Espoon piispanvaali 2018

Monia armorikkaita vuosia! Multos annos!

Otan osaa espoolaisten puolesta.

1 tykkäys

Saattaa olla että hän on vahvempi kestämään sellaisen loan jota edellinen eli ensimmäinen nainen piispana sai kokea, ja jota epäilemättä jossakin vaiheessa tulee vastaan. Vaikuttaisi asiantuntevalta ja hyvällä ulosannilla varustetulta henkilöltä.

Siunausta ja osanotto… Profetia toteutuu silmieni edessä. Matt. 12:25 nimittäin.

3 tykkäystä

Uudesta piispasta en osaa sanoa, onko hyvä vai ei. Kakkutarjoilu ja pikkusuolaiset olivat kuitenkin hyviä, mitä nyt illalla pysäkkimessun päätteeksi niiden jämiä oli kahvin kanssa tarjolla. Siunausta piispalle uudessa tehtävässään!

Hm. Eikö Viron ev-lut. kirkosta kutsuttu avustajaa tähän piispanvihkimiseen vai kieltäytyikö Viro kutsusta?
Lisäys:
Satuin lukemaan toisen artikkelin aiheesta - on Viron ev-lut.kirkkokin kutsuttuna paikalla, vaikka tällä kertaa ei avustajana.

Kirkko ja kaupungissa kuvia vihkimistilaisuudesta. Tämä piispanasu ei ehkä herätä samalla tavalla tunteita, kuin mitä Oulussa Jukka Keskitalon asu, jossa mm. ylösalaisin ollut risti herätti kohua.

Melkoinen värikirjo noissa liturgisissa asuissa. Eikö ev.lutissa ole mitään käytäntöä siitä, mitä väriä käytetään piispanvihkimyksissä? Vaikuttaa siltä, että jokainen on valinnut itse värin oman mielensä mukaan.

Jotenkin nuo mitrat vaikuttavat “epäluterilaisilta”. Käytettiinkö niitä esim. 1980-luvulla? Oma mielikuvani on, että luterilaiset ovat pyrkineet “roomalais-katolilaistamaan” liturgisia asujaan viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ja että sitä ennen käytäntö oli koruttomampi ja värimaailmaltaan hillitympi, mutta mielikuvani voi olla väärä. Olisi kiinnostavaa nähdä vertailun vuoksi valokuvia luterilaisista piispanvihkimyksistä 1980-luvulta tai sitäkin ennen.

Herra, anna meille kärsivällisyyttä!

2 tykkäystä

Herra antaa kyllä!

D

En sano vielä mitään.

Ulostuloja odotellessa…

Kyllä hiipat ovat kuuluneet meikäläiseen luterilaiseen perinteeseen vanhastaan. Mutta totta on, että niiden käyttö jäi pois 1800-luvulla, kun muutenkin siirryttiin enempi mustaan papinkaapuun. Ensimmäinen uudempi hiippa hankittiin 30-luvulla Aleksi Lehtoselle.

Tässä pieni kuvakavalkadi. Ensimmäinen on Kaarle XIV Juhanan kruunajaisista 1818.

Piispoilla on hiipat, kuten muissakin maalauksissa Ruotsin kruunajaisista.

Maalaus Porvoon valtiopäiviltä1809. Papit ovat kasukoissa.

Seuraavassa kuva 1863 valtiopäiviltä. Siinä piispat ovat mustissa talareissa, päähineenä näyttää olevan silkkipytty. (NB. Edelliset kuvat olivat toki kirkoista, tämä ei. Valtiopäivätanssiaisista tehdyssä kuvassa on nähtävillä nykyisinkin käytetty papinpuku. Samelihan muisteli, että joskus hänen nuoruudessaan se malli oli otettu käyttöön, että katrillin pyörteissä ei kompastuttaisi pitkän takin helmoihin.)

Lisäystä off topic:
Toisin sanoen Suomessa on palattu 1900-luvulla kohti perinteisempää jumalanpalvelusasua, joka oli harvinaistunut lähinnä neologian ja valitstuksen kautta, jotka olivat myös niitä, joiden mukana liturginen laulu harvinaistui, liturgiaan kiinnitettiin vähän huomiota (sen katsottiin usein vain saarnan koristeelliseksi kehykseksi), kirkkomaalauksia peitettiin jne. Reformaatio ei näitä muutoksia tuonut, vaan myöhemmät ideologiat. Liturginen liike alkoi viime vuosisaan vaihteessa ja on parantanut tilannetta, vaikka esimerkiksi hiippoihin tuntuu olevan monilla varsin tunteenomainen suhtautuminen. Uusinta kehitystä on se, että erilaiset tekstiilitaiteilijat ovat ottaneet enemmän vapauksia ja osin tuottaneet erilaisia moderneja tekstiilejä, joista voi olla monta mieltä.

Vihkimysmessuissa säilyi messuvaatteiden käyttö silloinkin, kun se muuten oli harvinaisempaa, lähinnä juhlapyhiin keskittyvää.

4 tykkäystä

Juuri tämä!

Inom SvK avskaffades “biskopsmössan” genom Uppsala mötes beslut 1593 men återinfördes snabbt på 1700-talet. Här finns Ordensbiskopens mitran från 1800-talet:

1 tykkäys

Ordenbiskop? Liittyykö se jotenkin serafiritarikuntaan?

Liittyy. Se taitaa olla ainut piispavirka, joka ei vaadi vihityt hiippakuntaan. Nykyään ovat emeritus.

Jännä juttu. Suomessa on olemassa sellainen kummallisuus kuin kenttäpiispa. Häntä ei ole kuitenkaan vihitty piispaksi, mutta kantaa silti piispanristiä ja on piispainkokouksen jäsen.

1 tykkäys

Ja sitten on vielä tämä kansallispyhätöstäkin löytyvä 1800-lukulainen esitys, jossa reformaattori Mikael Agricolalla on hiippa päässä.

1 tykkäys

Toki tiedän tuon, mutta se ei ole aikalaiskuvaus, joten en ottanut sitä mukaan.

Kenttäpiispa on Mannerheimin keksimä juttu sotilaallisia tarkoitusperiä varten. Vastaa lähinnä lääninrovastia.

Suomen Marsalkka Mannerheim tosiaan toi tuon nimityksen, varmasti siksi, että hän oli Jumalan vihkimä Suomen johtajaksi, kuten tiedetään hänen saaneen siihen asetuksen aikoinaan piispalta. Hän asetti tuon viran Korkeimman johdattamana. Minusta kenttäpiispa voitaisiin tehdä oikeaksi piispaksi.

1 tykkäys