Eristäytyneiden heimojen evankeliointi

Varmaan suurin osa on lukenut uutisista amerikkalaisesta miehestä, joka kuoli yrittäessaan evankelioida intialaisen Pohjois-Sentinelin saarella eläviä ulkomaailmasta eristäytyneitä alkuasukkaita.

Sana kehoittaa tekemään kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia. Touisaalta taas kukaan ei osaa kyseisen heimon kieltä eivätkä he halua saarelleen ketään, josta todisteena vierailijoiden surmaaminen. Lisäksi saarella vierailu saattaisi olla heimolaisille kohtalokasta, sillä heillä ei välttämättä ole vastustuskykyä ulkomaailman bakteereille.

Miten tällaiseen tulisi siis suhtautua?

Rukoilla heidän pelastumisensa puolesta messussa ja henkilökohtaisessa rukouksessa. Uhrata silloin tällöin messu ja eukaristia tällaisen asian puolesta.
Minusta se on ihan yhtä hyvä evankeliointimuoto kuin joka paikkaan itsensä tunkeminen. Joskus jopa parempi. Paljon vahinkoa ovat evankelioijat ymmärtämättömyyksissään tehneet, tuhonneet kulttuureja, saaneet ihmiset tuntemaan oman kulttuurinsa ylenkatsotuksi ym. ym.

Tällaista evankeliointia voidaan edelleen pitää menetelmistä turvallisimpana, kaikkien osapuolien kannalta.
Eikä ole sitä vaaraa että evankelioinnin rinnalla tapahtuu ei toivottua maallista vuorovaikutusta, kuten alueiden valloittamista.

Ei tällaisesta toiminnasta ole mitään kehoitusta saati käskyä Raamatussa. Lähetyskäskyssä käsketään kastaa ja opettaa - ja se vaatii kyllä ihan teoriassa ja käytännössäkin fyysistä läsnäoloa ko. kansan keskuudessa.

Ah, ihana Maria Agredalainen :slight_smile: Tuo evankeliointimenetelmä ei taida olla tavallisten pulliaisten saavutettavissa…

(Tästä päästäänkin äärimmäisen spekulatiiviseen kysymykseen: mitä jos intiaanit olisivat tappaneet hänet bilokaation aikana?)

1 tykkäys

Rod Dreher pohdiskelee blogissaan tuota tapausta, ja on rukouksen suhteen pitkälti Plautillan linjoilla:

Itse kyllä arvostan rohkeutta, ja onhan sitä historiassa ihmeitä tapahtunut lähetyskentillä (ehkä hän oletti saavansa lahjan puhua saarelaisten kieltä, ja emmehän me tiedä, josko hänen käynnistään vielä seuraisikin jotain, onhan marttyyrien veri siemen), mutta vähän tuntuu, ettei tässä ollut oikein kunnollista suunnitelmaa, “intoa, muttei taidon mukaan”.

Olisin jotenkin taipuvainen sille kannalle, että innokkaalle evankelistalle riittää maailmassa kyllä työkenttää ilman kaikkein eristyneimpien heimojen tavoitteluakin. Näiden kohdalla on ehkä parempi jättää asia Jumalan käsiin ja odottaa, että ovi aukeaisi kunnolla, ja itse mennä sillä aikaa niistä ovista, joita nyt on auki. Niitäkin riittää ja niidenkin kohdalla ollaan siinä tilanteessa, että eloa on paljon mutta leikkaajia vähän.

Liikaa ei pidä tietenkään laskea määriä. Silti tulee mieleen, että enemmän ihmisiä olisi voinut pelastua, jos tuokin lähetti olisi toivottoman ja hengenvaarallisen yksityismissionsa sijaan lähtenyt jollekin toimivalle ja hedelmälliselle kentälle, mieluiten jonkin vakiintuneen ja osaavan lähetysjärjestön siipien suojassa.

3 tykkäystä

Tuolla kansalla on muuten oletettuja sukulaiskansoja lähisaarilla (oletettuja siksi, ettei kielisukulaisuutta ole oikein voitu selvittää, kun kontakteja on ollut aika heikosti). Osan alkuperäiskieli on vielä elossa. Jos tuo kolkka on ollut jotenkin erityisesti sydämellä, niin olisi ensin voinut pyrkiä yhteyteen noiden muiden heimojen kanssa (jotka nekin tarvinnevat evankeliumia, mutta joiden kanssa voi kommunikoida ilman, että saa nuolesta) ja samalla opetella näiden kieltä, jotta sitten, jos keksisi keinon lähestyä sentinelejä ilman nuolisadetta voisi ehkä kyetä tuottamaan puhetta, jota nämä ymmärtävät. Englanninkielisen wikipedian mukaan hän oli puhunut heimolle xhosan kieltä, jota puhutaan Etelä-Afrikassa, minkä järkiperäisyyttä en kyllä ymmärrä yhtään. Onko tuossa ollut ajatus, että tummaihoinen heimo osaa tietty tummaihoisen kansan kieltä?

(Ja siis tämähän on tällaista todella besserwissermäistä jälkiviisastelua, mutta itselleni tämmöinen pohdinta valaisi hyvin sitä, miten työläs juttu oikeasti on, jos tahtoo lähteä lähetystyöhön uudelle työkentälle itselle vieraaseen kulttuuriin.)

(PS: Sentinelit tosiaan ovat hyvin eristäytynyt heimo, ja itse asiassa wikipedian mukaan ainakin parin eri lähisaarten kielten puhujaa on viety saarelle, mutta he eivät ole lyhyissä kohtaamisissa tunnistaneet saarelaisten puhumaa kieltä. Tosin kohtaamisten luonne on ollut yleensä aika heikko, sentinelit ovat lähes aina vastanneet jokaiseen lähestymisyritykseen nuolilla. Välillä ovat ottaneet lahjoja vastaan, välillä haudanneet lahjatkin hiekkaan. Kun vuoden 2004 tsunamin jälkeen kävi helikopteri tarkistamassa onko saarella kukaan hengissä, selvisi asia helposti: kopteri sai vastaansa nuoliryöpyn.)

Minun ymmärrys on kyllä se, että evankeliumi on tavalla tai toisella välitettävä ihan luonnollista tai fyysistä reittiä ihmisten saataville, jotta uskoontulo, kääntymys ja pelastus olisi mahdollinen. Vähän samoin kuin sakramentteja ei ole mahdollista saada ilman fyysistä elementtiä.

2 tykkäystä

Onhan meillä tekniikkaa. Heidän puhettaan voidaan salakuunnella ja siten oppia heidän kieltään riittävästi keskeisimpien uskonkohtien puhumiseen ääniraidalle. Sitten voidaan lähettää drone äänentoistolaitteiden kanssa julistamaan heille evankeliumia.

3 tykkäystä

Mutta onko heidän salakuuntelunsa sen enempää oikein kuin muidenkaan ihmisten?

Itse kallistun ehkä myös sille kannalle, että heidän puolestaan on rukoiltava, kunnes he osoittavat edes jotain merkkiä siitä, että haluavat olla tekemisissä muun maailman kanssa.

EIväthän pakkokäännytys tai kenenkään kotiin tunkeutuminenkaan ole hyväksyttävää, ja keihäs ja nuoli on minusta aika selvä merkki siitä, että he eivät halua saarelleen muita.

1 tykkäys

Jos se tapahtuu julkisella paikalla, esim metsässä, ja tallenteet analysoidaan anonyymisti, niin kai siinä mitään ongelmaa ole…

Aggressiivinen käytös viittaisi siihen, että heimo on sotatilassa. Sotatilassa salakuuntelua käytetään. Näin on siihen asti, että rauhasta on saatu sovittua.

“Julkinen paikka” on tässä kohtaa aika ongelmallinen käsite. Heimo itse ainakaan tuskin mieltää sitä kovin julkiseksi tilaksi, kun kerran ajavat kaikki ulkopuoliset sieltä pois.

1 tykkäys

Niin. Lisäksi saarelle menohan on ulkopuolisilta laitonta.

Se on Intian politiikkaa, mutta tässä pohditaankin, mitä voitaisiin tehdä, jos yhteys haluttaisiin luoda.

Toki, mutta komppasin vain Niennaa siinä, että käsite “julkinen paikka” ei ole kovin toimiva tässä tapauksessa. Yleensähän julkisille paikoille on kaikilla avoin pääsy.

On ehkä parempi, ettei meikäläinen laintekoihin perustautuva sukupolvi “evankelioi” täällä eikä mene “evankelioimaan” yhtään minnekään muualle. Aito evankeliumi kun on sanoma vapaasta ja ilmaisesta armosta Kristuksen tähden yksin uskolla omaksuttavaksi.

1 tykkäys

Mutta aluetta hallitsevan valtion päätäntävallassahan tuokin kaikki on

Tässä keississä olisi ehkä tilaisuus useiden periaatteellisten kysymysten pohtimiseen, mutta en nyt jaksa innostua siitä.

Itse nostaisin kaverille peukkua jo pelkän rohkeuden perusteella. En lähtisi kieltämään häneltä marttyyrin hienoa arvonimeä. Helppohan se olisi meidän täältä sohvan pohjalta huudella että väärin evankelioitu, mitäs läksit.

1 tykkäys