Koko Raamattu on se tärkein, eli mikään opetus-oppi ei ole korvattavissa toisen kustannuksella.
Kaikki, mitä Raamattu opettaa on uskoville. Eli pelastusopista, uskoontulemisesta kaikki alkaa jai se on tärkein siinä yhteydessä.
Ehtoollisella käymisen tarkoitus:
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.
6 tykkäystä
Voit lukea kokonaisuuden, koskien Joh.6: 47-58.
Raamattu ei tälläista tarkoituspohjaa esitä missään. Sakramentaalisen pelastuopin kirkot kyllä sellaistakin esittävät, siksi on tärkeää lukea Raamattua koko ajan ja koko Raamattu, eli berealaisten tavoin katsoa Kirjoituksista, onko julistus niin, puhuttu tai kirjoitettu.
On liian paljon kirjoja, kirjoituksia, dogmeja jne., jotka kertovat mitä Raamatussa lukee. Paavali kommentoi tälläisiin tulkintoihin, 2. Kor. 1:13,
13 Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte. (Biblia 1775)
13 For we write none other things unto you, than what ye read or acknowledge (epiginosko/ tietää todella); and I trust ye shall acknowledge even to the end; (KJV)
++
13 Tarkoitamme kirjeissämme vain sitä, minkä voitte niistä lukea ja ymmärtää. Toivon, että opitte täysin ymmärtämään, (KK92)
++
Keskeiseksi nousee kuulijoiden, uskovien tieto, ei ymmärtäminen. Tuo sana “epiginosko” nousee keskeiseksi. Se ei tarkoita ymmärtämistä.
On kysymys siitä mistä uudestisyntyneillä on tieto, ei ymmärrys.
92 laitos mielestäni menee liian pitkälle ymmärryksen korostamisessa, jopa niin, että tietäminen vaelluksen loppuun asti muuttuu täydellistyväksi ymmärtämiseksi. Jumala antaa uskovalle pelastusvarmuuden mikä on kaiken perusta, vahva tieto, niinkuin tuo epiginosko tarkoittaa.
Raamattu kaikkialla varottaa omaan ymmärrykseen turvautumisesta. Sellaista itseymmärrystä on ihmisellä hyvinkin näyttävästi, kuten jo kaldealaisilla, jonka voimaannuttamina he valloittivat kaikki kansat. Siihen tuli loppu Jumalalta.
Jeesus lupasi Opastajan kaikkeen ja koko Totuuteen, Pyhän Hengen. Siksi Paavalikin hylkäsi itseymmärryksensä ja julisti vain sitä minkä Jeesus oli hänelle ilmoittanut, vt. Gal. 1:12.
Halvennuksesi (pulla ja mehu) ikäänkuin huipentuu tietoiseen valheeseesi, että meillä olisi tässä tärkeässä asiassa jotain tekemistä ei-kritillisyyden kanssa ja heidän pullan ja mehun ympärille kokoontumisella.
Tässä sakramentti ymmärretään eri tavalla. Tämä ymmärtäminen ja Raamatun tulkinta on kuitenkin varsin uusi tulokas kristikunnan sisällä, muutama satavuotta vanha. En usko, että nyt helluntailaiset vasta keksivät mitä ehtoollinen tarkoitaa ja mikä on sen merkitys koko kristikunnalle. Tämä tarkoittaisi sitä, että 1800 vuotta kristikunta on uskonut ja toiminut väärin. Tämä on vähän sitä samaa uutuutta mitä uskonpuhdistus ajoin kirkkoon. Ei traditiota, vain Raamattu.
Korjaus: Jehovan todistajat viettävät ehtoollista vain kerran vuodessa, ja siihen saavat todistajistakin osallistua vain ne, jotka kuuluvat 144 000 valitun joukkoon. Muut katselevat.
4 tykkäystä
Väärä on aina kulkenut oikean rinnalla. Kun Raamattu on tulkinnan tulos, se ei, mieletäni, ole enää se suora, selkeä, tasainen Tie, joka kulkee korkealla ja jolta tyhminkään, edes hullu, ei eksy. Ainoa ehto Tiellä kulkemiselle on, että on puhdistunut Jeesuksen veressä saastasta, vt. Jes. 35:8 “Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on “pyhä tie”: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy -eivät hullutkaan”.
Itse ymmärrän, että Raamatun selkeä tie on yritetty jo heti ensimmäisten seurakuntien synnyn, vääntää mutkille. Siksi Jeesus itse, Seurakunnan pää lähestyy seitsemää Vähä-Aasian paikallisseurakuntaa. Hän nuhtelee vääristä opeista, synneistä ja penseydestä. Eli ei ole tarvittu 1800, tai enempää vuotta, uskoa Raamattu niinkuin se on kirjoitettu. Ymmärtäminen ei, käsittääkseni, ole ongelma uudestisyntyneelle.
1 tykkäys
Tässä vain on se ongelma, että uudestisyntyneitä on muuallakin kuin helluntailaisissa. Muillakin on ymmärrystä, lisäksi heillä on pitempi traditio mistä he ammentavat.
1 tykkäys
Helluntailaisuus on myös paljon nopeammin jakautuva liike kuin vanhat kirkot. Ne uudestisyntyneiden Raamatusta tekemät kaikille niin päivänselvät tulkinnat ovat niin vaihtelevia.
4 tykkäystä
Nämä kaksi esimerkkinä perättömistä väitteistä, koskien helluntailiikettä. Joskus esiinnytte helluntalaisuuden asiantuntijoina, jopa entisinä sellaisina tms, mutta puhutte täyttä puppua. Näen tarpeelliseksi karrikoida.
Yleensä Pyhästä Hengestä syntyneet mielellään myöntävät, että heitä on muuallakin kuin nk. helluntaiuomassa.
Nopeimmin jakautuva-väite saa olla totta, koska elävä ‘jakautuu’ kuollut saadaan pidettyä kasassa.
Uudestisyntyneet eivät tulkitse uudestisyntymistä. Se on Se Juttu, joka on tai sitten ei ole. Yleensä, joka ei ole uskossa, vääntelee asiaa mahdollisimman moneen pirtaan sopivaksi ja tällä tarkoitan uudestisyntymistä ilman mielenmuutosta (metanoia).
Jumala jakaa ymmärrystä ja muita lahjoja ihmisten rajoista piittaamatta.
Pitkä traditio oli ongelma Jeesukselle, eikä hänellä muita moitittavia ollutkaan, kuin sen edustajat.
2 tykkäystä
Niin? Konteksti puhuu samaa. Jeesus on elämän leipä, joka tuli alas taivaasta. Ehtoollinen on Jeesus.
Puhe helluntailaisten jakaantuvuudesta pitää faktisesti paikkansa. Anekdoottina, omassa lapsuuden seurakunnassani hellaripastori perusti n. kilometrin päähän helluntaiseurakunnasta vapaakirkon, kun oli ilmeisesti jostakin asioista (ei opista) erimielisyyttä joidenkin helluntailaisten kanssa. Sitten kun Vapaakirkossa tuli ongelmia, sama pastori perusti naapurikuntaan noin muutaman kymmenen kilometrin päähän vielä uuden seurakunnan, joka ei myöskään opillisesti poikennut helluntailaisista. Tässä naapurikunnassa oli myös jo ennästään helluntaiseurakunta.
Cityseurakunnat olivat myös ainakin aikoinaan helluntaiseurakunnista erillisiä, mutta opillisesti helluntailaisia seurakuntia. Nykyään taitaa olla yhdistysrekisterin helluntaiseurakuntia, perinteisiä yhdistysrekisterin helluntaiseurakuntia ja vielä sitten helluntaikirkko.
Muitakin vastaavia esimerkkejä riittää. Helluntalaisille organisatoriset asiat eivät ole kovin tärkeitä, joten jakaantumista tapahtuu pienistäkin syistä.
3 tykkäystä
Cityseurakunnat syntyivät 90-luvun kokemuksia tavoittelevan karismaattisuuden seurauksena, joka rantautui Suomeen. Esim. Helsingin Saalem jakaantui siten että osa porukasta perusti Helsingin City-seurakunnan tai Järvenpäässä syntyi Arkki-vapaaseurakunta. Jyväskylässä ja muuallakin Suomessa tapahtui vastaavaa.
Nuo uudet seurakunnat toivat uuden lisänsä helluntai- ja vapaaseurakuntien kartalle, pohjimmiltaan oppi on samaa, mutta toimintatavat ja kulttuuri hiukan erilainen. On totta, että vapaissa suunnissa tapahtuu paljon jakaantumista uusiksi seurakunniksi ja toimintamuodoiksi, mutta tämä ei ole pelkästään huono asia. Elävä vesi virtaa ja synnyttää koko ajan uutta liikehdintää.
1 tykkäys
Peukku ja aamen tälle, vaikka meneekin offtopiciksi.
Jeesus puhuu tästä Nikodeemukselle Joh.1: 1- 12.
Myös traditiosta Jeesus puhuu kovin sanoin.
1 tykkäys
Ehtoollisella käymiselllä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin syntien anteeksiantamus, kaikki muu mitä siinä saadaan on vain seurausta tästä.
Pyhän ehtoollisen tarkoitusperä
Finis cuius coenae sacrae
Pyhän Ehtoollisen tarkoitus on, kuten jo olemme esittäneet, syntien anteeksiantamuksen tarjoaminen ja sen lahjoittaminen syntisille. Sitähän sen asetussanat merkitsevät: »Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan»; »Tämä on minun vereni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksisaamiseksi». Nämä sanat eivät voi ehtoollisvieraissa aikaansaada muuta käsitystä kuin sen, että heillä Kristuksen sovituskuoleman ansiosta on armollinen Jumala , toisin sanoen syntien anteeksiantamus . On aivan mahdotonta käsittää asetussanoja millään muulla tavalla. Näin ollen Ehtoollinen antaa syntien anteeksiantamuksen, juuri saman syntien anteeksiantamuksen kuin evankeliumin sana ja kastekin antavat. Ehtoolliseen liittyy kuitenkin ihmeellinen asia, jota muiden armonvälineiden yhteydessä ei ole. Siinä Kristus nimittäin vahvistaa ja sinetöi syntien anteeksiantamuksen lupauksen tarjoamalla meille ruumiinsa ja verensä, juuri sen ruumiin, joka on meidän edestämme annettu, ja sen veren, joka meidän edestämme on vuodatettu syntien anteeksisaamiseksi. Siksi Ehtoollisessa syntien anteeksiantamus vahvistetaan ja sinetöidään siten, että meille tarjotaan ne lunnaat, joilla se on ansaittu.
Franz Pieper
1 tykkäys
Osa cityseurakunnista on erkaantunut vapaaseurakunnista alunperin, ja viime vuosien aikana useilla paikkakunnilla näitä on yhdistynyt Vapaakirkkoon takaisin. Vaikka sinänsä on hyvä, että on monenlaista toimintaa ja monenlaisia kulttuureja, niin pidän hyvänä, että seurakunnat etsivät yhteyttä ja pyrkivät kuulumaan johonkin isompaan kokonaisuuteen. Se on opillisestikin turvallisempaa ja myös Raamatun mukaista - hajaannus ei ole Jumalan tahto. Samalla kirkkokunnalla voi toki olla useampi seurakunta lähellä toisiaan.
Jeesus vastusti juutalaisia traditioita. Kristillisiä traditioita taas Paavali kehottaa 2. Tess. 2:15 noudattamaan.
2 tykkäystä
Ja tässä on hyvä muistuttaa siitäkin, että suomalainen raamatunkäännös puhuu kreikkalaisen paradosis-sanan (latinaksi traditio) kohdalla milloin isien perinnäissäännöistä, milloin opetuksesta - riippuen siitä, onko kysessä luterilaisesta näkökulmasta hyvä vai huono juttu. Alkukielellä (ja myös latinaksi) käytetään samaa sanaa.
6 tykkäystä
Eikö olisi kiva tietää, miten Lasaruksen kävi sen jälkeen, kun hänet oli herätetty kuolleista ja juutalaiset olisivat halunneet surmata hänet? Raamattu ei kerro, mutta traditio (pyhä perimätieto) kertoo. Hänestä tuli Kyproksen Kitionin (nykyisen Larnakan) piispa. Lasaruksen muistoa vietetään Lasaruksen lauantaina palmusunnuntain aattona.
Myös monista muista Uudessa testamentissa mainituista henkilöistä tuli Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen eri alueiden piispoja.
3 tykkäystä
Alkukieli on tässä tapauksessa kreikka ja isien perimätieto ilmaistaan “paradosis”-sanalla.
“Traditio” on latinaa ja käännös alkuperäisestä kielestä.
‘Hyvä vai huono juttu’- kysymykseesi on jo Jeesus vastannut, kun hän ankarasti arvosteli ja nuhteli kirjanoppineita, fariseuksia, kansan vanhimpia. Nuhtelu on Raamatussa erittäin selkeä, perusteltu ja useammalla kuin yhdellä lauseella ilmaistu, vt. Mark. 12:38, Matt.23:12-33, Luuk. 11:39-52.
Ensimmäinen viittaus koskee Jeesuksen yksiselitteistä varoitusta kirjanoppineista.
Toinen viittaus on erittely, koskien kirjanoppineiden ja fariseusten opetusta.
Kolmas viittaus mainitsee hebrealaisuuden suurimman lahkon, fariseukset sekä lainoppineet, joiden toimenpiteet estivät muiden asioihin perehtymisen, joissa he itsekään, Jeesuksen mukaan, eivät olleet sisällä, kuten jakeessa 52, “Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.”
Myös on olennaista, että Jeesus painotti aina Kirjoitusten totuutta ja niiden noudattamista. Perinnäissäännöt, alkukielellä, ‘paradosis’, Jeesus kehotti hylkäämään, koska ne tekivät tyhjäksi, turhensivat Kirjoitukset.
Tämä on täysin tuulesta temmattu henkilökohtainen kuvitelma. Tässä Jeesuksen kritiikki kohdistuu vääriin tulkintoihin, siis väärään traditioon, oikeata traditiota Jeesus ei ikinä kumonnut eikä kumoa.