus esitteli vapaakirkon tilaisuudesta peräisin olevaa opetusrunkoa kasteesta. Siinä korostui mielestäni kovasti se, mitä kasteessa ei tapahdu. Voi olla, että ehtoolliseenkin liittyy samaa.
4 tykkäystä