Ei-kristittyjen pelastuminen

Juuri näin, kuten nimimerkki oka kirjoitti, miten Jumala ei jousta eikä tingi sanastaan, joten älkäämme antako huumata itseämme valheellisilla sulosanoilla rakastavasta Jumalasta. Olen ymmärtänyt klassisen kristinuskon pyhästä Kirjasta Raamatusta, miten Jumala on rakkaus vain Jeesuksessa Kristuksessa ennalta pelastukseen valitsemiensa syntisten ihmisten kohdalla armonvälineissä Jumalan sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Raamatun mukaan Jumala lahjoittaa armonsa ja Pyhän Henkensä vain armonvälineiden välityksellä, joissa Pyhä Henki tekee työtään kirkastaen Kristusta, joka on ainoa oikea tie Isän Jumalan luo taivaaseen lahjoittaen syntien anteeksiantamuksen Kristuksen verisessä vanhurskaudessa. Jokainen syntinen, joka pelastuu, niin pelastuu yksin armosta ja yksin uskosta sekä yksin Kristuksen tähden Jumalan armon sekä valinnan tähden, sillä Hän valitsee pelastetut, muttei määrää ketään ennalta pelastuksen ulkopuolellekaan. Jotkut kuitenkin jäävät pelastuksen ulkopuolelle joutuen omasta syystään viimeisen tuomion jälkeen heitettäviksi helvetin iankaikkiseen tuleen tulisessa järvessä ruumis synnin, pilkan ja häpeän alaisena.

Jos tahdomme pitäytyä ja edistää klassista kristinuskoa, niin Raamatun mukaan pelastuksen asiassa syntisen ihmisen tahto ei ole vapaa, vaikka järki haraakin vastaan, sillä se haluaa suurempaa itsemääräämisoikeutta. Mutta elävä usko tarttuu Jumalan sanaan sellaisenaan, kuin se on Kirjoitettu.

“Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”
(Joh. 15: 16)

“Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.”
(Room. 9: 18)

Jos kristitty tunnustaisi olevan muitakin teitä Jumalan luo kuin Jeesus ja Hänen työnsä, tällainen kieltäisi koko evankeliumin ja Jeesuksen sekä apostolien omat opetukset, eikä tällainen henkilö olisi kristitty ensinkään.

Kristitty tunnustaa Jeesuksen työn uskon kautta ainoaksi Tieksi ja pelastukseksi Jumalan luo.

Kuinka Jumala sitten arvioi ja tuomitsee toisenuskoiset? Tästäkin on UT:ssa / Paavalin kirjeissä jotain mainintaa “pakanoista” puhuttaessa. Eli ilmeistä on että uskomme on hyvin määräävässä osassa tässä kohdin, kun pelastustamme Taivaissa arvioidaan.

Mitä uskomme ja mitä tunnustamme (suuntunnustuksella pelastutaan / sanoista meidät tuomitaan).

“Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen teon tähden.”

2 tykkäystä
  1. Kor. 5:9 Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa.
    10 En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.
    11 Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.
    12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
    13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
1 tykkäys

Asia on sinänsä hyvin yksinkertainen Raamatun mukaan, eikä meillä ole muuta ilmoitusta Raamatun ohella Jumalalta. Siinä Jeesus sanoo ettei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani so. uskon kautta häneen. Usko taas on Jumalan luomisteko kasteessa, ei siis mikään ihmisen oma tunnustustoimi. “Se on Jumalan teko, että te uskotte minuun” sanoi Jeesus. Kun opetetaan semipelagiolaisittain ihmisen ja Jumalan välistä yhteistytötä kääntymyksessä (synergismi) kielletään sillä tavoin armo ja uskosta tulee osittain ihmisteko, eikä Jumalan suhteen kuitenkaan mikään osittaisuus tule kysymykseen.

3 tykkäystä

Synergismi ei ole armon kieltämistä. Päinvastoin, siinä Jumalan armolle ja luodulle ihmiselle annetaan kummallekin se arvo ja rooli mikä niille kuuluu. Lutherin opeissa sen sijaan Jumalan kuva ja työtoverina toimiva ihminen esitetään arvottomana ja pahana ja väheksytään Jumalan luomistyön hedelmää.

Luterilaisuus ei minun kokemukseni mukaan esitä ihmistä arvottomana. Syntiinlankeemus kuitenkin vääristi Jumalan kuvaa meissä, ja aiheutti sen että ilman pelastajaa me hukumme syntiin.

Luther opettaa ymmärtääkseni - niin kuin tietysti moni muukin - että Kristuksen tuleminen taivaan kirkkaudesta köyhäksi ja peräti seimen lapseksi meidän tähtemme kertoo päinvastoin siitä, kuinka ihmeellisen suuren arvon Jumalan meille antaa. Hän nöyrtyy ja antaa itsensä meille. Me olemme siis kuninkaallisia ja pyhiä, koska Kristus meidät näin pyhittää ja pitää arvokkaana.

Olen samaa mieltä Waltherin kanssa siitä, että pelastukseen ei voi lisätä yhteistyöajatusta.

1 tykkäys

Presbyteerit opettavat, että koska Raamattu opettaa ihmisen olleen ennen Jeesusta kuollut hengellisesti, hänellä ei mitenkään voi olla mitään osuutta pelastumiseen. Jos kuvitellaan hukkunutta, joka on jo kuollut, hän ei tartu pelastusrenkaaseen, hän ei ui veneeseen, hän ei huuda apua, vaan makaa meren pohjassa ja on kuollut. Hänet voidaan sieltä nostaa, ja Jeesus voi herättää meidät kuolleista, mutta kuollut ei tee mitään.

Arvoon se ei liity mitenkään. Ei kai nyt kukaan mitään arvotonta ongi meren syvyyksistä, ja herätä henkiin uhraamalla oman itsensä. Jumala on lunastanut meidät omalla verellään, joten olemme hänelle arvokkaita ja rakkaita. Siitä huolimatta, että hän yksin teki pelastuksen meille, alusta loppuun.

1 tykkäys

Pelastusta ei ole ilman yhteistyötä. Jeesuksen ja apostolien ensimmäiset kehotukset ihmisille olivat aina kehotukset tehdä parannus. Se tähtäsi juuri siihen, että yhteistyö ihmisen pelastumiseksi voisi alkaa. Jos ihmisen omaa suostumusta, myötävaikutusta ja vaivannäköä ei tarvittaisi, kaikki Jeesuksen lausumat kehotukset olisivat täysin merkityksettömiä. Ne ovat mielekkäitä vain, jos lähtökohtana on synerginen yhteistyö ihmisen kirkastamiseksi, jossa ihminen tekee sen minkä pystyy, ja Jumala vahvistaa häntä siinä ja vie työn loppuun. Ketään ei pelasteta ilman hänen omaa myötävaikutustaan. Joskus siihen riittää sydämen ajatus ja vilpittömyys. Joillekin taas on annettu enemmän, joten heiltä myös edellytetään enemmän. Pyhien kirkkaudessa on aste-eroja.

3 tykkäystä

Tässä kohden pieni muistutus säännöistä:

https://uskojarukous.fi/faq

Sama muistutus kaikille kirjoittajille. Puhe “nk. kristityistä” viitaten sääntöjen puitteissa kristityiksi määriteltyihin ei ole suotavaa, oli kyse sitten helluntailaisista, evankelikaaleista tai katolilaisista.

No mutta juurihan minä tiukasti pitäydyn noissa tunnustuksissa! Kutsun ei-kristityiksi henkilöitä, jotka eivät pitäydy, vaan opettavat olevan muitakin teitä Jumalan luo kuin Kristus. Nuo uskontunnustuksethan juuri julistavat Jeesusta ainoana Tienä!

Onko Kristuksen tunnustaminen ainoaksi Tieksi “sääntöjen vastaista”?

Olisiko sellainen henkilö kristitty, joka opettaisi että Jeesuksen lisäksi myös pakanausko Ukko-ylijumalaan voi pelastaa? (Edellä kirjoitetaan pakanoista.) Tällaisen henkilön Jeesus-usko olisi aika heikoissa kantimissa. Ukolla oli kai pojat Turja ja Rutja, olisivatko he mahd. sovitustöissään Kristuksen veroisia?

En millään tavoin hyökkää apostolisia tunnustuksia vastaan, vaan päinvastoin, tarkasti puolustan niitä!

3 tykkäystä

Koko otsikko käsittelee ei-kristittyjä. Siksi myös itse käytän tuota sanaa!

Mielipiteeni on, ettei ole muuta pelastustietä kuin Kristus. Kristukseen uskovia ja Häntä yksin tunnustavia kutsutaan kristityiksi.

Ei-kristitty (muuhun kuin Kristuksen sovitustyöhön tukeutuva) ei siis voi pelastua.

Tätä kai myös Nikean kirkolliskokous ja apostolinen uskontunnustus opetti ja opettaa, siis kristittyjen uskontunnustukset. Ei-kristitty ei näitä tunnusta.

1 tykkäys

Hmm. Minustakin menet nyt kummaan suuntaan, jos tosiaan pidät tuota sitaattia ongelmallisena. Pelastuminen Jeesuksen tähden ja tämän “reitin” eksklusiivisuus on varsin selvää Nikean ja Athanasiuksen tunnustuksissa (ja sisältyy toki Apostoliseenkin). Ja se on vielä selvempää apostolien opetuksessa. Eli sen hylkääminen on ilman muuta kristinuskon ulkopuolelle menoa.

Tuon totuuden jälkeen jää tietenkin vielä paljon tilaa spekulaatiolle siitä, millä tavoilla Kristuksen kautta voi pelastua. (Esim. täytyykö kuulla ja uskoa evankeliumi eläessään vai onko muitakin mahiksia.)

4 tykkäystä

Lähinnä kyseessä oli muistutus ennen kuin ketju lähtee enempää keulimaan. Muutama viesti on ollut niillä rajoilla, meneekö ihan sääntöjen puitteissa.

Sitten ok. Jos se ei ollut teolooginen kannanotto lain.

Ei ollut. Sääntöjen funktio ei nähdäkseni ole olla teologinen kannanotto, vaan aihepiirin kuvaus ja keskustelun mahdollistaja.

Säännöthän esittävät, mitä foorumilla on välttämättä pidettävä kristinuskona, tai mitä ei ainakaan saa sanoa ei-kristilliseksi. Tämä on nimenomaan teologinen kannanotto. Ei kovin tiukkarajainen sellainen, mutta silti.

Sori, olit siis väärässä. Mutta lienet jo tottunut siihen.

47 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Luterilainen vanhurskauttamisoppi

Sitoudun kaikessa Katolisen kirkon katekismukseen, mutta koska en ole pappi minun ei tarvitse sitä opettaa vaan voin keskittyä kuvailemaan ja keskustelemaan henkilökohtaisesta hengellisestä kokemuksestani.
Opin oikeellisuudesta en niinkään ole huolissani, siitä pitää kirkon opetusvirka (ja kanssafoorumistit :wink:) huolen, minä vain käyn kirkossa osallistumassa rukoukseen.

2 tykkäystä

Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Ortodoksisuus ja pelastuminen yksin uskosta

6 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Lutherin merkitys luterilaisille